Tässä selitys sille, miksi köyhän on mm. vaikeampi laihduttaa tai pysyä hoikkana

itse olen aina ollut pienituloinen tai köyhä, mutta aina olen ollut hoikka . Joskus on rahat olleet todella tiukilla (8 e per päivä koko perhelle, 2 aikuista 1 lapsi), mutta ehkä se että on hyvä parisuhde, muutenkin paljon hyviä ihmissuhteita ja perusluonteelta optimistinen on auttanut siinä etten koskaan ole ollut hillittömän stressaantunut, masentunut tms. rahanpuutteen takia, eli aina olen jaksanut kiinnittää huomiota syömisiin sen verran että ihan pelkkää huttua ei ole tullut syötyä (yksittäisiä päiviä lukuunottamatta). Lisäksi olen aina kokenut että toivoa on, tiukimpina aikoina on aina ollut kuva siitä että kyllä se tästä helpottaa, ja on helpottanutkin vaikka tulomme ovat tosiaan aina olleet pienet.



Voin kyllä uskoa että jos on luonteeltaan erilainen ja masentuu helposti, tai kasaantuu todella paljon vaikeuksia ja väsyy totaalisesti niin ei sitä ruokailua jaksa ajatella. Itselle ei onneksi sellaista tilannetta ole tullut vastaan.

Korkeasti koulutetut tekevät usein juurikin henkisesti stressaavaa työtä ja ovat hyvin kuormitettuja henkisesti. Kuinka stressattuja ovat korkeissa päättävissä asemissa työskentelevät henkilöt? Eikö tämän teorian mukaan heidän pitäisi olla ylipainoisia?

saavat ponnistelunsa tuloksena jotain mielekästä aikaan. Esim kirurgi joka ponnistelee tunteja ja tekee haastavan leikkauksen. Hyvä mieli, tuli tuloksia aikaan.

En usko että köyhä on samalla tavalla hyvällä tuulella päätettyään vaikka maksaako rahoilla kännylaskun vai ostaako lapselle jotain tarpeellista. Jompi kumpi kun jää tekemättä.

Kenenkään lihavuus ei johdu köyhyydestä vaan siitä että syö liikaa! Ja vielä useammin juo alkoholijuomia liikaa!

en kiistä sitä, etteikö lihavuus johtuisi siitä että syö liikaa. Tässä avauksessa kuitenkin keskityttiin siihen, miksi köyhän on vaikea olla syömättä liikaa. Välillisesti siis köyhyys saattaa altistaa lihavuudelle. Harvoin perheenäidit liiallisen alkoholinkäytön vuoksi ovat lihavia. Sellaistakin varmasti on, mutta en usko että se niin kovin yleistä on.

itse olen aina ollut pienituloinen tai köyhä, mutta aina olen ollut hoikka . Joskus on rahat olleet todella tiukilla (8 e per päivä koko perhelle, 2 aikuista 1 lapsi), mutta ehkä se että on hyvä parisuhde, muutenkin paljon hyviä ihmissuhteita ja perusluonteelta optimistinen on auttanut siinä etten koskaan ole ollut hillittömän stressaantunut, masentunut tms. rahanpuutteen takia, eli aina olen jaksanut kiinnittää huomiota syömisiin sen verran että ihan pelkkää huttua ei ole tullut syötyä (yksittäisiä päiviä lukuunottamatta). Lisäksi olen aina kokenut että toivoa on, tiukimpina aikoina on aina ollut kuva siitä että kyllä se tästä helpottaa, ja on helpottanutkin vaikka tulomme ovat tosiaan aina olleet pienet. Voin kyllä uskoa että jos on luonteeltaan erilainen ja masentuu helposti, tai kasaantuu todella paljon vaikeuksia ja väsyy totaalisesti niin ei sitä ruokailua jaksa ajatella. Itselle ei onneksi sellaista tilannetta ole tullut vastaan.

yksilötasolla on aika poikkeuksia.

Korkeasti koulutetut tekevät usein juurikin henkisesti stressaavaa työtä ja ovat hyvin kuormitettuja henkisesti. Kuinka stressattuja ovat korkeissa päättävissä asemissa työskentelevät henkilöt? Eikö tämän teorian mukaan heidän pitäisi olla ylipainoisia?

ei poista sitä että myös köyhät ponnistelevat työssään.

aloitukseen yhtyä täysin. Näin on. Ei vittu jaksa.

tarpeeksi kauan sinnitellyt ilman lomia ja ilman mitään rentoutusta luksusta. aina vaan venyttää penniä oikeasti ja juuri juuri selviää niin tekisi mieli jo antaa periksi..

ei siinä ulkonäkö enää jaksa kiinnostaa eikä paljon mitään. oravanpyörässä juoksee kielivyön alla, asuu huonosti, joutuu aina ostamaan halvinta oli se mitä vaan. jos olisin sossu asiakas olisiko paremmin mietin vaan? kun on siinä rajalla tulojen kanssa jää vähemmän käteen kun toimeentuloasiakkailla ja jaksaminen on loppu.

tarpeeksi kauan sinnitellyt ilman lomia ja ilman mitään rentoutusta luksusta. aina vaan venyttää penniä oikeasti ja juuri juuri selviää niin tekisi mieli jo antaa periksi.. ei siinä ulkonäkö enää jaksa kiinnostaa eikä paljon mitään. oravanpyörässä juoksee kielivyön alla, asuu huonosti, joutuu aina ostamaan halvinta oli se mitä vaan. jos olisin sossu asiakas olisiko paremmin mietin vaan? kun on siinä rajalla tulojen kanssa jää vähemmän käteen kun toimeentuloasiakkailla ja jaksaminen on loppu.

minulla ei ole muuten koskaan ollut sellaiseen varaa.

useimmin lihava, niin se on silti suuntaa-antava. Vrt. esim. Päivähoidossa saa enemmän korvatulehduksia tutkimusten mukaan. Silti niitä on paljon kotihoidettavilla. Ja että sektio on suurempi riski kuin alatiesynnytys. Silti sektio sujuu useimmiten hyvin.



Sama tässä. Köyhä voi hyvinkin olla laiha. Samoin rikas voi olla lihava. Minun suvussani(iso suku) kaikki köyhät laihoja ja rikkaat lihavia(lääkäreitä, yritysjohtajia, tuomareita)

useimmin lihava, niin se on silti suuntaa-antava. Vrt. esim. Päivähoidossa saa enemmän korvatulehduksia tutkimusten mukaan. Silti niitä on paljon kotihoidettavilla. Ja että sektio on suurempi riski kuin alatiesynnytys. Silti sektio sujuu useimmiten hyvin.

Sama tässä. Köyhä voi hyvinkin olla laiha. Samoin rikas voi olla lihava. Minun suvussani(iso suku) kaikki köyhät laihoja ja rikkaat lihavia(lääkäreitä, yritysjohtajia, tuomareita)

niin alkoholisti on aina laiha. Suurkuluttaja voi olla laiha, normaalipainoinen tai lihava. Sama pätee kohtuukäyttäjiin.

Aikuissosiaalityötä nähneenä, niin köyhä(oikeasti köyhä) on laiha, asuu vuokarakämpässä huonolla alueella, polttaa sätkää, elämänhallinta hukassa ja alkoholia kuluu runsaasti.