Lue keskustelun säännöt.
"Elämä muuttuu sitten vauvan myötä" - KOKO TOTUUS!
08.07.2011 |
Huvitti, kun raskaanaollessa joka tyyppi ja valistusvideo ja neuvolantäti toitotti, että elämä muuttuu vauvan myötä väistämättä. Kun koitti kysellä, että miten se muuttuu, niin vastaus oli jotain ympäripyöreää.
Totuus on, että elämä muuttuu PASKEMMAKSI kuin ennen.
Sinulla on kädet täynnä palvelutyötä 24h vuorokaudessa ja koko tämän ajan olet valmiustilassa palvelemaan toista, kun kutsu käy. Nukut vähän, mistä seuraa yleinen krapulamainen, pöhöttynyt olotila, jossa olet jatkuvasti kiukkuinen ja huonomuistinen, aloitekyky katoaa ja kaikenlaiset asiat vaativat hillitöntä ponnistelua.
Suhde mieheen muuttuu väsyneeksi kinasteluksi ja kyttäämiseksi, tekeekö toinen yhtä paljon kotihommia ja kuinka paljon hän ottaa osaa vauvanhoitoon.
Jos kuvittelit raskaanaollessasi, että kiertelet kaupungilla shoppailemassa ja vauva vaan nukkuu koko ajan vaunuissa, se oli vain osa kuvitelmaa. Oikeasti vauva huutaa juuri silloin eikä suostu nukkumaan. Tai jos teet lähtöä johonkin , jossa on oltava määräaikaan, et varmasti ehdi ajoissa, sillä pääsy kotiovesta vauvan kanssa ulos on maailman hitain operaatio.
Jos kuvittelit näyttäväsi joltakin muulta kuin homssuinen naapurinmamma näyttää, niin tulet huomaamaan, että sinulla on tasan 2 minuuttia aikaa laittaa ripsiväriä ja peittää mustat silmänaluset, kun lähdet leikkipuistoon. Hiukset jäävät kampaamatta, pipo korville ja juoksujalkaa pihalle.
Jos kuvittelet, että kotiäidin elämä on leppoisaa kahvinjuontia ja lehdenlukemista, tulet huomaamaan, että päivärutiineista tulee pakkomielle, jos haluat päivän kulkevan ennalta arvattavasti. Ja kahvia ehdit ehkä ottaa siinä järjestämisen ja siivoilun jälkeen, kun lapsi nukkuu päikkärit - ja herää juuri, kun kahvi oli valmista. Se siitä omasta hetkestä.
Että silleen se muuttuu. Poissa ovat spontaanit lähdöt miehen kanssa syömään ja leffaan, pelkkä ruokaostoksillakäynti vaatii suunnittelua. Mutta onneksi pikkulapsistakin tulee isompia. Joskus. Kun ei niitä poiskaan antaisi.
Kommentit (122)
nyt tänne sitten piti tulla lauma näitä useamman lapsen äitejä pilaaman aloittajan pikkunokkela marttyyriavaus vauvaelämän vaikeudesta. Menkää hus pois, ja antakaa meidän kuvitella että _meillä_ on hirveesti tekemistä, eikä mihinkään aikaa!!! ;D Oma on kai aika helppo, ja silti mä oon ihan poikki...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siltähän se tuntuu, kun on univelkaa ja vastuuta. Ja sekin v*ttaa, kun sitä ei enää voi muuttaa takaisin vanhaan. Kun ei sitäkään enää tahdo, kun se vauva silti on ihana. Aika ristiriitaista.
Ainut keino kestää on saada muutkin kaverit hankkimaan lapsia, niin saa valittaa kuorossa elämän rankkuutta ;)
Itse muistan kaikkien neljän lapseni vauva-ajan ihanimpana aikana elämässäni. Onneksi sitä neljättä saan elää vielä hetken!
Esikoisesta minäkin sentään hetken muistan olleeni kävelevä zombie, mutta tuo ajanjakso meni nopeasti ohi.
Ryhdistäydy ap, elämäsi on totisesti erilaista kuin ennen, mutta se olet ihan sinä itse, joka teet siitä paskempaa!
