Lue keskustelun säännöt.
Kuuleppas sinä pikkuvaimo, kahden pojan äiti.. T:miehesi ex-rakastajatar
05.07.2011 |
Millä oikeudella sinä alat skitsoilemaan minulle 3 vuotta sen jälkeen kun suhteemme on jo ohi?
Seuraavasta puhelusta ilmoitan poliisille. Se, että mustamaalaat minua ympäri kaupunkia tulee vielä kapsahtamaan omaan nilkkaasi. En ymmärrä miksi jaksat vihata minua, mutta olet antanut anteeksi miehellesi. Ja ihan tiedoksesi, minä en vihaa sinua, minä en vihaa miestäsi. Olette minulle aika yhdentekeviä nykyään sillä minulla on OMA perheeni ja oma elämäni. Miehesi onnellisuudesta tosin välitän vähän enemmän kuin sinun, sillä aidosti rakastin häntä. Ja siksi en tule teidän kotiovellenne riitelemään sinun kanssa. SIKSI en soita sinulle takaisin. Siksi en mustamaalaa sinua pitkin kaupunkia.
Mutta jos nyt kerran haluat kaivella vanhoja, niin tämän kerran.
Miehesi on kertonut sinulle ilmeisen siloitellun version suhteestamme. Se kesti kokonaisuudessaan 4 vuotta, ja saitte sinä aikana kaksi lasta. Onneksi olkoon. Pihtasit raskausaikana, ja siitä se sitten ilmeisesti lähti. Toisin kuin ilmeisesti kuvittelet, minä en koskaan ollut kiinnostunut varatusta miehestä, ja miehesi ei vaivautunut tästä pikku asiasta kertomaan minulle tavatessamme festareilla, jossa hän oli ystäviensä kanssa.
2 kuukauden tapailun jälkeen olin totaalisen rakastunut, kun sitten sain tietää Sinusta, maailmani hajosi. Halusin erota, halusin pitää miehen, halusin miehesi itselleni, halusin muuttaa menneisyyden niin etten olisi koskaan kohdannut miestäsi. Hän oli ensimmäinen mies johon oikeasti rakastuin, ihastuin. Ensimmäinen jolle uskalsin avata itseni sielua myöden. Oli vaikeaa päästää irti, joten en osannutkaan. Välillä ajoin hänet takaisin luoksesi, vannotin yrittämään, välillä itkin hänet takaisin luokseni. Ja sitten taas teeskentelin että tämä rinnakaissuhteena oleminen on minulle ihan ok, ja että näillä mennään. No niillä mentiin aikansa. Mutta sitten olin tulla hulluksi miehesi kanssa.
Hän ei todellakaan aikonut jättää sinua, mutta huomasin että hän ei myöskään tulisi koskaan jättämään minua. Sinä saisit olla siitä minulle kiitollinen, että lopulta sain itseni kasaan ja erottua miehestäsi. MINÄ hänet lopulta pakotin yrittämään saada teidän suhteenne kuntoon.
Tämän jälkeen olin yksin, kunnes kohtasin mieheni johon rakastuin. Nyt suunnittelemme häitä ja lapsia. Viimeinen asia mitä elämääni kaipaan on sinun kilari-puhelusi yön pimeinä tunteina. Minä annoin sinun pitää illuusiosi täydellisestä perheestänne. Minä annoin sinulle selkärangattoman miehesi ihan ikiomaksesi. Nyt minulla on oma elämäni, pysy siitä kaukana.
Ihan sama vaikka teidän menneisyytenne olisi räjähtänyt siellä kotona silmille, minä kieltäydyn ottamasta vastuuta siitä NYT, kun kaikki on ollut jo vuosia puoleltani ohi.
Tiedän että et kuuntele minua jos soitat, lyöt luurin korvaan jos yritän sanoa jotai huutosi väliin. Toivottavasti löydät tämän kirjoituksen ja tajuat.
Jos et, seuraavaksi voit puhua poliisin kanssa yöllisistä pikkupikku-puheluistasi. Ihan vaan tiedoksi että syrjähyppyyn osallistuminen ei ole rikos, mutta kotirauhan rikkominen on.
Kommentit (144)
Olen samaa mieltä siitä että uhkailu on asiatonta. Ja siitä, että pettäjä-mies on vetänyt hyvin kyseenalaista linjaa jos on paljastunut vasta nyt mennyt sivusuhde.
