Kaverin lapsi saa viedä lelun toisten kädestä

mikä on sallittua ja mikä ei. Oikea ja väärä ja sisäinen moraali opitaan vasta 6-vuotiaasta ylöspäin. Ja vasta paljon, paljon vanhempi alkaa ymmärtää että joissain tilanteissa on oikein joustaa kuin takertua tiukasti "moraaliseen oikeutukseen". Lelun vieminen kädestä on asia, joka on ongelma nimenomaan pienillä lapsilla, se menee aika nopeasti ohi, vaikkei sitä joka kerta estäisikään tai vaikka tilanteen silottelisikin tarjoamalla vääryyttä kärsineelle korviketta.



Sen sijaan asioita joita oikeasti kannattaa iskostaa jo 1-vuotiaiden päähän on väkivallan vääryys, jakamisen taito ja toisen kuuntelu. Useinhan näitä voi opetaa siinä lelunviemistilanteessakin, mutta ei yksioikoisesti niin että palautetaan se lelu alkuperäislle leikkijälle. Joskus on rakentavampaa oppia että leluja voi vaihdella ja periksikin voi antaa.

[/quote]

erimieltä siinä ettei 1-vuotias jo opi oikean ja väärän eroa.



Siinä olen samaa mieltä ettei lapsi ilkeyttään lelua toiselta vie. Silti hänen on hyvä oppia ettei niin tehdä.



ap

[/quote]

mikä on sallittua ja mikä ei. Oikea ja väärä ja sisäinen moraali opitaan vasta 6-vuotiaasta ylöspäin. Ja vasta paljon, paljon vanhempi alkaa ymmärtää että joissain tilanteissa on oikein joustaa kuin takertua tiukasti "moraaliseen oikeutukseen". Lelun vieminen kädestä on asia, joka on ongelma nimenomaan pienillä lapsilla, se menee aika nopeasti ohi, vaikkei sitä joka kerta estäisikään tai vaikka tilanteen silottelisikin tarjoamalla vääryyttä kärsineelle korviketta. Sen sijaan asioita joita oikeasti kannattaa iskostaa jo 1-vuotiaiden päähän on väkivallan vääryys, jakamisen taito ja toisen kuuntelu. Useinhan näitä voi opetaa siinä lelunviemistilanteessakin, mutta ei yksioikoisesti niin että palautetaan se lelu alkuperäislle leikkijälle. Joskus on rakentavampaa oppia että leluja voi vaihdella ja periksikin voi antaa.

erimieltä siinä ettei 1-vuotias jo opi oikean ja väärän eroa. Siinä olen samaa mieltä ettei lapsi ilkeyttään lelua toiselta vie. Silti hänen on hyvä oppia ettei niin tehdä. ap

Kun lapsesi vie lapseltani lelun, sinä halua tehdä siitä antoisan oppimistilanteen jakamisesta ja vaihtamisesta. Minä haluan lapseni lelun takaisin.

Lopulta joudun nappaamaan sen sinun kädestäsi, koska et erota lapsen omaa ja sinun omaasi. Pienen lapsen lelut ovat hänelle tärkeitä, ei sinulla aikuisena ole oikeutta määritellä, saako lapsi niillä leikkiä vai ei.

ei kannata opettaa, että ei saa ottaa, koska maailmassa pärjää nimenomaan ottamalla. Julmaa, mutta hiekkalaatikko opettaa aika äkkiä. Päiväkodissa lapsen on pakko pärjätä, siellä ei ole mitään tuollaisia sääntöjä vaan lelun saa se, joka sen ottaa. Esikoinen ei tätä tiennyt vaan joutui usein olemaan ilman ämpäriä ja lapiota, kunnes väkisin opetin viemään lelut muilta. Kakkosen kanssa ei ollut samaa ongelmaa, hän osaa pitää puolensa.

