Lue keskustelun säännöt.
Kuuleppas sinä pikkuvaimo, kahden pojan äiti.. T:miehesi ex-rakastajatar
05.07.2011 |
Millä oikeudella sinä alat skitsoilemaan minulle 3 vuotta sen jälkeen kun suhteemme on jo ohi?
Seuraavasta puhelusta ilmoitan poliisille. Se, että mustamaalaat minua ympäri kaupunkia tulee vielä kapsahtamaan omaan nilkkaasi. En ymmärrä miksi jaksat vihata minua, mutta olet antanut anteeksi miehellesi. Ja ihan tiedoksesi, minä en vihaa sinua, minä en vihaa miestäsi. Olette minulle aika yhdentekeviä nykyään sillä minulla on OMA perheeni ja oma elämäni. Miehesi onnellisuudesta tosin välitän vähän enemmän kuin sinun, sillä aidosti rakastin häntä. Ja siksi en tule teidän kotiovellenne riitelemään sinun kanssa. SIKSI en soita sinulle takaisin. Siksi en mustamaalaa sinua pitkin kaupunkia.
Mutta jos nyt kerran haluat kaivella vanhoja, niin tämän kerran.
Miehesi on kertonut sinulle ilmeisen siloitellun version suhteestamme. Se kesti kokonaisuudessaan 4 vuotta, ja saitte sinä aikana kaksi lasta. Onneksi olkoon. Pihtasit raskausaikana, ja siitä se sitten ilmeisesti lähti. Toisin kuin ilmeisesti kuvittelet, minä en koskaan ollut kiinnostunut varatusta miehestä, ja miehesi ei vaivautunut tästä pikku asiasta kertomaan minulle tavatessamme festareilla, jossa hän oli ystäviensä kanssa.
2 kuukauden tapailun jälkeen olin totaalisen rakastunut, kun sitten sain tietää Sinusta, maailmani hajosi. Halusin erota, halusin pitää miehen, halusin miehesi itselleni, halusin muuttaa menneisyyden niin etten olisi koskaan kohdannut miestäsi. Hän oli ensimmäinen mies johon oikeasti rakastuin, ihastuin. Ensimmäinen jolle uskalsin avata itseni sielua myöden. Oli vaikeaa päästää irti, joten en osannutkaan. Välillä ajoin hänet takaisin luoksesi, vannotin yrittämään, välillä itkin hänet takaisin luokseni. Ja sitten taas teeskentelin että tämä rinnakaissuhteena oleminen on minulle ihan ok, ja että näillä mennään. No niillä mentiin aikansa. Mutta sitten olin tulla hulluksi miehesi kanssa.
Hän ei todellakaan aikonut jättää sinua, mutta huomasin että hän ei myöskään tulisi koskaan jättämään minua. Sinä saisit olla siitä minulle kiitollinen, että lopulta sain itseni kasaan ja erottua miehestäsi. MINÄ hänet lopulta pakotin yrittämään saada teidän suhteenne kuntoon.
Tämän jälkeen olin yksin, kunnes kohtasin mieheni johon rakastuin. Nyt suunnittelemme häitä ja lapsia. Viimeinen asia mitä elämääni kaipaan on sinun kilari-puhelusi yön pimeinä tunteina. Minä annoin sinun pitää illuusiosi täydellisestä perheestänne. Minä annoin sinulle selkärangattoman miehesi ihan ikiomaksesi. Nyt minulla on oma elämäni, pysy siitä kaukana.
Ihan sama vaikka teidän menneisyytenne olisi räjähtänyt siellä kotona silmille, minä kieltäydyn ottamasta vastuuta siitä NYT, kun kaikki on ollut jo vuosia puoleltani ohi.
Tiedän että et kuuntele minua jos soitat, lyöt luurin korvaan jos yritän sanoa jotai huutosi väliin. Toivottavasti löydät tämän kirjoituksen ja tajuat.
