Tässä selitys sille, miksi köyhän on mm. vaikeampi laihduttaa tai pysyä hoikkana

asema ihmisellä on yhteisössään (sosiaalis-taloudellinen asema), sitä stressaantuneemmaksi hän kokee itsensä. Kukin voi miettiä omaa toimintaansa stressaantuneena: kuinka paljon jaksaa kiinnittää huomiota valintoihinsa ja siihen, mikä on järkevää?

tämän köyhänkin stressi on kohta tipotiessään jos noin empaattisella tuulella jatkatte...

Mutta tosiasiahan se on, että helteen jälkeen tulee aina ukkonen. Sitä odotellessa...

ap

sallimmeko hyväosaisemmillekaan paheita tai huonoja valintoja?



Onko keskiluokkaisen ihmisen saati hyvätuloisen sallittua juoda alkoholia tai syödä suklaata, muutakin kuin sitä sveitsiläistä tummaa?

sallimmeko hyväosaisemmillekaan paheita tai huonoja valintoja? Onko keskiluokkaisen ihmisen saati hyvätuloisen sallittua juoda alkoholia tai syödä suklaata, muutakin kuin sitä sveitsiläistä tummaa?

ap

sallimmeko hyväosaisemmillekaan paheita tai huonoja valintoja? Onko keskiluokkaisen ihmisen saati hyvätuloisen sallittua juoda alkoholia tai syödä suklaata, muutakin kuin sitä sveitsiläistä tummaa?

ap

...miksei voi edes soppalusikalla sitä hyvinvointiaan laittaa eteenpäin? Ahneus, itsekkyys, empatian puute. Ja kun se periytyy mahtisuvuissa. Oikeaa lämpöä ja läheisyyttä voi löytyä enemmän sieltä missä painiskellaan yhteisten vaikeuksien kanssa eikä ehditä niin miettiä omaa napaa ja suklaan laatua kun sitä joskus sais.

syö halvinta lihaa/jauhelihaa joka ei tod ole rasvatonta filettä vaan päinvastoin eikä myöskään ole varaa hedelmiin eikä varsinkaan kuntosalikorttiin.

Kuntosalikortti, prkl. Vaihtoehtoina joko file tai halvin jauheliha.

Oikeasti tällainen asenne kertoo vaan kypsymättömästä elämänhallinnasta. Kuntosalikortti tai ei mitään... Miten usein muka hyvätuloisissakaan perheissä filettä syödään? Ehkä kerran tai kaksi vuodessa. Ja liikkumaan pääsee aina, joka päivä, ihan kotiovelta. Kyllä jokaisella köyhällä kengät kuitenkin Suomessa on. Ja jos ei jaksa avata ovea, niin voi vaikka tehdä vatsalihasliikkeitä ja x-hyppyjä siellä omassa kopperossa.

Yllä mainittu teoria on aivan järkeenkäyvä, mutta ei se selitä kaikkea ihmisten saamattomuutta ja haluttomuutta ottaa vastuuta itsestään ja elämänsä suunnasta.

