Avioliitto vs. avoliitto.

avioliitossakin...ei ole automaattista!

esim kuolemantapauksen yhteydessä, Jos puoliso kuolee vaikka työmatkalla, tai kuolee työtapaturmassa, niin aviopuolisolle maksetaan korvauksia, ei avopuolisolle. ( lapsille kyllä aina, jos ovat alaikäisiä).

eikö tuollaisessa pikemminkin pitäisi muuttaa järjestelmää, koska nykyinen tilannehan asettaa perheet eriarvoiseen asemaan?

Jos haluaa avioliiton edut, menee naimisiin. Jos haluaa olla epäsovinnainen ja vapaa ja mitä niitä syitä nyt taas onkaan avoliiton kannattajalla, niin ei mene naimisiin - ja kestää seuraukset.

Mitään häitähän ei tarvitse järkätä, me mentiin ihan hiljaisesti maistraatissa naimisiin.

av-mammoille ainut syy avioliittoon on taloudellinen hyöty.

Itse menin 17 vuotta sitten nuorena naimisiin mieheni kanssa, koska halusin häneen sitoutua, ja osoittaa hänelle, että tapahtui mitä tapahtui, minä olen hänen rinnallaan niin kauan kuin elän. Mutta jos ihminen ei ole noin pitkään aikaan halunnut mennä naimisiin, kuvittelisin, ettei hänelle tuollainen sitoutuminen niin paljoa merkitse, että hänelle sitä kannattaa selittää. Ja kyllä hän tuon asian tietäisi muutenkin.

Siksi vastaan vain rahasta.

Avoliitto sana pitäisi vaihtaa avosuhde-sanaksi tai muuksi. Siinä ihminen ei sitoudu yhtään mihinkään.Liitto on julkinen ja sitova, halutaan julkisesti sitoutua toiseen ja julistaa että tämä on puolisoni jota haluan rakastaa. Jos kunnioittaa itseään ei mene avosuhteeseen. Veljeni 10v kestänyt avosuhde päättyi, nainen vaan lähti. Mutta he eivät olleet sitoutuneet mihinkään, eivät luvanneet mitään. Avosuhteessa ei ole Jumalankaan siunausta. Se on huorintekemisessä elämistä, Raamatun näkökulmasta.

loppuisi suhde lyhyeen.

avioliitossakin...ei ole automaattista!

ei muun omaisuuden suhteen.

Pohdimme asiaa ja yhtään syytä emme nähneet jäädä avioliittoon. Joten kävimme maistraatissa virallistamassa suhteemme avioliitoksi.

Ei se ole suhdetta muuttanut, mutta asioiden hoito on vain ollut helppoa pankissa ja lainojen kanssa ja perintöjen ja lainhuutojen yms. Olisi varmaan ihan samalla tavalla toiminut avoliitossakin, en tiedä kun ehdimme asua yhdessä vain 3 kuukautta kun meidät vihittiin.

Mutta yhtään syytä emme todella löytäneet, miksi ei kannattaisi mennä naimisiin. Tyytyväisiä olemme olleet ratkaisuun.

Ei tarvitse tehdä kaikenlaisia papereita, ei tarvinnut isyysdentunnistusta, ei tartte miettiä, mitä tapahtuu jos toinen vaikka kuolisi. Onhan siinä tavallaan parempi oikeusturva, kaikenlaisten korvausten, eläkkeiden yms suhteen.

En oikein löytänyt mitään syytä, miksi EN menisi naimisiin. Varsinkin kun nykyään eron saa sivistyneesti, ilman syyllisyyksiä ja toisen suostumusta ( ei tosin mulla ole ero käynyt mielessä, naimisissa 13 vuotta, yhdessä 20 vuotta)

on puolisoon elatusvelvollisuus. Avoliitossa ei ole.

mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Lakiin ei ole kirjattu mitään summaa, mikä sinun on saatava puolisoltasi, eikä mikään poliisi voi puuttua siihen, jos puolisosi ei ana sinun ostaa minkkiturkkia. Kela rinnastaa avio- ja avoparin, ja nimenomaan Kelan säädökset ovat se konkreettinen asia, jossa täm elatusvelvollisuus yleensä ihmisten kohdalla näyttäytyy.