Jos et, seuraavaksi voit puhua poliisin kanssa yöllisistä pikkupikku-puheluistasi. Ihan vaan tiedoksi että syrjähyppyyn osallistuminen ei ole rikos, mutta kotirauhan rikkominen on.
Kommentit (144)
tsemppia.
Katkera akka se vaimo, ota nyt heti yhteytta poliisiin. Kirjaa ja nauhoita puhelut. Onnea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole oikeutta, ei. Eivätkä nuo soitot varmaan mitään auta. Siksi ehkä jatkaakin...
Pettäminen raskausaikana ja silloin kun hoitaa pientä lasta on todella kuvottavaa. Mieshän tässä on vastuussa, mutta ap on ollut mukavasti mukana.
Itseäni häiritsee lähinnä ap:n itsekeskeisyys ja ylenkatse, mutta ehkä niiden avulla on helpompi jatkaa eteenpäin.
Saat elää rauhassa sitten!!Itse olisn tuon tehnyt heti!
kellään ei ole oikeutta soitella yökausia häirikkösoittoja, saatika mollata toista ympärikyliä, tosin tarpeeksi kun haukkuu, niin se haukku kääntyy takaisin ja haukuttua säälitään. Nythän on pointti se, että tästä pettämisestä on kolme vuotta(!!!), kuka jaksaa moisesta vuosikaudet jauhaa? Onko tämä vaimo jotenkin kilahtanut, vai? Ja mitä nuo haukkumasoitot ja solvaamiset näin monen vuoden jälkeen auttavat? Ymmärrän että tämä vaimo on kiukkuinen, mutta minusta on kummallista, että hän noin monen vuoden jälkeen jaksaa asiasta jauhaa, saatika soitella.
Täytyy olla melkoisen kilahtanut, ja vaikka kuinka jurppisi niin tuo menee aikuisen käytöksenä ihan överiksi. Rikosilmoitusta vaan kehiin, setviköön poliisi asian ja kertokoon tälle pikkuvaimolle miten aikuiset toimii.
Ja jos pikkuvaimon käytös petturimiehensä naisystävää kohtaan vuosien jälkeen on tällaista, herää pakostikin kysymys: onko mikään ihme, että mies ajautui pettämään? Luulisi raksuttavan jo hitaammankin mamman päässä. Mahtaa olla melkoinen emäntä...
Oletpas ap typerä ihminen. Itse lähdit aikoinasi mukaan tuollaiseen, joten olet täysin ansainnut "pikkuvaimon" kilarit sun muut. Olet todella väärässä, jos pidät itseäsi fiksuna. Mietippä omalle kohdallesi ja mieti mitä tuntemuksia tämä pikkuvaimo joutuu käymään läpi. Hänen tuskansa kantaa varmasti pitkälle ja sinä olet kyennyt jatkamaan elämääsi. Sen minkä taakseen jättää,edestään löytää. Aivan itseäsi saat syyttää. Vaikka hän on antanut miehelleen anteeksi, se tuskin tarkoittaa, että hän on unohanut. Hän tulee aina vihaamaan sinua vai mitaliako häneltä odotat?
Onnittelut. Olet soittosi ansainnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tuo nainen selvitti sinun osoitteesi ja nimesi?
Itselläni oli lyhyt (mutta kiihkeä) suhde yhteen Panuun joskus 1999-2000, joka oli "tauolla" tyttöystävänsä kanssa. No kun suhde kuivui kokoon, niin sen jälkeen tämä tyttöystävä soitteli ja halusi tietää ollaanko oltu sängyssä :)))))))))))))))
En vastannut, sanoin, että kysy mieheltäsi ;)
taitaa olla oikea syyte pikkuvaimolle. Ja haet lähestymiskieltoa samalla. Mies, joka petti, pääsee kuin koira veräjästä. Poliisille vain. Poliisi ottaa tarvittaessa yhteyttä pikkuvaimoon ja kehoittaa rouvaa jättämään ap:n rauhaan, jollei jätä, syyte tulee. Ihan sama mitä pikkuvaimo tuntee, kenenkään ei tarvitse kestää jonkun kilareita yökaudet jutusta joka on jo ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"toisena naisena" olemisesta että petetyksi tulemisesta.