kun pitää etsiä tarjouksia kaupasta, täytellä toimeentulotukikaavakkeita ja selvitellä tilejä, miettiä millä rahalla osallistuu sisarensa häihin, matkustaa tapaamaan lapsen mummoa, miten maksaisi opintolainan lyhennyksen. Kirppareilla ravaaminen vie kaiken vapaa-ajan, mutta pakottaa syömään nopeasti eineksiä, kun kokkailuun ei ole aikaa. Illat menee täytellessä työhakemuksia ja etsiessä uusia mahdollisia työpaikkoja ellei sitten ole sairaseläkkeellä ja laske riittävätkö rahat seuraavan viikon lääkkeisiin. Koska autoa ei ole, julkisiinkin on varaa vain joskus, niin joka paikkaan pitää mennä jalan ja se vie aikaa. Kyllä sitä liikuntaa tulee arjessa jonkin verran, mutta ei ole mahdollisuutta tehdä tuntitolkulla terveellistä ruokaa. Ei vaan jaksa. Koko eläminen on yhtä optimointia ja laskemista. Ei sitä tajua, jos ei ole ollut köyhä. Sitä vaan ei voi tajuta. Se on nähty näissä keskusteluissa, että joillakin ei ole mitään hajua siitä minkälaiseen sudenloukkuun kyöhyys ihmisen vie. Köyhän mieli on alhaalla koko ajan ja kaikesta. Ei ole varaa meikkeihin ja kampaajiin. Ei välttämättä edes siisteihin vaatteisiin, joilla voisi edustaa itseään työhaastattelussa. Ellei sitten satu kirpparilta löytämään juuri sopivia. Mutta miten se kirppariltakin ostaminen on vaikeaa, miettikää! Pengot ensin joka laarin ja sitten ostat sian säkissä, kun mitään sovituskoppeja ei välttämättä ole. Lenkkeilykään ei ole ilmaista. Siihenkin tarvitaan sopivat lenkkarit. Käyhällä ei välttämättä ole varaa päivittää edes lenkkareita. Pesukone kun hajoaa, tulee vararikko. Sitten ollaan sormi suussa ja itketään. Mietitään kuumeisesti sitä miten sen uuden rahoittaa. Ei siinä jaksa miettiä enää, että mihin lähtisi lenkille virkistäytymään.

valitsee laadun sijaan määrän. Jos ainoa hyvän olon tunne tulee syömisestä, niin tokihan vatsansa halua edes täyteen kerran päivässä.Välipaloihin ei ole varaa, ruoka yksipuolista ja halpaa-> syö liikaa kerralla. Tämän muistan opiskeluajoiltani. Jos on about 3e rahaa ruokaan per päivä, sillä ei usein osta mitään terveellistä ja ravitsevaa, vaan sellaista mikä vie nälän. Köyhänä kituttaa, nälkäreissulla. Kukaan ollut esim.matkalla, jossa tuhlannut kassasta liikaa, ja lopulla on selvittävä perille? Köyhällä on vastaava tilanne koko ajan päällä. Siis todella köyhällä. Se stressaa ja masentaa, kortisoli on stressihormoni ja kerää ihraa vatsan seudulle. Maha taitaa olla merkki köyhyydestä.

muiden ihmisten hoikkuus? Ei köyhyys ole ihmisen ainoa ongelma. Toki raha helpottaa elämää mutta ei tuo sitä onnea, niinkuin varmasti tiedetään. Minulla esimerkiksi on ollut paljon ongelmia elämäni aikana, niinkuin monella muullakin ihmisellä. En ole rikas, mutten köyhäkään. Ongelmistani huolimatta jaksan olla kiinnostunut omasta hyvinvoinnistani ja pitää elämäntapani sen verran terveellisinä, että pysyn hoikkana.

kirjoitat nyt vähän ohi aiheen.

ja hoikkana pysyminen vaatii (ainakin monilta) itsehillintää.

Itsehillintää ei välttämättä riitä hoikkana pysymiseen jos sitä joutuu käyttämään muihin asioihin kohtuuttoman paljon.

mutta yh ja melkoisissa veloissa. Eli rahaa elämiseen ei juurikaan jää.



kuntosalikortit on mahdoton ajatus, monipuolinen ruoka on todella iso haaste. Ja olen ylipainoinen.



Itse ainakin olen sitä mieltä, että oma paino-ongelmani pohjautuu pitkälti siihen, että vähillä rahoilla saan enemmän huonoa ruokaa kuin hyvää. Olen osittain menettänyt elämän hallinnan enkä "osaa" tehdä ruokaa enään niistä halvoista ja hyvistä raaka-aineista. Arjen pyörittäminen ja raha-asiat vie kaikki voimat. Illat menee nykyään sohvalla maaten, sillä en jaksa muuta.



Tiedän, että kuntoni on pohjalukemissa ja tiedän, että tästä pitäisi piristyä, mutta en tiedä miten.



