Lapset eivät saa harrastaa enää urheilua ilman kilpailua.

ja sitten vain levittää kätensä. Sitä voi mennä ihan jokainen sinne urheiluseuraan mukaan ja ruveta järjestämään ja suuntamaan urheilua harrastuksen omaisempaan suuntaan. Sen voin sanoa että törmäättä ainakin pääkaupunkiseudulla seuraaviin ongelmiin.



- tilojen saaminen: Meidänkin kunnassa koulujen jumppasalit on talvisin varattu 110% samoin jäähallin normaalivuoroista käydään tappelua eikä jalkapalloonkaan aina löydy kenttiä.



-toinen on valmentajat, ei niitäkään noin vain löydy. kuinka moni aikuinen vapaaehtoisesti sitoutuu kerran tai useamman kerran viikossa valmentamaan? Ja pitäisi vielä kouluttautuakin vapaa ajallaan Tuskin löytyy tästäkään porukasta kovin montaa.



-rahojen kerääminen: on helppo valittaa että miksi on tämän hintaista. Monissa kunnissa peritään salista/kentästä yms. maksut. Ehkä jossain perähikiällä on toisin. Lisenssit jotka sisltävät vakuutukset maksavat. Toiminnan pyörittämiseen tarvitaan varoja, ja valmentajillekin on maksettava koska vapaaehtoisia ei löydy.



-osallistujamäärät: mikä on pienin ryhmä että toiminta on kannattavaa: paria lasta ei voi isossa salissa pyöritää, tulee liian kalliiksi.



-miten saada muuta vapaaehtoisporukkaa, esim näytöksien, kahviloiden yms.järjestämiseen



Tervetuloa mukaan urheiluseuratoimintaa ihan jokainen av-mamma, kyse on kuitenkin teidänkin omista lapsista. Minusta sitten voi valittaa ja arvostella, kun on itse edes osallistunut johonkin.

Omien lasteni ope sanoi, ettei saa poikia harjoittelemaan, ellei oli kisaa ja kilpailua joka harkoissa. Kuulemma kilpavietti on kova. ei varmaan kaikilla.

Mennään siitä missä aita on matalin. Laitetaan vaan pojat aina kilpailemaan, niin ei tarvi yrittää muita keinoja innostamiseen. Ja hommasta nauttii silloin ne parhaat. Ja ne pojat, jotka ovat vähän huonompia liikkumaan, saadaan tuolla keinolla tehokkaasti vihaamaan liikuntaa. Juuri tuollaisten aikuisten takia tarvitaan niitä ryhmiä, joissa ei kilpailla niin paljon, vaan joissa ne ei-huiputkin voivat nauttia liikkumisesta.

suosittelen tutustumaan valmentamiseen ja kokeilemaan sitä itse. On helppo sanoa, että juu valmentaminen on helppoa. Ei tosiaan ole. Ei tarvitse olla ryhmässä kuin 7 lasta niin saa olla kokoajan miettimässä miten motivoi ketäkin lasta.

Ja jos ryhmä on kovin eritasoinen taidoiltaan, niin ei siitäkään tule mitään. Siinä huonoimmat jäävät jalkoihin esim. toisten viedessä aina pallon ja tekemällä maalin toiseen päätyyn. Ei siitäkään kukaan tykkää. Vaatii valmentajalta pelisilmää jakaa joukkueet jotenkin tasapuolisesti eikä sekään aina onnistu.

...että ihan muutamista lajeista, nimittäin taitoluistelusta ja baletista, olen kuullut oikeasti aika hurjia tarinoita ihan pienten osalta. Siis tyyliin, että jo vaikkapa 8-vuotiailla on neljät treenit viikossa ja toiminta on erittäin kilpailu-/tavoiteorientoitunutta ja vakavamielistä. Tätä en itsekään ex-urheilijana tajua, kun kyse on kuitenkin noin pienistä lapsista.

