G: SE nimi jonka olisit todella tahtonut vauvalle antaa, mutta...

ois menny hankalaksi sukunimen kanssa...

Mies ei tykännyt.

Nimi oli päätetty jo ennen syntymää ja tuon Ellin keksin vasta sen jälkeen kun paperit olivat jo maistraatissa.

POika tuli ja mies sai päättää..

mutta olin epävarma istuuko Suomeen hyvin.

skandinavisista ja germaanisista tytönnimistä, mutta tuntuvat kyllä vään hankalilta, joten tuskin mitään suosikkiani annetaan nimeksei lapsellemme, jos on tyttö. Tykkään esim. seuraavista: Solveig, Hedwig, Frieda, Gry.

Miehelle ei kelvannut. Koirien nimiä kuulema. No saivat lapset nimensä silti.

Oisin halunnut Venla tai Helmi, mutta kun ei ole tyttöä...;D

Olisin halunnut pojalle nimen Eliel, mutta se nyt vain ei sovi sukunimeen yhtään, olisi tullut kamala yhdistelmä!

Pidin nimestä kovin jo ennen kuin se oli pankin nimi. Ja silloin kun saatiin tyttäremme, oli Suomessa Merita Pankki. Ei voitu kuvitellakaan antavamme nimeä tyttärelle.

mut miehen mielestä muistutti liikaa Vendettaa...

Venlaa tai Ellaa en halunnut antaa suoraan koska liian muotinimiä jne, eivätkä sointuneet sukunimen kanssa.



PS sukunimemme/sukumme ei ole täysin suomalainen.

Ennen lasten tekoa olin sitä mieltä että teen vain työn jonka nimeksi tulee Elli-Noora.



Odotin ekaa lapsukaista ja päätin että jompi kumpi Viivi tai Veeti. Poika kun syntyi ja sitä siinä kapaloissa kattelin totesin ukko-kullalle että ei tää lapsi näytä yhtään Veetiltä ja vielä vähemmän Viiviltä :)

Miehelle tuli mieleen joku Simpsonien röökiä vetävä mummeli, josta mielikuvasta ei päässyt yli. Hyvä nimi silti tuli :)

pojan nimeksi Elia,mies ei halunnut koska nimi jää kesken ja on erikoinen? Saimme tietää että odotammekin tyttöä,olisin halunnut että tytöksi tulee Säde mut mies ei lämmennyt sillekään kun on niin erikoinen. Päädyimme sitten vielä erikoisempaan nimeen yhdessä :D

Ei sitten kelvannut miehelle :-)



Ehkä ihan hyvä niin....mutta kun tyttö on ihan Lumikin näköinen!



Onneksi löysimme toisen kivan nimen, josta molemmat pitävät.

Ei mitenkään sopinut miehelle. Kaisla tuli.

mies inhosi

niin esikoisesta olisi tullut Sampo. Mutta se oli miehelle ehdoton nou nou. Pojan nimi oli siis kompromissi, ihan hyvä sellainen. Kahden tyttären nimet ovat olleet tosi mieluisia meille molemmille :)

Mut sattui sitten niin, että mun työkaverini oli siihen aikaan sen niminen... ja se tyyppi oli vähintään outo...

Irja, miehen suvussa,

Aura, miehen sukunimen kanssa aika pelle (alkaa sanalla Joki)