Lue keskustelun säännöt.
"Elämä muuttuu sitten vauvan myötä" - KOKO TOTUUS!
08.07.2011 |
Huvitti, kun raskaanaollessa joka tyyppi ja valistusvideo ja neuvolantäti toitotti, että elämä muuttuu vauvan myötä väistämättä. Kun koitti kysellä, että miten se muuttuu, niin vastaus oli jotain ympäripyöreää.
Totuus on, että elämä muuttuu PASKEMMAKSI kuin ennen.
Sinulla on kädet täynnä palvelutyötä 24h vuorokaudessa ja koko tämän ajan olet valmiustilassa palvelemaan toista, kun kutsu käy. Nukut vähän, mistä seuraa yleinen krapulamainen, pöhöttynyt olotila, jossa olet jatkuvasti kiukkuinen ja huonomuistinen, aloitekyky katoaa ja kaikenlaiset asiat vaativat hillitöntä ponnistelua.
Suhde mieheen muuttuu väsyneeksi kinasteluksi ja kyttäämiseksi, tekeekö toinen yhtä paljon kotihommia ja kuinka paljon hän ottaa osaa vauvanhoitoon.
Jos kuvittelit raskaanaollessasi, että kiertelet kaupungilla shoppailemassa ja vauva vaan nukkuu koko ajan vaunuissa, se oli vain osa kuvitelmaa. Oikeasti vauva huutaa juuri silloin eikä suostu nukkumaan. Tai jos teet lähtöä johonkin , jossa on oltava määräaikaan, et varmasti ehdi ajoissa, sillä pääsy kotiovesta vauvan kanssa ulos on maailman hitain operaatio.
Jos kuvittelit näyttäväsi joltakin muulta kuin homssuinen naapurinmamma näyttää, niin tulet huomaamaan, että sinulla on tasan 2 minuuttia aikaa laittaa ripsiväriä ja peittää mustat silmänaluset, kun lähdet leikkipuistoon. Hiukset jäävät kampaamatta, pipo korville ja juoksujalkaa pihalle.
Jos kuvittelet, että kotiäidin elämä on leppoisaa kahvinjuontia ja lehdenlukemista, tulet huomaamaan, että päivärutiineista tulee pakkomielle, jos haluat päivän kulkevan ennalta arvattavasti. Ja kahvia ehdit ehkä ottaa siinä järjestämisen ja siivoilun jälkeen, kun lapsi nukkuu päikkärit - ja herää juuri, kun kahvi oli valmista. Se siitä omasta hetkestä.
Että silleen se muuttuu. Poissa ovat spontaanit lähdöt miehen kanssa syömään ja leffaan, pelkkä ruokaostoksillakäynti vaatii suunnittelua. Mutta onneksi pikkulapsistakin tulee isompia. Joskus. Kun ei niitä poiskaan antaisi.
Kommentit (122)
Siis mitä SUUNNITTELUA vaatii kauppareissu YHDEN vauvan kanssa? En tajua. Otat vauvan mukaan ja menet kauppaan, that's it. Jos vauva nukkuu, lähdet myöhemmin. Jos on nälissään tai märkä vaippa, syötät ja vaihdat vaipan ja menet sitten.
Sen tulet ap tajuamaan jos/kun saat lisää lapsia, että lapset ovat erilaisia. Oikeasti saatat saada sen vauvan joka vaan syö ja nukkuu ja ehdit meikata, lukea lehtiä ja syödä rauhassa. Ja naurat kenties itsellesi miten vaikeaksi teit asiat omalla asenteellasi YHDEN lapsen kanssa :)
T. 2:n äiti
Niin, kyse on tosiaan siitä, että lapset ovat erilaisia. Jos vauva on kuin ihmisen mieli eli syö, nukkuu ja kakkii hyvin eikä huuda ja kiukkua niin mikäs siinä. Mutta kun se esikoinenkin voi olla se kiukkuinen ja nukkumaton koliikkitapaus.
Ja kyllä se kauppaan meno suunnittelua vaatii. Jos lähtisin nyt yksin kauppaan, voisin ottaa tästä rahapussin mukaan, laittaa kengät jalkaan ja lähteä. Mutta jos lähden vauvan kanssa, niin ensiksi odottelen tässä, että se herää joskus aikavälillä 15-45 min sisällä. Sitten syötän vauvan, vaihdan kuiviin, pakkaan vauvan istuimeen, tarkistan laukusta, että mukana on vaippa + varavaatetus ja lähden kauppaan. Aikaa vauvan heräämisestäkin ovesta ulosastumiseen menee ehkä 20-30 minsaa. Kukaan ei voi väittää, että vauvan kanssa kauppaan lähteminen olisi yhtä vaivatonta kuin jos yksin menisi.