34

Kun balettikilpailuitakaan ei ole Suomessa kuin muutamia vuodessa ja niihin osallistuu muutama ryhmä per tanssikoulu?

vaan säännöistä välittämättä ja pisteitä laskematta?

Miksi urheiluseurojen pitäisi tällaista järjestää? Miksi vanhemmat eivät voi itse viedä lapsiaan esim. uimaan niin kuin joku ylempänä ruikutti kun seurassa pitää käydä treeneissä ja kilpailla?

Tosissasiko kysyt? Jos et oikeasti tiedä, niin kerrotaan, että se toteutetaan niin, että käydään vaikkapa kerran viikossa pelaamassa koripalloa. Onko tuossa sun mielestä jokin ongelma?

Kun mun esikoinen harrasti kilpaurheilua, hänen piti lähteä treeneihin useimmiten jo ennen ennen kuin mä tulin töistä. Ja kisamatkat päälle.

Ei mulla olisi ollut mitään keinoa pakottaa häntä treeneihin, jos hän ei olisi itse halunnut sinne mennä.

No, eihän lasta tietenkään pitkässä juoksussa suoranaisesti pakottaa voi mitään harrastamaan. Sen sijaan erittäin vahvaa painostusta jotkut vanhemmat todellakin harrastavat. Kyse on vanhempien omasta kunnianhimosta - halutaan, että lapsi menestyy/harrastaa, vaikkei se lapselle niin tärkeää tai kiinnostavaa olisikaan. Kyllä, tällaisia vanhempia kyllä löytyy joka lajista, vaikkakin toki he ovat pieni vähemmistö. Tämä liittyy suoraan siihen isoon ongelma-asiaan, eli monen vanhemman käsityskyvyttömyyteen lapsen harrastuksen tarkoituksesta.

kuukausiliitteen juttu urheilun drop-outeista eli nuorista, joiden liikuntaharrastus sammutetaan siihen, että ei ole halua tai lahjoja aivan huipulle. Ei muuta kuin seurasta pihalle ja mäkkärin nurkalle. Jos et treenaa 5-6 krt/viikko, viikonloput kilpailuja ja leirejä, loma-ajat treenausta ja leirejä jne. , ei ole mahdollista harrastaa lajia ollenkaan. Aika ikävä tilanne, kun esim. 10 vuotta on pelannut futista tai koripalloa ja sitten sanotaan, että kiitti, etsi toinen harrastus, sulle ei ole enää tilaa.



Yksi aivan ihmejuttu on myös tää vuosien mukaan tapahtuva eteneminen. Jossain oli selvityskin siitä, että A-joukkueet on täynnä alkuvuoden lapsia. Kasvuiässä loppuvuodesta syntyneet voi olla selvästi lihasvoimaltaan heikompia, lyhyempiä, hieman hitaammin motoriikaltaan kehittyneitä. Seurassa alkuvuodesta syntyneet erottuvat, saavat peliaikaa, heihin panostetaan ja he saavat positiivista palautetta ja kannustusta, mikä taas motivoi harjoittelemaan enemmän. Mikä on sitten esim. marras-joulukuussa syntyneen asema? Olet ikäluokkasi hitaimpia, lyhyimpiä jne. ja siksi et saa peliaikaa, et koskaan hyvää palautetta jne. Aika mielivaltaista.



Tää seurojen harjoittelu- ja leiripakko ym. on ihan totta. Tuttavaperheelle mm. annettiin ukaasi, että viikkoa kauempaa ei saa olla kesälomareissulla ja pois harjoituksista, muuten pistetään futisjoukkueesta ulos.



Ehdottomasti pitäisi olla enemmän mahdollisuuksia harrastaa ja kokeilla monipuolisesti eri lajeja ilman harjoittelumäärä- ja kilpailuvelvoitteita. Ja harrastusta pitäisi voida kokeilla myös myöhemmällä iällä. Nykyään on tosiaan mahdoton esim. aloittaa jalkapalloa tai jääkiekkoa enää 10-vuotiaana eikä mitään kaveriporukoita enää kentillä näy.



