Avioliitto vs. avoliitto.

on ihan tasan yhtä sitoutumista kuin avioituminen. Voin sanoa suoraan, että lapsi on isomman ajatusketjun takana kuin avioituminen. Se on niin paljon isompi juttu. Avioero tai avoero ilman lapsia on niin helppo verrattuna eroamiseen lasten kanssa. Ei se juridiikka tee mistään erosta vaikeaa vaan henkinen puoli ja erityisesti hätä lapsista.



Me olemme avopari ja kumpikaan ei kai halua naimisiin. Mies ainakin sanoo, ettei välitä, niin olettaisin, ettei sitten halua. Tai asia ei ole merkityksellinen. Mä olen kerran itse natkuttanut miehen naimisiin ja eipä se mitään muuttanut. Erosin sittemmin ja hyvä niin. Kuvittelin silloin, että naimisiin pitää mennä... Olin nuori. Samoin mies on kerran painostettu huutamalla ja kiristämällä naimisiin ja mies sanoi, että sitoutuminen siinä oli tasan siitä, ettei jaksanut tapella. Sekin päättyi eroon.

määrätty miljoonan euron sakot. Jotenkin me vain tiesimme, että tämä on juuri SE juttu.

En ymmärrä, miksi täällä tapellaan jostain avo-ja avioliitosta. Ne menee naimisiin, jotka haluaa ja ne ei, jotka ei halua. Onko siinä jollain nokan koputtamista.

Surullisia tarinoita ovat ainoastaan ne, missä nainen haluaisi naimisiin, mutta mies ei. Tehdään lapsia ja toivotaan, että mies siinä vaiheessa haluaisi, mutta ei. Aina mies sanoo, ettei ole valmis vielä. Lopulta nainenkin oppii sanomaan, ettei hän olisi siitä avioliitosta niin välittänytkään kun haluaa olla vähän erilainen ja asua avoliitossa.

se avioliitto oikeasti merkitsee? Eikö avioliiton voi muka lopettaa ihan minä päivänä tahansa aivan samoin kuin avoliitonkin tai minkä tahansa muun seurustelusuhteen? Sitten kyse olisi sitoutumisesta, jos avioerosta todella seuraisikin jotain, esim. miljoonan euron sakot, jolloin kukaan ei kyllä menisi naimisiinkaan. Nykyisin on niin helppoa avioitua juuri siksi kun ei sillä mitään todellista merkitystä ole edes yhteiskunnallisesti, avioero ei ole mikään häpeä enää. Jos silloin hääpäivänä vannotaan ikuista rakkautta niin ei se tarkoita, että rakkaus todella kestäisi ikuisuuden. Lapsethan on paljon suurempi sitoutumisen merkki, en ole lukenut kenenkään jäävän huonon suhteeseen siksi, että tuli mentyä naimisiin, ainoastaan lasten takia ihmiset on paskoissakin suhteissa, olipa menty naimisiin tai ei.

surullista kyllä on, että otetaan joku melkein kuka tahansa seurustelukumppaniksi, kun vauvakuumetta ja asuntokuumetta pukkaa. Sitten kun on hommattu ne lapset ja otettu asuntolaina, niin ruvetaan vasta sitten miettimään, että onkos tuo vieressä oleva seurustelukumppani Se Oikea ja voisiko hänen kanssaan sitoutua avioliittoon. Siis tavallaan ensin lapset ja asuntolaina ovat ne pariskuntaa sitovat asiat, sitten vasta miettivät sitä KESKINÄISTÄ sitoutumistaan oikeista syistä.

Onko tullut mieleen, että avioliiton merkitys ihmisten mielessä on muuttunut, eikä se ole enää sitoutumisen synonyymi? Nykyisin ihmiset voivat elää yhdessä sitoutuneina ilman avioliittoakin, koska ei ole enää yhteiskunnan ja yhteisön painetta mennä nimenomaan naimisiin.

Ja nimenomaan naimisiinhan on helppo mennä (huomaat tietyistä julkkisten avioliittokokeiluista). Kyllä ihmiset enemmän miettivät lapsen hankintaa ja vaikka asuntolainaa, ja NE hommataan nimenomaan Sen Oikean kanssa. Enemmänhän ne sitovat, varsinkin lapset.