Omistuksista ja rahankäytöstä ei tarvitse pitää niin tarkkaa kirjaa kuin avoliittolaisten.

Ei meillä ainakaan (avoliitto) pidetä mitään kirjaa rahankäytöstä. Sehän on ihan parisuhdekohtaista, ja aikamoisia rahariitoja olen kuullut ihan samalla lailla avo- kuin avioliitossa olevien parien käyvän. Ja tottakai avioliitossakin on oltava selvää, kuka omistaa mitäkin. Jo verottaja vaatii, että omaisuussuhteet on oltava selvät. Eli auto tai asunto on joko toisen tai molempien nimissä, se ei voi olla epämääräisesti vaan "jonkun".

Tietysti perustapaus, jossa palsta mamma ei omista mitään ja hengaa vuokralla palsta papan kanssa, ei ole yhtään mitään väliä millään. On niin mageeta olla epäsovinnainen ja avioliiton sijaan ottaa vaikka yhteensopivat tatskat perseeseen.

Niin, tai sitten kummallakin voi olla sen verran vankka taloudellinen tilanne, että ei tarvitse avioliittoa saadakseen hyötyä toisen omaisuudesta. Esim. moni avioparikin saattaa haluta vaikka pitää perityn omaisuuden erillään - mikä taas vaatii sitä paperityötä. Usein vaikka isoisoisän omin käsin rakentama perintömökki halutaan pitää suvussa, joten se halutaan rajata avio-oikeuden ulkopuolelle.

Mutta tietysti palstan toinen perustapaus on varakkaan miehen nousukasmuija, jonka pitää saada varmistus siitä, että saa varmasti jossain vaiheessa itselleen miehen omaisuuden. Ja sitten suututtaa, jos joku on "epäsovinnainen" eikä tajuakaan avioliiton "ihanuutta", ja ottaa mieluummin ne tatskat perseeseen kuin sormukset sormeen.

av-mammoille ainut syy avioliittoon on taloudellinen hyöty.

tulevaisuus jos kuolema korjaa toisen liian aikaisin.

Onhan se hienoa sanoa, että raha ei merkitse mitään, mutta kyllä se siinä tilanteessa, missä elämä on mullinmallin, ja on vielä lapsia elätettävänään, helpottaa.

Ymmärrän ajatuksen. Mutta tällekin palstalle muistan joskus jonkun laittaneen ihan kylmää fakta leskeneläkkeen suuruudesta. En muista tarkkaan, mutta n. 6 kk:n ajan se oli isompi ja sen jälkeen ihan olemattoman pieni. Itse kyseenalaistaisin koko leskeneläkkeen juuri siksi, että sillä autetaan vain tietynlaisia perheitä. Kyllä läheisen kuolema suistaa raiteiltaan avoperheenkin elämän - eikö olisi reilua maksaa heillekin jotain? Tai sitten poistaa koko leskeneläke ja kehittää kokonaan erilainen järjestelmä. Tuntuu vanhanaikaiselta, että tietynlaista perhemuotoa suositaan.

Lisäksi perimisestä, avioliitossa on oikeus asua asunnossaan toisen kuoleman jälkeen, avoliitossa se riippuu omistussuhteista, ja jos testamenttaa asunnon, se on todella kallista. Mutta avioliitossa oikeus asua kodissaan loppuelämänsä on ilmainen, vaikka asunto olisikin toisen puolison. Samoin omaisuuden tasaus varakkaamman kuollessa tapahtuu avioliitossa, avoliitossa varakkaamman kuollessa joutuu maksamaan perintöveroa, jos joutuu miettimään köyhemmän toimeentuloa vanhana. Ja kyllähän sitä kannattaa miettiä, vanhanakin ihmisen pitää jossain asua.

Avoliitossa perintövero on täsmälleen sama kuin avioliitossa, mikäli pariskunnalla on tai on ollut yhteisiä lapsia, tai ovat joskus olleet keskenään naimisissa.

Mutta entäs sitten, jos pariskunnan yhteiset lapset eivät selviydy omista perintöveroistaan, kun eivät pysty edes myymään perimäänsä asuntoa lesken asumisoikeuden vuoksi?

eli turvaa elantoa niin pitkään, että elämän saa uuteen järjestykseen, leski löytää töitä, esimerkiksi.

