Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapset eivät saa harrastaa enää urheilua ilman kilpailua.
06.07.2011 |
Tältä ainakin tuntuu kun kuulee tuttavaperheiden lasten harrastuksista, jotka vievät leijonanosan vapaa-ajasta. Lasta viedään harrastukseen 3-5 kertaa viikossa, loma-aikaan on leirejä ja muuta toimintaa. Ehkä lapsi tuosta jopa nauttii, mutta silti välillä kummastuttaa vanhempien toiminta. Heille tuntuu olevan todella tärkeää, että lapsi pärjää lajissa ja lastan "piiskataan" parempiin suorituksiin ja missään nimessä harjoituksia ei voi jättää väliin.
Pidän liikuntaa ja urhelua itsekin tärkeänä, mutta meidän lapset ei moiseen rumbaan lähde mukaan. Liikuntaa harrastetaan sitten muilla keinoin jos seuroihin liittyminen tarkoittaa jatkuvaa rumbaa.
Kommentit (185)
ilman mitään liikunnallisia tietoja tai taitoja? Vai onko sillä sitten mitään väliä, vaikka ei mitään osaakaan? Onko ne kaikki seuraohjaajat "vain jonkun vanhempia"?
Entä kun itsellä on epäsäännöllinen työ, mm. ilta- ja viikonloppupäivystyksiä, mies tekee osittain matkatyötä, kotona kaksi pientä lasta, joiden hoidon kanssa on muutenkin aina sumplimista. Ota siihen nyt sitten jonkun ryhmän ohjaaminen lisäksi, kun ei itsekään ehdi liikkua läheskään tarpeeksi.
Ehkä joku tällainen harrastusryhmä voisi hoitua vanhempien yhteistyönä, kaikille tulisi vaikka 2-3 vetokertaa/kausi. Edellyttää tietysti, että kaikkien ryhmään tulevien vanhemmat hoitavat osuutensa. Valmennustaidot nyt tietysti puuttuvat edelleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä osaa perustaa nettiadressia muuallekaan. Ovelta ovelle en ehdi alkaa kiertämään.
Edellyttää tietysti, että kaikkien ryhmään tulevien vanhemmat hoitavat osuutensa. Valmennustaidot nyt tietysti puuttuvat edelleen...
muilta vanhemmilta yhtään mitään. Sanoisin, että kymmenen lapsen vanhemmasta voit saada ehkä yhden vapaaehtoisen, jos sitäkään. Tämä on siis mutu tuntuma vapaehtoisuudesta.
Eli 12-14 lapsen vetämiseen tarvitaan poissaolojen takia vähinäin 3 aikuista, eli paikalla pitäisi olla aina kaksi ohjaajaa, jotta lapsilla olisi mielekästä toimintaa koko ajan ja ei tarvitsisi jonottaa. Sanoisin kokemuksesta, että 12-14 lapsesta ei 3 aikuista helposti löydy, jotka ovat valmiit laitamaan itsesä likoon lasten valmentamiseksi.
ilman mitään liikunnallisia tietoja tai taitoja? Vai onko sillä sitten mitään väliä, vaikka ei mitään osaakaan? Onko ne kaikki seuraohjaajat "vain jonkun vanhempia"?
Entä kun itsellä on epäsäännöllinen työ, mm. ilta- ja viikonloppupäivystyksiä, mies tekee osittain matkatyötä, kotona kaksi pientä lasta, joiden hoidon kanssa on muutenkin aina sumplimista. Ota siihen nyt sitten jonkun ryhmän ohjaaminen lisäksi, kun ei itsekään ehdi liikkua läheskään tarpeeksi.
Ehkä joku tällainen harrastusryhmä voisi hoitua vanhempien yhteistyönä, kaikille tulisi vaikka 2-3 vetokertaa/kausi. Edellyttää tietysti, että kaikkien ryhmään tulevien vanhemmat hoitavat osuutensa. Valmennustaidot nyt tietysti puuttuvat edelleen...
kyllä noita tekosyitä riittää. Ei pidä urputtaa jos ei itse viitsi vetää niitä ryhmiä!!!!