Ihailen kaikkia niitä, jotka haluavat ensin miettiä haluavatko tosissaan sitoutua toisiinsa koko loppuelämäkseen TOISTENSA takia ja sitten kun ovat siitä varmoja, sitten vasta hankkivat lapset ja asuntolainan. Tuolloin pariskunta on sitoutunut KESKINÄISEN rakkautensa takia, joka ei ole riippuvaista siitä, onko lapsia tai asuntolainaa.

No näinhän se varmaan useimmiten menee, mutta ei siihen avioliittoa tarvita.

Ja toki voi sitoutua ilman avioitumistakin, mutta monesti avioituminen on merkki Oikeasta sitoutumisesta,

Monasti on ja monasti ei ole. Ihmiset ova erilaisia.

kun taas susiparina oleminen on monesti merkki epävarmuudesta suhteessa (ainakin toisen osapuolen taholta), koska monesti jompikumpi haluaisi naimisiin.

Hmm, minkä ikäinen olet? Nimittäin tuollainen ajattelutapa kuulostaa aika vanhanaikaiselta, kuten myös käyttämäsi sana "susipari".

määrätty miljoonan euron sakot. Jotenkin me vain tiesimme, että tämä on juuri SE juttu.

En ymmärrä, miksi täällä tapellaan jostain avo-ja avioliitosta. Ne menee naimisiin, jotka haluaa ja ne ei, jotka ei halua. Onko siinä jollain nokan koputtamista.

Surullisia tarinoita ovat ainoastaan ne, missä nainen haluaisi naimisiin, mutta mies ei. Tehdään lapsia ja toivotaan, että mies siinä vaiheessa haluaisi, mutta ei. Aina mies sanoo, ettei ole valmis vielä. Lopulta nainenkin oppii sanomaan, ettei hän olisi siitä avioliitosta niin välittänytkään kun haluaa olla vähän erilainen ja asua avoliitossa.

varmaan. Ei varmasti. Itse en edes halua muuttaa kenenkään miehen kanssa yhteen (nyt ei ole miestä laisinkaan) joten toki minulle on sama mitä muut ihmiset tekevät, minusta vain avioliitolla ei oikeasti ole mitään merkitystä. Jos mies välttämättä haluaisi mennä naimisiin, niin menisin (enkä edelleenkään muuttaisi yhteen) mutta ei se minulle merkitsisi, että ihan taatusti sitten suhde kestäisi kun kerta mentiin naimisiin. Tekisin sen vain miehen mieliksi. Koska se ei todellisuudessa merkkaa mitään sitoutumisen pakkoa kenellekään. Näkeehän sen jo pettämis-ja avioeroluvuista.

Ei paljon lapset ja asuntolainat ole esteenä olleet. Vai meinaatko ihan tosissaan, että avopari, kenellä on lapsia ja laina pysyy todennäköisemmin yhdessä kuin aviopari, kenellä on lapsia ja laina?

Kyllä ihmiset enemmän miettivät lapsen hankintaa ja vaikka asuntolainaa, ja NE hommataan nimenomaan Sen Oikean kanssa. Enemmänhän ne sitovat, varsinkin lapset.

on ihan tasan yhtä sitoutumista kuin avioituminen. Voin sanoa suoraan, että lapsi on isomman ajatusketjun takana kuin avioituminen. Se on niin paljon isompi juttu.

niitä lapsia tekee ilman että on mitään väliä sillä, onko toimeentulo lasten kanssa turvattu? Jotkut ihmiset elävät avoliitossa ja tekevät lapsia hetken mielijohteesta, ja sitten kun jotain vähän yllättävää tapahtuu ja miehen kanssa pistetään kantapäät vastakkain, aletaan itkeä että hei meille kuuluu samat oikeudet kuin avioliitossa olevat, antakaa rahaa!

niitä lapsia tekee ilman että on mitään väliä sillä, onko toimeentulo lasten kanssa turvattu? Jotkut ihmiset elävät avoliitossa ja tekevät lapsia hetken mielijohteesta, ja sitten kun jotain vähän yllättävää tapahtuu ja miehen kanssa pistetään kantapäät vastakkain, aletaan itkeä että hei meille kuuluu samat oikeudet kuin avioliitossa olevat, antakaa rahaa!

että niin monet ihmiset eroavat avioliitosta, jos sen kerran pitäisi merkitä kaikille ihmisille sitä, että on Sen Oikean kanssa ja takaa ikuisen sitoutumisen?