En silti aivan ymmärrä ap:n vihaa. Hän on saanut kahtena yönä nihkeitä puheluita vaimolta, jolle on selvinnyt ilmeisesti vasta nyt totuus neljän vuoden suhteesta (ja ehkä parista muustakin). Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään pitkään kestänyt piinaaminen eikä haukku haavaa tee.
Minä olen pettänyt, minua on petetty jo olen ollut toisena naisena. Pisimpään näistä toisena naisena. Vaikka suhteesta on kolme vuotta, käsitän ettei exäni vaimo halua hymyillä kun törmää minuun kadulla.
Itse otin aikanani vastaan sen raivon, mitä vaimolta tuli minua päin, sillä petetyksi tulleen ihmisen ei tarvitsekaan olla rationaalinen tai kohtelias. Vihalle on oltava tilaisuus ja sitä on otettava vastaan, sillä toisin kuin monet muut täällä, minä olen sitä mieltä että toinen nainen on myös vastuussa suhteesta.
On yksinkertaistavan typerää puhua "toisten avioliitosta ja miehen vastuusta" jos on tietoisesti ollut mukana tilanteessa, jonka tietää aiheuttavan (paljastuessa) suunnatonta tuskaa petetyksi tulleelle. Jos tästäkin huolimatta jatkaa suhdetta, on kannettava vastuunsa toisena naisena kun tilanne selviää. Ja koska (etenkään entinen) toinen nainen ei ole se, joka selvittää toisten avioliiton ongelmat, jää hänen kontolleen sen hyväksyminen, että petetty vaimo vertaa itseään toiseen naiseen ja täten tuntee samanaikaisesti vihaa, inhoa, kateutta ja surua liittyen toiseen naiseen.
Ap:n tekstissä on ilmaisuja jotka henkivät ainakin minulle voimakkaita tunteita: pikkuvaimo, ympäri kaupunkia mustamaalaaminen, pihtaaminen raskauden aikana. Ehkä ap:llekaan ei ole vielä aivan niin historiaan jäänyttä tunne siitä, että entinen rakastettu ei ollutkaan itsenäinen mies, joka rakasti häntä estoitta. Tekstistä ainakin välittyy kuva miehestä, jolla ei ollut oma-aloitteisuutta kumpaakaan suuntaan sillä ap oli se joka ajoi pois ja itki takaisin.
Toivon ap:lle rohkeutta kertoa nykyiselle kumppanilleen rehellisesti ja avoimesti menneisyydestään. Itse olen sitä mieltä, että jos haluaa sitotutua toiseen ihmiseen niin vakavasti että hankkii lapsia, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla avoin juuri niissä kohdin, joissa voi sattua itseensä ja toiseen. Muuten lankeaa juurikin ap:n mainitsemaan illuusioon täydellisestä perheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En silti aivan ymmärrä ap:n vihaa. Hän on saanut kahtena yönä nihkeitä puheluita vaimolta, jolle on selvinnyt ilmeisesti vasta nyt totuus neljän vuoden suhteesta (ja ehkä parista muustakin). Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään pitkään kestänyt piinaaminen eikä haukku haavaa tee.
Petetyksi tulleen ihmisen ei tarvitsekaan olla rationaalinen tai kohtelias. Vihalle on oltava tilaisuus ja sitä on otettava vastaan, sillä toisin kuin monet muut täällä, minä olen sitä mieltä että toinen nainen on myös vastuussa suhteesta.On yksinkertaistavan typerää puhua "toisten avioliitosta ja miehen vastuusta" jos on tietoisesti ollut mukana tilanteessa, jonka tietää aiheuttavan (paljastuessa) suunnatonta tuskaa petetyksi tulleelle. Jos tästäkin huolimatta jatkaa suhdetta, on kannettava vastuunsa toisena naisena kun tilanne selviää. Ja koska (etenkään entinen) toinen nainen ei ole se, joka selvittää toisten avioliiton ongelmat, jää hänen kontolleen sen hyväksyminen, että petetty vaimo vertaa itseään toiseen naiseen ja täten tuntee samanaikaisesti vihaa, inhoa, kateutta ja surua liittyen toiseen naiseen.