Mistä sä luulet että ne muut valmentajat on tietonsa hommanneet? Kurssille mars...
Nyt oli muutenkin kyse harrastelu ryhmistä eli ei sitä valmennustaitoa tarvita kun tarkoitus ei ole pärjätä kisoissa vaan pitää hauskaa.
Kuka tahansa, joka pärjää lasten kanssa voi vetää sähly kerhoa tai potkupallo kerhoa!!!
enkä osaa perustaa nettiadressia muuallekaan. Ovelta ovelle en ehdi alkaa kiertämään.
mutta onhan tämäkin syy siirtää hommat JONKUN MUUN harteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä harrastusta voi alkaa vetää ilman mitään liikunnallisia tietoja tai taitoja? Vai onko sillä sitten mitään väliä, vaikka ei mitään osaakaan? Onko ne kaikki seuraohjaajat "vain jonkun vanhempia"?
Entä kun itsellä on epäsäännöllinen työ, mm. ilta- ja viikonloppupäivystyksiä, mies tekee osittain matkatyötä, kotona kaksi pientä lasta, joiden hoidon kanssa on muutenkin aina sumplimista. Ota siihen nyt sitten jonkun ryhmän ohjaaminen lisäksi, kun ei itsekään ehdi liikkua läheskään tarpeeksi.
Ehkä joku tällainen harrastusryhmä voisi hoitua vanhempien yhteistyönä, kaikille tulisi vaikka 2-3 vetokertaa/kausi. Edellyttää tietysti, että kaikkien ryhmään tulevien vanhemmat hoitavat osuutensa. Valmennustaidot nyt tietysti puuttuvat edelleen...
Täytyy tykätä tuosta ryhmän vetämisestä tosi paljon.
Työt pystyy varmasti sopimaan niin, että pääsee ryhmää vetämään. Harjoitukset ovat usein samana päivänä, joten voit käyttää toiveesi niin, että pääset vetämään ryhmää. Meillä myös mies sumplii työn niin, että pääseen ohjaamaan muita. Lapset ovat isovanhemmillaan hoidossa tuolloin eli isovanhemmat myös pitävät "varattuna" sitä päivää, jolloin ohjaan ryhmää.
Ohjaajaksi kouluttaudutaan itse. Eli harrastat ensin muutaman vuoden lajia, harjoittelet säännöt ja valmennusopin, ehkä käyt tuomarikursseja (riippuu lajista) ja esim. joku 15 ov liikuttajakoulutus viikonloppuisin ja iltaisin harjoitteluneen tulee suorittaa ensin. Liikuttajakoulutuksen jälkeen voit kouluttautua lajiosiin. Oppeja kannattaa virkistää ja omassa lajissani ohjaajat käyvät 4-5 viikonloppua erilaisia kursseilla syventäen osaamistaan.
Kaikki on vain kiinni asenteesta ja kyllä varmasti saat lajiohjaamisen onnistumaan! Tsemppiä!
muut menonsa ja kiireensä, mutta onneksi sentään vielä löytyy vanhempia, jotka ovat valmiita uhraamaan omaakin aikaansa. Ja toki hommia voi jakaa useamman kesken, niinhän sen pitäisikin olla. Eihän tuossa yhdessä pelailemisessa ym. niin paljon valmennustaitoja tarvita, ainakaan nuoremmilla lapsilla, tärkeintä on halu touhuta lasten kanssa. Seuroilla on koulutustakin aiheeseen (ohjeita mitä treeneissä voi tehdä jne.), joten apua saa kyllä sieltäkin. Lähinnä ongelma on löytää vapaaehtoisia vanhempia. Pienten futiksessa ainakin kaikki ohjaajat ovat "jonkun vanhempia" oman kokemukseni mukaan.
ilman mitään liikunnallisia tietoja tai taitoja? Vai onko sillä sitten mitään väliä, vaikka ei mitään osaakaan? Onko ne kaikki seuraohjaajat "vain jonkun vanhempia"?