Edelleen tuosta leskenoikeudesta asuntoon. Meillä on uudehko talo ja oletetaan, että sen arvo on 400 000 Euroa. Miksi haluaisin väkisin asua siinä loppuikäni, kun yhteinen lapsi saisi siitä puolet eli 200 000 Euroa? Lapsihan tarvisi ne rahat elämänsä rakentamiseen ja minä saisin omalla osuudellani oikein kivan "sinkkukämpän".

myydä se talo ja jakaa rahat ja sinun muuttaa pienempään. Ei tuo tarkoita, että sun olis pakko siellä talossa kyyköttää iät kaiket. :D Se pykälä on vain ja ainoastaan lesken asumisen suojaamiseksi.

Surullisia tarinoita ovat ainoastaan ne, missä nainen haluaisi naimisiin, mutta mies ei. Tehdään lapsia ja toivotaan, että mies siinä vaiheessa haluaisi, mutta ei. Aina mies sanoo, ettei ole valmis vielä. Lopulta nainenkin oppii sanomaan, ettei hän olisi siitä avioliitosta niin välittänytkään kun haluaa olla vähän erilainen ja asua avoliitossa.

kuvitellaan naisen aina haluavan naimisiin. Ja kuvitellaan miesten lähtökohtaisesti olevan vastentahtoisia, jolloin naiselle on Suuri Voitto ja Saavutus saada mies suostumaan. Ihan kamala maailmankuva!

Kukaan ei ole vieläkään selittänyt, mikä on se "lehmä", joka pitäisi osaa niiden maitolasillisten lisäksi. Eli mitä nimenomaan se nainen haluaa avioliitolta, miksi avioliitto muka on juuri naiselle tärkeä?

Jos tässäkin mainitsemassasi esimerkissä nainen on saanut parisuhteen, lapsia ja perheen - niin mitä surullista siinä on? Useinhan myös eri palstoilla naiset kirjoittelevat, että on vaikea saada mies innostumaan vauvahaaveista. Mutta eipä siellä epäillä kuitenkaan, etteikö mies olisi kuitenkin sitoutunut naiseen. Miksi ajatellaan, että avioliitto olisi miehelle suurempi riski kuin yhteiset lapset - tai lapset pienempi merkki sitoutumisesta kuin joku avioliitto?

Kummallisen vanhakantaista ajattelua!

Kaipa meillä asiat ihan yhtä hyvin olisi avoliitossakin. Mutta se oli vain SE juttu silloin alussa. Mietimme yhdessä, onko mitään hyötyä jäädä avoliittoon ja emme löytäneet siitä mitään etua, että emme voisi käydä maistraatissa. Joten meidät vihittiin, koska koimme, että me kuulumme yhteen ja avoliitto ei tarjonnut meille mitään etua avioliittoon verrattuna. Se oli päivänselvää, että yhdessä olemme loppuikämme.

Tänä kesänä olemme viettäneet 26v hääpäivää. Ja eteen ei ole tullut vieläkään sellaista tilannetta, että avoliitosta olisi ollut etua meille ja avioliitosta haittaa.

Mutta kuten sanoin, kenelläkään ei pitäisi olla nokan koputtamista toisten ratkaisuista. Mekin eläisimme varmaan avoliitossa jos avioliitosta olisi ollut jotain haittaa elämällemme ja lapsillemme.

määrätty miljoonan euron sakot. Jotenkin me vain tiesimme, että tämä on juuri SE juttu.

En ymmärrä, miksi täällä tapellaan jostain avo-ja avioliitosta. Ne menee naimisiin, jotka haluaa ja ne ei, jotka ei halua. Onko siinä jollain nokan koputtamista.

Surullisia tarinoita ovat ainoastaan ne, missä nainen haluaisi naimisiin, mutta mies ei. Tehdään lapsia ja toivotaan, että mies siinä vaiheessa haluaisi, mutta ei. Aina mies sanoo, ettei ole valmis vielä. Lopulta nainenkin oppii sanomaan, ettei hän olisi siitä avioliitosta niin välittänytkään kun haluaa olla vähän erilainen ja asua avoliitossa.