Minun mielestäni avoliittolaiset ovat tietoisesti valinneet sen tien, etteivät halua avioliiton "sitovuutta" ja sitä kautta he ovat valinneet myös sen, etteivät saa myöskään avioliiton tarjoamaa suojaa. Miksi yhteiskunnan pitäisi reiluuden nimissä maksaa siitäkin, että ihmiset lyövät laimin henkilökohtaisen vastuunsa?

Jos joku ei selviydy perintöveroistaan, perintöä vasten voi ottaa lainaa. Joskus sovitaan, että kuolinpesä maksaa verot. Ja perijöiden perintöveroja laskee se, että kuolinpesää rajoittaa lesken asumisoikeus, vieläpä melko merkittävästi - sitä enemmän, mitä nuorempi leski on.

Avoliitto sana pitäisi vaihtaa avosuhde-sanaksi tai muuksi. Siinä ihminen ei sitoudu yhtään mihinkään.Liitto on julkinen ja sitova, halutaan julkisesti sitoutua toiseen ja julistaa että tämä on puolisoni jota haluan rakastaa.

pitäisi myös kieltää lailla avioerot, koska mahdolisuus eroonhan vesittää tuon idean avioliiton sitovuudesta.

Veljeni 10v kestänyt avosuhde päättyi, nainen vaan lähti. Mutta he eivät olleet sitoutuneet mihinkään, eivät luvanneet mitään.

Niin - jos olisiva olleet naimisissa, naisen olisi ollut pakko jäädä veljesi luo. Tuo onkin hyvä esimerkki, miksi mennä naimisiin, koska avioliitothan eivät purkaudu koskaan eroon.

Avosuhteessa ei ole Jumalankaan siunausta. Se on huorintekemisessä elämistä, Raamatun näkökulmasta.

Tässä on ainakin minulle jo yksi syy olla nimenomaan avoliitossa menemättä koskaan naimisiin :)

Avosuhteessa ei ole Jumalankaan siunausta. Se on huorintekemisessä elämistä, Raamatun näkökulmasta.

Tässä on ainakin minulle jo yksi syy olla nimenomaan avoliitossa menemättä koskaan naimisiin :)

instituutiona, niin sen kun. Me mentiin maistraatissa naimisiin eikä järjestetty mitään häitä.

Hallintaoikeus tulee vasta hallistaoikeustestamentin kautta avioliitossakin...ei ole automaattista!

asuntoon irtaimistoineen. Pesänselvityspapereissa on rasti ruutuun-kohdat, mihin leski pistää täpät kertoakseen, että haluaa pitää hallinnassaan ne. Siihen hänellä on aina oikeus.

Minun mielestäni avoliittolaiset ovat tietoisesti valinneet sen tien, etteivät halua avioliiton "sitovuutta" ja sitä kautta he ovat valinneet myös sen, etteivät saa myöskään avioliiton tarjoamaa suojaa. Miksi yhteiskunnan pitäisi reiluuden nimissä maksaa siitäkin, että ihmiset lyövät laimin henkilökohtaisen vastuunsa?

MIKÄ vastuu? Miten avioliitto vähentää mahdollisuutta tulla vaikka leskeksi? Eihän se ole mikään vakuutus eikä millään lailla vähennä yhteiskunnan niskaan kaatuvaa vastuuta jälkeenjääneistä perheenjäsenistä. Avioliittohan ei muuten myöskään ole lainkaan sitova, siitä pääsee eroon yhtä helposti kuin mistä tahansa muustakin suhteesta - ja niin kuuluu ollakin.

Ainoa ihmissuhde, jossa kenelläkään voi sanoa olevan mitään vastuuta tai sitovuutta on vanhemman suhde lapseensa. Kaikki muu perustuu vapaaseen tahtoon, oli sitten mitä asiakirjoja tahansa.

surullista kyllä on, että otetaan joku melkein kuka tahansa seurustelukumppaniksi, kun vauvakuumetta ja asuntokuumetta pukkaa. Sitten kun on hommattu ne lapset ja otettu asuntolaina, niin ruvetaan vasta sitten miettimään, että onkos tuo vieressä oleva seurustelukumppani Se Oikea ja voisiko hänen kanssaan sitoutua avioliittoon. Siis tavallaan ensin lapset ja asuntolaina ovat ne pariskuntaa sitovat asiat, sitten vasta miettivät sitä KESKINÄISTÄ sitoutumistaan oikeista syistä.