Entä kun itsellä on epäsäännöllinen työ, mm. ilta- ja viikonloppupäivystyksiä, mies tekee osittain matkatyötä, kotona kaksi pientä lasta, joiden hoidon kanssa on muutenkin aina sumplimista. Ota siihen nyt sitten jonkun ryhmän ohjaaminen lisäksi, kun ei itsekään ehdi liikkua läheskään tarpeeksi.
Ehkä joku tällainen harrastusryhmä voisi hoitua vanhempien yhteistyönä, kaikille tulisi vaikka 2-3 vetokertaa/kausi. Edellyttää tietysti, että kaikkien ryhmään tulevien vanhemmat hoitavat osuutensa. Valmennustaidot nyt tietysti puuttuvat edelleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä harrastusta voi alkaa vetää ilman mitään liikunnallisia tietoja tai taitoja? Vai onko sillä sitten mitään väliä, vaikka ei mitään osaakaan? Onko ne kaikki seuraohjaajat "vain jonkun vanhempia"?
Entä kun itsellä on epäsäännöllinen työ, mm. ilta- ja viikonloppupäivystyksiä, mies tekee osittain matkatyötä, kotona kaksi pientä lasta, joiden hoidon kanssa on muutenkin aina sumplimista. Ota siihen nyt sitten jonkun ryhmän ohjaaminen lisäksi, kun ei itsekään ehdi liikkua läheskään tarpeeksi.
Ehkä joku tällainen harrastusryhmä voisi hoitua vanhempien yhteistyönä, kaikille tulisi vaikka 2-3 vetokertaa/kausi. Edellyttää tietysti, että kaikkien ryhmään tulevien vanhemmat hoitavat osuutensa. Valmennustaidot nyt tietysti puuttuvat edelleen...
Täytyy tykätä tuosta ryhmän vetämisestä tosi paljon.
Työt pystyy varmasti sopimaan niin, että pääsee ryhmää vetämään. Harjoitukset ovat usein samana päivänä, joten voit käyttää toiveesi niin, että pääset vetämään ryhmää. Meillä myös mies sumplii työn niin, että pääseen ohjaamaan muita. Lapset ovat isovanhemmillaan hoidossa tuolloin eli isovanhemmat myös pitävät "varattuna" sitä päivää, jolloin ohjaan ryhmää.
Ohjaajaksi kouluttaudutaan itse. Eli harrastat ensin muutaman vuoden lajia, harjoittelet säännöt ja valmennusopin, ehkä käyt tuomarikursseja (riippuu lajista) ja esim. joku 15 ov liikuttajakoulutus viikonloppuisin ja iltaisin harjoitteluneen tulee suorittaa ensin. Liikuttajakoulutuksen jälkeen voit kouluttautua lajiosiin. Oppeja kannattaa virkistää ja omassa lajissani ohjaajat käyvät 4-5 viikonloppua erilaisia kursseilla syventäen osaamistaan.
Kaikki on vain kiinni asenteesta ja kyllä varmasti saat lajiohjaamisen onnistumaan! Tsemppiä!
noin se polu menee silloin kun haluaa VALMENTAJAKSI. Oma harrastuneisuus ei ole pakollista mutta todella hyödyllistä.
Jos tarkoitus on vetää jotakin harrasteryhmää(kerhoa) niin vähempikin riittä. Kova innostus ja halu tehdä riittää pitkälle. Muutama viikonloppu kurssi päälle.
Osaa vanhempia ei kiinnosta nähdä mitään vaivaa. Kaikki pitäisi saada valmiina. Osa on valmis maksamaan, mutta ei todellisten kulujen mukaan. Vaikka kyse olisi harrastelusta, pitäisi "oppien" kuitenkin olla laadukkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyy lajeja, joita voi harrastaa vaatimattomasti. Mutta velvoitteita kuitenkin on.
