Lue keskustelun säännöt.
"Elämä muuttuu sitten vauvan myötä" - KOKO TOTUUS!
08.07.2011 |
Huvitti, kun raskaanaollessa joka tyyppi ja valistusvideo ja neuvolantäti toitotti, että elämä muuttuu vauvan myötä väistämättä. Kun koitti kysellä, että miten se muuttuu, niin vastaus oli jotain ympäripyöreää.
Totuus on, että elämä muuttuu PASKEMMAKSI kuin ennen.
Sinulla on kädet täynnä palvelutyötä 24h vuorokaudessa ja koko tämän ajan olet valmiustilassa palvelemaan toista, kun kutsu käy. Nukut vähän, mistä seuraa yleinen krapulamainen, pöhöttynyt olotila, jossa olet jatkuvasti kiukkuinen ja huonomuistinen, aloitekyky katoaa ja kaikenlaiset asiat vaativat hillitöntä ponnistelua.
Suhde mieheen muuttuu väsyneeksi kinasteluksi ja kyttäämiseksi, tekeekö toinen yhtä paljon kotihommia ja kuinka paljon hän ottaa osaa vauvanhoitoon.
Jos kuvittelit raskaanaollessasi, että kiertelet kaupungilla shoppailemassa ja vauva vaan nukkuu koko ajan vaunuissa, se oli vain osa kuvitelmaa. Oikeasti vauva huutaa juuri silloin eikä suostu nukkumaan. Tai jos teet lähtöä johonkin , jossa on oltava määräaikaan, et varmasti ehdi ajoissa, sillä pääsy kotiovesta vauvan kanssa ulos on maailman hitain operaatio.
Jos kuvittelit näyttäväsi joltakin muulta kuin homssuinen naapurinmamma näyttää, niin tulet huomaamaan, että sinulla on tasan 2 minuuttia aikaa laittaa ripsiväriä ja peittää mustat silmänaluset, kun lähdet leikkipuistoon. Hiukset jäävät kampaamatta, pipo korville ja juoksujalkaa pihalle.
Jos kuvittelet, että kotiäidin elämä on leppoisaa kahvinjuontia ja lehdenlukemista, tulet huomaamaan, että päivärutiineista tulee pakkomielle, jos haluat päivän kulkevan ennalta arvattavasti. Ja kahvia ehdit ehkä ottaa siinä järjestämisen ja siivoilun jälkeen, kun lapsi nukkuu päikkärit - ja herää juuri, kun kahvi oli valmista. Se siitä omasta hetkestä.
Että silleen se muuttuu. Poissa ovat spontaanit lähdöt miehen kanssa syömään ja leffaan, pelkkä ruokaostoksillakäynti vaatii suunnittelua. Mutta onneksi pikkulapsistakin tulee isompia. Joskus. Kun ei niitä poiskaan antaisi.
Kommentit (122)
Mitähän ap ja kaltaisensa sitten odotti vauvan kanssa elämisen olevan?
Ihan oikeasti?
Jotenkin nämä tällaiset valitusvirret aina jaksaa ihmetyttää, vauva syntyi, hui, joudun hoitamaan sitä!
Kyllä mäkin muistan, että ekan lapsen kanssa se muutos oli suurin, ei mulla kolmannen kanssa ollut enää mitään ongelmia tehdä mitään koko köörillä ( kolme poikaa, silloin vauva, 2,5v ja 5v).
Mutta ap:lle ja kaltaisilleen, varsinkin pienen vauvan äideille, aika kuluu todella nopeasti. 6kk ikäinen osaa jo istua, ja sellaisen kanssa on jo ihan erilaista käydä esim. kahvilassa, kun sen voi laittaa omaan penkkiinsä jököttämään.