Niin sun lapsilla tulee olemaan aika yksinäinen elämä. Vai luuletko että tuolla tavalla saa kavereita? Kyllä se on yhä tänäkin päivänä niin, että sosiaalisilla taidoilla varustetut on suosituimpia kaveripiireissä, ja heidän ei tarvitse jäädä yksin. Mutta toivottavasti sinun lapsesi on tyytyväinen kun saa omia kaikki lapiot ja seistä yksin siellä hiekkalaatikolla.

nytkin on puoli tusinaa kavereita pihassa ja terassilla kanssaan leikkimässä.

varmaan lapsesi kaltaisi niin käytökseltään ja muutenkin. Tai sitten niitä kyläluutia mitä ei muille pihoille huolita.

Kyllä se on niin, että lasten jakautuminen alkaa jo hiekkikseltä. Toiset siellä kökkii ja hakkaa toisiaan lappareilla päähän ja leikkii ämpärin ryöstöö ja muuta kiva. Toiset menevät taaperojumppaan ja käyvät perheuinnissa.

Lasten täytyy saada harjoitella ihan keskenään sosiaalisia taitoja, myös konfliktien selvittämistä.

Vanhempien tiukka auktoriteetti ja ohjailu estää lapsia kehittämästä omia taitojaan. Sinun tottelevainen lapsi ei opi pitämään puoliansa ja luottamaan itseensä ja tuo lapioita ottava lapsi ei koskaan näe toisen pahaa mieltä ja sitä, että se lapio otetaan takaisin (jos vanhempi ottaa sen pois kädestä, niin tunnetasolla se ei ole sama kun jos itkevä samanikäinen ottaa sen aidosti tuohtuneena takaisin itselleen).

Lasten on tärkeää oppia omat keinot pärjätä joukossa, eikä aina tukeutua aikuisiin. Antaisin siis lasten sotia omat sotansa siellä hiekkalaatikolla ja käyttäisin oman auktoriteettini ja tukeni joissain tärkeämmissä tilanteissa.

vanhempien pitää kyllä jonkinverran näyttää esimerkkiä ja ohjailla lasten touhuja, eivät he muuten opi miten täytyy toimia. Ja kyllä ainakin tässä tapauksessa tuo leluja ottava lapsi näkee toisen lapsen pahanmielen joka alkaa heti kun lelu viedään. Ja kuten sanoin, opetan kyllä lastani pitämään puoliaan. Sitten kun hän paremmin ymmärtää puhettani ( on nyt 11kk) niin sanon että jos kädestä viedään niin saat mennä ottamaan sen takaisin jne.

Kyllä noita lastenpsykiatreja riittää, ja useimpien olen lukenut neuvovan juuri niin kuin yritän opettaa. Mielestäni se on oikea tapa toimia jo ihan kun maalaisjärjelläkin ajattelee.

ap

1-vuotiailla nyt vain ei ole vielä kyspyyttä ymmärtää, kokea empatiaa kypsymättömyytensä ja kehitysvaiheensa puolesta. Mitä vanhemmat oikein kuvittelevat? Kyky empatiaan syntyy myöhemmin (jos on syntyäkseen). Kyllä, lasta tulee ohjata toimimaan "oikein", mutta joka risaukseen ei tule puuttua. Lapsen pitää oppia pitämään itse puoliaan, maailmalla ei ole äiti pitämässä kädestä aina kiinni. Mutta puoliaan voi opetella pitämään vasta sitten kun lapsella on siihen kehityksellisesti tarpeeksi kapasiteettia.