Asia, jota en ole ikinä kyennyt ymmärtämään on se, miksi ihmeessä nämä miehensä uskottomuudesta kuulevat alkavat raivoamaan kenellekään muulle kuin vain ja ainoastaan sille omalle miehelleen.
Sille toiselle naiselle raivoamalla ja räyhäämällä tekee vain itsestään naurettavan.
Helppo tietysti sanoa mutta koita jättää nainen omaan arvoonsa. Minua hän enemmänkin säälittää. Ei pysty jatkamaan elämäänsa vaan tarrautuu menneeseen. Ei edelleenkään luota mieheensä ja suhde on retuperällä. On kova homma koittaa pitää kulisseja pystyssä ja samalla sisällä on niin paljon petoksen tuomaa tuskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
i] Ja kyllä mies oli öitä luonani, kai se vaimo sitten oli sellaisissa töissä että teki iltaa/yötä, matkusteli työntakia tms. En tosiaankaan jäänyt kyselemään. Itsekin olin kolmivuorotyössä tuolloin, joten tapaamisien ajankohdat olivat epäsäännöllisen säännöllisiä. Ja me laiteltiin toisillemme viestejä aika paljon, juurikin tuon oman vuorotyöni takia. Emmekä me nyt niin paljoa öitä viettäneet yhdessä, ajattelin kai että hänellä on yhteishuoltajuus ja lapset tyyliin viikko-viikko systeemillä hänellä. Enkä ihmetellyt sitäkään ettei hän halunnut esitellä minua lapsilleen. Kun lapsista sain kuulla, sanoin ettei siinä suhteessa ole mitään kiirettä, olen itse avioeroperheestä ja sain tutustua isäni uuteen naiseen vasta kun he suunnitelivat yhteenmuuttoa eli kun olivat olleet yhdessä noin kolme vuotta. Ihan oikeasti en tiedä vastauksia noihin kysymyksiin. Olin todella sinisilmäinen ja umpirakastunut. En osannut epäillä yhtään mitään.. (kohta kaikki haukkuvat todella typeräksi, mutta edelleen kuvittelin olevani normaalissa parisuhteessa, enkä ajatellut mitään pahaa tuosta miehestä)
[/quote]
Kun et oikein edes tiennyt miten ne lapset on sillä miehellä. Onhan toi nyt aika selvä merkki kun ei niitä lapsiakaan nää kahteen vuoteen. Mut ei kai sitä sitten rakastuneena kaikkea nää ja osaa epäillä. Hyvä että kertoi lopulta.
Älä nyt liikaa tässä nykyisessä suhteessa anna periks :) Kun sanoit että meet aina sänkyyn ym vaikkei huvittais.
Iso osa naisista näemmä kuvittelevat, että vastuu omasta onnesta on aina jollain muulla. Jos mies saa vaikka irtisanomisilmoituksen, ja talo on velkojen takia myytävä, soitteletteko miehen ex-firmaan vähän väliä ja haukutte, että "nyt on elämä piloilla, kyllä teillä on vastuu tästä!" Normaali ja järkevä tapa toimia olisi uuden työpaikan hakeminen, ihan itse. Onni ei ole muiden käsissä.
Sama asia koskee parisuhdetta. Jos jompikumpi pettää, niin "vika" on kyllä syntynyt jo ennen sitä pettämistä. Ei siinä auta muu, kuin etsiä syyllistä kodin seinien sisäpuolelta. Jos nyt sitten on niin naiivi, että haluaa keskittyä syyllisten etsimiseen sen sijaan, että tekisi jotain järkevää, kuten punnitsisi sen, onko suhteessa vielä aineksia tervehtyä vai onko eroaminen viisaampaa. Ja olisi syytä käydä läpi pettämiseen ja toiseen naiseen/mieheen johtaneet asiat jokatapauksessa.
