Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaverin lapsi saa viedä lelun toisten kädestä
08.07.2011 |
ilman että kaverini siihen puuttuu suuremmin. Sanoo vain että voi ei, nyt "Simo" otti lelun " Siirin" kädestä ja yrittää tyrkyttää " Siirille" toista lelua.
Tiedän että voi kuulostaa naurettavalta, mutta mua häiritsee tää ihan älyttömän paljon!
Itse opetan lapselleni että lelua EI viedä toisten kädestä ja jos hän niin tekee, niin annan lelun sille jolla se ensin oli ja tarjoan lapselleni sitten toista lelua. En tajua mikä tässä on niin vaikeaa!
Mulle on periaatteessa ihan sama miten muut lapsensa kasvattavat, mutta tän asian pitäis kyllä olla kaikille selvä kuin pläkki.
Asia häiritsee myös sen takia niin paljon, koska mitä ajattelee lapsi, jolle opetetaan että toisen kädestä ei mitään viedä ja silti hänen kädestään voi ottaa mitä tahansa ilman seuraamuksia. Ristiriitaista.
Ja joo, tiedän. Miksen sitten itse puutu asiaan ottamalla tältä "Simolta" lelua ja antamalla sitä takaisin "Siirille". En tajua itsekkään miksi se on niin vaikeaa. Ennen kun mulla ei ollut lapsia ajattelin että tottakai toimin niin. Kai pelkään että loukkaan jollain tavalla ystävääni.
Nyt kaipaisinkin ideoita miten olisi järkevää selvittää tilanne loukkaamatta ystävääni ja niin että sillä olisi jotain vaikutusta asiaan.
Tää todella vaivaa mua koska kuitenkin nähdään usein ja hän on todella hyvä ystäväni.
Kommentit (67)
toisaalta juuri näin. Itse kaksi kasvattanut niin että eivät ota. Toisesta heistä on tullut liiankin kiltti ja ei osaa pitää puoliaan. Nyt menossa lukioon.
Olen miettinyt miten olisi pitänyt toimia toisin.
Kiltit jyrätään. Luokan pissisporukka on tähän asti jyrännyt nämä ei-pissikset. Lisäksi kiusaamista ja katseella mitätöimistä yms.
Tämän lapsen kohdalla toimisin toisin jos saisin alusta aloittaa kasvattamisen.
ei kannata opettaa, että ei saa ottaa, koska maailmassa pärjää nimenomaan ottamalla. Julmaa, mutta hiekkalaatikko opettaa aika äkkiä. Päiväkodissa lapsen on pakko pärjätä, siellä ei ole mitään tuollaisia sääntöjä vaan lelun saa se, joka sen ottaa. Esikoinen ei tätä tiennyt vaan joutui usein olemaan ilman ämpäriä ja lapiota, kunnes väkisin opetin viemään lelut muilta. Kakkosen kanssa ei ollut samaa ongelmaa, hän osaa pitää puolensa.
huomaa että on selvästikkin vähentynyt vanhemmilla oikeudenmukaisuuden opettaminen lapsilleen... Surullista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisaalta juuri näin. Itse kaksi kasvattanut niin että eivät ota. Toisesta heistä on tullut liiankin kiltti ja ei osaa pitää puoliaan. Nyt menossa lukioon.
Olen miettinyt miten olisi pitänyt toimia toisin.
Kiltit jyrätään. Luokan pissisporukka on tähän asti jyrännyt nämä ei-pissikset. Lisäksi kiusaamista ja katseella mitätöimistä yms.
Tämän lapsen kohdalla toimisin toisin jos saisin alusta aloittaa kasvattamisen.
ei kannata opettaa, että ei saa ottaa, koska maailmassa pärjää nimenomaan ottamalla. Julmaa, mutta hiekkalaatikko opettaa aika äkkiä. Päiväkodissa lapsen on pakko pärjätä, siellä ei ole mitään tuollaisia sääntöjä vaan lelun saa se, joka sen ottaa. Esikoinen ei tätä tiennyt vaan joutui usein olemaan ilman ämpäriä ja lapiota, kunnes väkisin opetin viemään lelut muilta. Kakkosen kanssa ei ollut samaa ongelmaa, hän osaa pitää puolensa.