Lasten täytyy saada harjoitella ihan keskenään sosiaalisia taitoja, myös konfliktien selvittämistä. Vanhempien tiukka auktoriteetti ja ohjailu estää lapsia kehittämästä omia taitojaan. Sinun tottelevainen lapsi ei opi pitämään puoliansa ja luottamaan itseensä ja tuo lapioita ottava lapsi ei koskaan näe toisen pahaa mieltä ja sitä, että se lapio otetaan takaisin (jos vanhempi ottaa sen pois kädestä, niin tunnetasolla se ei ole sama kun jos itkevä samanikäinen ottaa sen aidosti tuohtuneena takaisin itselleen). Lasten on tärkeää oppia omat keinot pärjätä joukossa, eikä aina tukeutua aikuisiin. Antaisin siis lasten sotia omat sotansa siellä hiekkalaatikolla ja käyttäisin oman auktoriteettini ja tukeni joissain tärkeämmissä tilanteissa.

vanhempien pitää kyllä jonkinverran näyttää esimerkkiä ja ohjailla lasten touhuja, eivät he muuten opi miten täytyy toimia. Ja kyllä ainakin tässä tapauksessa tuo leluja ottava lapsi näkee toisen lapsen pahanmielen joka alkaa heti kun lelu viedään. Ja kuten sanoin, opetan kyllä lastani pitämään puoliaan. Sitten kun hän paremmin ymmärtää puhettani ( on nyt 11kk) niin sanon että jos kädestä viedään niin saat mennä ottamaan sen takaisin jne. Kyllä noita lastenpsykiatreja riittää, ja useimpien olen lukenut neuvovan juuri niin kuin yritän opettaa. Mielestäni se on oikea tapa toimia jo ihan kun maalaisjärjelläkin ajattelee. ap

1-vuotiailla nyt vain ei ole vielä kyspyyttä ymmärtää, kokea empatiaa kypsymättömyytensä ja kehitysvaiheensa puolesta. Mitä vanhemmat oikein kuvittelevat? Kyky empatiaan syntyy myöhemmin (jos on syntyäkseen). Kyllä, lasta tulee ohjata toimimaan "oikein", mutta joka risaukseen ei tule puuttua. Lapsen pitää oppia pitämään itse puoliaan, maailmalla ei ole äiti pitämässä kädestä aina kiinni. Mutta puoliaan voi opetella pitämään vasta sitten kun lapsella on siihen kehityksellisesti tarpeeksi kapasiteettia.

koska puoliaan oppii pitämään vasta sitten kun siihen sitä kapasiteettia löytyy se on juuri se syy miksi aikuisen pitää niitä lapsen puolia pitää silloin ku se ei vielä itseltä onnistu.

ap

Mikähän lastenpsykiatri sekin oikein on, joka väittää lasten oppivan sosiaaliset pelisäännöt itsestään. Käytöstavat jos mikä on sovittuja asioita ihmisten välisissä suhteissa, ei ne ilmaannu vaistonvaraisesti alitajunnasta vaan ne just täytyy opettaa.



Mutta mitä tulee pärjäämiseen päiväkodissa ja koulussa, niin eiköhän siinä ole enemmän kyse luonteesa kuin liian kiltiksi opettamisesta. Omalla luokallani ainakin oli pärjääjien joukossa sekä niitä hyvin käyttäytyviä että huonosti käyttäytyviä. Yhteinen tekijä oli lähinnä ulospäinsuuntautuva luonne.

jos joku tulee mun typyni kädestä ottaa lelua, niin kyllä mä sanon, että ei saa ottaa, ja jos silti ottaa, niin otan sen takaisin ja annan lapselleni.

lapseni on vasta täyttänyt 1-v ja hä on ainakin vielä ihan "vauva", mitä komenteluun tulee. Ehkä hän sitten on hitaammin kehittynyt kuin muut, mutta tuntuu, ettei hän vielä oikein edes ymmärrä suurinta osaa puheesta saati käskyjä olla ottamatta leluja.



Toki häntä opastan, mutta lähinnä niiden toisten äitien iloksi, joiden lapsilta lelut viedään. Minuutin päästä hän ei tunnu muistavan koko opetusta. Tosin poika ei paljoa hätkähdä sitäkään, jos joku häneltä lelun ottaa. Jää vain hölmistyneenä tuijottamaan.

