Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
opet ja muut, lahjakas lapsi koulussa, apua
05.07.2011 |
heippa
Poikani on menossa kolmoselle.
Oppi kirjoittamaan joskus 5 vee, tehnyt siitä saakka erilaisia tarinakirjasia. Kirjoittaa paremmin kuin useimmat aikuiset. Äärettömän taitaava myös kuviksessa ja aina kaikki oikein matikassa, koskaan en silti näe tekevän mitään koulutehtäviä. Muuten kunnon tavis, urheilee myös ja yhtä hyvä kuin muutkin, se on sentään hyvä.
Oli puhe / neuropsyk konsultaatio että jos aloittaisi koulun aiemmin kun taidot silloin jo erittäin hyvät. Sos taidoiltaan ei ollut kuitenkaan mikään huippu vaan keskiverto. Se (normialoitus) oli hyvä ratkaisu silloin, nyt oikeesti ei tunnu hyvältä kun osa porukasta tankkaa lukemista ja yksi kirjailee.
Mitä mahiksia Suomessa on saada opetusta joka lähtisi oppilaan tarpeista ja tilanteesta kun kyse pikkukoululaisesta ?? Hn osaa asioita joita ei vielä kuulu osata koska oppii niin nopeasti ja on älyttömän luova. Vieraan kielen aloitus voi vähän helpottaa tilannetta. En haluisi lyödä kalenteria täyteen jotain ylimääräistä harrastusta, lapsen pitäisi voida opiskella omista lähtökohdistaan koulupäivän aikana.
kuka voisi auttaa/tukea tässä ?
Kommentit (48)
Edellinen jatkaa vielä, että ehkä kannattaa esittää asia opettajille niin, että et suinkaan ole "kasvattamassa neroa" eikä tähtäimessä ole se, että lapsesi varsinaisesti oppisi asioita enemmän kuin luokkatoverit - sehän ei ole tarpeenkaan, kyllä fiksu lapsi oppii sitten myöhemmin mitä tarvitsee.
Sen sijaan kyse on siitä, millä keinoilla lapsi saisi koulussa sopivasti haastetta ja uuden oppimisen kokemuksia ja kiitosta osaamisesta - sellaista kiitosta jonka tietää aiheelliseksi! Ei lapsi nauti kehuista ja kympeistä jos ei koe itse tehneensä yhtään mitään niiden eteen. Tai lähtökohtaisesti ei nauti, myöhemmin kun on oppinut koulumaailman tavoille kyllä jo nauttii....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja toivon kovasti vieraan kielen aloitus 3. ja 4.luokalla tuo lisähaastetta.
Suomella ei olisi varaa heittää hukkaan yhtään aivokapasiteettia. Pisan hyvät tuloksetkin johtuvat siitä ettei meillä ole ihan huonoja, mut ei myöskään mitään huippuja. Huiput puuttuvat sen vuoksi ettei koulu tue lahjakkaita oppilaita riittävästi.
Me vanhemmat toki tuemme lastamme ja opetamme asioita joista hän on kiinnostunut, mutta myös (ala) kouluun toivon lisää haastetta/ mahdollisuuksia muissakin kuin liikunta/kuvataide painotuksessa
ikätovereidensa tasolla ennen pitkää
ja eihän ap:n lapsi ole edes huippuhyvä urhielussa, vaan vaan keskitasoa, mikä on hyvä.
voi jeesus, menkää amerikkaan yksityiskouluun neropattipiltteinenne
lapsi paikalliseen kouluun, karisee illuusiot yllättävän nopeasti
ekan ja tokan luokan läksyt jos on kaikki oikein, ei sillä vielä kuuhun mennä :)
Kun hän tuli ekaluokalle, hän osasi jo käytännössä katsoen kaiken. Hänen silloinen luokanopettaja sai tehdä paljon lisätyötä, jotta keksisi tytölle riittävästi haastavaa tekemistä. Jouluun mennessä hän oli omaksi ilokseen tehnyt kaikki ekaluokan kirjat lisätehtävineen.
Vanhempien, opettajan ja rehtorin kanssa päätettiin ekaluokan joulun alla, että seuraavana syksynä tyttö siirretään suoraan kolmannelle luokalle. (Yhteyttä otettiin ensin siis koulusta kotiin päin.)Ekaluokan kevään tyttö teki tokaluokan tehtäviä ja osallistui paljon juuri tokaluokan tunneille (tämä luokka oli siis hänen tuleva kolmosluokkansa).