Ja joo, teidän nikoJanniinalla oli niin kamala koliikki että se huusi kouluikäiseksi asti, eikä suostunut istumaan hetkeäkään yksin... voi voi. Sellaista se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta onneksi vauvoista on paljon paljon iloakin meille vahemmille :) Kyllä niitä ihaniakin hetkiä jokaiseen päivään mahtuu :)
tuosta lehtinen jaettavaksi neuvolassa ensimmäistään odottaville. :D
tai ehkä jo siellä ehkäisyneuvolan puolella jakoon =D
Tuo pitää parhaiten paikkansa aina vauvavuoden aikana. Varsinkin esikoisen kanssa kun silloin tosiaan kaikki muuttuu. Nuorempien kanssa sitten elämä on jo valmiiksi lapsiperhe-elämää eikä se muutos ole enää niin radikaali. Mutta juu, tuollaista se elämä on vauvojen kanssa. Minusta isompien lasten, jopa uhmistenkin kanssa, on jo niin paljon helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan se stressi ja hösellys jää pois, kun lapsia on enemmän ja kas - elämä on taas sujuvaa ja "normaalia", silti vauva tulee hoidetuksi hyvin. Mulla kävi näin lasten nro 2. ja 3. kohdalla, vaikka hössötin kunnolla ekan kanssa ja just mihinkään ei muka voinut ajallaan lähteä ja kaikki oli NIIIN työlästä vauvan kanssa.
Kas kummaa, vauvan, 1,5v ja 3v taaperoiden kanssa sitten ehtiikin joka paikkaan ajallaan.. Elämä opettaa.
Kyllä mäkin muistan, että ekan lapsen kanssa se muutos oli suurin, ei mulla kolmannen kanssa ollut enää mitään ongelmia tehdä mitään koko köörillä ( kolme poikaa, silloin vauva, 2,5v ja 5v).
Ja sun pointti oli? Juurihan itsekin tuossa myönnät, että esikoisen kanssa ongelma oli suurin. Eli turhaan itseäsi nyt jalustalle nostat. Minusta tuo ap:n kuvailu olikin juuri tarkoitettu lapsettomille tai esikoistaan odottaville. Jos lapsia on jo ennestään, niin kyllähän sitä sitten jo suurinpiirtein tietää mitä tuleman pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on 3 lasta. Kolme todella helppoa lasta. Sanottaisko näin että hyvä tuuri kenties käynyt kun lapsille on luonnetta jaettu? :)
Vauvasta asti ovat nukkuneet hyvin, shoppailemaan nyt en kolmen lapsen kanssa tuosta vain lähde, kun oli vain yksi, pystyin lähtemään. Syöttö kotona, lapsi vaunuihin ja menoksi. Jos meinasin koko päivän olla, piti tietenkin käydä välillä jossakin lasta syöttämässä kun hätä iski.
Elin ja elän vieläkin lapsen ehdoilla suurimman osan ajasta.
Olen jopa ehtinyt meikkaamaan kunnolla, mahavaivoja kun ei ole, vauva on sitterissä napottanut ja tuijottanut mitä teen.
Tavismammalta kyllä näytän vaikka kauppoille olen päässyt, jostakin syystä jää itselle vaatteet ostamatta, eksyn aina lastenvaate osastolle...
No mutta, tuo lista ei ainakaan minua koske :) Muuten kuin että minäkin elän enemmän lasten ehdoilla. Lapset tällä hetkellä 1kk, 2v ja 4v.
minä taas ajattelen että esikoisen vauva-aika oli aika helppoa, kahviteltiin lähes päivittäin kavereiden kanssa, käytiin shoppailemassakin niin pitkään kun vauvat oli paikallaan.
vauva toki olikin aika rauhallinen tapaus eikä suuria vaivoja ollut.
mun mielestä "vaikeudet" alkoi vasta kun lapsi oli yli vuoden. Sitten ei enään ollutkaan mitään omaa eikä aikaaa edes nettishoppailla.
haluan kyllä melko pian toisen lapsen mutta se tulee olemaan varmaan aikamoista sitten kahden kanssa..... ei enään sitä hiljaisuutta ja rauhallista tuhinaa kun vauva nukkuu vaan uhmaikäisen kiukuttelua? ;)
mutta kyllähän se elämä toki täysin muuttuu, mutta en nyt noin kärjistetysti sanoisi ;) ja riippuu tietty asenteestakin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä SUUNNITTELUA vaatii kauppareissu YHDEN vauvan kanssa? En tajua. Otat vauvan mukaan ja menet kauppaan, that's it. Jos vauva nukkuu, lähdet myöhemmin. Jos on nälissään tai märkä vaippa, syötät ja vaihdat vaipan ja menet sitten.