1-vuotias ei voi oppia, että lelua ei saa viedä toisen kädestä, mutta

1-vuotias voi oppia jakamisen taidon ja että periksi voi antaa.

???

Mielestäni juuri jälkimmäiset taidot ovat paljon edistyksellisempiä. Ja pohja näille taidoille tulee siitä, että oppii leikkisääntöjen alkeet = toisen kädestä ei saa ottaa.

Lelun vieminen kädestä on asia, joka on ongelma nimenomaan pienillä lapsilla, se menee aika nopeasti ohi, vaikkei sitä joka kerta estäisikään tai vaikka tilanteen silottelisikin tarjoamalla vääryyttä kärsineelle korviketta. Sen sijaan asioita joita oikeasti kannattaa iskostaa jo 1-vuotiaiden päähän on väkivallan vääryys, jakamisen taito ja toisen kuuntelu. Useinhan näitä voi opetaa siinä lelunviemistilanteessakin, mutta ei yksioikoisesti niin että palautetaan se lelu alkuperäislle leikkijälle. Joskus on rakentavampaa oppia että leluja voi vaihdella ja periksikin voi antaa.

jos eivät pysty sitä oppimaan, ettei toisen kädestä saa ottaa! :DDD Hahaha!

Mun lapseni osaa sanoa "Ota" kun on antamassa lelua toiselle, ja "Anna" kun pyytää lelua itselleen. Väkisin ei revi toisen kädestä, vaan aina pyytää lelua. Jos ei saa niin ottaa muun lelun.

näyttävän pitävän 1-vuotiaita kovin ymmärtämättöminä. Monessa asiassa ovatkin ja varmasti on yksilöllisiä eroja. Mutta kun heitä alusta asti "opettaa" ettei kädestä oteta jne. he pikkuhiljaa sen ymmärtävät ettei niin tehdä. Mun 11kk:n ikänen lapseni on kauan jo ymmärtänyt mitä ei merkitsee, eri asia sitten on, totteleeko hän. Lapset toistavat kiellettyjä asioita monta monta kertaa vaikka tietävätkin että se on väärin. Tämän takia aikuisella pitää olla kärsivällisyyttä toistaa kieltoja tai kehotuksia toimia oikein. Monesti heiltä myös unohtuu mitä saikaan tehdä. Juuri tämän takia heitä opastetaan miten toimitaan, kerta toisensa perään. Tylsää, mutta välttämätöntä.

näyttävän pitävän 1-vuotiaita kovin ymmärtämättöminä. Monessa asiassa ovatkin ja varmasti on yksilöllisiä eroja. Mutta kun heitä alusta asti "opettaa" ettei kädestä oteta jne. he pikkuhiljaa sen ymmärtävät ettei niin tehdä. Mun 11kk:n ikänen lapseni on kauan jo ymmärtänyt mitä ei merkitsee, eri asia sitten on, totteleeko hän. Lapset toistavat kiellettyjä asioita monta monta kertaa vaikka tietävätkin että se on väärin. Tämän takia aikuisella pitää olla kärsivällisyyttä toistaa kieltoja tai kehotuksia toimia oikein. Monesti heiltä myös unohtuu mitä saikaan tehdä. Juuri tämän takia heitä opastetaan miten toimitaan, kerta toisensa perään. Tylsää, mutta välttämätöntä.

vaan ne taidot pitää opettaa.

ei kannata opettaa, että ei saa ottaa, koska maailmassa pärjää nimenomaan ottamalla.