Ap:n tekstissä on ilmaisuja jotka henkivät ainakin minulle voimakkaita tunteita: pikkuvaimo, ympäri kaupunkia mustamaalaaminen, pihtaaminen raskauden aikana. Ehkä ap:llekaan ei ole vielä aivan niin historiaan jäänyttä tunne siitä, että entinen rakastettu ei ollutkaan itsenäinen mies, joka rakasti häntä estoitta. Tekstistä ainakin välittyy kuva miehestä, jolla ei ollut oma-aloitteisuutta kumpaakaan suuntaan sillä ap oli se joka ajoi pois ja itki takaisin.
Ap vaikuttaa empatiataidottomalta ja vastuuttomalta suhteessa mainitsemaansa vaimoon, toisin kuin tuon tekstin kirjoittaja (joka siis oli itsekin ollut ap:n asemassa).
On uskomatonta röyhkeyttä jatkaa suhdetta 4 vuotta senkin jälkeen, kun totuus miehen varatusta tilanteesta on selvinnyt. 4 vuotta!!!
Karma is a bitch, vai kuinka ap?
Joo. Viime yö oli ihanan rauhallinen, ehkäpä tämä kirjoitus tepsi, tai sitten eräät ovat saaneet kotona puhuttua asioista.
Toivottavasti radiohiljaisuus jatkuu, sillä minun tehtäväni ei ole alkaa pitämään puhelintani öisin kiinni tai äänettömällä. Sitäpaitsi haluan saada öisin mahdollisen puhelun nykyiseltä miesystävältäni ;)
Juttelin hänen kanssaan eilen nämä asiat halki, poikki ja pinoon. Hän tuntui ymmärtävän ja menneet nyt on menneitä. Kaikilla meillä on historiassaan sellaisia asioita joista nyt ei välttämättä ihan kunniamitalia ansaitsisi.
Kun siinä maailmaa paransimme ja puhuimme suhteista ylipäätään, ehkä oivalsin myös mikä näitä "pikkurouvia" niin pahasti tässä kuviossa nyppii. (en malta olla käyttämättä tuota ilmaisua, ja hei, tuskin maltan odottaa että minustakin tulee elokuussa ihan oikea pikkurouva :P) Eli jos on tullut totaalisen petetyksi suhteessaan jossa kuvitteli kaiken olevan hyvin, eikä pysty ottamaan mitään vastuuta itse siitä suhteen kriisiytymisestä, on hyvin helppo vihata toista naista syvästi, sen enempää niitä tunteita analysoimatta. Sitä lisää se tuska että kun itse on ollut tietämätön, mies on kuitenkin kertonut toiselle naiselle vaimosta. Ehkä jopa jakanut heidän yhteisiä ongelmiaan ja asioitaan tälle naiselle, kun taas vaimo ei tiedä tästä mystisestä toisesta naisesta mitään. Eikä rinnakkaissuhteessa ole arjen paineita, ei niitä ihan oikeita syitä murjottaa miehelle kun se ei taaskaan tajunnut että erkkipetteriä ei ruokita letuilla, punaisia sukkia ei laiteta valkopyykkiin ja hammastahnatuubia ei puristeta keskeltä. Eli rakastajatar on saanut ns. rusinat pullasta silloin kun oikeassa suhteessa on ollut vaikeaa. Tottakai se on väärin! Mut edelleenkin, se väärintekijä on se mies.
Tämän jälkeen kuitenkin voi tuntua aika sietämättömältä ajatus että neiti rakastajatar jatkaa elämäänsä onnellisena ja elää itse uutta huumaa miesystävänsä kanssa. Voi tuntua vaikealta ymmärtää että hänellä on kaiken tämän jälkeen oikeus onneen, kun hän on vaimo-rassun mielestä särkenyt heidän onnensa. Tuntuisi jotenkin paremmalta jos paha rakastajatar olisi oikeasti jäänyt ikuisiksi ajoiksi itkemään tämän "vaimonsa valinneen" miehen perään.
Ja kuinka suloinen olisikaan ajatus että nyt tätä toista naista kohtaisi suhteessaan sama kohtalo, petetyksi tuleminen. Ehkä hän sitten ymmärtäisi tämän tuskan jonka on aiheuttanut.
