Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita jotka joutuneet synnyttämään kuolleen lapsen? Huomenna
29.06.2011 |
menen käynnistykseen.. Jotenkin turta olen, en osaa edes itkeä, ihan tyhjä olo mulla , mies ihan romuna. Tätä lasta toivottiin ja yritettiin niin kauan.
Onko mitään vinkkejä? saako/kannattaako pitää vauvaa sylissä, valokuvata tmv?
Kommentit (67)
Itsellä ollut kaksi kertaa se tilanne, että vauvan menettäminen synnytyksessä ja sen jälkeen on ollut ihan lähellä. Kaksi nuorinta syntyi pikkukeskosena, kuopuksesta sain pelätä myöhäistä keskenmenoa kun supistelut alkoivat jo rv 19+ ja makasin pari päivää sairaalassa. Silloin kävin läpi noita tunteita, mietin jo kuolinilmoituksia ja hautajaisia ja muita. Lapsen menettäminen on varmasti elämän suurin tragedia.
Voimia, AP ja kaikki muutkin enkelilasten vanhemmat!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen sinua ja perhettäsi ap, olen todella pahoillani puolestasi.
Lämmin myötätunto myös muille lapsen menettäneille. Itsellä takana monta keskenmenoa mutta alkuraskaudesta, miten paljon kauheampaa sen täytyy vielä olla menettää vauva myöhemmin.
Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.
Kun on oikein pieni,
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.
Kun on oikein pieni,
voi istua lumihiutaleille,
ja liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.
Kuka muka pitää ennen syntymää kuolleen lapsen kuvaa kirjahyllyssä? Eiks toi ole jo vähän sairasta, pitää kuolleen ihmisen kuvaa kirjahyllyssä? Jos mä pitäisin tollaisen lapsen kuvaa esillä niin se olisi joku ultrakuva tai vastaava. Vai pidättekste kuolleiden mummujenkin kuvia esillä, siis sellaisia kuvia jotka on otettu kuoleman jälkeen?
Kun kirjoitat tammosen kommentin tallaiseen ketjuun. Olisit mielummin hiljaa.
Ota vauva syliin ettet myöhemmin joudu miettimään mikset ottanut. Minä en saanut vaikka halusin. Kätilö roikutti kuollutta lasta edessäni ja sit vaan lähti pois vauvan kanssa. Minulle jäi tyhjä syli. En ole saanut toivomaani lasta. Näen vain kauniin elottoman tyttövauvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä otin lapsen käden- ja jalanjäljet paperille ja otettiin kuvia. En ole niitä voinut kertaakaan katsoa, mutta ne on olemassa sitten, kun siihen vaiheeseen pääsee. Lapsella oli myös sen verran tukkaa, että leikattiin tupsu. Otin myös mukaan neulomani peiton ja pehmon jonka olin ostanut lapselle ja puin lapsen mun neulomaan mekkoon. Arkkuun laitettiin sitten vielä lapsen mummojen neulomia vaatteita päälle ja pari muuta pehmoa mukaan.
:(
Ajattelen sinua. Yritä kestää!