Vapaa harrastepohjainen urheilu olisi ihan kansanterveydellisesti ja kansantaloudellisestikin järkevää; paljon useampi harrastaisi liikuntaa omasta halustaan ja jatkaisi sitä myös aikuisikään saakka. Nyt tämä seurojen kilpaviettisyys karsii pois suuren osan joka ikäluokasta juuri silloin, kun liikunnan jatkaminen olisi kaikkein tärkeintä eli siinä varhaisteini-iässä.

Omien lasteni ope sanoi, ettei saa poikia harjoittelemaan, ellei oli kisaa ja kilpailua joka harkoissa. Kuulemma kilpavietti on kova. ei varmaan kaikilla.

Mennään siitä missä aita on matalin. Laitetaan vaan pojat aina kilpailemaan, niin ei tarvi yrittää muita keinoja innostamiseen. Ja hommasta nauttii silloin ne parhaat. Ja ne pojat, jotka ovat vähän huonompia liikkumaan, saadaan tuolla keinolla tehokkaasti vihaamaan liikuntaa. Juuri tuollaisten aikuisten takia tarvitaan niitä ryhmiä, joissa ei kilpailla niin paljon, vaan joissa ne ei-huiputkin voivat nauttia liikkumisesta.

ainakaan pienten lasten harrastuksissa pois lukien jotkut lajit esim. taitoluistelu, tanssi. Monet valmentajat lähtevät valmennukseen mukaan omien lasten harrastusten kautta tai oman lajin kautta. Ja jos pari valmennuskurssia käy niin siinä on "ammattitaito" kaukana. Valmennustakin pitäisi harjoitella. Valmentajaksi kasvetaan vain kokemuksen ja erehdyksen kautta.

Harjoitusryhmissäni käy sekä aikuisia että lapsia.



Valmennan vapaa-ajalla ja se on myös minulle harrastus. Haluan ohjata motivoituneita ja sitoutuneita harjoittelijoita, joilla on tavoitteita. Ohjatut harjoitukset ovat vain 1-2 kertaa viikossa, mutta päivittäin tulisi harjoitella 10-30 min. Kyse ei siis ole mistään hurjasta treenimäärästä.



Runsaasti poissaolevat ja kotitehtävät laiminlyövät tyypit vievät oman motivaationi ja mielellään heitän heidät ryhmästä pois. Meillä on seurassa harjoittelejaryhmitä, joita kukaan ei halua ohjata. Miksi?



Seuroissa ei ole vapaaehtoisia ohjaajia liiaksi, joten tottakai heidän omat mieltymykset siihen, ketä haluavat ohjata, vaikuttavat.



Jokainen vanhempi voi itse alkaa seura-aktiiviksi ja ohjaajaksi, jolloin on mahdollista vetää näitä harrasteluryhmiä. Jos ei lajiosaamista ole, voi liittyä vaikka johtokuntaa sihteeriksi, rahastonhoitajaksi, sponsorivastaavaksi, joukkueejohtajaksi, nettisivuvastaavaksi jne. Tekijöitä tarvitaan!



Voin kertoa, että ei ole hirmu motivoivaa suunnitella harjoituksia, sopia lapsenvahdit (kyllä, omat lapseni ovat välillä hoidossa, jotta pääsen ohjaamaan muita!) ja saapua itse kentälle vesisateeseen, ja lukea matkan aikana saapuneet tekstiviestit, joissa harjoittelijat peruvat osallistumisensa (käytännössä huonon sään takia). Käytännössä on paljonkin näitä harrastelijoita, jotka osallistuvat, jos ei mitään muuta kiinnostavaa ole ohjelmassa. Minä en ole heitä varten.

miksi ihmeessä urheiluksi aina ajatellaan joukkuelajit???? Meillä muksut on on yksilölajeissa ja harkoissa käydään kun huvittaa. Kilpailla saa jos huvittaa mutta mitään pakkoa ei ole. Treeni maksut ovat suorastaan halpoja verrattuna futikseen tai lätkään. Saa mennä omalla vauhdilla ja omalla tasolla...