Mutta arvatkaapas mitä, toiselle pahan tulevaisuuden tietoinen toivominen on mielestäni aika paljon pahempi teko kuin se että tietämättään sotkuu ukkomieheen. En väitä että olisin viaton sen jälkeen kun jatkoin suhdetta saatuani tietää, mutta suhteen katkaiseminen kun ei ole aina niin yksinkertaista. Eihän se ole helppoa vaimollekaan joka saa tietää miehen petollisuudesta, miksi se olisi sitä toiselle naiselle, etenkin kun suhteessa ei ole ehtinyt tulla vastaan arki ja ne muut syyt inhota miestä ja erota. Alkuhuumassa eroaminen on melkein vaikeampaa kuin pitkästä väljähtäneestä suhteesta lähteminen. Rinnakkaissuhteen alkuhuuma voi myös kestää todella paljon kauemmin kuin tavallisen suhteen, koska siihen liittyy kielletyn hedelmän maku ja arkisten ongelmien puute.
Äh, nyt mä jaarittelen ja toistan itseäni.
Halusin siis vain sanoa että mä ymmärrän pikkuvaimojen tuskaa, olen henk.koht siitä pahoillani, mutta en voi muuttaa mennyttä, enkä edes halua. Se oli mun elämää silloin. Enkä ole pahoillani siitä että mulla on nyt mahdollisuus normaaliin parisuhteeseen ja perheeseen, vaikka jonkun toisen mielestä mä en sitä kaiken tän jälkeen ansaitsisi. Mun mielestä kun just ansaitsen. Ajatelkaa millainen helpotus se teille kaikille on. Kaamea vamppi vakiintuu ja lakkaa varastamasta teidän syyntakeettomia siippoja. Hurraa! ;)
pus pus
ap
Hyvin pohdittu. Hyvä että keskustelitte miehesi kanssa asiat läpi, ei tule yllätyksiä.
Tsemppiä vaan sinne, jospa se katkeroitunut pikkuvaimokin vielä joskus ymmärtää, että hänen parisuhteensa ongelmat johtuvat heistä pariskuntana itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karma is a bitch, vai kuinka ap?
...kun nyt mulla on hyvä parisuhde ja mies jonka kanssa voin jutella rehellisesti kaikesta.
Kai mä sit oon jotain tehnyt oikein elämässä koska olen todella onnellinen. :)
ap
olen itsekin joutunut varatun miehen "uhriksi",tosin lopetin suhteen heti, kun kuulin miehen vaimosta ja 2sta lapsesta. Olet toiminut väärin, mutta pääsyyllinen on se mies,joka on pettänyt vaimonsa,etkä ole ansainnut vastaavaa kohtelua. Elämä muuten on kaikkea muuta, kuin reilua,mutta jokainen pystyy vaikuttamaan kanssaihmisten hyvinvointiin omilla teoillaan, ja jos jokainen tekisi vain niitä tekoja toisille, joita itsekin haluaisi saada osakseen, niin maailma olisi paljon parempi paikka elää. Hyvät kesänjatkot ap.lle ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin pohdittu. Hyvä että keskustelitte miehesi kanssa asiat läpi, ei tule yllätyksiä.
Tsemppiä vaan sinne, jospa se katkeroitunut pikkuvaimokin vielä joskus ymmärtää, että hänen parisuhteensa ongelmat johtuvat heistä pariskuntana itsestään.
parisuhteen ongelmat voivat johtua ihan vaan miehestä/vaimosta, jolle mikään ei riitä.
Jaksoin lukea aloitusta kokonaista yhden rivin!
Mitä täällä meille paasaat, ota yhteyttä siihen vaimoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parisuhteen ongelmat voivat johtua ihan vaan miehestä/vaimosta, jolle mikään ei riitä.
jolloin ongelmat johtuvat heistä pariskuntana. Mikä kohta oli vaikea ymmärtää?
hae miehestä,varatusta itselleen turvaa.Siitähän kakkosnaisen osassa on kyse,näin väittää psykologit,että eivät ole henkisesti aikuisen tasolla jotta ymmärtäisivät kokonaisuuden että mies käyttää heitä vain seksuaalisten paineiden purkuun kun on rankkaa töissä ym.Nainen uskoo sen mitä mies puhuu toisinsanoen kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne miehet kaipaa huolentonta lapsellista elämää jota tämä kakkosnainen tarjoaa,kaikki amerikkalaiset filmit tästä kertoo.Pahimmassa tapauksessa kakkosnainen tappaa itsensä tai juo itsensä hengiltä vrt.Armi Aavikko/Marilyn Monroe.
Jaksoin lukea aloitusta kokonaista yhden rivin!