Jos ihminen lähtee siitä, että ulkopuoliset tekijät luovat oman onnen tai onnettomuuden, niin heikoilla on. Jokainen on oman onnensa seppä, ja sitä olisi syytä miettiä. Kävi elämässä ihan mitä hyvänsä, niin kyllä kaikki siltikin lähtee omasta asenteesta, ongelmanratkaisukyvystä ja tekemisestä tai tekemättä jättämisestä. Sitä on vaikea myöntää, jos on tottunut syyttämään elämässä aina ulkopuolisia tahoja epäonnistumisistaan tai huonommuuden tunteistaan.
Kyllähän täälläkin monilla kirjoittajilla paistaa läpi se, että ollaan todella epävarmoja omasta suhteesta ja minäkuvasta. Jos tietää, että parisuhde on kunnossa, ei tarvitse edes teoreettiseti hermostua mistään "toisista naisista", sillä tuskin he tulevat elämää hirveästi koskettamaan.
Antakaa jokaisen elää omaa elämäänsä. Esimerkkitapauksessa mies on halunnut elää kaksoiselämää ja olla epäluotettava puoliso - se on hänen valintansa, ja tuntunut hyvältä. Ap on elänyt omaa elämäänsä, ja hän on elänyt sitä kuten kuuluukin, tavoitellen onnea. Ei kukaan tiedä etukäteen, josko juuri tuo ihminen olisikin "se oikea". Ei naimisissa oleminen poista sitä tosiseikkaa, että kyseessä voi olla se oikea ja viimeinen rakkaus. Petetty vaimo on valinnut oman tiensä - olla katkera ja hankala, eikä hän varmastikaan saa parisuhdettaan onnistumaan edelleenkään. Se on hänen valintansa. Ja ehkä silläkin on tarkoitus: viedä suhde lopulta eroon, jolloin kaikki, jopa lapsetkin, saattavat olla onnellisempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
i] Ja kyllä mies oli öitä luonani, kai se vaimo sitten oli sellaisissa töissä että teki iltaa/yötä, matkusteli työntakia tms. En tosiaankaan jäänyt kyselemään. Itsekin olin kolmivuorotyössä tuolloin, joten tapaamisien ajankohdat olivat epäsäännöllisen säännöllisiä. Ja me laiteltiin toisillemme viestejä aika paljon, juurikin tuon oman vuorotyöni takia. Emmekä me nyt niin paljoa öitä viettäneet yhdessä, ajattelin kai että hänellä on yhteishuoltajuus ja lapset tyyliin viikko-viikko systeemillä hänellä. Enkä ihmetellyt sitäkään ettei hän halunnut esitellä minua lapsilleen. Kun lapsista sain kuulla, sanoin ettei siinä suhteessa ole mitään kiirettä, olen itse avioeroperheestä ja sain tutustua isäni uuteen naiseen vasta kun he suunnitelivat yhteenmuuttoa eli kun olivat olleet yhdessä noin kolme vuotta. Ihan oikeasti en tiedä vastauksia noihin kysymyksiin. Olin todella sinisilmäinen ja umpirakastunut. En osannut epäillä yhtään mitään.. (kohta kaikki haukkuvat todella typeräksi, mutta edelleen kuvittelin olevani normaalissa parisuhteessa, enkä ajatellut mitään pahaa tuosta miehestä)
Kun et oikein edes tiennyt miten ne lapset on sillä miehellä. Onhan toi nyt aika selvä merkki kun ei niitä lapsiakaan nää kahteen vuoteen. Mut ei kai sitä sitten rakastuneena kaikkea nää ja osaa epäillä. Hyvä että kertoi lopulta.
