8-vuotiaani sanoi tänään että äiti, tuntuu että sun pitäisi laihduttaa.

Olisiko siis aihetta aloittaa, kunnon laihis?

Vierailija kirjoitti:

Olisiko siis aihetta aloittaa, kunnon laihis?

Olisi, ja vapun (jälleen kerran) aloitinkin, mutta taas se kesti sen 2 kk. Tästä en tosin kertonut kenellekään, en koskaan puhu lihavuudestani tai laihdutustarpeestani kotona. En tiedä mikä on että sen hyvin menneen 2 kuukauden jälkeen kaikki menee sina pieleen.

Elämän tapoja pitäisi muuttaa pysyvästi jos meinaa pysyä laihempana,mutta vaikeeta se on kun kaupat tursuu kaikenlaista herkkua ja ne kaikista epäterveellisimmät asiat on yleensä tarjouksessa.

Lapsesi pelkää menettävänsä äitinsä ylipainon takia. Eikö vieläkää tee mieli laihduttaa ja tarjota lapsellesi elossa oleva äiti mahdollisimman pitkään? 

Kyllä noiden sanojen pitäisi herätellä sua. Onkohan joku sanonut pojallesi jotain sun painosta?

Vierailija kirjoitti:

Elämän tapoja pitäisi muuttaa pysyvästi jos meinaa pysyä laihempana,mutta vaikeeta se on kun kaupat tursuu kaikenlaista herkkua ja ne kaikista epäterveellisimmät asiat on yleensä tarjouksessa.

Tämän takia pyrin tekemään kaikki ostokset verkkokaupan kautta. Ei tule heräteostoksia.

Poikasi on järkevä. Ymmärtänyt jostain että ei ole hyväksi terveydelle olla ylipainoinen.

Tästä tosin puhutaankin paljon.

Ap, tee jotain tilanteellesi ettet kuole etuajassa.

Vierailija kirjoitti:

Poikasi on järkevä. Ymmärtänyt jostain että ei ole hyväksi terveydelle olla ylipainoinen.

Tästä tosin puhutaankin paljon.

Ap, tee jotain tilanteellesi ettet kuole etuajassa.

Lapsi toistaa vain, mitä aikuisilta on kuullut.

Heh, en nyt kuitenkaan kuolemassa taida tähän painoon olla. En ole sairaalloisen ylipainoinen.

Ja kyllä, tekee mieli laihduttaa mutta jostain syystä en onnistu kuten tuossa aiemmin kerroin. Tänään taas aloitin. Ap

Mulle sanottiin kolmivuotiaasta lähtien, et pitäis laihduttaa. Kotona, koulussa, mummolassa. Olen aika estynyt ihminen kyllä.

Kerran koulussa kiusattiin jostain muusta ku painosta, oisko ollu huorittelua tms niin koin sen lähes kohteliaisuutena et mitä, tuo näkee mussa jotain muuta ku ainaisen "The Läskin".

Ja laihdutan, aina ja ikuisesti.

Isäni meinasi kuolla syömistensä seuraukseen vasta noin 70-v. (kakkostyypin d, joka rasitti sisäelintä...). Ollessani teini-ikäinen hän oli jo sairaalloisen ylipainoinen. Tästä oli vaikea hänelle sanoa, koska hän "tuli silmille". Minulle jäi tuosta ajasta olo, että isäni välitti enemmän "huumeannoksestaan", eli valtavista mättömääristä ruokaa. Niillä hän turrutti häpeää, masennusta ja vihaa, jotka olivat seurausta lapsuudesta. Siihen ei mahtunut hyvän suhteen luomista omiin lapsiin. Myöhemmin opin ajattelemaan, että se ruoka oli hänelle se pakollinen kossupullo. Riippuvuushäiriöiden rinnalla läheisetkin kärsivät. Hoitakaa pliis ne traumanne tavalla tai toisella! (Tää ei nyt kerro ap.:sta, joka ei ole tässä jamassa. Kirjoitin vain, että se oma sairaalloinen ylipaino ei ole koskaan sekään yksityisasia.) 

Totuus tulee lasten suusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikasi on järkevä. Ymmärtänyt jostain että ei ole hyväksi terveydelle olla ylipainoinen.

Tästä tosin puhutaankin paljon.

Ap, tee jotain tilanteellesi ettet kuole etuajassa.

Lapsi toistaa vain, mitä aikuisilta on kuullut.

Tai sitten lasta kiusataan. Kiusaajat usein haukkuu myös vanhempien ulkonäön.

Mulle aikoinaan tyttö sanoi saman. Tiesin olevani lihava. En oo enää :) Rauhassa eteenpäin ja hyviä valintoja!

Minusta on ihan ok puhua lapselle ylipainosta. Äiti on joo vähän pullea ja yrittänyt syödä vähemmän karkkia, mutta se on tosi vaikeaa. Lapset on fiksuja, kyllä ne ymmärtää.

Laihduttamaan vaan. Terveydelle hyväksi. Unohda termi "kehopositiivinen". Poikasi on oikeassa.

No jos olet ikuisuuslaihduttajia niin se on oppinut sanat sinulta. Lapset kuulee kyllä mitä puhutaan vaikka touhuaisivat omiaan tai ovat viereisessä huoneessa.

7 vuotias sanoi että on ylilihava.

Poika laiha ja pitkä. Huolestuttavaa .