yksilölaji sekin

onko sinusta halpaa jos uinti kilpauintiryhmässä maksaa 340 eur lukukausi eli lähes 700 euroa vuodessa ???

paljonkos tuosta menee pelkästään uimahallimaksuun ja palkjonko jää seuralle?? Tampereella lapsen uimahalli maksu on 2,50/kerta. 2.5e x 3 x 25 = 225e eli seuralle jää 115 euroa kaudelta. Tuohon taitaa vielä sisältyä uinti lisenssi. Ei seura tuolla varsinaisesti rikastuun pääse, varsinkin jos tuosta vielä maksetaan kilpailumaksut vai meneekö kisamaksut omasta pussista? Ei se ole seurojen vika kun kunnat ja kaupungit kuppaa urheilu seuroilta budjetti vajeeseen täydennystä.

eli kaikki jää heille !

Missä mahdat asua, ettei kunta peri liikuntapaikka maksuja??? Mie en ole vielä sellaiseen kuntaan törmännyt... Mihin noin iso summa sitten käytetään? Maksetaanko valmentajille palkaa? Maksetaanko muksujen kaikki kisamatkat? Johonkinhan tuo raha menee? Tilinpäätökset ovat julkisia, joten voit vaatia, että seura kertoo miten rahat käytetään...

rahaa kerätään sen mukaan kuin on tarvetta, mutta ei sen kaiken tarvitse mennä juuri sen ryhmän harrastukseen.

on vapaaehtoistoiminta. On innokkaita entisiä kilpaurheilijoita tai kilpaurheilijan vanhempia, jotka ryhtyvät vetämään harjoituksia omasta näkökulmastaan eli tärkeintä on intohimo tähän lajiin ja kehittyminen juuri siinä, tärkeintä on oman seuran menestys ja myös valmentajan oma kunnianhimo.



Kuka sitten huolehtii koko ikäluokan liikunnasta? Niistäkin joista ei ehkä ole hauska lähteä maastojuoksemaan kaatosateessa vaikka tosiharrastajalle sadesää on vain hapekasta ilmaa ja lisähaastetta. Tai niistä, jotka ehkä haluaa harrastaa tätä lajia kerran viikossa, jotain muuta lajia kerran viikossa, ehkä soittaa lisäksi bändissä, skeittailla tms. Näiden "taviksien" liikuntaharrastuksilla ja -mahdollisuuksilla ei siis ole mitään merkitystä, jos ei kerran ole motivaatiota, tavoitteita tai lahjoja sen vaativammalle tasolle.

kuukausiliitteen juttu urheilun drop-outeista eli nuorista, joiden liikuntaharrastus sammutetaan siihen, että ei ole halua tai lahjoja aivan huipulle. Ei muuta kuin seurasta pihalle ja mäkkärin nurkalle. Jos et treenaa 5-6 krt/viikko, viikonloput kilpailuja ja leirejä, loma-ajat treenausta ja leirejä jne. , ei ole mahdollista harrastaa lajia ollenkaan. Aika ikävä tilanne, kun esim. 10 vuotta on pelannut futista tai koripalloa ja sitten sanotaan, että kiitti, etsi toinen harrastus, sulle ei ole enää tilaa. Yksi aivan ihmejuttu on myös tää vuosien mukaan tapahtuva eteneminen. Jossain oli selvityskin siitä, että A-joukkueet on täynnä alkuvuoden lapsia. Kasvuiässä loppuvuodesta syntyneet voi olla selvästi lihasvoimaltaan heikompia, lyhyempiä, hieman hitaammin motoriikaltaan kehittyneitä. Seurassa alkuvuodesta syntyneet erottuvat, saavat peliaikaa, heihin panostetaan ja he saavat positiivista palautetta ja kannustusta, mikä taas motivoi harjoittelemaan enemmän. Mikä on sitten esim. marras-joulukuussa syntyneen asema? Olet ikäluokkasi hitaimpia, lyhyimpiä jne. ja siksi et saa peliaikaa, et koskaan hyvää palautetta jne. Aika mielivaltaista. Tää seurojen harjoittelu- ja leiripakko ym. on ihan totta. Tuttavaperheelle mm. annettiin ukaasi, että viikkoa kauempaa ei saa olla kesälomareissulla ja pois harjoituksista, muuten pistetään futisjoukkueesta ulos. Ehdottomasti pitäisi olla enemmän mahdollisuuksia harrastaa ja kokeilla monipuolisesti eri lajeja ilman harjoittelumäärä- ja kilpailuvelvoitteita. Ja harrastusta pitäisi voida kokeilla myös myöhemmällä iällä. Nykyään on tosiaan mahdoton esim. aloittaa jalkapalloa tai jääkiekkoa enää 10-vuotiaana eikä mitään kaveriporukoita enää kentillä näy. Vapaa harrastepohjainen urheilu olisi ihan kansanterveydellisesti ja kansantaloudellisestikin järkevää; paljon useampi harrastaisi liikuntaa omasta halustaan ja jatkaisi sitä myös aikuisikään saakka. Nyt tämä seurojen kilpaviettisyys karsii pois suuren osan joka ikäluokasta juuri silloin, kun liikunnan jatkaminen olisi kaikkein tärkeintä eli siinä varhaisteini-iässä.