Kerro ihmeessä niitä oikean elämän esimerkkejä. Jossain Somaliassa tuollainen saattaaisi toimiakin, mutta täällä eletään kuitenkin sivistysmaassa, jossa tavaroita väkisin ottamalla joutuu pahimmillaan vankilaan ja pienemmistäkin asioista saa kusipään maineen, joka ei taatusti edistä elämänlaatua. Snägärillä ja taksijonossa muita ohitteleva kuriton kakarasi saa turpaansa ja toisen ostoskärryistä viety kahvipaketti voi huonolla tuurilla maksaa työhaastattelussa työpaikan tai jonkun kaveruuden. Kusipäille ei loppuen lopuksi löydy seuraa kuin muista kusipäistä ja sen kyllä tietää mihin se helposti johtaa.

ei voisi oppia, vaan että sen opettaminen ei vielä pitkälle auta elämässä. Jokainen lapsi opii sen joka tapauksessa kouluikään mennessä edes jossain määrin - ja jos ei ole oppinut ekat kouluviikot opettaa. Ja koska jakamista ja joustamista voi opettaa muulloinkin kuin näissä tilanteissa, ei ole mitenkään välttämätöntä puuttua lelun viemiseen aina ja tiukkapipoisesti.

Tajuatteko että te "minä kyllä oatn sen leun vaikka väkisin takaisin ja palautan omalle lapselle" -äidit olette pohjimmiltenne ihan samalla tasolla näiden "meidän Nicopetterin pitää saada se " -äitien kanssa? Ei sosiaalinen kanssakäyminen ole sitä että kynsin hampain puolustetaan omia oikeuksia vaan sitä että yritetään elää sovussa muiden kanssa.

1-vuotias ei voi oppia, että lelua ei saa viedä toisen kädestä, mutta

1-vuotias voi oppia jakamisen taidon ja että periksi voi antaa.

???

Mielestäni juuri jälkimmäiset taidot ovat paljon edistyksellisempiä. Ja pohja näille taidoille tulee siitä, että oppii leikkisääntöjen alkeet = toisen kädestä ei saa ottaa.

Lelun vieminen kädestä on asia, joka on ongelma nimenomaan pienillä lapsilla, se menee aika nopeasti ohi, vaikkei sitä joka kerta estäisikään tai vaikka tilanteen silottelisikin tarjoamalla vääryyttä kärsineelle korviketta. Sen sijaan asioita joita oikeasti kannattaa iskostaa jo 1-vuotiaiden päähän on väkivallan vääryys, jakamisen taito ja toisen kuuntelu. Useinhan näitä voi opetaa siinä lelunviemistilanteessakin, mutta ei yksioikoisesti niin että palautetaan se lelu alkuperäislle leikkijälle. Joskus on rakentavampaa oppia että leluja voi vaihdella ja periksikin voi antaa.

ei voisi oppia, vaan että sen opettaminen ei vielä pitkälle auta elämässä. Jokainen lapsi opii sen joka tapauksessa kouluikään mennessä edes jossain määrin - ja jos ei ole oppinut ekat kouluviikot opettaa. Ja koska jakamista ja joustamista voi opettaa muulloinkin kuin näissä tilanteissa, ei ole mitenkään välttämätöntä puuttua lelun viemiseen aina ja tiukkapipoisesti.

Tajuatteko että te "minä kyllä oatn sen leun vaikka väkisin takaisin ja palautan omalle lapselle" -äidit olette pohjimmiltenne ihan samalla tasolla näiden "meidän Nicopetterin pitää saada se " -äitien kanssa? Ei sosiaalinen kanssakäyminen ole sitä että kynsin hampain puolustetaan omia oikeuksia vaan sitä että yritetään elää sovussa muiden kanssa.

1-vuotias ei voi oppia, että lelua ei saa viedä toisen kädestä, mutta

1-vuotias voi oppia jakamisen taidon ja että periksi voi antaa.

???

Mielestäni juuri jälkimmäiset taidot ovat paljon edistyksellisempiä. Ja pohja näille taidoille tulee siitä, että oppii leikkisääntöjen alkeet = toisen kädestä ei saa ottaa.