Ihailen kaikkia niitä, jotka haluavat ensin miettiä haluavatko tosissaan sitoutua toisiinsa koko loppuelämäkseen TOISTENSA takia ja sitten kun ovat siitä varmoja, sitten vasta hankkivat lapset ja asuntolainan. Tuolloin pariskunta on sitoutunut KESKINÄISEN rakkautensa takia, joka ei ole riippuvaista siitä, onko lapsia tai asuntolainaa.



Ja toki voi sitoutua ilman avioitumistakin, mutta monesti avioituminen on merkki Oikeasta sitoutumisesta, kun taas susiparina oleminen on monesti merkki epävarmuudesta suhteessa (ainakin toisen osapuolen taholta), koska monesti jompikumpi haluaisi naimisiin.

Meillä on uudehko talo ja oletetaan, että sen arvo on 400 000 Euroa. Miksi haluaisin väkisin asua siinä loppuikäni, kun yhteinen lapsi saisi siitä puolet eli 200 000 Euroa? Lapsihan tarvisi ne rahat elämänsä rakentamiseen ja minä saisin omalla osuudellani oikein kivan "sinkkukämpän".

avoliitossa olisin kuin kuka tahansa kämppis siis lainsilmässä näin.

Ei muuten pidä paikkaansa.

Jotenkin kun naimisiin menimme tunsin, että nyt olemme vihdoinkin täydellisesti perhe. Toki olin tuntenut niin aiemminkin enkä ennemmin ollut kuvitellut, että olisimme jotenkin vaillinainen mutta avioliiton myötä tunne vahvistui... Osalta kai tuo lähisukulaisuus vaikutti asiaan.

Tämä on subjektiivinen kokemuksesi asiasta, esim. itselläni täysin erilainen suhtautuminen asiaan.

Meillä on uudehko talo ja oletetaan, että sen arvo on 400 000 Euroa. Miksi haluaisin väkisin asua siinä loppuikäni, kun yhteinen lapsi saisi siitä puolet eli 200 000 Euroa? Lapsihan tarvisi ne rahat elämänsä rakentamiseen ja minä saisin omalla osuudellani oikein kivan "sinkkukämpän".

Laki turvaa sen, että ahneet jälkeläiset (ja heidän puolisonsa) eivät voi häätää mummoa mökistään kadulle. Tottakai mummo itse voi muuttaa minne haluaa, ja antaa jälkeläisilleen rahaa niin paljon kuin sielu sietää.

Mutta monissa tapauksissa on hyvä, että leskellä on oikeus asua kodissaan elämänsä loppuun. Aina ei ole asunnon arvo niin iso, että toisella puolella saisi "kivan sinkkuasunnon".

Meillä on uudehko talo ja oletetaan, että sen arvo on 400 000 Euroa. Miksi haluaisin väkisin asua siinä loppuikäni, kun yhteinen lapsi saisi siitä puolet eli 200 000 Euroa? Lapsihan tarvisi ne rahat elämänsä rakentamiseen ja minä saisin omalla osuudellani oikein kivan "sinkkukämpän".

se avioliitto oikeasti merkitsee? Eikö avioliiton voi muka lopettaa ihan minä päivänä tahansa aivan samoin kuin avoliitonkin tai minkä tahansa muun seurustelusuhteen? Sitten kyse olisi sitoutumisesta, jos avioerosta todella seuraisikin jotain, esim. miljoonan euron sakot, jolloin kukaan ei kyllä menisi naimisiinkaan. Nykyisin on niin helppoa avioitua juuri siksi kun ei sillä mitään todellista merkitystä ole edes yhteiskunnallisesti, avioero ei ole mikään häpeä enää. Jos silloin hääpäivänä vannotaan ikuista rakkautta niin ei se tarkoita, että rakkaus todella kestäisi ikuisuuden. Lapsethan on paljon suurempi sitoutumisen merkki, en ole lukenut kenenkään jäävän huonon suhteeseen siksi, että tuli mentyä naimisiin, ainoastaan lasten takia ihmiset on paskoissakin suhteissa, olipa menty naimisiin tai ei.