ja kukaan seura ei varmaankaan kommentoinut asiaa missään ??

Kuka sitten huolehtii koko ikäluokan liikunnasta? Niistäkin joista ei ehkä ole hauska lähteä maastojuoksemaan kaatosateessa vaikka tosiharrastajalle sadesää on vain hapekasta ilmaa ja lisähaastetta. Tai niistä, jotka ehkä haluaa harrastaa tätä lajia kerran viikossa, jotain muuta lajia kerran viikossa, ehkä soittaa lisäksi bändissä, skeittailla tms. Näiden "taviksien" liikuntaharrastuksilla ja -mahdollisuuksilla ei siis ole mitään merkitystä, jos ei kerran ole motivaatiota, tavoitteita tai lahjoja sen vaativammalle tasolle.

Haluaisitko sinä huolehtia?

Huolehtisiko koulu?

Kirjoitin tuossa yllä, että vedän ryhmiä, jotka harjoittelevat 1-2 kertaa viikossa. Jos se on liian paljon, niin ei voi mitään.

Omaehtoiseen liikuntaan saa kyllä hyvät lähtökohdat ihan koululiikunnastakin. Siellä opetetaan perustaidot, joita voi sitten itse harjoitella lisää.

Nykyään vaan tuntuu, että vastuu kaikesta lapsen kasvatuksesta ja viihdyttämisestä kuuluu jollekin muulle kuin omille vanhemmille.

on yhdellä uintiseuralla ns. harrastusryhmä. Treenit 3 kertaa viikossa. Ryhmä koostuu uimareista jotka eivät halua kilparyhmän 7 kertaa viikossa harkat + kilpailut rytmiin.



Jos tuota ryhmää ei olisi ollut olemassa, tyttäreni olisi lopettanut koko harrastuksen

Ehdottomasti pitäisi olla enemmän mahdollisuuksia harrastaa ja kokeilla monipuolisesti eri lajeja ilman harjoittelumäärä- ja kilpailuvelvoitteita. Ja harrastusta pitäisi voida kokeilla myös myöhemmällä iällä. Nykyään on tosiaan mahdoton esim. aloittaa jalkapalloa tai jääkiekkoa enää 10-vuotiaana eikä mitään kaveriporukoita enää kentillä näy.

Vapaa harrastepohjainen urheilu olisi ihan kansanterveydellisesti ja kansantaloudellisestikin järkevää; paljon useampi harrastaisi liikuntaa omasta halustaan ja jatkaisi sitä myös aikuisikään saakka. Nyt tämä seurojen kilpaviettisyys karsii pois suuren osan joka ikäluokasta juuri silloin, kun liikunnan jatkaminen olisi kaikkein tärkeintä eli siinä varhaisteini-iässä.