Sen tulet ap tajuamaan jos/kun saat lisää lapsia, että lapset ovat erilaisia. Oikeasti saatat saada sen vauvan joka vaan syö ja nukkuu ja ehdit meikata, lukea lehtiä ja syödä rauhassa. Ja naurat kenties itsellesi miten vaikeaksi teit asiat omalla asenteellasi YHDEN lapsen kanssa :)
T. 2:n äiti
aika pitkällä aikavälillä (kuukausi, vuosi) kuluu nopeasti, mutta yksittäiset päivät voivat olla pitkiä kuin nälkävuosi... Esim. meillä oli tapaus, jonka kanssa päivät olivat kaaosta: päiväunet eivät saaneet yrityksistä huolimatta MITÄÄN rytmiä ennen kuin lapsi oli vuoden, vaan saattoivat vaihdella 20 min-4 h välillä peräkkäisinäkin päivinä. Jos vauva nukahti vaunuihin, heräsi HETI kun vaunut pysähtyivät. Ei viihtynyt pitkään paikoillaan istumassa (esim. syöttötuolissa), vaan halusi liikkeelle ja turhautui ja kiukutteli jos ei päässyt. Vauva oli tosi kiinni minussa, monesti ei kelvannut kukaan muu mikä aika tehokkaasti torpedoi kaikki yritykset esim. syödä vauvan ollessa hereillä ilman että vauva joko huusi vieressä tai istui sylissä ja yritti räpeltää ruokaa tai istui sylissä ja huusi kun oli niin tylsää istua pöydässä...
Mitä sitten kuvittelin vauva-elämästä? Esimerkiksi että vauva viihtyisi joskus istumassa sitterissä tai jonkun muun sylissä (hahaa, turha toivo!) kun esim. laitan pyykkiä tai ruokaa tai syön. Että pystyn jotenkin ennustamaan lapsen päiväunia ja miettimään tekemisiä ja menoja sen mukaan (koska jotkut asiat on helpompi hoitaa ilman että pitää jatkuvasti viihdyttää/syöttää/vaihtaa vaippa/nukuttaa).
Mutta ap:lle ja kaltaisilleen, varsinkin pienen vauvan äideille, aika kuluu todella nopeasti. 6kk ikäinen osaa jo istua, ja sellaisen kanssa on jo ihan erilaista käydä esim. kahvilassa, kun sen voi laittaa omaan penkkiinsä jököttämään.
Ja joo, teidän nikoJanniinalla oli niin kamala koliikki että se huusi kouluikäiseksi asti, eikä suostunut istumaan hetkeäkään yksin... voi voi. Sellaista se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset ovat olleet helpot.
Ongelmia aiheuttaa se, että meillä on kaikenlaista muuta ohjelmaa, jota haluaisi itse tehdä. Mm. opiskella, roikkua netissä, harrastaa jne.
Mutta lasten kanssa on leppoisaa :)
Silloin tuntui kaikki niin työläältä, raskaalta, uuvuttavalta, jopa masentavalta. Huomasin kaipaamani vanhaa, huoletonta, elämääni usein. Toisen kanssa sitä osaa ottaa vaan paljon lungimmin, eikä elämänmuutos enää olekaan niin iso. Näin ainakin minulla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä SUUNNITTELUA vaatii kauppareissu YHDEN vauvan kanssa? En tajua. Otat vauvan mukaan ja menet kauppaan, that's it. Jos vauva nukkuu, lähdet myöhemmin. Jos on nälissään tai märkä vaippa, syötät ja vaihdat vaipan ja menet sitten.