Mitä täällä meille paasaat, ota yhteyttä siihen vaimoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aviomiehistä 21 prosenttia haluaisi pettää vaimoaan liikematkalla
Talouselämä
Viihtyykö aviomiehesi liikematkalla vähän turhan pitkään? Tuoreen kyselyn mukaan hän pettää siellä ollessaan kahdeksan prosentin todennäköisyydellä.
Newsweekin ja Daily Beast -verkkolehden kyselyn mukaan 21 prosenttia naimisissa olevista miespuolisista bisnesmatkaajista haluaisi pettää puolisoaan liikematkalla. Kahdeksan prosenttia heistä on sen jo tehnyt.
32 prosenttia kyselyn vastaajista kertoi ajatelleensa asiaa ja 27 prosenttia sanoi tuntevansa jonkun, joka on pettänyt puolisoaan liikematkalla. Kuusi prosenttia vastaajista oli käyttänyt maksullisia seuralaispalveluja.
Pettäneistä 71 prosenttia kertoi kyseessä olleen yhden ainoan kerran. 65 prosentissa pettämisistä puoliso ei ole saanut tietää asiasta.
Jos asia on paljastunut puolisolle, on se tapahtunut 27 prosentin kohdalla vahingossa sähköpostin, tekstiviestin tai muun viestin takia. 55 prosentissa paljastumisia pettäjä on itse kertonut asiasta puolisolleen.
Kyselyä varten haastateltiin 400 naimisissa olevaa yhdysvaltalaismiestä.
Pettäjä on mielenvikainen!!!!
Ne miehet kaipaa huolentonta lapsellista elämää jota tämä kakkosnainen tarjoaa,kaikki amerikkalaiset filmit tästä kertoo.Pahimmassa tapauksessa kakkosnainen tappaa itsensä tai juo itsensä hengiltä vrt.Armi Aavikko/Marilyn Monroe.
en mielenvikaiseksi kutsuisi. Luonnolliseksi eläimeksi, ei ihminen ole yksiavioinen, vaikka kulttuurinen normi näin pyrkiikin säätämään.
Kulttuuriset normit hämärtävät alleen todellisen ihmisyyden.
kolmasosaa suomalaisista ja se on avioerojen yleisin syy (Buchert, Kiianmaa & Uljas 2008,7)
Suomalaistilastot!
... sinäkin ap havahdut siihen että lapsi kainalossasi oletkin se petetty pikkuvaimo :) Eiköhän se vaimokin kuvitellut olevansa hyvässä parisuhteessa! Epäilys sinusta on jäänyt miehen mieleen itämään ja tuollaiseen ihmiseen on vaikea oikeasti luottaa jatkossakaan.
Todella empatiakyvyttömälle tunnut myös. Miksi vaimon tulisi elämänsä kriisin hetkillä edes pystyä käyttäytymään järkevästi ja rationaalisesti? Eköhän mies siellä osansa ole saanut, mutta osallinen olet sinäkin vaikka mielelläsi itsesi näytät täysin ulkopuoliseksi lukevankin. Sanoisitko leskeksi jääneellekin saman tien että yritä nyt kanavoida tuo surusi rakentavampaan pillittämisen sijaan? Ei vaimokaan ole sinulle mitään vaitiolovelvollisuuksia eikä ilkeilemättömyyslupauksia tehnyt, hänellä on täysin yhtä suuri oikeus toimiinsa kuin sinullakin omiisi. Kummasti tunnuit hermostuvan jo muutamasta puhelusta, et taida suhteesta kuitenkaan olla niin kuivilla kuin väität! Suhteen päättymistavastakin meillä on vain sinun sanasi, tiedä miten sitten mennyt...
Minäkin jäin ihmettelemään että mikä ihmeen bitch sinä siinä ensimmäisessä suhteessasi olet ollut kun kerran miehen pettämään ajoit? Kaikki miehesi tuntuvat olleen pettureita, minkä siis kuvittelet nyt muuttuneen tämän uuden ja ihanan miehen kanssa???
