Lue keskustelun säännöt.
"Elämä muuttuu sitten vauvan myötä" - KOKO TOTUUS!
08.07.2011 |
Huvitti, kun raskaanaollessa joka tyyppi ja valistusvideo ja neuvolantäti toitotti, että elämä muuttuu vauvan myötä väistämättä. Kun koitti kysellä, että miten se muuttuu, niin vastaus oli jotain ympäripyöreää.
Totuus on, että elämä muuttuu PASKEMMAKSI kuin ennen.
Sinulla on kädet täynnä palvelutyötä 24h vuorokaudessa ja koko tämän ajan olet valmiustilassa palvelemaan toista, kun kutsu käy. Nukut vähän, mistä seuraa yleinen krapulamainen, pöhöttynyt olotila, jossa olet jatkuvasti kiukkuinen ja huonomuistinen, aloitekyky katoaa ja kaikenlaiset asiat vaativat hillitöntä ponnistelua.
Suhde mieheen muuttuu väsyneeksi kinasteluksi ja kyttäämiseksi, tekeekö toinen yhtä paljon kotihommia ja kuinka paljon hän ottaa osaa vauvanhoitoon.
Jos kuvittelit raskaanaollessasi, että kiertelet kaupungilla shoppailemassa ja vauva vaan nukkuu koko ajan vaunuissa, se oli vain osa kuvitelmaa. Oikeasti vauva huutaa juuri silloin eikä suostu nukkumaan. Tai jos teet lähtöä johonkin , jossa on oltava määräaikaan, et varmasti ehdi ajoissa, sillä pääsy kotiovesta vauvan kanssa ulos on maailman hitain operaatio.
Jos kuvittelit näyttäväsi joltakin muulta kuin homssuinen naapurinmamma näyttää, niin tulet huomaamaan, että sinulla on tasan 2 minuuttia aikaa laittaa ripsiväriä ja peittää mustat silmänaluset, kun lähdet leikkipuistoon. Hiukset jäävät kampaamatta, pipo korville ja juoksujalkaa pihalle.
Jos kuvittelet, että kotiäidin elämä on leppoisaa kahvinjuontia ja lehdenlukemista, tulet huomaamaan, että päivärutiineista tulee pakkomielle, jos haluat päivän kulkevan ennalta arvattavasti. Ja kahvia ehdit ehkä ottaa siinä järjestämisen ja siivoilun jälkeen, kun lapsi nukkuu päikkärit - ja herää juuri, kun kahvi oli valmista. Se siitä omasta hetkestä.
Että silleen se muuttuu. Poissa ovat spontaanit lähdöt miehen kanssa syömään ja leffaan, pelkkä ruokaostoksillakäynti vaatii suunnittelua. Mutta onneksi pikkulapsistakin tulee isompia. Joskus. Kun ei niitä poiskaan antaisi.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Luulin, että mulla on melko realistinen kuva vauva-arjesta ja siitä miten elämä vauvan myötä muuttuu. Osasin jopa odottaa vaikeita öitä, koliikkia, huutavan vauvan kanniskelua ym. Mutta se koko homman rankkuus yllätti totaalisesti. En osannut odottaa sitä että itken kilpaa vauvan kanssa hyssyteltyäni ensin yöllä huutavaa lasta neljä tuntia putkeen. En kuvitellut, etten synnytyksen jälkeen saa nukuttua pidempiä unia kuin pari tuntia, koska vauva ei nuku. En voi kuvitellakaan lähteväni esim. rennosti shoppailemaan "vauva vaan vaunuihin ja menox", koska vauva todennäköisesti saa elämää suuremman raivarin viimeistään tunnin sisällä viimeisestä imetyksestä. Ja sitten sen ruokkiminen kestää 1-4 tuntia, istupa 4 tuntia kauppakeskuksen lastenhoitohuoneessa imettämässä. Ja sitten tunnin päästä taas sama rumba. Enhän mä ehtisi juurikaan shoppailla vaikka olisin koko kauppakeskuksen aukioloajan siellä.
Kun vauva nukahtaa, mun täytyy miettiä että söisinkö, nukkuisinko, surffaisinko hetken netissä, kävisinkö suihkussa vai pesisinkö kenties pyykkiä kun puhtaita vaatteitakaan ei enää ole. Kas kun noita kaikkia en takuulla kerkeä tekemään, hyvässä lykyssä ehdin juuri riisutua suihkua varten tai laittaa ruuan mikroon niin vauva herää ja sitten onkin taas tuntien imetys-, hyssyttely-, hytkyttely-, vaipanvaihto-, huutokonserttishow edessä. Huvittaa se, kun ihmiset sanoo että muista sit syödä hyvin, nukkua kun vauva nukkuu ja pitää huoli itsestäsi. Jaa ja missä hemmetin välissä? Se tuntuu lähinnä kidutukselta kun juuri kun oot nukahtamassa niin alkaa kauhea huuto.
En mä ajatellut ettei elämä muuttuisi mitenkään, mutta kyllä mä ajattelin että sentään ehtisin joskus syödä. Ja siis en syödä rauhassa lehden kanssa, vaan ylipäätään syödä ilman että toisessa kädessä roikkuu naama punaisena karjuva vauva.
Ja kauheat syyllisyydentunnot päälle että mä olen aiheuttanut vauvan koliikin ja vaativuuden jollain omalla toiminnallani. Kukkuu. En voi sanoin kuvailla miten joidenkin ihmisten kirjoitukset tässä ketjussa vituttaa. Olkaa vaan onnellisia älkääkä aukoko päätänne muille vauva-arjen helppoudesta, varsinkin kun on vaan yksi vauva.
Hyvin kirjoitettu. Mulla sama kokemus - elämä koliikkivauvan kanssa yhtä helvettiä plus että sairastuin itse siinä rytäkässä vaikea-asteiseen synnytyksenjälkeiseen masennukseen. Elämästä tuli selviämistaistelua. Sanomattakin selvää että lapsiluku jäi yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palkkaa yöhoitaja, ei ole sen vaikeampaa. Jos olet köyhä, mene töihin.