Kaverin lapsi saa viedä lelun toisten kädestä

On se kumma miten eräät ihmiset kehtaa alkaa kasvattaan ja ohjaamaan toisen lapsia, pitäkää te omistanne huoli ja antakaa toisien olla. Jos teille on tärkeää että lapsi vetää turpaan jos joku ottaa leikkiauton niin voi pyhä pamaus. Vähän isompana teidän lapsi pääsee poliisin kanssa selvittämään riitoja!

[/quote]

vähä pakko ku omat vanhemmat ei tajuu ite kasvattaa mukuloitaan! Muuten ei kyl kiinnosta paskan vertaa miten muut kasvattaa lapsiaan, mut jos toisten lasten kasvatuksen puute aiheuttaa sen että mun lapsen kädestä viedään tosta noin vaan lelu eikä sitä tajuta antaa takasin ni sillon mä puutun sen kakaran ohjaamiseen. Se kun liittyy olennaisesti mun oman lapsen kasvatukseen; koska hän ei saa viedä toiselta lelua, ei myöskään häneltä sitä kädestä oteta!

ei kannata opettaa, että ei saa ottaa, koska maailmassa pärjää nimenomaan ottamalla.

Kerro ihmeessä niitä oikean elämän esimerkkejä. Jossain Somaliassa tuollainen saattaaisi toimiakin, mutta täällä eletään kuitenkin sivistysmaassa, jossa tavaroita väkisin ottamalla joutuu pahimmillaan vankilaan ja pienemmistäkin asioista saa kusipään maineen, joka ei taatusti edistä elämänlaatua. Snägärillä ja taksijonossa muita ohitteleva kuriton kakarasi saa turpaansa ja toisen ostoskärryistä viety kahvipaketti voi huonolla tuurilla maksaa työhaastattelussa työpaikan tai jonkun kaveruuden. Kusipäille ei loppuen lopuksi löydy seuraa kuin muista kusipäistä ja sen kyllä tietää mihin se helposti johtaa.

ei voisi oppia, vaan että sen opettaminen ei vielä pitkälle auta elämässä. Jokainen lapsi opii sen joka tapauksessa kouluikään mennessä edes jossain määrin - ja jos ei ole oppinut ekat kouluviikot opettaa. Ja koska jakamista ja joustamista voi opettaa muulloinkin kuin näissä tilanteissa, ei ole mitenkään välttämätöntä puuttua lelun viemiseen aina ja tiukkapipoisesti. Tajuatteko että te "minä kyllä oatn sen leun vaikka väkisin takaisin ja palautan omalle lapselle" -äidit olette pohjimmiltenne ihan samalla tasolla näiden "meidän Nicopetterin pitää saada se " -äitien kanssa? Ei sosiaalinen kanssakäyminen ole sitä että kynsin hampain puolustetaan omia oikeuksia vaan sitä että yritetään elää sovussa muiden kanssa.

1-vuotias ei voi oppia, että lelua ei saa viedä toisen kädestä, mutta 1-vuotias voi oppia jakamisen taidon ja että periksi voi antaa. ??? Mielestäni juuri jälkimmäiset taidot ovat paljon edistyksellisempiä. Ja pohja näille taidoille tulee siitä, että oppii leikkisääntöjen alkeet = toisen kädestä ei saa ottaa.

Lelun vieminen kädestä on asia, joka on ongelma nimenomaan pienillä lapsilla, se menee aika nopeasti ohi, vaikkei sitä joka kerta estäisikään tai vaikka tilanteen silottelisikin tarjoamalla vääryyttä kärsineelle korviketta. Sen sijaan asioita joita oikeasti kannattaa iskostaa jo 1-vuotiaiden päähän on väkivallan vääryys, jakamisen taito ja toisen kuuntelu. Useinhan näitä voi opetaa siinä lelunviemistilanteessakin, mutta ei yksioikoisesti niin että palautetaan se lelu alkuperäislle leikkijälle. Joskus on rakentavampaa oppia että leluja voi vaihdella ja periksikin voi antaa.

ei ainakaan tärkeintä tässä oo se, että MUN lapseni saa lelun takaisin, vaan oikeudenmukaisuudesta. Siitä että oikeudenmukaisuus tapahtuu kaikille mun lapselle ja muiden. Otanhan mää lelun omankin kädestä pois ja annan takaisin jos se on menny toiselta ottamaan. :) ap

ja väittää, että hänen tulee jakaa se toisen kanssa? Rakentavampaa on antaa jokaisen leikkiä omilla leluillaan, jos tahtoo, kuin ottaa lelut yhteiseen käyttöön.