Tyttö siirtyi suoraan siis kolmannelle luokalle. Siirto meni hienosti. Itse sain opettaa tyttöä vitos- ja kutosluokan ajan, ja täytyy sanoa, että kyllä on ilo opettaa OIKEASTI lahjakasta lasta. Tekemistä oli minullakin, jotta tyttö sai tarpeeksi tasolleen sopivaa tekemistä.
Ihanaa oli esim. se, että välillä hän toimi leikisti apuopettajana (esimerkiksi matematiikan tunneilla) ja kiersi auttamassa muita. Hänestä oli siis paljon apua koko luokalle! Kuitenkin hän osasi tehdä asiat niin, ettei siitä tullut numeroa ja kavereistakin oli kivempaa saada apua välillä häneltä kuin minulta.
Keskustele siis opettajan kanssa eriyttämisestä ja jos lapsi on oikeasti lahjakas, niin sitten muista toimenpiteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi jeesus, menkää amerikkaan yksityiskouluun neropattipiltteinenne
...ollut kyse siitä että olisin uskonut lapsen olevan jotenkin erinomainen ja muita parempi loppujen lopuksi. Onhan se tutkittukin, että monista ns lapsineroista tulee ihan tavallisia fiksuja toki muttei mitenkään ylineroja aikuisia.
Kyse on siitä, että kun lapsi nyt sattuu olemaan tällainen tietämisestä ja kouluasioista kiinnostunut ja niitä hyvin hallitseva, niin on suuri riski että hän menettää kiinnostuksensa koko opiskeluun, kun se ei tarjoa mitään muuta kuin tylsyyttä. Poikalapsen kohdalla tavallinen tarina on vielä, että alkaa riehua tunnilla ja häiriköidä ihan vain pitkästymistään.
neroja, ainakin ala-asteen ekan ja tokan luokan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
selvästi lahjakas tai sitten ikätasoonsa nähden kehittynyt, mutta joka tapauksessa opettaja on antanut hänelle lisätehtäviä ja kaivellut laajempia laskutehtäviä eri kirjasarjoista ja muista materiaaleista, joita hänellä on.
Opettaja odottaa pojalta sen, että opetuksen ajan kuuntelee, mutta sen jälkeen voi tehdä näitä tehtäviä vapaasti omassa tahdissaan, kunhan ensin osoittaa, että hallitsee myös opetetun asian. Aika iso pinkka noita lisätehtäviä vuoden aikana on tullut tehtyäkin, ja ainakin vielä tuntuu intoa matematiikkaa kohtaan olevan.
Pahinta hallaa tehdään näille lapsille sillä, että eivät opi tekemään työtä. Itse en juuri koskaan tehnyt läksyjä tai lukenut kokeisiin peruskoulussa tai lukiossa. Lukiossa laskin esim. matikkaa sen verran, että sain aktiivisuuspisteet "taululla käymisestä" läksyjen suhteen. Ennen koetta saatoin laskea lukion matikan kurssikirjan yhden illan aikana.
Oli melkoinen homma opetella _säännöllinen_ työnteko yliopistossa ja vieläkin se on haaste.
Itse laskin jo alaluokilla ylimääräisiä matematiikan kirjoja. Jäin myös kiinni eteenpäin laskemisesta varsinaisen matikankirjan kanssa ja suunnilleen saman verran käytin aikaa tehtävien kumittamiseen pois, kun niiden tekemiseen. Meillä siis opettaja pyyhitytti eteenpäin tehtyjä tehtäviä muutamilla tyypeillä.
Tuosta menosta on jo useita vuosia, mutta kaverini koulumaailmasta kertovat, että meno on joillakin opettajilla vieläkin samanlaista. Tasapäistämistä, innostuksen tappamista ja rankaisemista sääntöjen rikkomisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta luultavasti hekään eivät ehdi tukea lasta. Meillä "yliosaava" lapsi menee nyt 6. luokalle ja tähän mennessä vasta yhdessä aineessa on ollut oikeasti haastetta.