Meidän tytön seurassa (lajin koirien agility) joutuu jokainen harjoittelija, lapsi tai aikuinen, tekemään harjoittelupaikan eteen talkootyötä. Työvelvoite on 15 tuntia vuodessa eli ei paljoakaan. Työvelvoite on mahdollista tehdä seuran ilmoittamina päivinä (kisat) ja sen voi myös tehä joku muu kuin vaikka lapsi (esim. vanhempi tai isovanhempi). Edes maksamalla ei tätä pykälää voi kiertää.
Kisata ei ole pakko, mutta kaikki harjoittelevat niin kuin menisivät joskus kisaamaan eli perusteet tehään kunnolla jne. Laji on vielä sellainen, että harjoittelupaikkaa on tosi vaikea saada, joten yhistys voi sanella nuo säännöt mieleisekseen.
Osaa vanhempia ei kiinnosta nähdä mitään vaivaa. Kaikki pitäisi saada valmiina. Osa on valmis maksamaan, mutta ei todellisten kulujen mukaan. Vaikka kyse olisi harrastelusta, pitäisi "oppien" kuitenkin olla laadukkaita.
Lapsi halutaan harrastelu ryhmään mutta vetäjän pitää olla lajissaan Suomen huippuja tai vähintäänkin liikunnanohjaajan koulutuksella.
Pitäisi ymmärtää, että harrasteluryhmässä on myös harrastelija vetäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ilman mitään liikunnallisia tietoja tai taitoja? Vai onko sillä sitten mitään väliä, vaikka ei mitään osaakaan? Onko ne kaikki seuraohjaajat "vain jonkun vanhempia"?
Entä kun itsellä on epäsäännöllinen työ, mm. ilta- ja viikonloppupäivystyksiä, mies tekee osittain matkatyötä, kotona kaksi pientä lasta, joiden hoidon kanssa on muutenkin aina sumplimista. Ota siihen nyt sitten jonkun ryhmän ohjaaminen lisäksi, kun ei itsekään ehdi liikkua läheskään tarpeeksi.
Ehkä joku tällainen harrastusryhmä voisi hoitua vanhempien yhteistyönä, kaikille tulisi vaikka 2-3 vetokertaa/kausi. Edellyttää tietysti, että kaikkien ryhmään tulevien vanhemmat hoitavat osuutensa. Valmennustaidot nyt tietysti puuttuvat edelleen...
kyllä noita tekosyitä riittää. Ei pidä urputtaa jos ei itse viitsi vetää niitä ryhmiä!!!!Mistä sä luulet että ne muut valmentajat on tietonsa hommanneet? Kurssille mars...
Nyt oli muutenkin kyse harrastelu ryhmistä eli ei sitä valmennustaitoa tarvita kun tarkoitus ei ole pärjätä kisoissa vaan pitää hauskaa.
Kuka tahansa, joka pärjää lasten kanssa voi vetää sähly kerhoa tai potkupallo kerhoa!!!
Olen ollut mukana yrittämässä ja seurannut vierestä yritystä järkätä futistreenejä tällaisella naapurustoperiaattella. Ei tullut mitään. Meidän ryhmässä ei osattu sääntöjä kunnolla tai osa osasi, mutta kun eivät päässeet, ei tullut pelistä mitään. Omat vanhemmat eivät saaneet pidettyä kuria. Joskus mentiin kentälle ja siellä oli yksi pelaaja vaikka oltiin kymmenen kanssa koottu harrastuspiiri. Ihan takapuolesta. Nyt poika futisseuran harrastusjoukkueessa, 1-2 kertaa viikossa ja pelit - kivaa on ja ne omat hienot pelipaidat on ihan ässä juttu tietenkin - ja mitalit!!! Kyllä seurassa harrastamisessa on puolensa ja kisaamisessa.