huomaa että on selvästikkin vähentynyt vanhemmilla oikeudenmukaisuuden opettaminen lapsilleen... Surullista.
ap
että munkin kannattaa harkita kasvatuksen muuttamista kun toi esikoinen on valmiiksiarka ja rauhallinen :D Mut kyllä mää jääräpäisesti pysyn silti kannassani :)
ap
toisaalta juuri näin. Itse kaksi kasvattanut niin että eivät ota. Toisesta heistä on tullut liiankin kiltti ja ei osaa pitää puoliaan. Nyt menossa lukioon. Olen miettinyt miten olisi pitänyt toimia toisin. Kiltit jyrätään. Luokan pissisporukka on tähän asti jyrännyt nämä ei-pissikset. Lisäksi kiusaamista ja katseella mitätöimistä yms. Tämän lapsen kohdalla toimisin toisin jos saisin alusta aloittaa kasvattamisen.
ei kannata opettaa, että ei saa ottaa, koska maailmassa pärjää nimenomaan ottamalla. Julmaa, mutta hiekkalaatikko opettaa aika äkkiä. Päiväkodissa lapsen on pakko pärjätä, siellä ei ole mitään tuollaisia sääntöjä vaan lelun saa se, joka sen ottaa. Esikoinen ei tätä tiennyt vaan joutui usein olemaan ilman ämpäriä ja lapiota, kunnes väkisin opetin viemään lelut muilta. Kakkosen kanssa ei ollut samaa ongelmaa, hän osaa pitää puolensa.
huomaa että on selvästikkin vähentynyt vanhemmilla oikeudenmukaisuuden opettaminen lapsilleen... Surullista. ap
että munkin kannattaa harkita kasvatuksen muuttamista kun toi esikoinen on valmiiksiarka ja rauhallinen :D Mut kyllä mää jääräpäisesti pysyn silti kannassani :) ap
lapsellasi on paljon enemmän itkua elämässän kuin niillä, joille opetataan maailman säännöt eikä moraalia.
Ei sitten ihme jos lapset vievät vanhempiaan 6-0 kun ei mitään käytöstapoja, kun ei ole koskaan kielletty.
Puoliaan kannattaa opettaa myös pitämään. Vähän pakkokin tämän päivän maailmassa kun on kaikenlaisia häiriintyneitä.
itse ottaisin siltä toiselta lapselta sen lelun kylmästi pois ja sanoisin että se oli ensin "Vilmalla". Ja jos kaveri vetää tästä herneet nenään, niin ei ole kaveruuden arvoinen. Vai haluatko että lapsesi joutuu alustumaan aina toisen lapsen tahtoon?
toisaalta juuri näin. Itse kaksi kasvattanut niin että eivät ota. Toisesta heistä on tullut liiankin kiltti ja ei osaa pitää puoliaan. Nyt menossa lukioon. Olen miettinyt miten olisi pitänyt toimia toisin. Kiltit jyrätään. Luokan pissisporukka on tähän asti jyrännyt nämä ei-pissikset. Lisäksi kiusaamista ja katseella mitätöimistä yms. Tämän lapsen kohdalla toimisin toisin jos saisin alusta aloittaa kasvattamisen.
ei kannata opettaa, että ei saa ottaa, koska maailmassa pärjää nimenomaan ottamalla. Julmaa, mutta hiekkalaatikko opettaa aika äkkiä. Päiväkodissa lapsen on pakko pärjätä, siellä ei ole mitään tuollaisia sääntöjä vaan lelun saa se, joka sen ottaa. Esikoinen ei tätä tiennyt vaan joutui usein olemaan ilman ämpäriä ja lapiota, kunnes väkisin opetin viemään lelut muilta. Kakkosen kanssa ei ollut samaa ongelmaa, hän osaa pitää puolensa.
huomaa että on selvästikkin vähentynyt vanhemmilla oikeudenmukaisuuden opettaminen lapsilleen... Surullista. ap
että munkin kannattaa harkita kasvatuksen muuttamista kun toi esikoinen on valmiiksiarka ja rauhallinen :D Mut kyllä mää jääräpäisesti pysyn silti kannassani :) ap
lapsellasi on paljon enemmän itkua elämässän kuin niillä, joille opetataan maailman säännöt eikä moraalia.
ei opi sietämään pettymyksiä :) Pysyn kyllä ehdottomasti kannassani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitten ihme jos lapset vievät vanhempiaan 6-0 kun ei mitään käytöstapoja, kun ei ole koskaan kielletty.