ikätovereidensa tasolla ennen pitkää ja eihän ap:n lapsi ole edes huippuhyvä urhielussa, vaan vaan keskitasoa, mikä on hyvä. voi jeesus, menkää amerikkaan yksityiskouluun neropattipiltteinenne
Meidänkin "nero ekaluokkalainen" on nyt ihan tavis ylioppilas ja pääsi oikikseen ensimmäisellä yrittämällä. Eli kyllä niistä lahjakkaista lapsista valitettavasti tulee enemmän kuin muista, vaikka koulu ei tukisi. Ja vielä enemmän heistä tulisi, jos yhteiskunta hyväksyisi sen, että osa meistä on enemmän kuin toiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laiskaksi, sillä sain kympit ja laudaturit melko helposti, juurikaan vaivaa näkemättä. Olisin kaivannut innostunutta opettajaa, joka olisi tarjonnut minulle oikeita haasteita. Niitä etsin sitten ihan muualta, koulu ei niitä koskaan kyennyt tarjoamaan. Omalla nuorimmaisella lapsellani on vähän samantapainen tilanne, mutta onneksi nykyään sentään vähän paremmin pyritään eriyttämään opetusta (ainaki meidän koulussamme).
Pahinta hallaa tehdään näille lapsille sillä, että eivät opi tekemään työtä. Itse en juuri koskaan tehnyt läksyjä tai lukenut kokeisiin peruskoulussa tai lukiossa. Lukiossa laskin esim. matikkaa sen verran, että sain aktiivisuuspisteet "taululla käymisestä" läksyjen suhteen. Ennen koetta saatoin laskea lukion matikan kurssikirjan yhden illan aikana.
Oli melkoinen homma opetella _säännöllinen_ työnteko yliopistossa ja vieläkin se on haaste.
Itse laskin jo alaluokilla ylimääräisiä matematiikan kirjoja. Jäin myös kiinni eteenpäin laskemisesta varsinaisen matikankirjan kanssa ja suunnilleen saman verran käytin aikaa tehtävien kumittamiseen pois, kun niiden tekemiseen. Meillä siis opettaja pyyhitytti eteenpäin tehtyjä tehtäviä muutamilla tyypeillä.
Tuosta menosta on jo useita vuosia, mutta kaverini koulumaailmasta kertovat, että meno on joillakin opettajilla vieläkin samanlaista. Tasapäistämistä, innostuksen tappamista ja rankaisemista sääntöjen rikkomisesta.
Lahjakas lapsi itselläkin, mutta ei tunnu turhautuvan koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lahjakas lapsi itselläkin, mutta ei tunnu turhautuvan koulussa.
Kannattaa ottaa 4. luokalla vielä toinen vieras kieli. Ja harrastaahan kannattaa myös, valikoimaa riittää.
Ja toivon kovasti vieraan kielen aloitus 3. ja 4.luokalla tuo lisähaastetta.
Kannattaa ottaa 4. luokalla vielä toinen vieras kieli. Ja harrastaahan kannattaa myös, valikoimaa riittää.
Tuolla aiemmin mainitsemallani kuutosluokalle menevällä on jo kaksi A-kieltä, erikoislinja koulussa ja vaativa harrastus (kaikki itse haluttuja ja jaksaa hyvin). Silti siellä koulussa on tappavan tylsää, lapsi ei saa oppia oppimaan, eivätkä opettajat lupauksista huolimatta ehdi/halua antaa omia tehtäviä.
Kannattaa ottaa 4. luokalla vielä toinen vieras kieli. Ja harrastaahan kannattaa myös, valikoimaa riittää.
Tuolla aiemmin mainitsemallani kuutosluokalle menevällä on jo kaksi A-kieltä, erikoislinja koulussa ja vaativa harrastus (kaikki itse haluttuja ja jaksaa hyvin). Silti siellä koulussa on tappavan tylsää, lapsi ei saa oppia oppimaan, eivätkä opettajat lupauksista huolimatta ehdi/halua antaa omia tehtäviä.
opettajilla on muutenkin rankkaa. Suuret luokat ja paljon erityisoppilaita diagnosilla ja ilman. Siihen viellä kaikki nicopetterit sun muu niin ei vaan ehdi.
voisitko itse ostaa/lainasta vaikkapa lukion oppikirjoja joita lapsesi voisi tunneilla tehdä. Tai lukea kirjoja vaikkapa Dostojevskiä ja muita klassikoita alkuperäiskielellä jos oikein haastetta kaipaatte.