Edellyttää tietysti, että kaikkien ryhmään tulevien vanhemmat hoitavat osuutensa. Valmennustaidot nyt tietysti puuttuvat edelleen...
muilta vanhemmilta yhtään mitään. Sanoisin, että kymmenen lapsen vanhemmasta voit saada ehkä yhden vapaaehtoisen, jos sitäkään. Tämä on siis mutu tuntuma vapaehtoisuudesta.
Eli 12-14 lapsen vetämiseen tarvitaan poissaolojen takia vähinäin 3 aikuista, eli paikalla pitäisi olla aina kaksi ohjaajaa, jotta lapsilla olisi mielekästä toimintaa koko ajan ja ei tarvitsisi jonottaa. Sanoisin kokemuksesta, että 12-14 lapsesta ei 3 aikuista helposti löydy, jotka ovat valmiit laitamaan itsesä likoon lasten valmentamiseksi.
Onko tämä siis parempi ehdotus kuin että seurassa harrastamiseen menee kolme kertaa viikossa jolloin voi jopa viemisiä jakaa muiden kanssa, tämähän vasta vaatiikiin vanhemmilta sitoutumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä harrastusta voi alkaa vetää ilman mitään liikunnallisia tietoja tai taitoja? Vai onko sillä sitten mitään väliä, vaikka ei mitään osaakaan? Onko ne kaikki seuraohjaajat "vain jonkun vanhempia"?
Kun vanhemmat eivät ole koskaan harrastaneet mitään, he eivät voi välittää osaamistaan seuraavalle sukupolvelle.
Oman kokemukseni mukaan harrastaminen ja toisaalta osallistumattomuus opitaan kotona. Toisille on vaikeaa tehdä yhtään mitään, toiset taas opettelevat, sitoutuvat, kannustavat lapsiaan ja onnistuvat.
On vain kaksi ääripäätä. Lapsi harrastaa vain yhtä lajia ja siihen keskitytään tosissaan, laji on aloitettava 4-5-vuotiaana ja viimeistään 10-v. nurkilla lajiharkkoja on 4-5krt/vko, oheisharjoitteet lisäksi, viikonloput ja lomat harkkoja ja leirejä, vanhemmat on valmentajina ja huoltajina ja vähän vapaa-aikansa tekee talkoohommia Provinssirokissa ja Tangomarkkinoilla ja myy vessapaperia, huonoja keksejä ja pesuainetta vastentahtoisille naapureille ja sukulaisille. Olisi hyvä, jos perheen kaikki lapset harrastavat samaa lajia, muuten yksi harrastaa ja muut seuraavat, koska kaikkien lajiin ei ole mahdollista panostaa samalla intensiteetillä.
Toinen vaihtoehto on, ettei harrasta mitään yhteisliikuntaa. Pyöräilee koulumatkat ja liikkuu koulussa 2h/vko. Siinä sitä liikuntaa tälle kakkoskastin väelle.
Lapsen voi viedä esim. HopLopiin pari kertaa viikossa ja silloin lapsi saa liikuntaa. Ei tarvitse osata mitään sääntöjä, joten sekään ei ole ongelmana.
Toinen vaihtoehto on joku ei-urheilullinen harrastus, kuten musiikki tai maalaus. Niissä ei tarvitse harjoitella. Riittää, kun käy kerran viikossa kerhossa tai soittotunnilla.
No mitä harrastusta voi alkaa vetää ilman mitään liikunnallisia tietoja tai taitoja? Vai onko sillä sitten mitään väliä, vaikka ei mitään osaakaan? Onko ne kaikki seuraohjaajat "vain jonkun vanhempia"?
Kun vanhemmat eivät ole koskaan harrastaneet mitään, he eivät voi välittää osaamistaan seuraavalle sukupolvelle.
Oman kokemukseni mukaan harrastaminen ja toisaalta osallistumattomuus opitaan kotona. Toisille on vaikeaa tehdä yhtään mitään, toiset taas opettelevat, sitoutuvat, kannustavat lapsiaan ja onnistuvat.