toisella alkoi koliikki, kunnes tajusin aika heti jättää omasta ruokavaliosta pois munan, maidon ja naudan ja refluksiin kokeiltiin gavisconia ja pian meillä olikin kaksi helppoa lasta. Ja taas elämä oli suht huoletonta. Ei sitä kahden kanssa jaksa sillä tavalla shoppailla, kun välissä on syöttämiset ja vaipanvaihdot, mutta silloin harvoin kun menee, niin se onnistuu ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä SUUNNITTELUA vaatii kauppareissu YHDEN vauvan kanssa? En tajua. Otat vauvan mukaan ja menet kauppaan, that's it. Jos vauva nukkuu, lähdet myöhemmin. Jos on nälissään tai märkä vaippa, syötät ja vaihdat vaipan ja menet sitten.
Sen tulet ap tajuamaan jos/kun saat lisää lapsia, että lapset ovat erilaisia. Oikeasti saatat saada sen vauvan joka vaan syö ja nukkuu ja ehdit meikata, lukea lehtiä ja syödä rauhassa. Ja naurat kenties itsellesi miten vaikeaksi teit asiat omalla asenteellasi YHDEN lapsen kanssa :)
T. 2:n äiti
Niin, kyse on tosiaan siitä, että lapset ovat erilaisia. Jos vauva on kuin ihmisen mieli eli syö, nukkuu ja kakkii hyvin eikä huuda ja kiukkua niin mikäs siinä. Mutta kun se esikoinenkin voi olla se kiukkuinen ja nukkumaton koliikkitapaus.
Ja kyllä se kauppaan meno suunnittelua vaatii. Jos lähtisin nyt yksin kauppaan, voisin ottaa tästä rahapussin mukaan, laittaa kengät jalkaan ja lähteä. Mutta jos lähden vauvan kanssa, niin ensiksi odottelen tässä, että se herää joskus aikavälillä 15-45 min sisällä. Sitten syötän vauvan, vaihdan kuiviin, pakkaan vauvan istuimeen, tarkistan laukusta, että mukana on vaippa + varavaatetus ja lähden kauppaan. Aikaa vauvan heräämisestäkin ovesta ulosastumiseen menee ehkä 20-30 minsaa. Kukaan ei voi väittää, että vauvan kanssa kauppaan lähteminen olisi yhtä vaivatonta kuin jos yksin menisi.
toisella alkoi koliikki, kunnes tajusin aika heti jättää omasta ruokavaliosta pois munan, maidon ja naudan ja refluksiin kokeiltiin gavisconia ja pian meillä olikin kaksi helppoa lasta. Ja taas elämä oli suht huoletonta. Ei sitä kahden kanssa jaksa sillä tavalla shoppailla, kun välissä on syöttämiset ja vaipanvaihdot, mutta silloin harvoin kun menee, niin se onnistuu ihan hyvin.
kun kyseessä oli alle kuukauden vanha vauva. Mutta tiedoksenne, että pieniäkin vauvoja kannattaa käyttää lääkärillä, jos on jotain ruuansulatusvaivoja ja itketään illat. Ja kannattaa käyttää sellaisilla, jotka osaa hoitaa nimenomaan vauvoja ja niiden ruuansulatusvaivoja.
Luulin, että mulla on melko realistinen kuva vauva-arjesta ja siitä miten elämä vauvan myötä muuttuu. Osasin jopa odottaa vaikeita öitä, koliikkia, huutavan vauvan kanniskelua ym. Mutta se koko homman rankkuus yllätti totaalisesti. En osannut odottaa sitä että itken kilpaa vauvan kanssa hyssyteltyäni ensin yöllä huutavaa lasta neljä tuntia putkeen. En kuvitellut, etten synnytyksen jälkeen saa nukuttua pidempiä unia kuin pari tuntia, koska vauva ei nuku. En voi kuvitellakaan lähteväni esim. rennosti shoppailemaan "vauva vaan vaunuihin ja menox", koska vauva todennäköisesti saa elämää suuremman raivarin viimeistään tunnin sisällä viimeisestä imetyksestä. Ja sitten sen ruokkiminen kestää 1-4 tuntia, istupa 4 tuntia kauppakeskuksen lastenhoitohuoneessa imettämässä. Ja sitten tunnin päästä taas sama rumba. Enhän mä ehtisi juurikaan shoppailla vaikka olisin koko kauppakeskuksen aukioloajan siellä.