Tajuan oikein hyvin sen, että menemällä kävelylenkille saan oloani virkeämmäksi ja jaksan taas enemmän, ponnistukset ei ole isoja, paitsi henkisellä tasolla.

mutta yh ja melkoisissa veloissa. Eli rahaa elämiseen ei juurikaan jää.



kuntosalikortit on mahdoton ajatus, monipuolinen ruoka on todella iso haaste. Ja olen ylipainoinen.



Itse ainakin olen sitä mieltä, että oma paino-ongelmani pohjautuu pitkälti siihen, että vähillä rahoilla saan enemmän huonoa ruokaa kuin hyvää. Olen osittain menettänyt elämän hallinnan enkä "osaa" tehdä ruokaa enään niistä halvoista ja hyvistä raaka-aineista. Arjen pyörittäminen ja raha-asiat vie kaikki voimat. Illat menee nykyään sohvalla maaten, sillä en jaksa muuta.



Tiedän, että kuntoni on pohjalukemissa ja tiedän, että tästä pitäisi piristyä, mutta en tiedä miten.



Tajuan oikein hyvin sen, että menemällä kävelylenkille saan oloani virkeämmäksi ja jaksan taas enemmän, ponnistukset ei ole isoja, paitsi henkisellä tasolla.

Huomasin että kun olin fyysisesti väsynyt nyt keväällä, työ mitä teen on fyysistä, olen raskaana, en pystynyt nukkumaan tarpeeksi kun heräilin pissalle jne... Niin energiaa ei vain riittänyt kodin pyörittämiseen kunnialla. ostimme usein eineksiä ja muuta helppoa, pyykkivuoret kasautuivat, siivousvälit pitenivät....

Onneksi paino-ongelmia ei ole ja miehellä on paremmat tulot joten rahasta ei tee tiukkaa, mutta jos olisimme molemmat samankaltaisessa työssä pienellä palkalla, niin elämä olisi paljon kuluttavampaa ja stressavaa.

että köyhäksi päätyvät nuo joilla ei ole energiaa/halua ajatella mitä syö jne. Ei kai silloin jaksa opiskella, tehdä kovasti työtä jne.

että köyhäksi päätyvät nuo joilla ei ole energiaa/halua ajatella mitä syö jne. Ei kai silloin jaksa opiskella, tehdä kovasti työtä jne.

onhan jo tutkittu lasten kykyä pitkäjänteisyyteen. Sen mukaan lapset jotka pystyvät kieltäytymään makeisista pidempään, ovat aikuisina paremmin toimeentulevia kuin ne, jotka haluavat makeiset nyt ja tänne heti.

Kyllähän sen tietysti ymmärtää. Koulussa ja opinnoissa tarvitaan useiden vuosien pitkäjänteisyyttä, jotta saa lopulta mitä haluaa: opiskelupaikan ja mieluisan työn.

Jokaisella oli varmaan koulussa luokkatovereina näitä, joilla tätä pitkäjänteisyyttä ei ollut, eikä koulumenestystä tullut. Nämä ovat niitä samoja tyyppejä, jotka vielä aikuisenakin muistelevat ikäviä opettajia, joiden ainoa tehtävä oli oppilaiden elämän tekeminen hankalaksi. Ainakin omassa koulukaveripiirissäni nämä ovat myös niitä samoja tyyppejä jotka ovat joko työttömiä tai tosi pienituloisia.

Kyllähän sen jo pitkälti koulussa näkee ja arvaa, kenestä mitäkin tulee. Tämä on ehkä tabu, mutta kyllä ihminen pystyy itse aika pitkälti päättämään, mikä tulotaso hänellä tulee aikuisena olemaan.

Köyhä on tavallaan siinä mielessä tehnyt valinnan rahattomuudestaan jo kouluikäisenä aivan itse.

En itse tajunnutkaan, että siitähän tässä mun saamattaomuudessa onkin pohjimmiltaan kyse, että olen niin tästä köyhyydestä stressaantunut, että en vaan jaksa tehdä paljon mitään muuta kuin ihan vaan kaikkein välttämättömimmän.