Tai jos vähempi riittää niin kielikursseja mitä kuulokkeilla kuuntelee. Siitä vaan kiinaa opiskelemaan.
opettajilla on muutenkin rankkaa. Suuret luokat ja paljon erityisoppilaita diagnosilla ja ilman. Siihen viellä kaikki nicopetterit sun muu niin ei vaan ehdi.voisitko itse ostaa/lainasta vaikkapa lukion oppikirjoja joita lapsesi voisi tunneilla tehdä. Tai lukea kirjoja vaikkapa Dostojevskiä ja muita klassikoita alkuperäiskielellä jos oikein haastetta kaipaatte.
Tai jos vähempi riittää niin kielikursseja mitä kuulokkeilla kuuntelee. Siitä vaan kiinaa opiskelemaan.
Miltä tuntuisi jos vastaavasti oppimiskvaikeuksista kärsivälle vinoiltaisiin että voihan se olla ekaluokalla vaikka koko oppivelvollisuusajan?
Etkö itse voisi nähdä vähän vaivaa lapsesi eteen
voisitko itse ostaa/lainasta vaikkapa lukion oppikirjoja joita lapsesi voisi tunneilla tehdä. Tai lukea kirjoja vaikkapa Dostojevskiä ja muita klassikoita alkuperäiskielellä jos oikein haastetta kaipaatte.
Tai jos vähempi riittää niin kielikursseja mitä kuulokkeilla kuuntelee. Siitä vaan kiinaa opiskelemaan.
Lapsi opetteli itse toisen A-kielen yhden kesän aikana ja ollaan kannettu selkä vääränä kotiin ko. kielistä kirjallisuutta. Tietokirjoja on hyllyt pullollaan, kirjastokortti vinkuu. Harrastukseen viedään monta kertaa viikossa, ostetaan välineet ja kannustetaan oppimaan oppimista. Yksi opettajista oli sitä mieltä, että esim. matematiikassa ei saa opetella itse eteenpäin, koska saattaa oppia väärin. Pitäisikö silti lapselle opettaa lukion matematiikkaa (jota myöskin jo valitettavasti ymmärtää)? Miten se auttaisi selviämään niistä matikantunneista, joilla ainoa harjoitus on numeroiden piirtäminen?
Aika helvetin monta itkua ollaan saatu rauhoitella, kun lapsen on ollut todella vaikea oppia sitä, ettei tosiaankaan osaa kaikkea heti ekalla kerralla. Skeittilautaa monkui yhden vuoden, sitten ostettiin se keväällä. Kas, ei osannutkaan heti skeitata, koki olevansa huono ja muutenkin paska, eikä lauta liikahtanutkaan mihinkään vuoden aikana. Vasta sitten oli valmis kokeilemaan uudestaan ja haki kirjastosta skeittikirjan, kävi katsomassa skeittaajia ja opetteli, siis ihan NORMAALISTI opetteli. Jos joka päivä monen tunnin ajan elää sellaisessa ympäristössä, jossa selviää pikkurilliä heilauttamatta, niin kyllä se aika nopeasti alkaa heijastua myös muuhunkin elämään.
Eikä tartte vittuilla, tämä on ihan oikea ongelma.
Alue: Aihe vapaa
On tuurista kiinni miten tällainen lahjakkuus voidaan koulussa huomioida.
Joissain kouluissa ja joidenkin opettajien kohdalla heitä vain ärsyttää jos vanhemmat ottavat asian puheeksi ja toivovat eriytettyjä tehtäviä tai yksilöllisiä haasteita lahjakkaalle lapselle.
Toisten kohdalla taas asialle pystytään tekemään paljonkin, lapsi saa omaa luettavaa, kirjoittaa useammin aineita eri aiheista, tehdä ylempien luokkien matikankirjaa jne.
Voit jutella asiasta poikasi koulun rehtorin tai hänen luokanvalvojansa kanssa, yritä lähteä siitä ettet ole vaatimassa mitään vaan uteliaana kyselemässä mitä vaihtoehtoja voisi olla, ja tee selväksi että itsekin voit osallistua asian miettimiseen.
Ikävä kyllä se tavallinen tarina on, että lapsen innokkuus oppia, uteliaisuus ja osaamisen riemu tapetaan ala-asteella, jos on liikaa edellä toisia. Meilläkin kouluun lähti matematiikkaa rakastava lukutaitoinen - ei mikään nero mutta fiksu ja utelias - poika ja nyt on seiskalle siirtymässä alisuoriutuva koulunvihaaja.