Lelun vieminen kädestä on asia, joka on ongelma nimenomaan pienillä lapsilla, se menee aika nopeasti ohi, vaikkei sitä joka kerta estäisikään tai vaikka tilanteen silottelisikin tarjoamalla vääryyttä kärsineelle korviketta. Sen sijaan asioita joita oikeasti kannattaa iskostaa jo 1-vuotiaiden päähän on väkivallan vääryys, jakamisen taito ja toisen kuuntelu. Useinhan näitä voi opetaa siinä lelunviemistilanteessakin, mutta ei yksioikoisesti niin että palautetaan se lelu alkuperäislle leikkijälle. Joskus on rakentavampaa oppia että leluja voi vaihdella ja periksikin voi antaa.

ei ainakaan tärkeintä tässä oo se, että MUN lapseni saa lelun takaisin, vaan oikeudenmukaisuudesta. Siitä että oikeudenmukaisuus tapahtuu kaikille mun lapselle ja muiden. Otanhan mää lelun omankin kädestä pois ja annan takaisin jos se on menny toiselta ottamaan. :)

ap

jos sille sanoo, ettei se saa ottaa toisen kädestä?

Ei tosiaankaan! Kysehän on impulsiiviherkkyydestä. Näen lapion otan sen. Seuraukset tulee vasta myöhemmin ja niitä ei seuraavalla kerralla muista, vaikka olis sanottu jo 1000 kertaa.

Impulsiiviherkkyys on luonnekysymys ja sen hallinnassa voi kehittyä vasta vanhempana tietoisesti. Nyt puhutaan kuitenkin alle 2 vuotiaista lapsista, jotka ei ota sitä lapiota ollakseen ilkeitä, vaan siksi, että se ajatus pälkähtää päähän.

Kyllä ystäväni lapsi on oppinut että minun tyttäreltäni ei viedä kädestä yhtään mitään...ja minä jouduin sen hänelle opettamaan kun lapsen oma äiti ei lastansa ollenkaan komenna. Nyt leikit sujuu mukavammin kun toinen ei koko ajan riuhdo käsistä toisen leluja. Nämä lapset ovat vajaa 2-vuotiaita.

että lasten täytyisi antaa itse opetella selvittämään asiansa. Noin pieneltä se ei tosiaan vielä onnistu, vaan tarvitaan aikuisten apua. Asia on erikseen sitten kun lapset ovat vanhempia ja heillä on jo jonkinlaiset taidot asioden selvittelyssä, silloin voi antaa heidän itse selvitellä riitansa. Tosin jos asia menee mahdottomaksi, niin joskus on aikuisen väliintulo paikallaan myös silloin kun lapset ovat vanhempia.



ap

Jos kerran opetetaan että tuikataan lapselle joku toinen mukava lelu?



Meillä on 4 lasta jotka osaa jakaa asioita, ovat todella oikeudenmukaisia ja kestää vastoinkäymisiä kun ne huomaa ettei maailma kaadu siihen että Martti haluaa leikkiä samalla lelulla.



On se kumma miten eräät ihmiset kehtaa alkaa kasvattaan ja ohjaamaan toisen lapsia, pitäkää te omistanne huoli ja antakaa toisien olla. Jos teille on tärkeää että lapsi vetää turpaan jos joku ottaa leikkiauton niin voi pyhä pamaus. Vähän isompana teidän lapsi pääsee poliisin kanssa selvittämään riitoja!

On se kumma miten eräät ihmiset kehtaa alkaa kasvattaan ja ohjaamaan toisen lapsia, pitäkää te omistanne huoli ja antakaa toisien olla. Jos teille on tärkeää että lapsi vetää turpaan jos joku ottaa leikkiauton niin voi pyhä pamaus. Vähän isompana teidän lapsi pääsee poliisin kanssa selvittämään riitoja!

jos ei muuten osaa olla ottamatta muiden käsistä leluja. Ja kyllä peruskäytöstapoihin kuuluu PYYTÄÄ lelua, jos sen haluaa. Sun kakaras ei ilmeisesti osaa näitä juttuja... voipi olla, että joutuvat tekemisiin poliisin kanssa vielä joskus.