Kenenkään lihavuus ei johdu köyhyydestä vaan siitä että syö liikaa! Ja vielä useammin juo alkoholijuomia liikaa!

millainen perhetausta lapsella on. Se vaikuttaa enemmän kuin lapsen oma persoonallisuus tuossa vaiheessa. Jos perheessä painotetaan opiskelun merkitystä, lapsikin suoriutuu koulusta todennäköisesti paremmin kuin vain oman viitseliäisyytensä varassa ollessa.

että köyhäksi päätyvät nuo joilla ei ole energiaa/halua ajatella mitä syö jne. Ei kai silloin jaksa opiskella, tehdä kovasti työtä jne.

onhan jo tutkittu lasten kykyä pitkäjänteisyyteen. Sen mukaan lapset jotka pystyvät kieltäytymään makeisista pidempään, ovat aikuisina paremmin toimeentulevia kuin ne, jotka haluavat makeiset nyt ja tänne heti.

Kyllähän sen tietysti ymmärtää. Koulussa ja opinnoissa tarvitaan useiden vuosien pitkäjänteisyyttä, jotta saa lopulta mitä haluaa: opiskelupaikan ja mieluisan työn.

Jokaisella oli varmaan koulussa luokkatovereina näitä, joilla tätä pitkäjänteisyyttä ei ollut, eikä koulumenestystä tullut. Nämä ovat niitä samoja tyyppejä, jotka vielä aikuisenakin muistelevat ikäviä opettajia, joiden ainoa tehtävä oli oppilaiden elämän tekeminen hankalaksi. Ainakin omassa koulukaveripiirissäni nämä ovat myös niitä samoja tyyppejä jotka ovat joko työttömiä tai tosi pienituloisia.

Kyllähän sen jo pitkälti koulussa näkee ja arvaa, kenestä mitäkin tulee. Tämä on ehkä tabu, mutta kyllä ihminen pystyy itse aika pitkälti päättämään, mikä tulotaso hänellä tulee aikuisena olemaan.

Köyhä on tavallaan siinä mielessä tehnyt valinnan rahattomuudestaan jo kouluikäisenä aivan itse.

Olen puhunut vähän aihetta sivuavasta aiheesta psykologin kanssa. Itselläni on elämässä stressiä ja murhetta monestakin syystä ja voimavaroja ja aikaa ei vaan riitä itsestä huolehtimiseen oikein millään lailla.

Minulla paino nousee helposti silloin kun elämässä on tavallista enemmän stressiä, esim. vaikeata sairautta ja työttömyyttä.

Energia ei vaan riitä yksinkertaisesti kaikkeen :(

että köyhäksi päätyvät nuo joilla ei ole energiaa/halua ajatella mitä syö jne. Ei kai silloin jaksa opiskella, tehdä kovasti työtä jne.

hauska suojautumiskeino.

Jos pystyy sinnikkäästi ajattelemaan noi, voi elää siinä kuvitelmassa että ko. ongelma ei koskaan voisi koskettaa minua :)

että köyhäksi päätyvät nuo joilla ei ole energiaa/halua ajatella mitä syö jne. Ei kai silloin jaksa opiskella, tehdä kovasti työtä jne.

hauska suojautumiskeino.

Jos pystyy sinnikkäästi ajattelemaan noi, voi elää siinä kuvitelmassa että ko. ongelma ei koskaan voisi koskettaa minua :)

Aivan loistavasti sanottu :)))))

Korkeasti koulutetut tekevät usein juurikin henkisesti stressaavaa työtä ja ovat hyvin kuormitettuja henkisesti. Kuinka stressattuja ovat korkeissa päättävissä asemissa työskentelevät henkilöt? Eikö tämän teorian mukaan heidän pitäisi olla ylipainoisia?

Korkeasti koulutetut tekevät usein juurikin henkisesti stressaavaa työtä ja ovat hyvin kuormitettuja henkisesti. Kuinka stressattuja ovat korkeissa päättävissä asemissa työskentelevät henkilöt? Eikö tämän teorian mukaan heidän pitäisi olla ylipainoisia?

Ja monet uupuvat ja saavat sydäreitä. Moni johtavassa asemassa oleva mieskin kuolee jo alle kuudenkympin.