Älä nyt liikaa tässä nykyisessä suhteessa anna periks :) Kun sanoit että meet aina sänkyyn ym vaikkei huvittais.
mutta ensimmäisenä intresseissä ei ollut puhua miehen lapsista (minulla ei silloin lapsia ollut, enkä niitä halunnutkaan, joten ei rehellisesti sanottuna kiinnostanut puhua heistä). Noh. Ei sitä silloin ajatellut.
(Anteeksi, mutta minua ärsyttää kiertoilmaukset) Sänkyyn kyllä menen aina mielelläni, mutta seksiä en aina halua. (oikeasti, asiat asioiden oikeilla nimillä)
Mutta ei tuo mies ole niin seksin perään. Ehkä kolme kertaa viikossa sitä haluaa, ja vaikken ole aina halukas niin en silti joudu oksennusta seksin aikana pidättelemään. =)
Luulet, että menneisyyden voi vain unohtaa ja sirtyä eteenpäin?
kurjienkin juttujen jälkeen. Unohtaa ei voi, mutta täytyy vaan todeta asia tapahtuneeksi ja jatkaa niillä eväillä eteenpäin.
Vuosien vihanpito syö lopulta eniten vain vihanpitäjää itseään ja estää olemasta onnellinen nykyhetkessä kun elämä menee ohi vanhoja kaivellessaan ja muistellessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset ei vaan osaa antaa asioiden olla. Olen pahoillani sinun puolestasi koska joudut nyt vielä heidän ongelmien takia soittojen kohteeksi.
Meillä homma kävi toisin päin: mieheni löysi nuoremman, jätti meidät ja lähti tämän naisen matkaan. 2 vuoden jälkeen tästä, tämä nainen soitti MINULLE ja tivasi, joko olen päässyt exästä yli, vieläkö olen katkera tai surullinen tai hänelle vihainen ?!?!?
En kertaakaan, en koskaan häirinnyt heitä millään tavalla vaan tein surutyöni ihan yksin ja purin katkeruuttani kavereilleni mutta hänellä on pokkaa soittaa vielä minulle kysyäkseen moisia ?!?!
Meitä on niin moneen junaan - valitettavasti.
Sinuna tekisin seuraavaksi tosiaan poliisille ilmoituksen, ethän liity enää heidän ongelmiinsa mitenkään. Eikä toi muuten lopu.
Tsemppiä sinulle :)
sinun ei kannata enää sekaantua heidän kuvioihinsa, kun olet saanut itsesi pyristeltyä irti. Minäkin menisin varmaan poliisin juttusille jos tuo häiriköinti jatkuu. En alkaisi hieromaan sovintoa tämän öisen soittelijan kanssa. Tuskin alkaisin anteeksikaan pyytelemään. Tuo on ihan totta, että miehellä on hyvinkin voinut olla jo muutama muu vaimon lisäksi teidän suhteenne jälkeen.
Ihme touhua sinultakin tulla tänne vaahtoamaan tästä, pari puhelua ei ole yhtään mitään verrattuna siihen, mitä tolla vaimolle on tapahtunut. Ja se pikkuvaimo on kyllä ällöttävä sana.
Kanna vastuusi.
Mulla ei ole mitään vastuuta sen naisen ja miehen PARISUHTEESTA. Mä en ole vastuussa sen naisen onnellisuudesta/onnettomuudesta. En ole koskaan luvannut sille naiselle uskollisuutta papin edessä, enkä muutenkaan. Mua alkaa nyt vähän nyppimään nämä selkeästi petettyjen vaimojen saarnat. Tiedättekös, te jotka kommentoitte ilkeästi vaikutatte ihan sellaisilta joita JOKAINEN tervepäinen mies pettäis ja katuis että on mennyt naimisiin ja tehnyt lapsia niin keskenkasvuisten ja kaunaisten ämmien kanssa. Ihan turha teidän on raivota ja tuntea vihaa muita naisia kohtaan. Jokainen on vastuussa omasta parisuhteestaan. Mä olen tullut petetyksi, mutta en todellakaan ollut niin tyhmä että olisin syytellyt siitä muita kuin itseäni ja sitä miestä. Ja kiitos sitten teille jotka taas ymmärrätte. :) Mukavaa että löytyy myös ihmisiä joilla on suhteellisuudentajua. ap, joka lähtee nyt viettämään hauskaa iltaa pettämättömän loistavassa seurassa, oman mieheni kanssa. (Huomatkaa hilpeä sanaleikki, wuppiduu!)