Halusin siis vain sanoa että mä ymmärrän pikkuvaimojen tuskaa, olen henk.koht siitä pahoillani, mutta en voi muuttaa mennyttä, enkä edes halua. Se oli mun elämää silloin. Enkä ole pahoillani siitä että mulla on nyt mahdollisuus normaaliin parisuhteeseen ja perheeseen, vaikka jonkun toisen mielestä mä en sitä kaiken tän jälkeen ansaitsisi. Mun mielestä kun just ansaitsen. Ajatelkaa millainen helpotus se teille kaikille on. Kaamea vamppi vakiintuu ja lakkaa varastamasta teidän syyntakeettomia siippoja. Hurraa! ;)
pus pus
ap
Et mielestäni ansaitse onnea vaan juuri sitä mitä olet toisillekin tarjoillut. Melko todennäköisesti mieshistoriaasi seuraten tulet sitä myös saamaan. Minusta on surullista mien vähän otat vastuuta omista tekemisistäsi, unohda ne lapset jooko? Omanapaisia NicoPettereitä on jo maailma pullollaan.
... sinäkin ap havahdut siihen että lapsi kainalossasi oletkin se petetty pikkuvaimo :)
...
Minäkin jäin ihmettelemään että mikä ihmeen bitch sinä siinä ensimmäisessä suhteessasi olet ollut kun kerran miehen pettämään ajoit? Kaikki miehesi tuntuvat olleen pettureita, minkä siis kuvittelet nyt muuttuneen tämän uuden ja ihanan miehen kanssa???
Joo, sitähän te muutamat siellä toivotte, että MULLE kävisi nyt pahasti. Ehkä käy, ehkä ei. Otan riskin ;) Tulen sit tänne uikuttamaan teille ja keräämään sääliä ja päänsilityksiä muilta petetyiltä ja tietysti haukkumaan sitä hutsua joka viattoman mieheni vietteli... heh. Eikä kukaan teistä tiedä että se olen minä, kun en mainitse kuitenkaan tästä episodista mitään.
...Tai sit mä vaan olen onnellinen hamaan hautaan asti. Repikää siitä!
Ja mitä nuoruudenrakkauteeni kuuluu, niin olimme 20 vuotiaita ja yhdessä 3 vuotta. Mies kuitenkin haikaili edellisen tyttöystävänsä perään, jonka kanssa oli jäänyt ystäviksi. Enkä estellyt sitä. Sitten hän kuitenkin jäi kiinni siitä että heidän välillään oli suhteemme aikana tapahtunut enemmänkin kuin vain kaverillisia tapaamisia. Mun syytä oli se pirun sinisilmäisyys ja se että en ollut tämä hänen exänsä, vaan joku korvike, koriste ja välttämätön paha. Rehellisesti sanottuna, tunsin että suhteessa ei ollut kaikki kunnossa, ja se ei tuntunut oikeasti syvenevän, mutta olin niin nuori ja pölvästi että en uskaltanut luottaa vaistooni vaan jatkoin suhdetta kunnes mies jäi oikeasti kiinni. Ironista on että tämä kyseinen exäni soitti minulle seuraavan suhteeni aikana ja kertoi kuinka kaipaa. Miehellä oli selkeästi joku ongelma elää tässä hetkessä menneisyyden sijaan.
ap
En ota kantaa itse asiaan, tällaisille asioille tämä palsta on mielestäni huonosti toimiva foorumi.
Halusin vaan sanoa, että olet erittäin hyvä kirjoittaja. Teetkö sitä työksesi? Jos et, niin kannattaisi harkita. Tekstisi on pientä viilausta vailla erinomainen. Hämmästyin kovasti löytäessäni näin hyvän kirjoituksen palstalta, joka ei ole kuuluisa tekstuaalisesta tasostaan.
Jos sinulla on aikaa ja pidät kirjoittamisesta, kirjoita kirja koko suhdesopasta. Eihän se maailman originellein kirjan aihe ole, mutta se koskettaa useimpia meistä ihmisistä jollain tasolla, joten luulen, että lukijoita löytyisi.
Terkuin, muuan kesälomalla oleva kustannustoimittaja, joka ei näytä pääsevän työmoodista irti millään :-)
P.S. Jos se nainen, johon ap kirjoituksessaan viittaa, on paikalla: jätä ap rauhaan, ei ole mitään järkeä räyhätä hänelle enää vuosien kuluttua tapahtumasta. Pura tuskasi jollain rakentavammalla tavalla, esim. ihan yksilöterapiassa. Miehesi kanssa voisitte mennä parisuhdeterapiaan sitten kun olet käynyt jonkin aikaa itseksesi.
Ymmärrät kai, että noin suuren vihan ja katkeruuden kantaminen sisimmässäsi syö sielusi elävältä. Älä roiku tuskassasi, vaan päästä siitä irti. Kaikki muuttuu paremmaksi kun päästät vihasi menemään, lupaan sen.