Kun vauva nukahtaa, mun täytyy miettiä että söisinkö, nukkuisinko, surffaisinko hetken netissä, kävisinkö suihkussa vai pesisinkö kenties pyykkiä kun puhtaita vaatteitakaan ei enää ole. Kas kun noita kaikkia en takuulla kerkeä tekemään, hyvässä lykyssä ehdin juuri riisutua suihkua varten tai laittaa ruuan mikroon niin vauva herää ja sitten onkin taas tuntien imetys-, hyssyttely-, hytkyttely-, vaipanvaihto-, huutokonserttishow edessä. Huvittaa se, kun ihmiset sanoo että muista sit syödä hyvin, nukkua kun vauva nukkuu ja pitää huoli itsestäsi. Jaa ja missä hemmetin välissä? Se tuntuu lähinnä kidutukselta kun juuri kun oot nukahtamassa niin alkaa kauhea huuto.
En mä ajatellut ettei elämä muuttuisi mitenkään, mutta kyllä mä ajattelin että sentään ehtisin joskus syödä. Ja siis en syödä rauhassa lehden kanssa, vaan ylipäätään syödä ilman että toisessa kädessä roikkuu naama punaisena karjuva vauva.
Ja kauheat syyllisyydentunnot päälle että mä olen aiheuttanut vauvan koliikin ja vaativuuden jollain omalla toiminnallani. Kukkuu. En voi sanoin kuvailla miten joidenkin ihmisten kirjoitukset tässä ketjussa vituttaa. Olkaa vaan onnellisia älkääkä aukoko päätänne muille vauva-arjen helppoudesta, varsinkin kun on vaan yksi vauva.
mä en voi tuosta allekirjoittaa kuin pari kohtaa, mm. spoontaanit lähdöt miehen kanssa.
Muutoin en tunnista ainakaan omaa elämääni tuosta. Vaikka nyt lapsia on kaksi (1v. ja 5v.), saan nukkua riittävästi, ehdin meikata ja laittaa hiukseni, olen käynyt molempien kanssa vauva-aikoina shoppailemassa jne.
Ehkä mulla on sitten vaan ollut ns. helpot vauvat.
Ehkä mulla on sitten vaan ollut ns. helpot vauvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin olet maailman rennoin äiti. Lapsesi saavat kiivetä tikapuita melkein katolle asti ja syödä paperinpalaa ilman että syöksyt pelastamaan heidät paperiviiltovaaralta.
Lapsesi saattaa olla 4kk ikäisenä hiekkalaatikolla maistelemassa hiekkaa ja leluja, ja pihalla vauvakeinussa, kun esikoisesi taas oli ensimmäistä kertaa hiekkalaatikolla vasta lähempänä vuoden ikää tai vasta sen jälkeen.
Kauppaan lähtiessäsi otat mukaan tutin ja puklurätin ja vaipan - jätät kotiin rintapumpun, maitopullon, vaihtovaatekerran itsellesi ja lapselle, monta vaippaa, hoitoliinat, ja muut kapistukset joita ilman et uskaltanut esikoisen kanssa kauppaan lähteä.
Bussissa pyydät surutta tuntematonta rouvaa pitämään kaksiviikkoista vauvaasi sen aikaa kun saat rattaat kasaan ja muut lapsesi penkeille ja toteat vain että pöpöt lisäävät vastustuskykyä. Esikoista sai teille kotiin tulla katsomaan vasta kun hän oli 2viikon ikäinen - ettei pikkuinen saa pöpöjä.
Luet lehden kaikessa rauhassa kun vauva viihtyy isompien kotileikeissä - toki valvot taustalta ja tarvittaessa kiellät lapsia laittamasta vauvaa uuniin. Vauva saa huomiota ja seuraa, ja nukkuu taatusti esikoista paljon paremmin kun koko päivän on saanut virikkeinä menoa ja meininkiä.
Suoritat tiskit vasemmalla kädellä ja hallitset hommat puoliunessakin, hiuksien kampaamista ja meikkaamista et edes mieti, olethan sinä maailman tärkein ja rakastetuin ihminen ilman kampausta ja maskiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuosta lehtinen jaettavaksi neuvolassa ensimmäistään odottaville. :D
Allekirjoitan täysin!