On se kumma miten eräät ihmiset kehtaa alkaa kasvattaan ja ohjaamaan toisen lapsia, pitäkää te omistanne huoli ja antakaa toisien olla. Jos teille on tärkeää että lapsi vetää turpaan jos joku ottaa leikkiauton niin voi pyhä pamaus. Vähän isompana teidän lapsi pääsee poliisin kanssa selvittämään riitoja!

vähä pakko ku omat vanhemmat ei tajuu ite kasvattaa mukuloitaan! Muuten ei kyl kiinnosta paskan vertaa miten muut kasvattaa lapsiaan, mut jos toisten lasten kasvatuksen puute aiheuttaa sen että mun lapsen kädestä viedään tosta noin vaan lelu eikä sitä tajuta antaa takasin ni sillon mä puutun sen kakaran ohjaamiseen. Se kun liittyy olennaisesti mun oman lapsen kasvatukseen; koska hän ei saa viedä toiselta lelua, ei myöskään häneltä sitä kädestä oteta!

eli eiköhän poliisi ota kiinni sen vastapuolen, joka on yrittänyt varastaa auton eikä sitä, joka on estänyt varkauden.

että koulun aloittava lapsi pystyy jo paljon monimutkaisempiin sosiaalisiin taitoihin? On todella aivan liian myöhäistä, jos vasta koulussa oppii perusasiat. Ja muuten, kukas ne silloin opettaa? Opettaja ja hoitotäti, äiti kun kuvittelee, että käytöstavat ovat sisäsyntyisiä.

Olen myös ihan eri mieltä siitä, ettei "älä vie toisen kädestä" auttaisi pitkälle elämässä. Sehän juuri on lähes kaiken ihmiskanssakäymisen ytimessä, itsekkyys on se, mikä tuhoaa.

Enkä minä ole kiskomassa leluja takaisin muilta lapsilta. Odotan, että muiden lasten vanhemmat pitävät itse huolen omien lastensa kasvatuksesta. Jos jonkun toisen lapsen kanssa leikkimisestä ei tule mitään, ohjaan yleensä lapseni leikkimään jonkun toisen kanssa. -Näin niille teidän lelujenkiskoja-SirkkuPaavoille tulee elämässä käymään.

ei voisi oppia, vaan että sen opettaminen ei vielä pitkälle auta elämässä. Jokainen lapsi opii sen joka tapauksessa kouluikään mennessä edes jossain määrin - ja jos ei ole oppinut ekat kouluviikot opettaa. Ja koska jakamista ja joustamista voi opettaa muulloinkin kuin näissä tilanteissa, ei ole mitenkään välttämätöntä puuttua lelun viemiseen aina ja tiukkapipoisesti.

Tajuatteko että te "minä kyllä oatn sen leun vaikka väkisin takaisin ja palautan omalle lapselle" -äidit olette pohjimmiltenne ihan samalla tasolla näiden "meidän Nicopetterin pitää saada se " -äitien kanssa? Ei sosiaalinen kanssakäyminen ole sitä että kynsin hampain puolustetaan omia oikeuksia vaan sitä että yritetään elää sovussa muiden kanssa.

ei voi olla 100 %:n varma, että ottiko "Simo" lelun "Siirin" kädestä vai ei.



Toki joskus harvoin tilanne on täysin selvä, mutta joskus voi olla esim. niin, että "Simo" leikki ensin lelulla, mutta laski sen hetkeksi viereensä esim. raapiakseen kutiavaa kättään, jolloin "Siiri" tuli nopeasti ja vei "Simon" lelun.



Sitten "Simo" tietysti halusi lelunsa takaisin, kun leikki oli jäänyt kesken. Mutta lelupa olikin "Siirin" kädessä!



Ja näitä esimerkkejä riittää loputtomiin. Tämän vuoksi itse olen ottanut linjan, että jos jostain lelusta ei tule sopua, vaan siitä koko ajan kinastellaan, että kuka saa leikkiä sillä lelulla, niin sitten tämä lelu laitetaan pois leikistä esim. hyllyn päälle.

ei kannata opettaa, että ei saa ottaa, koska maailmassa pärjää nimenomaan ottamalla.

Kerro ihmeessä niitä oikean elämän esimerkkejä. Jossain Somaliassa tuollainen saattaaisi toimiakin, mutta täällä eletään kuitenkin sivistysmaassa, jossa tavaroita väkisin ottamalla joutuu pahimmillaan vankilaan ja pienemmistäkin asioista saa kusipään maineen, joka ei taatusti edistä elämänlaatua. Snägärillä ja taksijonossa muita ohitteleva kuriton kakarasi saa turpaansa ja toisen ostoskärryistä viety kahvipaketti voi huonolla tuurilla maksaa työhaastattelussa työpaikan tai jonkun kaveruuden. Kusipäille ei loppuen lopuksi löydy seuraa kuin muista kusipäistä ja sen kyllä tietää mihin se helposti johtaa.

sen sijaan, että nyhjää yksinää nurkassa. Kannattaa ottaa ilmaislippuja konserttiin, kun niitä tarjotaan. Ja ylimääräiset voi aina myydä. Kannattaa ottaa ruokaa, kun sitä on tarjolla ja yhteiskunnan tuet, vaikka niitä ei oikeastaan tarvitse. Kaikki otettu on toiselta pois, eikös?