...että on tultu raskaaksi viimeistään kolmannesta kierrosta. Kun on 4 vuotta lapsettomuushoitoja takana, odotan innolla tuota vauva-aikaa. En odota sen olevan helppoa, mutta ei ole elämä ollut helppoa viime vuosina: aikatauluttamista, kotiin kiiruhtamista töistä ja ruuhkassa stressaamista, kun piikit ei voi odottaa, ei lomia, kun koskaan ei tiedä, milloin on seuraava yrityskerta, ei rahaa ulkonakäyntiin, näyttää räjähtäneeltä, vaikka yrittäis meikata, parisuhde kärsii (luojan kiitos, meillä ei kuitenkaan)
Mikä tän ekan kirjoittajan pointti oli? Ettei tiennyt, että mitään ei saa ilmaiseksi?
Teiltä jäi vissiin viimeinen lause lukematta. Joskus pitää vaan purnata paha olo pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
avaus oli hauskasti kirjoitettu, väitän että jokaisella äidillä on ollut tuollaisia tunteita vaikkei sitä myönnä.
Mikään ei saisi muuttua, ei saisi olla työlästä, kauppaan lähtö vie jopa 20 minuuttia kauemmin kuin ennen, oh my god. 20 minuuttia ihmiseltä, joka on äitiyslomalla ja jonka ei tarvitse kellon mukaan juosta. Oikeasti.
Sen ymmärrän, että univelka on kamalaa mutta sitä omaa väsymystäkin voi johonkin pisteeseen käsitellä ja työstää. Elintavatkin vaikuttavat, esimerkiksi urheilevat vauvan äidit jaksavat valvomista sohvaperunoita paremmin. Ai niin mutta ei voi urheilla kun väsyttää. Ei voi käydä vaunulenkeillä vaan ainoa vaihtoehto on lähteä ilmastoidulle kuntosalille 12 tunnin yöunien jälkeen niin että tankattu tila-auto odottaa pihassa. Kun en mä voi enkä jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi naureskella sille, ettei etukäteen aavista mitä tuleman pitää? Kuten todettu, vauvoja on erilaisia. Meille sattui ensimmäiseksi lapseksi koliikkivauva. Raskasta oli, huutoa ja rytmittömyyttä ja päälle ruoka-aineallergiat. Hengissä selvittiin kuitenkin ja lapsia tuli vielä kaksi lisää.
Suurin ja vaikein muutos on itselleni ollut kotitöiden jakautuminen naisten ja miesten töihin. Eli kuvittelin ennen lapsia, että kotityöt jaetaan vauvan synnyttyä suurin piirtein tasan. Mutta kyllähän se kova paukku olikin, kun mies odotti saavansa valmiin aterian pöytään ja voivansa hengähtää töiden jälkeen sohvalla. Siivoukset, pyykkäykset, ruoan laitto vyörähtivät vauvan hoidon ohella minun vastuulleni. En ole koskaan ollut mikään kotihengetär, ja hormonihuuruissa muutos tuntui alkuun kestämättömältä se, että minä olin "kaikessa vastuussa 24/vrk", mies ihmetteli miksei ruoka ollut valmis kun hän tuli töistä jne. Äkkiä olisi pitänyt äitiyden myötä olla täydellinen kotitalousihme. No, yhden vauvan kanssa sitä hommaa ei näin jälkikäteen kovin paljon ollutkaan, vaikka se siltä silloin tuntuikin. Kun olisi tarvinnut rauhassa aikaa vauvaan tutustumiseen, olisi pitänyt osata kaikki jo kuin jonkin kummallinen äitiroolin kautta kuin itsestään ja huushollata siihen päälle.
Ei riittänyt, että piti toipua synnytyksestä ja opetella elämään uuden ihmisen kanssa vaan piti myös hoitaa kaikki "vanhaan arkeen" liittyvät asiat samalla.
Mikään ei saisi muuttua, ei saisi olla työlästä, kauppaan lähtö vie jopa 20 minuuttia kauemmin kuin ennen, oh my god. 20 minuuttia ihmiseltä, joka on äitiyslomalla ja jonka ei tarvitse kellon mukaan juosta. Oikeasti.