Niin ja kohta tulee tietenkin lauma mammoja todistelemaan, että ei meidän elämä ainakaan ole muuttunut juuri ollenkaan. Sellaisten kohdalla aina mietin, että MILLAISTA niiden raukkojen elämä onkaan ollut ennen lasta sitten.... Tai sitten niillä on joku äiti tai anoppi, joka käytännössä asuu heillä hoitamassa lasta. Hyvähän silloin on mennä niin kuin ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aika kultaa kuitenkin muistot :-)
ekan kanssa se voi ollakin tollasta, mutta kun lapsia on enemmän, niin sit sitä osaa olla stressaamatta pikku asioista ja kummasti sitä kerkeekin vaikka vallan mitä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mietipä mitä se on, kun lapsia alkaa olla enemmän. sitä on tuon vauvan 24h lisäksi hoidettava, huollettava ja ruokittava muutkin, ja samalla pidettävä koti kunnossa. että kyllä vauvan kanssa on helppoa verrattuna siihen, että lapsi on kolmas ja muut osaa liikkua. mitä isommaksi käyvät, sitä enemmän vauhtia, vaaratilanteita ja vääntöä.
että yksi lapsi muuttaa itsekästä ajankäyttöä, useampi saa vanhemmista aikaan taitavia organisoijia =) =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämä 1 v 9 kk:n kanssa on leppoista ja mukavaa. Oman kahvin ja päivän sanomalehdet ehtii itsekin jo lukea.
Mies lähtee taaperon kanssa mielellään ulos leikkimään, uimaan tai Hoploppiin, joten omaa aikaa jää silloinkin.
Olen aina meikannut hyvin vähän, joten minua ei murehduta meikittömyys.
onneksi nyt hiukan helpottaa, kun lapset on isompia, mutta kuulemma sitten taas murrosikäisten kanssa on aivan kamalaa ;-).
Olen aivan samaa mieltä AP kanssa!
Ei kai kukaan hanki lasta olettaen että voi tehdä kaikkia samoja asioita kuin ennen.
Ainakaan itse en ole haaveillut mistään shoppailusta nukkuvan vauvan kanssa tai ex tempore "treffeistä" miehen kanssa...
Ne on nää nykynaisen realiteetit vähän hukassa.
on tavallaan helppo, kun vauva ei vielä ehdi juosta niin lujaa karkuun. Mutta on se iso muutos, kun ei olla enää itsekkäästi kahdestaan.
mun vauvalla esimö. oli simatutka: rakastan simaa, ja sen vähän aikaa mitä sitä on myynnissä juon sitä lasin, apri päivässä. Vauvakeväänä joka ikinen kerta kun otin lasin simaa ja ajattelin istahtaa hetkeksi lukemaan, vauva heräsi. Ihan sama oliko nukkut 5, 20 vai 60 min. Alkoi tulla vähän vainoharhainen olo :D Testasin pari kertaa miehen kanssa niin, että annoin ensin lasin hänelle, odotin että joi sen ja otin sitten itse - JOKA KERTA vauva heräsi kun olin juonut pari hörppyä mutta ei koskaan silloin kun mies joi :P
Pikkuasia joo, mutta jotenkin niin kuvaavaa. Ja tietty esim. se kun yritti syödä ruuan lämpimänä ja rauhassa (=ilman että vauvan takia tarvitsee keskeyttää) oli usein samanlaista
Omalla kohdallani (vauva tosin vasta kuusi viikkoa) osa AP:n kirjoituksesta on totta, osa ei. Allekirjoitan tuon palvelutyön rasittavuuden, jatkuvan valmiustilassa olon ärsyttävyyden, uloslähdön vaikeuden, sen, että lapsi yleensä herää aina, kun itse yrität syödä ja spontaanien lähtöjen poistumisen.
Sen sijaan tuntuu, että ulkonäöstäni ehdin (ja kiinnostaa) huolehtia enemmän kuin ennen vauvaa ja äitiyslomaa, ja pukeutumistyylikin on muuttunut kivemmaksi, kun ehtii lukea blogeja tai muotilehtiä ja saada niistä inspiraatiota. Kaupungilla on käyty alusta asti ja vauva aina nukkunut koko kaupungilla olon ajan (nukkuu paremmin hälinässä kuin kotona hiljaisuudessa). Miehelle tulee joskus tiuskaistua, mutta pyydettyä sittemmin heti anteeksi. Kotihommista ei kinastella, vaan molemmat osallistuvat jaksamisensa mukaan, ja jos joku homma jää tekemättä, se ei ole maailmanloppu.
Asioita, joista olen toistaiseksi joutunut luopumaan vauvan takia:
-vaellukset Himalajalla tai umpierämaassa
-jumppaan ei pääse, jos mies työmatkalla
-hienot ravintolaillalliset (tavisravintoloihin toki voi mennä vauvankin kanssa, siinä ei tosin ole järkeä, kun kotona tulee kokattua itse parempaa ruokaa ja halvemmalla)
-ei voi juoda niin montaa lasillista viiniä kuin haluaisin, kun imettää
-sukellusreissut
Mutta minulla onkin ihana mies ja toistaiseksi helppo vauva, joista molemmista olen kovasti kiitollinen. Olin varautunut pahimpaan, ja eihän sitä toki tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan..