Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti, annetaanko teillä luunappeja leikki-ikäisille?
30.06.2011 |
Mieheni kutsuu luunappia napsuksi ja napsu napsahtaakin 4-vuotiaalle - ei nyt joka päivä, mutta usein kuitenkin. Minua lapsi uskoo paremmin.
Kommentit (52)
Tietysti pitää antaa luunappeja, sehän on selvä asia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mies. Sain pienenä tukkapöllyä kun en muuten totellut. Ainoa trauma mitä siitä jäi, oli se, että kun vanhemmat käskevät, niin totellaan. :) Eli, en saanut mitään traumoja, minusta kasvoi tasapainoinen ihminen. En ole ollut koulukiusaaja, en snagarijonossa taisteleva, aggressiivinen nuori, tai mitään muutakaan. Elän tasapainoisessa parisuhteessa vaimoni kanssa.
Onhan se toki väärin satuttaa, mutta tiedän kyllä millainen hirviö osasin pentuna olla, enkä syytä vanhempiani tukkapöllyistä lainkaan. Minkäänlaista katkeruutta tai traumaa se ei minuun jättänyt, ei yhtään mitään. Minuun se toimi, ja otin siitä opikseni kun tukistettiin.
Ehkä lopputulokseen vaikuttaa enemmänkin se muu kasvatus, perhe ja geenit. Kyynel, jos se tekee muista ihmisistä väkivaltaisia ja traumatisoituneita. Minusta tuli oikein hyvä. :>
Ei, en voisi koskaan omia lapsiani kohdella samoin, koska uskon keskustelun voimaan. Tämä ei siis myöskään saanut minua siirtämään "piilotettua pahaa oloani" eteenpäin. Eli uskokaa pois - ei se aina jätä jälkiä.
Fyysinen kurittaminen on vanhemman heikkoutta.
..eri asioita. Tätä näköjään nämä "luunappien" puolustajat eivät valitettavasti tajua. On aikuiselta heikkouden ja surkeuden merkki, jos lapsia tarvitsee fyysisesti satuttaa.
Tärkeää on tajuta, ettei millään "vapaalla kasvatuksella" ole asian kanssa yhtikäs mitään tekemistä. Meillä lapsilla todellakin on rajat, muta väkivaltaa ei käytetä missään oloissa. Tarvittaessa lapset istuvat jäähypenkillä rauhoittumassa, mutta väkivaltaan meillä ei sorruta. Enhän hakkaa vaimoanikaan, joten en myöskään pahoinpitele lapsiani.
Olen mies. Sain pienenä tukkapöllyä kun en muuten totellut. Ainoa trauma mitä siitä jäi, oli se, että kun vanhemmat käskevät, niin totellaan. :) Eli, en saanut mitään traumoja, minusta kasvoi tasapainoinen ihminen. En ole ollut koulukiusaaja, en snagarijonossa taisteleva, aggressiivinen nuori, tai mitään muutakaan. Elän tasapainoisessa parisuhteessa vaimoni kanssa. Onhan se toki väärin satuttaa, mutta tiedän kyllä millainen hirviö osasin pentuna olla, enkä syytä vanhempiani tukkapöllyistä lainkaan. Minkäänlaista katkeruutta tai traumaa se ei minuun jättänyt, ei yhtään mitään. Minuun se toimi, ja otin siitä opikseni kun tukistettiin. Ehkä lopputulokseen vaikuttaa enemmänkin se muu kasvatus, perhe ja geenit. Kyynel, jos se tekee muista ihmisistä väkivaltaisia ja traumatisoituneita. Minusta tuli oikein hyvä. :> Ei, en voisi koskaan omia lapsiani kohdella samoin, koska uskon keskustelun voimaan. Tämä ei siis myöskään saanut minua siirtämään "piilotettua pahaa oloani" eteenpäin. Eli uskokaa pois - ei se aina jätä jälkiä.
Jep, on minuakin tukistettu eikä mitään jälkiä ole jäänyt. Ihminenhän on sopeutuvainen "eläin".
Tuo kommentti on siten tosi typerä - aika monet suorastaan puolustelevat omaa väkivaltansa käyttöä sillä, että "ei minullekaan mitään traumoja siitä jäänyt". Just just. Ehkä sinulle ei jäänyt, mutta väkivalta on aina väärin, ihan aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No katoppa muslimien historiaa. Mitä väkivaltaa perheissä ja kaikessa muussakin.
Etenkin naisten ja tyttöjen on alistuttava siihen ja monesti he pitävät miehen oikeutena lyödä heitä.
Vasta joku sarja näytti kuinka engl.nainen meni kuukaudeksi afrikkaan mitä tekikään muslimiheimo siellä. Kun miehet tuli paimentamasta karjaa ensi töikseen löivät ruoskalla vaimojaan ja se on TAPA! Karseita ruoskan jälkiä naisilla! Ja se on tapa yleensäkin muslimeilla! Oikeestaan kaikkialla maailmassa kuuluipa mihin uskontoon vaan!