Kuka tässä ketjussa sanoo etteikö mikään saisi muuttua lapsen myötä? Ei kukaan. Minusta tässä lähinnä on käsitelty asioita, jotka muuttuvat sen myötä kun taloon tulee vauva. Varsinkin esikoisvauva. Se on fakta, että lähteminen on vaikeampaa kuin ennen, syödä ja vessassa saat käysärauhassa ehkä sitten joskus. Ja sitten joskus hamassa tulevaisuudessa nukutaan paremmin. Nämä kaikki ovat faktoja ja ne voivat yllättää todella monen uuden äidin. Mutta kukaan tässä ketjussa ei mun mielestäni sano etteikö näin saisi olla. Totta kai kuka tahansa valitsisi helpon vauvan ennemmin kuin koliikkisen yöt läpeensä kiljujan, mutta sitä valitaa kun ei etukäteen voi tehdä. Ja se vaativan vauvan hoitamisen rankkuus voi tulla yllätyksensä. Ja vaikka se ei tulisikaan yllätyksenä SE ON SILTI RANKKAA ja siitä saa myös puhua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko se muka niin valtava yllätys yhtään kenellekään, että niin tapahtuu? Ja kaikkihan siitä puhuvat. KAIKKI. Jos vasta esikoisensa saanut väittää, ettei ole kuullutkaan asiasta, niin joko hän on kuuro tai hän on tietoisesti ollut kuuntelematta niitä lapsellisia ystäviään.
Niin no sitten ovat tietysti kaikki nämä äidit, jotka asuvat keskellä korpea, eivät tapaa ketään ja lapsetkin laitetaan virikkeistymään kunnalle heti kun mahdollista. Nämä äidit eivät takuulla ole kuulleetkaan että lapset muuttavat elämää, ja kun näin tapahtuu, tulee syvä masennus, jota ei edes kuukauden caffe latteilla lähiostarissa saa häädettyä.
Sen lisäksi, että äitiys muuttaa hyvin monia asioita elämässä konkreettisesti eli ajakäyttöä, nukkumista ja syömistä myöten. Vaikuttaa se myös parisuhteeseen ja perhedynamiikkaan ylipäätään.
Eikä kaikista pienin muutos ollenkaan ole se, että varsinkin esikoisen kohdalla täytyy myös henkisesti kasvaa äitiyteen. Opetella ihan uusi rooli elämässä ja opetella lapsen tarpeet. Vaikka nämä kaikki asiat tietää etukäteen, niin minusta on ihan luonnollista, että näin isojen muutosten jälkeen ja aikana on ihan normaalia olla yllättynyt monistakin asioista. Sekä positiivisesti että negatiivisesti. Minusta pikemminkin kummallista on se, että kaikki vain ohitetaan olankohautuksella, että "kyllähän mä nämä kirjasta jo luin". Ihminen on ihminen, ei mikään kone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mulle vauva-ajat oli helpointa aikaa. Mutta mulla olikin helpot vauvat, esikoisen kans jopa shoppailin ja kahvittelin kavereiden kanssa ja tyyppi nukkui tyytyväisenä vaunuissa.
Kahden lapsen kanssa olen välillä kyllä aivan naatti, tuntuu että arki on jatkuvaa sotimista, grrr. Olen paljon väsyneempi kuin vauva-aikoina. Lapset ovat 6v ja 4v ja isommalla on karmea uhmaikä menossa, pienemmällä myös mutta huomattavasti laimeampana. Kai tää joskus helpottaa, toivon mukaan...
Mun mielestä elämä oli vauvan kanssa HELPOMPAA ku olin etukäteen kuvitellu, vaikka lapsella oli lonkkavika ja sen takia lonkkalasta + allergioita, jotka aiheutti ripulia, oksentelua ja märkivää ihottumaa. Ja kaks ekaa kuukautta vauvalla oli kakat joka ikisessä vaipassa. Oikeesti.
Mutta silti olin kuvitellut, että olisi ollut vielä rankempaa, eli kaipa olin hyvin valmistautunut.
Ja olin tosiaan vauvan syntyessä 20v.
Mutta tosiaan se ihan alku se varmaan oli se vaikein ja sit viimestään alko helpottaa ku lonkkalasta saatiin pois ja lapsen allergiat selvis, niin saatiin ihottumat sun muut kuriin. Eli puolivuotiaana. Mutta muistan kyllä, että ku lapsi oli 5kk niin ajattelin, että kumpa lapsi pysyis aina sen ikäsenä ku oli niin HELPPOA. Ja lapsi otti sen ikäsenä jo kontaktia nauro ja sillee, mut ei vielä osannu sotkea ja söi vielä pelkkää äidimaitoa niin oli ihanan helppoa. Ja nyt kun lapsi on 1v 6kk niin todellakin riittää aikaa lueskella lehtiä sun muuta sellasta, vaikka hoidankin lapseni itse. Oikein ahdistaa ajatus siitä, että jossain vaiheessa joutuukin mennä taas opiskelemaan ja töihin, eikä tää ihana kotiäitiys kestä ikuisesti. Elämä lapsen kanssa on mun mielestä ihanampaa ku ennen lasta. :) Nyt on sit toinen lapsi harkinnassa, niin sais vähän enemmän haastetta, ku nyt on niin helppoa. ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ajatellut, että mulle syntyy varmasti vauva joka huutaa koko hereilläolonsa ajan, nukkuu viidentoista minuutin pätkissä, eikä ole tyytyväinen millään.
