opet ja muut, lahjakas lapsi koulussa, apua

Olin kuin poikasi. Minulla ei oikein ollut tekemistä ensimmäisinä vuosina ja kun nesosiaaliset taidot eivät olleet huiput ja kohdalle osui vanhan koulukunnan opettaja, niin opin tosi hyvin parin ensimmäisen vuoden aikana olevani hankala lapsi. En oikein tiedä onko itsetunto korjaantunut koskaan aikuisenakaan. Tietysti tilanne helpottui 3.luokasta alkaen kun tuli aivan uusia asioita kuten vieras kieli, ja opettajakin vaihtui nuorempaan.

Itseäni auttoi myös haastavan harrastuksen löytyminen, johon sain laittaa kaiken tarmoni, ammattiin asti. Samoin aion toimia omien lasteni kanssa, eli en edes oleta koulun tarjoavan haasteita vaan harrastusten (esim.matikkakerhot,shakki,soittaminen,liikunta) yms. Erikoisluokat tukevat myös 3.luokasta alkaen.

Näin juuri. Ei koulu tai kukaan opettaja voi keskittyä yhteen, jos lapsia on 20-25. Ne älylliset harrasteet tottakai tarjotaan kotona ja vaativissa harrastuksissa.

Ja suurin osa lapsistahaan nykyään osaa jo kaiken alakoulun eka luokilla. Silti he jaksavat sen muutaman tunnin siellä olla. Ainakin omien lasteni mielestä koulussa on tylsää ja kurjaa, mutta "woman's got to do what woman's got to do".

Vaikka ap:n lapsi voisi kaivata sosiaalisten taitojen huomioimista, ei sitä kannata tarjota patenttiratkaisuna kaikille. Se, että ekaluokkalainen osaa lukea ja se, että ekaluokkalainen osaa lukea 500-sivuisia romaaneja, ovat aika lailla eri asioita. Samoin eskari-iässä kertolaskut, miinusmerkkiset luvut ja plus- ja miinuslukujen yhteenlaskun hallitseva lapsi on aika heikoilla koulu-uraa aloittaessaan. Jos sama edellä oleminen jatkuu vuositasolta toiselle, on lapsen elämä koulussa melkoisen ankeata.

Ihan oikeasti, kyse ei ole siitä, että "ekaluokkalainen tunnistaa aakkoset", vaan siitä, kun lapsi on aineessa kuin aineessa luokkatovereitaan vuositolkulla edellä.

En jaksa enää tätä ketjua lukea, enkä kommentoida. Vähättely suoraan sanoen *ituttaa ja surettaa.

Hm. Omani luki ekalla monisatasivuisia romaaneja. En ajatellut hänen olevan mikään nero. Ihan tavallisena pidin.

Mitä tulee siihen, että osaa miinusmerkkisiä laskuja matikassa, niin eikö tuo kerro vaan siitä että on treenannut niitä? Samoin kertolaskua.

kolmannelle. Meillä ihan muista syistä lapsi pyrki kieliluokalle jo ennen koulun aloitusta. Matematiikka ja kieliluokille voi tosin pyrkiä myös ennen kolmatta luokkaa. Näille luokille nimittäin otetaan oppilaita, joilla on keskitasoa korkeammat oppimisvalmiudet. Tyttäremmekin kävi pitkät testit ennen luokalle pääsyä. Meitä vanhempia varoitettiin, että koulunkäynti on raskaampaa, sillä peruskoulun lisäksi heidän tulee oppia moni aine ekalta lähtien vieraalla kielellä. Tyttäreni on ekalta saakka opiskellut matematiikkaa ranskaksi, vaikka me vanhemmat emme edes puhu ranskaa. Nyt meille onkin selvinnyt, että tyttäremme onkin hyvin helposti oppiva, ja olisi opettajan mielestä saattanut pitkästyä tavallisella luokalla. Mutta mikäli kunnassanne on erikoisluokkia, niin kysele mahdollisuutta opiskella sellaisella. Siinä on lisähaastetta automaattisesti.

Voi tehdä vaikka ekalla luokalla 3:nnen luokan matikkaa jos vaan rahkeet riittää. Lapseni on tällaisessa siellä todella saa kykyjen mukaisia tehtäviä tehdä. Ne nerotkaan eivät pitkästy. Lisäksi erilaisuutta kunnioitetaan. Tyttö voi pelata lätkää tai poika tanssia balettia, ilman kettuilua.

Suosittelen lämpimästi.

Aivan samanlaisia kokemuksia. Tsemppiä. Ei kannata vähättelystä välittää. Usein ihmisten on vaikeaa ymmärtää jos ei ole samaa kokenut. Kommenteilla ei välttämättä tarkoiteta edes pahaa.

Yksi todellinen nero on sattunut oppilaaksi. Hänelle oli älyttömän vaikeaa keksiä tarpeeksi haastavia tehtäviä. Jonkun pitäisi tehdä oppimateriaalia näille lapsineroille. Olisi yhteiskunnallekin hyödyllistä, että lapsinerot saisivat kehittyä kykyjensä mukaan. Oppikirjojen tekijöillä ei ole intressiä tehdä materiaalia neroille, koska heitä on niin vähän. Olisiko joku iso yritys kiinnostunut kasvattamaan tulevaisuuden huippuosaajia?

Olin itse samanlainen. Ensimmäiset luokat koulussa ja oikeastaan koko ala-aste olivat yhtä tuskaa, kun muut takeltelivat kirjainten kanssa ja itselleni ei oikeastaan mikään koulutehtävä tuottanut ongelmia. Osasin lukea ennen koulua, laskutaidosta en muista, mutta olen aina ollut matikassa keskivertoa parempi.



Koulussa edetään hitaimpien mukaan, mikä on todella tuskastuttavaa lahjakkaille oppilaille. Monet kerrat minäkin pyörittelin suunnilleen peukaloitani tunneilla, kun opettaja ei voinut antaa enempää lisätehtäviä ja tekemistä ei vain ollut, enkä ujona kehdannut koko ajan edes sanoa, että hei mä oon (taas) valmis... Mielestäni lahjakkaiden lasten kehitystä ei tarpeeksi tueta kouluissa.

Pahinta hallaa tehdään näille lapsille sillä, että eivät opi tekemään työtä. Itse en juuri koskaan tehnyt läksyjä tai lukenut kokeisiin peruskoulussa tai lukiossa. Lukiossa laskin esim. matikkaa sen verran, että sain aktiivisuuspisteet "taululla käymisestä" läksyjen suhteen. Ennen koetta saatoin laskea lukion matikan kurssikirjan yhden illan aikana.

Oli melkoinen homma opetella _säännöllinen_ työnteko yliopistossa ja vieläkin se on haaste.

Itse laskin jo alaluokilla ylimääräisiä matematiikan kirjoja. Jäin myös kiinni eteenpäin laskemisesta varsinaisen matikankirjan kanssa ja suunnilleen saman verran käytin aikaa tehtävien kumittamiseen pois, kun niiden tekemiseen. Meillä siis opettaja pyyhitytti eteenpäin tehtyjä tehtäviä muutamilla tyypeillä.

Tuosta menosta on jo useita vuosia, mutta kaverini koulumaailmasta kertovat, että meno on joillakin opettajilla vieläkin samanlaista. Tasapäistämistä, innostuksen tappamista ja rankaisemista sääntöjen rikkomisesta.

Nimin. gradu roikkuu eikä johdu älyn puutteesta.