Sen tulet ap tajuamaan jos/kun saat lisää lapsia, että lapset ovat erilaisia. Oikeasti saatat saada sen vauvan joka vaan syö ja nukkuu ja ehdit meikata, lukea lehtiä ja syödä rauhassa. Ja naurat kenties itsellesi miten vaikeaksi teit asiat omalla asenteellasi YHDEN lapsen kanssa :)
T. 2:n äiti
Niin, kyse on tosiaan siitä, että lapset ovat erilaisia. Jos vauva on kuin ihmisen mieli eli syö, nukkuu ja kakkii hyvin eikä huuda ja kiukkua niin mikäs siinä. Mutta kun se esikoinenkin voi olla se kiukkuinen ja nukkumaton koliikkitapaus.
Ja kyllä se kauppaan meno suunnittelua vaatii. Jos lähtisin nyt yksin kauppaan, voisin ottaa tästä rahapussin mukaan, laittaa kengät jalkaan ja lähteä. Mutta jos lähden vauvan kanssa, niin ensiksi odottelen tässä, että se herää joskus aikavälillä 15-45 min sisällä. Sitten syötän vauvan, vaihdan kuiviin, pakkaan vauvan istuimeen, tarkistan laukusta, että mukana on vaippa + varavaatetus ja lähden kauppaan. Aikaa vauvan heräämisestäkin ovesta ulosastumiseen menee ehkä 20-30 minsaa. Kukaan ei voi väittää, että vauvan kanssa kauppaan lähteminen olisi yhtä vaivatonta kuin jos yksin menisi.
helpoilla lapsillaan (ja yleensä osoitetaan, että vika on vanhemmissa, eikö niin).
Mutta tiedoksi useampaa lasta harkitseville: elämä e i helpotu sillä, että hankitaan "kakkonen" kaveriksi sille ekalle, sillä ne eivät leiki yhdessä aina ja iankaikkisesti ja helpota näin vanhempiensa elämää. Työmäärä kaksinkertaistuu: on samat iltapesut ja pukemiset, syömiset ja muut kamppailut, mutta isommalla miehityksellä (Lasten lukumäärästä riippuen).
Harhaa on, että isommat lapset osallistuisivat sen nuorimmaisen hoitoon ja viihdytykseen, vaan, vaan kiusaamista, sisarkateutta ja ylimääräistä kiukuttelua on luvassa.
Se on kyllä totta. Tiesin sen jo raskausaikana mutta silti yllätti. Itseäni erityisesti hormonien aiheuttama baby blues joka oli kolmisen kuukautta hyvin vahva ja olin epävarma kyvyistäni äitinä. Jälkikäteen ajatellen pärjäsin oikeasti ihan hyvin vauvan kanssa.
Ja elämä on muuttunut paljon ja välillä ikävöin vanhaakin. Osaan kuitenkin itse ottaa aika rennostikin välillä. Lapsi on 2 vuotias ja olen vielä kotona. Sanoisin, että kyllä päivät ovat kuitenkin rauhallisempia kuin töissä käydessä (mulla vaativa ja raskas työ). Nyt enemmän huolettaakin miten jaksan sitten kun olen töissä ja erityisesti siinä vaiheessa kun ollaan kummatkin miehen kanssa takaisin töissämme ensi alkuun hän jää nimittäin lasta hoitamaan kotiin kun minä menen töihin.
Vauvatkin varmaan ovat niin erilaisia. Mulla onnistui pienen vauvan kanssa aika hyvin ostoksilla käynnit yms. mutta sitten tuli pitkä väli ettei se oikein tuntunut onnistuvan. Nyt taas sitten onnistuu paremmin niin että lapsi on mukana (siis se, että käy jossakin yhdessä paikassa yhden asian hakemassa tms. ei mikään ostoskierros, että juoksisi kaikki putiikit läpi.
Itse en ole meikannut vuosikausiin ennen lastakaan joten ulkoinen habitukseni ei ole juurikaan epäedustavammaksi muuttunut vaikken paljon peilailekaan.