Ja sitten sain ihan uskomattoman rauhallisen ja tyytyväisen vauvan, joka nukkui syntymästään asti 6-7 tunnin unia, söi hyvin ja katseli hyväntuulisena ympärilleen hereillä ollessaan.
Joskus näinkin :)
paremmaksi. Tunnistan kyllä monet ap:n mainitsemat asiat, mutta asenteestahan se on kiinni. .
muttuu paremmaksi lasten myötä, oikeasti.
Useimmat ovat aivan mitta täynnä sitä hommaa ne ensimmäiset vuodet mutta sitähän ei voi oikein ääneen sanoa.
Tai no, onhan se tavallaan asenteesta kiinni. Pitää vaan unohtaa ne kunnon yöunet ja monet muut asiat mistä ennen sai nautintoa. Olla vaan semmoinen umpiväsynyt ja vittuuntunut zombi muutaman vuoden, sitten ehkä helpottaa.
Meillä ainakin vauva-aika oli leppoisaa ja rauhallista. Johtui osin varmaan siitä että poitsu oli tosi helppo tapaus. Mutta osin myös siitä että muutimme Espanjaan muutamaksi kuukaudeksi ja keskityimme täysin perhe-elämään. Arkihuolet jäivät Suomeen. Ja tämä toistuu joka talvi nykyisin, kun lumet tulee hyppäämme siiville ja palaamme kun aurinko alkaa lämmittää. Tänä talvena tulimme jo maaliskuussa.
Ja nyt tietysti alkaa joku vinkumaan että ei meillä ole rahaa tuollaiseen. Ei tietenkään ole koska et ole säästänyt vaan olet kantanut kaikki rahasi lähiöbaariin tai "sijoittanut" kaiken liikenevän rahan ylihintaiseen asuntoon. Tai sitten ryyppäsit ja rälläsit nuoruudessa silloin kun minä panostin uraani. Ehkä jopa naureskelit minulle. ;)
Siis ihmiset: talous kuntoon ennen kuin lisäännytte. Tietysti kumppanin valinnallakin voi paljon vaikuttaa. Ihan huvittaa kun lukee täällä näitä seksin ja rahan puutteesa kituvia ihmisiä jotka miettivät mitä mahtaa salkkareissa huomenna tapahtua.. No menipäs provosoinniksi. =)
mutta minusta ekan lapsen syntymä muutti elämää vähemmän kuin tokan.
Ja luulen, että ihmiset tekee lapset nykyään liian vanhoina ja rikkaina. Kun on tottunut kuluttamaan rahaa itseensä ja elämään vapaasti, niin muutos on suurempi kuin vaikka mulla, joka heti valmistumisen jälkeen sain vauvan. En ollut ehtinyt matkustella kovin paljon eikä meillä miehen kanssa ollut varaa tehdä kalliita extempore-juttuja.
Pystyy vauvankin kanssa matkustamaan.
Jopa paremmin kuin ilman vauvaa, joka paikassa saa parempaa ja henkilökohtaista palvelua. =)
Sulla on vain se yksi puhumaton vauva, päivät toistuu tismalleen samanlaisina ja öitä pelkää kun tietää miten katkonaisia ne on. Mieskään ei vielä tuossa vaiheessa ollut kypsynyt isäksi, joten vauvanhoito jäi pelkästään mulle.
Nyt kolme lasta 3,5v, 2v ja 3kk. Nyt elämä on niin kaoottista, aina joku itkee tai tappelee, jatkuvaan heräilyyn osannut varautua paremmin (voimat se vie kyllä silti), että jollain lailla helpompaa, vaikka paljon työteliäämpää. Lähteminen on huomattavasti kolmen kanssa vaikeampaa. Pelkään pukemiseen saa varata tunnin. Autolla kun tulet kaupasta, niin kaksi vanhinta juoksee eri suuntiin ja kiukkuaa ettei halua sisälle ja sitten yrität miettiä miten saat kaikki turvallisesti ja mahdollisimman nopeasti (ettei vauvan tarvi kovin kauaa itkeä) sisälle. No, ainakaan ei ole enää tylsää.