varmaan. Ei varmasti. Itse en edes halua muuttaa kenenkään miehen kanssa yhteen (nyt ei ole miestä laisinkaan) joten toki minulle on sama mitä muut ihmiset tekevät, minusta vain avioliitolla ei oikeasti ole mitään merkitystä. Jos mies välttämättä haluaisi mennä naimisiin, niin menisin (enkä edelleenkään muuttaisi yhteen) mutta ei se minulle merkitsisi, että ihan taatusti sitten suhde kestäisi kun kerta mentiin naimisiin. Tekisin sen vain miehen mieliksi. Koska se ei todellisuudessa merkkaa mitään sitoutumisen pakkoa kenellekään. Näkeehän sen jo pettämis-ja avioeroluvuista.

mä epäilisin sitoutumishalukkuuttani, ja pitäisi valita avioliitto tai lapset, niin totta kai valitsisin avioliiton kun siitä nyt pääsee eroon pari paperia allekirjoittamalla toisin kuin niistä lapsista, kukaan ei varmaankaan ole eri mieltä..

No mistä sitten johtuu niitä lapsia tekee ilman että on mitään väliä sillä, onko toimeentulo lasten kanssa turvattu? Jotkut ihmiset elävät avoliitossa ja tekevät lapsia hetken mielijohteesta, ja sitten kun jotain vähän yllättävää tapahtuu ja miehen kanssa pistetään kantapäät vastakkain, aletaan itkeä että hei meille kuuluu samat oikeudet kuin avioliitossa olevat, antakaa rahaa!

että niin monet ihmiset eroavat avioliitosta, jos sen kerran pitäisi merkitä kaikille ihmisille sitä, että on Sen Oikean kanssa ja takaa ikuisen sitoutumisen?

vaan siitä, että miksi niin avoliittolaisilla pitäisi olla samat oikeudet kuin avioliittolaisillakin, kun he nimen omaan ovat valinneet avoliiton sen "vapauden" ja "epäsovinnaisuuden" ja "helppouden" takia.

Kaikki liitot purkautuvat tavalla tai toisella, joko kuoleman tai eron takia.

Kun luet tekstin tarkalleen niin näet, että siinä lukee, että surullisia ovat ainoastaan ne tapaukset. Ja minä tunnen ystäväpiirissäni muutaman parin, joissa nainen olisi halunnut naimisiin, mutta mies ei. Lopulta on niellyt pettymyksen ja nykyään vakuuttaa, ettei oikeastaan olisi halunnutkaan.

En tiedä, onko muiden tuttupiirissä tällaisia pareja, mutta minulla on muutama.

Surullisia tarinoita ovat ainoastaan ne, missä nainen haluaisi naimisiin, mutta mies ei. Tehdään lapsia ja toivotaan, että mies siinä vaiheessa haluaisi, mutta ei. Aina mies sanoo, ettei ole valmis vielä. Lopulta nainenkin oppii sanomaan, ettei hän olisi siitä avioliitosta niin välittänytkään kun haluaa olla vähän erilainen ja asua avoliitossa.

kuvitellaan naisen aina haluavan naimisiin. Ja kuvitellaan miesten lähtökohtaisesti olevan vastentahtoisia, jolloin naiselle on Suuri Voitto ja Saavutus saada mies suostumaan. Ihan kamala maailmankuva!

Kukaan ei ole vieläkään selittänyt, mikä on se "lehmä", joka pitäisi osaa niiden maitolasillisten lisäksi. Eli mitä nimenomaan se nainen haluaa avioliitolta, miksi avioliitto muka on juuri naiselle tärkeä?

Jos tässäkin mainitsemassasi esimerkissä nainen on saanut parisuhteen, lapsia ja perheen - niin mitä surullista siinä on? Useinhan myös eri palstoilla naiset kirjoittelevat, että on vaikea saada mies innostumaan vauvahaaveista. Mutta eipä siellä epäillä kuitenkaan, etteikö mies olisi kuitenkin sitoutunut naiseen. Miksi ajatellaan, että avioliitto olisi miehelle suurempi riski kuin yhteiset lapset - tai lapset pienempi merkki sitoutumisesta kuin joku avioliitto?

Kummallisen vanhakantaista ajattelua!

kuvitellaan naisen aina haluavan naimisiin. Ja kuvitellaan miesten lähtökohtaisesti olevan vastentahtoisia

Niinpä. Meillä on itse asiassa päinvastoin. Mies olisi halunnut naimisiin kanssani tunnesyistä, mutta minusta avioliitto on instituutiona niin kuormittunut juuri tällä vanhanaikaisella ajattelulla mitä tässäkin ketjussa on näkynyt, että ei vain tuntunut oikealta. Lisäksi avioliittoinstituution heteronormatiivisuus ärsyttää.