Erinomaisesti kirjoitettu.

kuukausiliitteen juttu urheilun drop-outeista eli nuorista, joiden liikuntaharrastus sammutetaan siihen, että ei ole halua tai lahjoja aivan huipulle. Ei muuta kuin seurasta pihalle ja mäkkärin nurkalle. Jos et treenaa 5-6 krt/viikko, viikonloput kilpailuja ja leirejä, loma-ajat treenausta ja leirejä jne. , ei ole mahdollista harrastaa lajia ollenkaan. Aika ikävä tilanne, kun esim. 10 vuotta on pelannut futista tai koripalloa ja sitten sanotaan, että kiitti, etsi toinen harrastus, sulle ei ole enää tilaa. Yksi aivan ihmejuttu on myös tää vuosien mukaan tapahtuva eteneminen. Jossain oli selvityskin siitä, että A-joukkueet on täynnä alkuvuoden lapsia. Kasvuiässä loppuvuodesta syntyneet voi olla selvästi lihasvoimaltaan heikompia, lyhyempiä, hieman hitaammin motoriikaltaan kehittyneitä. Seurassa alkuvuodesta syntyneet erottuvat, saavat peliaikaa, heihin panostetaan ja he saavat positiivista palautetta ja kannustusta, mikä taas motivoi harjoittelemaan enemmän. Mikä on sitten esim. marras-joulukuussa syntyneen asema? Olet ikäluokkasi hitaimpia, lyhyimpiä jne. ja siksi et saa peliaikaa, et koskaan hyvää palautetta jne. Aika mielivaltaista. Tää seurojen harjoittelu- ja leiripakko ym. on ihan totta. Tuttavaperheelle mm. annettiin ukaasi, että viikkoa kauempaa ei saa olla kesälomareissulla ja pois harjoituksista, muuten pistetään futisjoukkueesta ulos. Ehdottomasti pitäisi olla enemmän mahdollisuuksia harrastaa ja kokeilla monipuolisesti eri lajeja ilman harjoittelumäärä- ja kilpailuvelvoitteita. Ja harrastusta pitäisi voida kokeilla myös myöhemmällä iällä. Nykyään on tosiaan mahdoton esim. aloittaa jalkapalloa tai jääkiekkoa enää 10-vuotiaana eikä mitään kaveriporukoita enää kentillä näy. Vapaa harrastepohjainen urheilu olisi ihan kansanterveydellisesti ja kansantaloudellisestikin järkevää; paljon useampi harrastaisi liikuntaa omasta halustaan ja jatkaisi sitä myös aikuisikään saakka. Nyt tämä seurojen kilpaviettisyys karsii pois suuren osan joka ikäluokasta juuri silloin, kun liikunnan jatkaminen olisi kaikkein tärkeintä eli siinä varhaisteini-iässä.

ja kukaan seura ei varmaankaan kommentoinut asiaa missään ??

seurat eivät ole hyväntekeväisyyslaitoksia, joiden VELVOLLISUUS on liikuttaa lapsia. Ne tekevät parhaimpansa ja liikuttavat ko. lajista kiinnostuneita. Eikä ole olemassa jotain valmentajapankkia, josta valmentajia mihin tahansa ryhmään otetaan. Kyllä siinä valmentaja on se, joka valitsee ketä valmentaa.

Näiden "taviksien" liikuntaharrastuksilla ja -mahdollisuuksilla ei siis ole mitään merkitystä, jos ei kerran ole motivaatiota, tavoitteita tai lahjoja sen vaativammalle tasolle.

Silti pitää olla tavoitteet ja käydä harjoituksissa säännöllisesti. Ihan sama, jos sovitaan tuttavaperheen kanssa vierailusta ja toiset eivät sitten tulekaan (eivätkä edes ilmoita)!