Oon NIIN sun puolella tässä keskustelussa!
että millaisessa itsepetoksessa täytyy ihmisen olla, jos hän jatkaa petturin kanssa ja yyttää sitä "toista"? Eikö se MIES ole pettänyt MOLEMPIA? Eikö tuossa tilanteessa juuri se TOINEN NAINEN ole lopulta se, jolla oli enemmän selkärankaa kuin sillä miehellä, koska jätti sen paskan? Kuka tahtoo ehdoin tahdoin olla parisuhteessa mieheen, jonka ei ainoastaan tiedä pettäneen, vaan tietää myös, että mies olisi sivusuhteessa vieläkin, ellei sillä toisella naisella olisi ollut enemmän selkärankaa kuin miehellä? Miksi luuseripaskalle annetaan anteeksi?
Iso osa naisista näemmä kuvittelevat, että vastuu omasta onnesta on aina jollain muulla. Jos mies saa vaikka irtisanomisilmoituksen, ja talo on velkojen takia myytävä, soitteletteko miehen ex-firmaan vähän väliä ja haukutte, että "nyt on elämä piloilla, kyllä teillä on vastuu tästä!" Normaali ja järkevä tapa toimia olisi uuden työpaikan hakeminen, ihan itse. Onni ei ole muiden käsissä. Sama asia koskee parisuhdetta. Jos jompikumpi pettää, niin "vika" on kyllä syntynyt jo ennen sitä pettämistä. Ei siinä auta muu, kuin etsiä syyllistä kodin seinien sisäpuolelta. Jos nyt sitten on niin naiivi, että haluaa keskittyä syyllisten etsimiseen sen sijaan, että tekisi jotain järkevää, kuten punnitsisi sen, onko suhteessa vielä aineksia tervehtyä vai onko eroaminen viisaampaa. Ja olisi syytä käydä läpi pettämiseen ja toiseen naiseen/mieheen johtaneet asiat jokatapauksessa. Jos ihminen lähtee siitä, että ulkopuoliset tekijät luovat oman onnen tai onnettomuuden, niin heikoilla on. Jokainen on oman onnensa seppä, ja sitä olisi syytä miettiä. Kävi elämässä ihan mitä hyvänsä, niin kyllä kaikki siltikin lähtee omasta asenteesta, ongelmanratkaisukyvystä ja tekemisestä tai tekemättä jättämisestä. Sitä on vaikea myöntää, jos on tottunut syyttämään elämässä aina ulkopuolisia tahoja epäonnistumisistaan tai huonommuuden tunteistaan. Kyllähän täälläkin monilla kirjoittajilla paistaa läpi se, että ollaan todella epävarmoja omasta suhteesta ja minäkuvasta. Jos tietää, että parisuhde on kunnossa, ei tarvitse edes teoreettiseti hermostua mistään "toisista naisista", sillä tuskin he tulevat elämää hirveästi koskettamaan. Antakaa jokaisen elää omaa elämäänsä. Esimerkkitapauksessa mies on halunnut elää kaksoiselämää ja olla epäluotettava puoliso - se on hänen valintansa, ja tuntunut hyvältä. Ap on elänyt omaa elämäänsä, ja hän on elänyt sitä kuten kuuluukin, tavoitellen onnea. Ei kukaan tiedä etukäteen, josko juuri tuo ihminen olisikin "se oikea". Ei naimisissa oleminen poista sitä tosiseikkaa, että kyseessä voi olla se oikea ja viimeinen rakkaus. Petetty vaimo on valinnut oman tiensä - olla katkera ja hankala, eikä hän varmastikaan saa parisuhdettaan onnistumaan edelleenkään. Se on hänen valintansa. Ja ehkä silläkin on tarkoitus: viedä suhde lopulta eroon, jolloin kaikki, jopa lapsetkin, saattavat olla onnellisempia.