Paha mielihän siitä seurasi puolisolleni. Nyt on jo vähän päässyt siitä yli. Sitoutuneita olemme ehdottomasti tässä avoliitossakin. Minun sitoutumiseni näkyy siinä, että on yhteinen lapsi, jolla miehen sukunimi, yhteinen laina, yhteiset tulevaisuudensuunnitelmat ja minulla vakaa halu ja tahto olla juuri tässä suhteessa elämäni loppuun asti.

Ymmärtäen tietysti, että aina niin ei käy miten tahtoo.

Kuitenkin avoliitosta erotaan enemmän, vaikka on lapsiakin Ei paljon lapset ja asuntolainat ole esteenä olleet. Vai meinaatko ihan tosissaan, että avopari, kenellä on lapsia ja laina pysyy todennäköisemmin yhdessä kuin aviopari, kenellä on lapsia ja laina?

En meinaa. Eroaminen on aina yksilöllistä. Vaikka kaikki muut maailman avio- ja avoparit eroaisivat, se ei ennusta jonkun yksittäisen parin eroa tai yhdessä pysymistä.

Lapseton pari eroaa todennäköisemmin kuin sellainen, jolla on lapsia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että silloin suhde olisi huonompi tai huonommalla pohjalla. Ihmiset voivat pysyä yhdessä myös, vaikka oikeastaan haluaisivat erota - esim. juuri lasten takia. Niin avio- kuin avoliitossa. Samoin yhteinen omaisuus voi pitää ihmiset yhdessä, vaikka suhde olisi pystyyn kuollut. Ja on totta, että osa ihmisistä (esim. uskovaiset, joille avioero on synti) pysyvät yhdessä sitten vaikka hampaat irvessä. Mutta onko tämä sitten joku ihannetilanne?

Kannattaa myös muistaa, että noissa tilastoissa avoliitoiksi lasketaan myös kaikki opiskeluakaiset poikaystävän kanssa asumiset ja muut kokeilut, joskus jopa tilastoharhana eri sukupuola olevien kämppisten kommuunit. Tietysti tällaiset "avoliitot" purkautuvat useammin. Ja toisaalta avioparien joukossa on tosiaan niitäkin, jotka eivät vakaumuksellisista syistä "saa" tai "voi" erota. Mutta jos tällaiset tilastoharhat siivoaa, niin todennäköisesti ei ole mitään eroa sillä, kuinka usein toisiinsa sitoutunut aviopari tai avopari päätyy lopulta eroon.

Ja kun puhutaan parisuhteista, niin suhteen keston ei luulisi olevan se tärkein asia, vaan millainen se suhde noin muuten on - onko keskinäistä rakautta, sitoutuneisutta, läheisyyttä, jne. Kannattaa muistaa, että ero ei ole aina negativinen asia, eikä toisaalta yhdessä pysyminen merkki "onnistumisesta". Ihannetilanne varmasti monen mielestä on silti se, että olisi hyvä ja toimiva suhde, joka kestäisi - ja tämä on ihan yhtä mahdollinen niin avioliitossa kuin avoliitossakin.

vaan siitä, että miksi niin avoliittolaisilla pitäisi olla samat oikeudet kuin avioliittolaisillakin, kun he nimen omaan ovat valinneet avoliiton sen "vapauden" ja "epäsovinnaisuuden" ja "helppouden" takia.

miksi avioliitossa pitäisi saada jotain outoja erioikeuksia? Jos on kyse yhteiskunnan tai muun tahon maksamista korvauksista vaikka kuoleman jälkeen, niin todellinen syy, miksi ne maksetaan vain aviopuolisolle on ideologinen: halutaan, että ihmiset valitsevat nimenomaan avioliiton. Eli vanhakantainen ideologia. Ja siksi ehdotin, että järjestelmä mieluummin muutettaisiin.

Omalla kohdallani samantekevää.

lakeja kun voitaisiin elää sillai, ettei kellään olis mitään rajoittimia. Miksi isä ei saa nussia tyttöään jos joku muu mies saa. Eikö se olis sama jos poistettais tällaiset typerät rajoitukset.

Miksi ilman ajokorttia ei saa ajaa autoa, vaikka osaisi, mutta ajokortin kans saa. Ihme rajoituksia. Eikö nääkin voitais poistaa.