Ei potkupallo kerhon pitäminen vaadi, että säännöt osataan! Jaetaan porukkakahtia ja potkitaan palloa, pidetään hauskaa. Ei työpaikkojen puulaaki touhuissakaan säännöistä välitetä.
Säännöt tarvitaan vasta kun mennään otteluun eli kilpailemaan. Nyt oli puhe ei kilpaurheilusta!!
ei ole sopivaa harrastustoimintaa. Olisiko itse valmis tekemään jotain asian eteen? Ja kannattaako todella vaatia lapselle sitä parasta valmentajaa, vaikka lapsi haluaa vain harrastaa huvikseen eikä treenata monta kertaa viikossa? Riittäisikö joku vähemmän ammattimainen valmennus?
Onhan tässä jo moneen kertaan todettu, että useilla seuroilla monilla paikkakunnilla on vähemmän tosissaankin treenaavia ryhmiä, mutta jos ei ole, niin sellaisen voi itsekin perustaa tai ainakin aktiivisesti tehdä jotain asian eteen.
On vain kaksi ääripäätä. Lapsi harrastaa vain yhtä lajia ja siihen keskitytään tosissaan, laji on aloitettava 4-5-vuotiaana ja viimeistään 10-v. nurkilla lajiharkkoja on 4-5krt/vko, oheisharjoitteet lisäksi, viikonloput ja lomat harkkoja ja leirejä, vanhemmat on valmentajina ja huoltajina ja vähän vapaa-aikansa tekee talkoohommia Provinssirokissa ja Tangomarkkinoilla ja myy vessapaperia, huonoja keksejä ja pesuainetta vastentahtoisille naapureille ja sukulaisille. Olisi hyvä, jos perheen kaikki lapset harrastavat samaa lajia, muuten yksi harrastaa ja muut seuraavat, koska kaikkien lajiin ei ole mahdollista panostaa samalla intensiteetillä.
Toinen vaihtoehto on, ettei harrasta mitään yhteisliikuntaa. Pyöräilee koulumatkat ja liikkuu koulussa 2h/vko. Siinä sitä liikuntaa tälle kakkoskastin väelle.
jos vanhemmat eivät ole harrastaneet urheilua seuratoiminnassa, he eivät ole harrastaneet "mitään"??? Aika yksisilmäistä, joskaan ei mitään uutta. Harva on niin suppea ajatusmaailmaltaan kuin kilpaurheilija ja hänen perheensä; koko perhe herää, nukkuu, syö ja hengittää, viettää häät ja hautajaiset, lomat ja pyhät "Mikon" harjoitusrytmin ja kisakalenterin mukaan. Lehdistä luetaan vain urheilutulokset ja ehkä säätiedot (jos ne harjoituksiin ja kisoihin vaikuttavat) ja naapureiden ja suvun kesken vaihdetaan ajatuksia vain edellisestä kisasta ja tulevista haasteista.
Ihmiset harrastavat paljon muutakin kuin urheilua! Lukemista, elokuvia, puutarhanhoitoa, käsitöitä, runoutta, musiikkia... se, että joku ei osaa esim. jalkkiksen paitsiosääntöjä, ei tee ihmisestä yhtään osallistumattomampaa tai syrjäytyneempää. Soisin, että aktiivisesti urheilevat lapsetkin ehtisivät tehdä elämässään muutakin kuin urheilla. Lajeja pitäisi olla monipuolisesti ja urheilun lisäksi pitäisi olla aikaa tutustua muihinkin elämänaloihin.
Alue: Aihe vapaa
Vitsit, että se JOKU MUU on niin kiireinen jätkä/mimmi, että ei kerkeä kaikkia asioitaan hoitaa vaikka lupaa kuinka tehdä ne. On tää niiiiin epäoikeudenmukaista, että JOKU MUU ei hoida hommiaan.