Tavoite voi olla vaikka se, että oppii tekemään jonkun liikken tai kuvio. Tavoite voi olla vaikka se, että oppii juoksemaan hieman nopeammin. Tavoite on se, että harjoituksissa on hauskaa, eikä olla nyrpeinä kentällä.

Joillekin aikuisillekin seuratoiminta tuntuu olevan joku hoitopaikka, jossa valmentajan tulee viihdyttää ja ratkoa tyypin omia ongelmia. Pahimmat tapaukset eivät edes ole halukkaita kuuntelemaan valmentajan kommentteja, ovat ylimielisiä, eivätkö osallistu ennen/jälkeen harjoituksia valmisteluihin (välineiden kanto kentälle & pois).

Hmm. Tästä kaikesta saan palkaksi.. hmm. oikeuden harjoitella oman seuran ryhmissä?

Parhaimmillaan saa ohjaajana tosi hyvän mielen, kun valmennettavani edistyy. Tai kun hän treenien jälkeen tulee sanomaan, että olipa hyvä harjoitus! Tai kun näen, että treenaaja on oppinut uuden jutun ja tekee hyvällä asenteella suoritusta. En siis kaipaa rahapalkintoja, mutta en myöskään nyrpeitä naamoja ja poissaoloja.

Ehdottomasti pitäisi olla enemmän mahdollisuuksia harrastaa ja kokeilla monipuolisesti eri lajeja ilman harjoittelumäärä- ja kilpailuvelvoitteita. Ja harrastusta pitäisi voida kokeilla myös myöhemmällä iällä. Nykyään on tosiaan mahdoton esim. aloittaa jalkapalloa tai jääkiekkoa enää 10-vuotiaana eikä mitään kaveriporukoita enää kentillä näy. Vapaa harrastepohjainen urheilu olisi ihan kansanterveydellisesti ja kansantaloudellisestikin järkevää; paljon useampi harrastaisi liikuntaa omasta halustaan ja jatkaisi sitä myös aikuisikään saakka. Nyt tämä seurojen kilpaviettisyys karsii pois suuren osan joka ikäluokasta juuri silloin, kun liikunnan jatkaminen olisi kaikkein tärkeintä eli siinä varhaisteini-iässä.

Erinomaisesti kirjoitettu.

mutta kenelle sen järjestäminen kuuluu? Yhteiskunnalle vai seuroille? Eivät kaikki seurat ole kiinnostuneet ko. tyyppisestä toiminnasta.

Samanlaista HARRASTUStoimintaa toivoisin muuallekin, kiitos! Lapsen ja nuoren elämässä pitää olla tilaa kokeilla monia lajeja ja etsiä ne omat vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet. Ja huom. pitää olla aikaa myös muulle kuin koululle ja liikunnalle/urheilulle! Ystävät, perhe, kulttuuri, luonto, välillä aikaa vain olla...

Joissa ei ole mitään kilpailu- tms. velvotteita. Mutta eihän kaikista lajeista voi olla kaikenlaisia ryhmiä joka paikkakunnalla!



Seurat kehittävät toimintaansa siihen suuntaan, mihin jäsenistö haluaa. Kaikki siis vaan liittymään urheiluseuroihin ja kokouksissa vaikuttamaan seurojen kehityslinjoihin.



On käsittämätöntä huudella sivusta, kun joku yhdistys (jonka jäsen ei edes ole) ei järjestä sellaista toimintaa, mitä just "minä ja mun lapset" haluaa.

Joissa ei ole mitään kilpailu- tms. velvotteita. Mutta eihän kaikista lajeista voi olla kaikenlaisia ryhmiä joka paikkakunnalla! Seurat kehittävät toimintaansa siihen suuntaan, mihin jäsenistö haluaa. Kaikki siis vaan liittymään urheiluseuroihin ja kokouksissa vaikuttamaan seurojen kehityslinjoihin. On käsittämätöntä huudella sivusta, kun joku yhdistys (jonka jäsen ei edes ole) ei järjestä sellaista toimintaa, mitä just "minä ja mun lapset" haluaa.

turha valittaa, jos ei itse edes ole jäsen.