Ja ennen kaikkea lapsi tuo kuitenkin mukanaan onnea ja iloa, lapsen kehitystä ja vilpitöntä kiintymystä on ihana nähdä. Toki välillä on raskasta kun meilläkin on aniharvoin hoitaja. Omasta illasta, jolloin mies hoitaa lasta, olen pitänyt kiinni mutta nekin aloitin vasta kun lapsi oli yli vuoden ikäinen enkä ole silloinkaan kovin pitkään useinkaan poissa. Erityisesti miehen kanssa kaipaisin yhteistä aikaa. Mutta toisaalta nyt näin. Sitten kun lapsi tai lapset (toivottavasti jälkimmäinen) ovat vähän isompia voi olla, että ovat niin paljon menossa, että toivoisi heidän välillä olevan kotonakin.
helpoilla lapsillaan (ja yleensä osoitetaan, että vika on vanhemmissa, eikö niin). Mutta tiedoksi useampaa lasta harkitseville: elämä e i helpotu sillä, että hankitaan "kakkonen" kaveriksi sille ekalle, sillä ne eivät leiki yhdessä aina ja iankaikkisesti ja helpota näin vanhempiensa elämää. Työmäärä kaksinkertaistuu: on samat iltapesut ja pukemiset, syömiset ja muut kamppailut, mutta isommalla miehityksellä (Lasten lukumäärästä riippuen). Harhaa on, että isommat lapset osallistuisivat sen nuorimmaisen hoitoon ja viihdytykseen, vaan, vaan kiusaamista, sisarkateutta ja ylimääräistä kiukuttelua on luvassa.
Tosin lapsilla onkin ikäeroa 5 vuotta. Esikoinen ( tyttö) jaksaa viihdyttää ja hoitaa pikkuveljeään kiitettävästi.
totta varmaan monen kohdalla, vaan ei meidän :)
Vauva nukkui yönsä heti hyvin. Heräsi yöllä kerran syömään. Eli univelkaa ei ollut. Lopetti yösyömisen itse alle 6kk ikäisenä.
Vauvasta taaperoksi ajalla ei oltu kertaakaan kipeitä. Kengänpohjat ja kaikki tuli syötyä, silti terveenä. No ok, ehkä nuha-yskä on ollut, mutta sekään ei vaikuttanut mitenkään oikeastaan elämään. Hampaiden tulo ei vaikuttanut mitenkään.
Lapsi ihana ja kiltti, no haasteet edessäpäin, koska lapsi nyt vasta 1v 6kk.
Parisuhdetta on jaksettu hoitaa alusta asti, koska ei ole ollut univelkaa.
Rakastan lapsenhoitoa. Rakastan puistossa käymistä. Rakastan rakastan :)
totta varmaan monen kohdalla, vaan ei meidän :)
Vauva nukkui yönsä heti hyvin. Heräsi yöllä kerran syömään. Eli univelkaa ei ollut. Lopetti yösyömisen itse alle 6kk ikäisenä.
Vauvasta taaperoksi ajalla ei oltu kertaakaan kipeitä. Kengänpohjat ja kaikki tuli syötyä, silti terveenä. No ok, ehkä nuha-yskä on ollut, mutta sekään ei vaikuttanut mitenkään oikeastaan elämään. Hampaiden tulo ei vaikuttanut mitenkään.
Lapsi ihana ja kiltti, no haasteet edessäpäin, koska lapsi nyt vasta 1v 6kk.
Parisuhdetta on jaksettu hoitaa alusta asti, koska ei ole ollut univelkaa.
Rakastan lapsenhoitoa. Rakastan puistossa käymistä. Rakastan rakastan :)
Miksi meille ei ole tullut yhtäkään tuollaista. nm. yöt valvottu, päivät kanniskeltu.
Aika paljon omasta asenteesta kiinni, miten tuo homma menee. Jos koko ajan vertaa, miten ihanan helppoa ja vapaata oli ennen lasta niin onhan se aika ankeata siltä kantilta katsottuna.Mutta kun ottaa päivän kerrallaan eikä vaadi itseltään täydellisyyttä, niin tuo on ihan ihanaa aikaa, jos kaikki menee suht normaalisti, lapsi terve eikä ukko jätä. Ehkä sen tajuaa vasta jälkikäteen. Useamman lapsen kanssa on armollisempi itselleen, on ihan suosiolla vähän homssuinen mamelo. Aika aikaansa kutakin, sitten kun lapset kasvavat niin voi taas panostaa itseensäkin enemmän.