että puolison pettäessä syy ei aina löydy kodin seinien sisäpuolelta (jos pettäjää itseään ei lasketa tähän). Jotkut pettävät, oli kotona asiat hyvin tahansa, ihanat lapset, hyvä vaimo ja rakkautta. Asia nähdään "omana juttuna", jossa haetaan jännitystä, ensi rakastumisen tunnetta ja ihan vaan itsekästä oman hyvänolon tunnetta eikä osata kieltäytyä kun on houkutuksia saatavilla.
Olen samaa mieltä siitä että uhkailu on asiatonta. Ja siitä, että pettäjä-mies on vetänyt hyvin kyseenalaista linjaa jos on paljastunut vasta nyt mennyt sivusuhde.
En silti aivan ymmärrä ap:n vihaa. Hän on saanut kahtena yönä nihkeitä puheluita vaimolta, jolle on selvinnyt ilmeisesti vasta nyt totuus neljän vuoden suhteesta (ja ehkä parista muustakin). Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään pitkään kestänyt piinaaminen eikä haukku haavaa tee.
Minä olen pettänyt, minua on petetty jo olen ollut toisena naisena. Pisimpään näistä toisena naisena. Vaikka suhteesta on kolme vuotta, käsitän ettei exäni vaimo halua hymyillä kun törmää minuun kadulla.
Itse otin aikanani vastaan sen raivon, mitä vaimolta tuli minua päin, sillä petetyksi tulleen ihmisen ei tarvitsekaan olla rationaalinen tai kohtelias. Vihalle on oltava tilaisuus ja sitä on otettava vastaan, sillä toisin kuin monet muut täällä, minä olen sitä mieltä että toinen nainen on myös vastuussa suhteesta.
On yksinkertaistavan typerää puhua "toisten avioliitosta ja miehen vastuusta" jos on tietoisesti ollut mukana tilanteessa, jonka tietää aiheuttavan (paljastuessa) suunnatonta tuskaa petetyksi tulleelle. Jos tästäkin huolimatta jatkaa suhdetta, on kannettava vastuunsa toisena naisena kun tilanne selviää. Ja koska (etenkään entinen) toinen nainen ei ole se, joka selvittää toisten avioliiton ongelmat, jää hänen kontolleen sen hyväksyminen, että petetty vaimo vertaa itseään toiseen naiseen ja täten tuntee samanaikaisesti vihaa, inhoa, kateutta ja surua liittyen toiseen naiseen.
Ap:n tekstissä on ilmaisuja jotka henkivät ainakin minulle voimakkaita tunteita: pikkuvaimo, ympäri kaupunkia mustamaalaaminen, pihtaaminen raskauden aikana. Ehkä ap:llekaan ei ole vielä aivan niin historiaan jäänyttä tunne siitä, että entinen rakastettu ei ollutkaan itsenäinen mies, joka rakasti häntä estoitta. Tekstistä ainakin välittyy kuva miehestä, jolla ei ollut oma-aloitteisuutta kumpaakaan suuntaan sillä ap oli se joka ajoi pois ja itki takaisin.
Toivon ap:lle rohkeutta kertoa nykyiselle kumppanilleen rehellisesti ja avoimesti menneisyydestään. Itse olen sitä mieltä, että jos haluaa sitotutua toiseen ihmiseen niin vakavasti että hankkii lapsia, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla avoin juuri niissä kohdin, joissa voi sattua itseensä ja toiseen. Muuten lankeaa juurikin ap:n mainitsemaan illuusioon täydellisestä perheestä.