Puoliaan kannattaa opettaa myös pitämään. Vähän pakkokin tämän päivän maailmassa kun on kaikenlaisia häiriintyneitä.
itse ottaisin siltä toiselta lapselta sen lelun kylmästi pois ja sanoisin että se oli ensin "Vilmalla". Ja jos kaveri vetää tästä herneet nenään, niin ei ole kaveruuden arvoinen. Vai haluatko että lapsesi joutuu alustumaan aina toisen lapsen tahtoon?
täytyy ruveta ite vaan opettaa kaverini lasta, vaikka se vaikeeta tuntuu olevankin.
Aion myös opettaa lastani pitämään puoliaan. Jos joku lyö lastani niin sanon kyllä hänelle että silloin saa lyödä takaisin,tämä kuullostaa kyllä aika rajulta mutta näin ajattelin toimia. Opetan tietysti myös että lyöminen on väärin ja siitä seuraa rangaistus, mutta jos joku on lyönyt ensin häntä niin silloin saa vähän läimäistä takaisin :)
ap
Lasten täytyy saada harjoitella ihan keskenään sosiaalisia taitoja, myös konfliktien selvittämistä.
Vanhempien tiukka auktoriteetti ja ohjailu estää lapsia kehittämästä omia taitojaan. Sinun tottelevainen lapsi ei opi pitämään puoliansa ja luottamaan itseensä ja tuo lapioita ottava lapsi ei koskaan näe toisen pahaa mieltä ja sitä, että se lapio otetaan takaisin (jos vanhempi ottaa sen pois kädestä, niin tunnetasolla se ei ole sama kun jos itkevä samanikäinen ottaa sen aidosti tuohtuneena takaisin itselleen).
Lasten on tärkeää oppia omat keinot pärjätä joukossa, eikä aina tukeutua aikuisiin. Antaisin siis lasten sotia omat sotansa siellä hiekkalaatikolla ja käyttäisin oman auktoriteettini ja tukeni joissain tärkeämmissä tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on niinkin että jos se lapsi jolta lelu viedään ei pane pahakseen, niin ehkä tässä ei ole kauhean vakavasta asiasta kyse. 1-vuotiaat ei kumminkaan vielä mitään moraalia opi vaikka kuinka etenkin esikoisen vanhemmat niin kuvittelee. Kyse on pikemminkin luonteesta kuin kasvatuksesta, jos toinen muksu ottaa lelun ja toiselle ei tule mieleenkään sellaista yrittää.
Sitten jos riiston kohde nostaa äläkän tai pahoittaa mielensä, on pitää tietenkin palauttaa lelu hänelle. Tosin silloinkin voi joskus ehdottaa että mitäs jos vaihtaisitte. Se lelun vieminen kun ei pienillä yleensä ole ilkeyttä tai itsekkyyttä vaan sosiaalisuutta: toinen lapsi kiinnostaa, joten toisen lapsen lelukin kiinnostaa.
Lasten täytyy saada harjoitella ihan keskenään sosiaalisia taitoja, myös konfliktien selvittämistä. Vanhempien tiukka auktoriteetti ja ohjailu estää lapsia kehittämästä omia taitojaan. Sinun tottelevainen lapsi ei opi pitämään puoliansa ja luottamaan itseensä ja tuo lapioita ottava lapsi ei koskaan näe toisen pahaa mieltä ja sitä, että se lapio otetaan takaisin (jos vanhempi ottaa sen pois kädestä, niin tunnetasolla se ei ole sama kun jos itkevä samanikäinen ottaa sen aidosti tuohtuneena takaisin itselleen). Lasten on tärkeää oppia omat keinot pärjätä joukossa, eikä aina tukeutua aikuisiin. Antaisin siis lasten sotia omat sotansa siellä hiekkalaatikolla ja käyttäisin oman auktoriteettini ja tukeni joissain tärkeämmissä tilanteissa.