Tutustukaa näihin maahanmuuttaja naisiin ja jutelkaa niin pikkuhiljaa tulette järkyttymään! Meillä sentään voidaan aina kutsua yhteiskunta apuun mutta ei suurimmassa osassa maailmaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei noi hunsvotit ostarilla ole luunapin vajaita vaan johdonmukaisen kotikasvatuksen puutteessa. Luunappi on heikon vanhemman vihanpurkaus ja piste.
Mielestäni se luunappi kuuluisi antaa vanhemmille etenkin isille! Juuri he laistavat lasten kanssa olon harrastuksillaan, vaälinpitämättömyydellään, urarakkaudellaan ja työnrakkaudellaan!! Usein vapaa-aikakin menee sohvalla urheilun parissa.
Oikein yököttää kun haastatellaan jotain eläköitynyttä johtajaa kuinka katuu kun ei ollut aikaa lapsille kun he olivat pieniä. BYÄÄÄÄH!! Oi, voi voi sentään oiiiih!
...Minkäänlaista katkeruutta tai traumaa se ei minuun jättänyt, ei yhtään mitään. Minuun se toimi, ja otin siitä opikseni kun tukistettiin. Ehkä lopputulokseen vaikuttaa enemmänkin se muu kasvatus, perhe ja geenit. Kyynel, jos se tekee muista ihmisistä väkivaltaisia ja traumatisoituneita.
...
Ei, en voisi koskaan omia lapsiani kohdella samoin, koska uskon keskustelun voimaan. Tämä ei siis myöskään saanut minua siirtämään "piilotettua pahaa oloani" eteenpäin. Eli uskokaa pois - ei se aina jätä jälkiä.
Jep, on minuakin tukistettu eikä mitään jälkiä ole jäänyt. Ihminenhän on sopeutuvainen "eläin".
Tuo kommentti on siten tosi typerä - aika monet suorastaan puolustelevat omaa väkivaltansa käyttöä sillä, että "ei minullekaan mitään traumoja siitä jäänyt". Just just. Ehkä sinulle ei jäänyt, mutta väkivalta on aina väärin, ihan aina.
Heh, mielenkiintoista miten ihminen voi lukea jutun X, ja kertoa kuin olisi lukenut asian Y. Ihmismieli, sekä pakonomainen tarve sanoa se viimeinen sana - jännä juttu.
En oikein ymmärrä miten voisin sen paremmin ilmaista kuin jo kirjoittamassani tekstissä. Noh, kokeillaanpa (omaa tekstiäni referoiden), jos AV-mammallekin menisi jakeluun: ;)
1. Minua tukistettiin, täysin syystä, olin aivan hirveä joskus kakarana
2. Minuun se ei jättänyt mitään jälkiä (ei henkisiä, ei fyysisiä)
3. En hyväksy lasten kurittamista, enkä koskaan alistaisi väkivallalla (henkisellä tai fyysisellä) omia lapsiani, enkä ketään muutakaan
4. En käytä väkivaltaa koskaan (paitsi vanhaan videonauhuriin viisi vuotta sitten, kun mekaniikka oli huteraa alusta alkaen)
Dodii, tuossahan ne samat asiat vielä yksinkertaistettuna, ja oikein numeroituna. Referoin käytännössä omaa tekstiäni. Samaan tekstiin sait kuitenkin kommentoitua aivan päinvastaista. En puolustellut väkivaltani käyttöä, kun en käytä väkivaltaa. En ole koskaan käyttänyt. En hyväksy väkivallan käyttöä.
Vieläkin varmaan osaat vääristellä tämän viestin sanoman. :) Kuten sanoin, kerroin vain omasta kokemuksestani, en yleistänyt kertaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kerta kaikkiaan käy järkeen että lasta satuttamalla voisi oikeasti "kasvattaa". Totta kai voi pelotella olemaan tekemättä jotain, mutta kyllä se on laiskan ja keinottoman kasvattajan keino.
Minä eroaisin tuollaisesta miehestä.
siihen loppui ystävyys. Toivottavasti oppi miltä tuntuu, kun isompi napauttaa. Minä en siedä ruumiillista kuritusta misssään muodossa en edes kasvatuksellisesti. Toisinaan olen nyrkkejäni käytellyt ihan oikeutta jakaessani. Eikä tuo ollut ensikerta, kun runttasin koukulla lärviin roistoa.
niin miksi itse läiskit muita? Kumma logiikka.
Silloin lyödään kun tekee mieli lyödä tai tallataan muurahainen murskaksi, kun on sen aika. Ei se vaadi sen enempää selitystä tai logiikkaa.
Jos tuosta pitäisi jokin järki löytää niin ainakin kivun antaja oppii tuntemaan mitä kipu on.
en nyt muista ihan lähiviikoista, jäähyä ollaan koitettu antaa taikka joku lelu pois tms. Ja pari uimareissua on peruuntunut huonon käytöksen takia.