Mua naurattaa kuolettavan paljon av:laisten taiteelliset tai tunteelliset tekstit...

Mikään ei ole surullisempaa kuin pöytälaatikkorunoilijan "teokset".

Onko sulla joku persoonallisuushäiriö ap.?

Ja joo, tarkotin just sitä että nää pöytälaatikkorunoilijat luulevat olevansa tosi hyviä. Se on tässä se pointti.

noille kirjoituksille aina kun niihin törmään :D

Ja joo, tarkotin just sitä että nää pöytälaatikkorunoilijat luulevat olevansa tosi hyviä. Se on tässä se pointti.

Vai voisiko olla, että ihan itse keksit, että "ovat niin ollakseen", "luulevat olevansa"...? Ehkä he vain suoltavat tuota sontaa ihan spontaanisti?

Pystyy oikein kuvittelemaan kuinka ne dramaattisesti lausuu "Yö oli synkkä. Niin synkkä. Silti niin kaunis. Todella."

todella ollaksenne, kun osaatte noin hienosti arvostella toisten tekstejä? Musta nimittäin tämän ketjun viestit kyllä henkivät aikamoista itsetehostusta ja halua olla jotenkin parempi kuin muut.

Eli lienen ihan yhtä nolo kuin ne, keitä tässä arvostelenkin.

t. 7

todella ollaksenne, kun osaatte noin hienosti arvostella toisten tekstejä? Musta nimittäin tämän ketjun viestit kyllä henkivät aikamoista itsetehostusta ja halua olla jotenkin parempi kuin muut.

Minua myös sekä huvittavat (sellaisella "ei voi olla totta!!" -tavalla) että ärsyttävät juuri tuon kaltaiset mielestäni wannabe taiteelliset tekstit, joissa on käytetty kaikkein klisheisimpiä kielikuvia ja tyylikeinoja.



Mutta yritän päästä eroon taipumuksestani irvailla niille. Miten se on minulta pois, jos toisilla on (mielestäni) vähemmän hienostunut maku ja tyylitaju. Oikeasti, miten?



Pitäisi olla vain mukavaa, että kaikenlaiset ihmiset tuntevat tarvetta 'taiteilla' ja ilmaista itseään runollisesti. Ja jos he saavat siitä iloa ja tuntevat olonsa eteväksi, niin senkin pitäisi olla vain positiivista tässä maailmassa.



Silti naurattaa ja ärsyttää. Ymmärrän kuitenkin pysyä siitä hiljaa paitsi puolisolle huokailen joskus kun en pysty olemaan sanomatta, esimerkiksi eräs yhteinen tuttavamme kirjoitti pienen nettiartikkelin joka oli hänen omasta mielestään aivan mielettömän onnistunut, ja kyllä minäkin siinä ansioita näin, mutta myös kauhean kapulaista kieltä ja tarpeetonta monimutkaisuutta, jonka olisin itse hienout pois. En kuitenkaan sanonut siitä mitään tälle tuttavalle. Kehuin vain sitä kohtaa joka oli minustakin hyvä.

Mua ei naurata mutta huokailen kyllä kun kohtaan sellaisia ilmaisuja kuin "olen rikki" ja "ihonalainen", siis kun kirjoittajan kielikuvat on kotoisin Harlekiineista tai huonohkoista iskelmistä.

Sehän on terapiaa sulle nauraa niille, nauru on hyväksi!