kyllä ne pari vuotiaat tajuu että toiseen sattuu. Mistähän ne oppii käytössäännöt jos kukaan ei opeta vaan saa toimia viidakon säännöin: nopein ja voimakkain vie voiton. Missään pullossa tuokin psykologi on kasvanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on niinkin että jos se lapsi jolta lelu viedään ei pane pahakseen, niin ehkä tässä ei ole kauhean vakavasta asiasta kyse. 1-vuotiaat ei kumminkaan vielä mitään moraalia opi vaikka kuinka etenkin esikoisen vanhemmat niin kuvittelee. Kyse on pikemminkin luonteesta kuin kasvatuksesta, jos toinen muksu ottaa lelun ja toiselle ei tule mieleenkään sellaista yrittää.
Sitten jos riiston kohde nostaa äläkän tai pahoittaa mielensä, on pitää tietenkin palauttaa lelu hänelle. Tosin silloinkin voi joskus ehdottaa että mitäs jos vaihtaisitte. Se lelun vieminen kun ei pienillä yleensä ole ilkeyttä tai itsekkyyttä vaan sosiaalisuutta: toinen lapsi kiinnostaa, joten toisen lapsen lelukin kiinnostaa.
Rasittavia on sellaiset äidit jotka puuttuu jokaiseen tapahtumaan, vaikka lapset itse ei olis koko jutusta moksiskaan.
Lasten täytyy saada harjoitella ihan keskenään sosiaalisia taitoja, myös konfliktien selvittämistä. Vanhempien tiukka auktoriteetti ja ohjailu estää lapsia kehittämästä omia taitojaan. Sinun tottelevainen lapsi ei opi pitämään puoliansa ja luottamaan itseensä ja tuo lapioita ottava lapsi ei koskaan näe toisen pahaa mieltä ja sitä, että se lapio otetaan takaisin (jos vanhempi ottaa sen pois kädestä, niin tunnetasolla se ei ole sama kun jos itkevä samanikäinen ottaa sen aidosti tuohtuneena takaisin itselleen). Lasten on tärkeää oppia omat keinot pärjätä joukossa, eikä aina tukeutua aikuisiin. Antaisin siis lasten sotia omat sotansa siellä hiekkalaatikolla ja käyttäisin oman auktoriteettini ja tukeni joissain tärkeämmissä tilanteissa.
kyllä ne pari vuotiaat tajuu että toiseen sattuu. Mistähän ne oppii käytössäännöt jos kukaan ei opeta vaan saa toimia viidakon säännöin: nopein ja voimakkain vie voiton. Missään pullossa tuokin psykologi on kasvanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten täytyy saada harjoitella ihan keskenään sosiaalisia taitoja, myös konfliktien selvittämistä.
Vanhempien tiukka auktoriteetti ja ohjailu estää lapsia kehittämästä omia taitojaan. Sinun tottelevainen lapsi ei opi pitämään puoliansa ja luottamaan itseensä ja tuo lapioita ottava lapsi ei koskaan näe toisen pahaa mieltä ja sitä, että se lapio otetaan takaisin (jos vanhempi ottaa sen pois kädestä, niin tunnetasolla se ei ole sama kun jos itkevä samanikäinen ottaa sen aidosti tuohtuneena takaisin itselleen).
Lasten on tärkeää oppia omat keinot pärjätä joukossa, eikä aina tukeutua aikuisiin. Antaisin siis lasten sotia omat sotansa siellä hiekkalaatikolla ja käyttäisin oman auktoriteettini ja tukeni joissain tärkeämmissä tilanteissa.
vanhempien pitää kyllä jonkinverran näyttää esimerkkiä ja ohjailla lasten touhuja, eivät he muuten opi miten täytyy toimia. Ja kyllä ainakin tässä tapauksessa tuo leluja ottava lapsi näkee toisen lapsen pahanmielen joka alkaa heti kun lelu viedään. Ja kuten sanoin, opetan kyllä lastani pitämään puoliaan. Sitten kun hän paremmin ymmärtää puhettani ( on nyt 11kk) niin sanon että jos kädestä viedään niin saat mennä ottamaan sen takaisin jne.