Epistä, että avioliitossa on eri laita kuin avoliitossa. Ihan samalla tavalla ihmisiä ohjataan ajamaan ajokorttia, vaikka voitais vain sopia, että autoa saa ajaa jos kokee osaavansa. Samalla tavalla pitäis olla vapaus asua avoliitossa ja saada samat oikeudet kuin avioliitossa.

Se on väärin kun yhteiskunta ohjaa meidän elämää ja miehen pitää haaveilla vain muista naisista kuin omasta tytöstään ja ihmisiä passitetaan autokouluun ja yritetään pakottaa naimisiin.

Miksi ei luoteta ihmisten vapaaseen tahtoon.

vaan siitä, että miksi niin avoliittolaisilla pitäisi olla samat oikeudet kuin avioliittolaisillakin, kun he nimen omaan ovat valinneet avoliiton sen "vapauden" ja "epäsovinnaisuuden" ja "helppouden" takia.

miksi avioliitossa pitäisi saada jotain outoja erioikeuksia? Jos on kyse yhteiskunnan tai muun tahon maksamista korvauksista vaikka kuoleman jälkeen, niin todellinen syy, miksi ne maksetaan vain aviopuolisolle on ideologinen: halutaan, että ihmiset valitsevat nimenomaan avioliiton. Eli vanhakantainen ideologia. Ja siksi ehdotin, että järjestelmä mieluummin muutettaisiin.

Omalla kohdallani samantekevää.

Ei muuten pidä paikkaansa.



Olen sitten käsittänyt väärin, että avopuoliso on lähisukulainen sitten kai kämppiskin on. Siis tarkoitan automaattisesti ilman sen kummempia ilmoituksia tmv. Jos joutuisin onnettomuuteen ja minulla olisi avopuoliso niin kyllä sieltä sairaalasta soitettaisiin vanhemmilleni jos en olisi ERIKSEEN potilastietoihin ilmoittanut lähisukulaisekseni avokkiani.



Ja totta kai kertomani tuntemukset oli omiani. Mistäs minä voisin tietää esim. sinun tuntemuksistasi kun naimisiin menit!?!





Tämä on subjektiivinen kokemuksesi asiasta, esim. itselläni täysin erilainen suhtautuminen asiaan.

kyllä ollut automaattisesti lähin omainen. Kyllä siellä sairaalan papereissa oli siinä kohdassa vanhempani. Jouduin erikseen ilmoittamaan avokkini lähiomaiseksi.

Kun menin naimisiin niin miehen nimi oli ilmestynyt papereihin lähimmäksi omaiseksi.

Mutta tämä on voinut nykyään muuttua, että automaattisesti lähin omainen on vaikka tyttökaveri, joka on alivuokralaisena sinulla, koska voihan sitä olla vaikka avolesbopari.

Ei muuten pidä paikkaansa.

Olen sitten käsittänyt väärin, että avopuoliso on lähisukulainen sitten kai kämppiskin on. Siis tarkoitan automaattisesti ilman sen kummempia ilmoituksia tmv. Jos joutuisin onnettomuuteen ja minulla olisi avopuoliso niin kyllä sieltä sairaalasta soitettaisiin vanhemmilleni jos en olisi ERIKSEEN potilastietoihin ilmoittanut lähisukulaisekseni avokkiani.

Ja totta kai kertomani tuntemukset oli omiani. Mistäs minä voisin tietää esim. sinun tuntemuksistasi kun naimisiin menit!?!

Tämä on subjektiivinen kokemuksesi asiasta, esim. itselläni täysin erilainen suhtautuminen asiaan.

jos vanhemmat on kuollut? Että ikinä ei soiteta avopuolisolle vai? Jos näin on, niin TÄMÄ nyt on ainakin sellainen epäkohta, mikä pitäisi korjata. Ja jos avioliittohöyrypäät olette eri mieltä, niin ihmettelen suuresti.



Itse asiassa järkevintä olisi kysyä KAIKILTA ekalla terveyskeskuskäynnillä, että kuka on se lähin omainen, samalla kun kysytään muutkin tiedot. Voihan joku haluta, että soitetaan aviopuolison sijaan vaikka äidille, jos on vaikka huono liitto tms.



Nykyine perhekäsitys kuitenkin pohjaa ihan muihin asioihin kuin avioliittoon, joten tuollainen jääne pitäisi ainakin poistaa, jo ihan ihmisten oikeusturvan vuoksi!