Kyllä noita lastenpsykiatreja riittää, ja useimpien olen lukenut neuvovan juuri niin kuin yritän opettaa. Mielestäni se on oikea tapa toimia jo ihan kun maalaisjärjelläkin ajattelee.
ap
Lasten täytyy saada harjoitella ihan keskenään sosiaalisia taitoja, myös konfliktien selvittämistä. Vanhempien tiukka auktoriteetti ja ohjailu estää lapsia kehittämästä omia taitojaan. Sinun tottelevainen lapsi ei opi pitämään puoliansa ja luottamaan itseensä ja tuo lapioita ottava lapsi ei koskaan näe toisen pahaa mieltä ja sitä, että se lapio otetaan takaisin (jos vanhempi ottaa sen pois kädestä, niin tunnetasolla se ei ole sama kun jos itkevä samanikäinen ottaa sen aidosti tuohtuneena takaisin itselleen). Lasten on tärkeää oppia omat keinot pärjätä joukossa, eikä aina tukeutua aikuisiin. Antaisin siis lasten sotia omat sotansa siellä hiekkalaatikolla ja käyttäisin oman auktoriteettini ja tukeni joissain tärkeämmissä tilanteissa.
Vasta kouluikäinen pystyy tuohon, nuoremmat tarvitsevat aikuisen avuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on niinkin että jos se lapsi jolta lelu viedään ei pane pahakseen, niin ehkä tässä ei ole kauhean vakavasta asiasta kyse. 1-vuotiaat ei kumminkaan vielä mitään moraalia opi vaikka kuinka etenkin esikoisen vanhemmat niin kuvittelee. Kyse on pikemminkin luonteesta kuin kasvatuksesta, jos toinen muksu ottaa lelun ja toiselle ei tule mieleenkään sellaista yrittää.
Sitten jos riiston kohde nostaa äläkän tai pahoittaa mielensä, on pitää tietenkin palauttaa lelu hänelle. Tosin silloinkin voi joskus ehdottaa että mitäs jos vaihtaisitte. Se lelun vieminen kun ei pienillä yleensä ole ilkeyttä tai itsekkyyttä vaan sosiaalisuutta: toinen lapsi kiinnostaa, joten toisen lapsen lelukin kiinnostaa.
erimieltä siinä ettei 1-vuotias jo opi oikean ja väärän eroa.
Siinä olen samaa mieltä ettei lapsi ilkeyttään lelua toiselta vie. Silti hänen on hyvä oppia ettei niin tehdä.
ap
jos sille sanoo, ettei se saa ottaa toisen kädestä?
Ei tosiaankaan! Kysehän on impulsiiviherkkyydestä. Näen lapion otan sen. Seuraukset tulee vasta myöhemmin ja niitä ei seuraavalla kerralla muista, vaikka olis sanottu jo 1000 kertaa.
Impulsiiviherkkyys on luonnekysymys ja sen hallinnassa voi kehittyä vasta vanhempana tietoisesti. Nyt puhutaan kuitenkin alle 2 vuotiaista lapsista, jotka ei ota sitä lapiota ollakseen ilkeitä, vaan siksi, että se ajatus pälkähtää päähän.
ja kyse ei ole pelkästään nappaajan kasvattamisesta, vaan myös sen lelua pidelleen vesselin itsetunnon kehityksestä. Lapsen pitää saada oppia, että toiselta ei saa ottaa, ja myös, että häntä puolustetaan jos joku ottaa lelun häneltä. Minua ärsyttäisi tuo ap:n kaveri todella paljon - tosin ymmärrän häntäkin, joillekin ihan normaaleille ihmisille on todella vaikea kestää lapsen pettymystä.
Nämä av:n lastenkasvatusvinkit kyllä ovat päivä päivältä hullumpia. Antakaa kun minä kerron. Näin on aina ollut hiekkalaatikolla, ja tulee aina olemaan: Jos lapsi ottaa toisen kädestä lelun, lelu palautetaan sille, jolla lelu ensin oli. Lelun nappaajan vanhempi hoitaa tämän. Lapselle sanotaan rauhallisesti (ei _dramaattisesti_, kuten tämä yksi neropatti ehdottaa), että toisen kädestä ei saa ottaa lelua. Tämän jälkeen leikki jatkuu normaalisti, ja molempien lasten vanhemmat käyttäytyvät toisiaan kohtaan ystävällisesti. Small talkin hengessä voi vaikka todeta, että "on siinä opettelemista" tai että "sellaisia ne yksivuotiaat ovat". Tämä toistetaan x kertaa, kunnes lapset ovat oppineet asian. Sen jälkeen heidän voi antaa itse selvittää riitansa. Tuliko selväksi?
Mun kaveri todella on ihan normaali ja ihana mukava ihminen. Ja tiedän että hänen mielestään on väärin että toisen kädestä otetaan lelu, mutta hänellä on vaan vääränlaiset keinot asian korjaamiseen.
Muissakin asioissa hänen on vaikeaa kieltää lapseltaan jotain, yleensä hän kieltääkin, mutta välillä ei ja välillä hän kieltää lastaan nauraen, joten tämän seurauksena lapsikin vain nauraa päin naamaa hänen kieloilleen, koska ei ole johdonmukainen. Ei lapsi tiedä koska kaverini on tosissaan ja koska se on hauskaa leikkiä...
Pahoin pelkään että kaverillani tulee olemaan ongelmia vielä lapsen kurinpidon kanssa. :(
ap
jos sille sanoo, ettei se saa ottaa toisen kädestä? Ei tosiaankaan! Kysehän on impulsiiviherkkyydestä. Näen lapion otan sen. Seuraukset tulee vasta myöhemmin ja niitä ei seuraavalla kerralla muista, vaikka olis sanottu jo 1000 kertaa. Impulsiiviherkkyys on luonnekysymys ja sen hallinnassa voi kehittyä vasta vanhempana tietoisesti. Nyt puhutaan kuitenkin alle 2 vuotiaista lapsista, jotka ei ota sitä lapiota ollakseen ilkeitä, vaan siksi, että se ajatus pälkähtää päähän.
Olen omille lapsille opettanut, että kun joku yrittää ottaa tavaran, niin saa lyödä. Jo pieni lapsi oppii aika äkkiä, miten puolustaa itseään ja omaisuuttaan.
Äidit sitten suuttuvat, kun heidän impulsiivinen NicoBerttansa yrittää ottaa lapseltani kädestä tai sylistä lapion, ja tämä lyön päin naamaa niin että roikaa. En toru lastani, hän on puolustanut omaansa, mutta muitten äitien mielestä ottaminen on OK, estäminen ei.
Lasten täytyy saada harjoitella ihan keskenään sosiaalisia taitoja, myös konfliktien selvittämistä. Vanhempien tiukka auktoriteetti ja ohjailu estää lapsia kehittämästä omia taitojaan. Sinun tottelevainen lapsi ei opi pitämään puoliansa ja luottamaan itseensä ja tuo lapioita ottava lapsi ei koskaan näe toisen pahaa mieltä ja sitä, että se lapio otetaan takaisin (jos vanhempi ottaa sen pois kädestä, niin tunnetasolla se ei ole sama kun jos itkevä samanikäinen ottaa sen aidosti tuohtuneena takaisin itselleen). Lasten on tärkeää oppia omat keinot pärjätä joukossa, eikä aina tukeutua aikuisiin. Antaisin siis lasten sotia omat sotansa siellä hiekkalaatikolla ja käyttäisin oman auktoriteettini ja tukeni joissain tärkeämmissä tilanteissa.
kyllä ne pari vuotiaat tajuu että toiseen sattuu. Mistähän ne oppii käytössäännöt jos kukaan ei opeta vaan saa toimia viidakon säännöin: nopein ja voimakkain vie voiton. Missään pullossa tuokin psykologi on kasvanut.
ja siten eikun ei ihan kaikkia konflikteja sentään. Ei tuolla hekkalaatikolla ole kovin montaa sääntöä
-hiekkaa ei heitellä
-toisilta ei leluja viedä kädestä
-toista ei lyödä/tönitä
ja kaikkiin näihin puutu oli kyseessä oma tai vieras lapsi iästä riippumatta. Muuten lapset saavat leikkiä miten haluavat. Ja eivät 1-v vielä keskenään leiki mitenkään. Leikkivät omia leikkejään.
Mutta totuus on etta silla aiheuttaa lapselleeen pal on murhetta
Alue: Aihe vapaa
ap