Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on tyhmä :( Kauhea tosiasia alkanut
03.06.2010 |
vasta nyt paljastumaan. Ennen nuorempana en jotenkin huomannut sitä, mutta nykyään saan aina olla varuillani mitä ääliömäistä mies päästää suustaan esim. kun meillä on vieraita. Olen alkanut häpeämään häntä :(
On ihan hyvä isä lapsille ja ok aviomies, luotettava ja kiltti mutta hirvittävän yksinkertainen. Esim. luuli miesparka että yleisönosastolle kirjoituksen saadakseen pitää maksaa lehdelle siitä tai tänään päiväkodissa oli ihan ihmeissään että jatkuuko päiväkoti vielä avonaisena vaikka kevätjuhlatkin pidettiin ja hyvää kesää toivoteltiin..joo ei, kaikki sata lapset jäävät heti huomisesta lomalle, hoh hoijaa..
Raskasta omistaa tyhmä mies, mitä ihmettä teen?
Kommentit (129)
En kuuna päivänä olisi voinut viedä miestä työpaikan tilaisuuksiin. Myös omien sinänsä ihan tavallisten sukulaisteni edessä nolotti. Ja ystävieni. Huhhuh!
Oli pakko erota, sosiaalinen elämämme oli siis melkoisen köyhää ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta lapsiaan rakastaa ja niitä hoitaa mielellään ja kyllä mä sitä rakastan yli kaiken. Mutta tosiaan, älliä sais olla huimasti enemmän. Käytännön järki puuttuu, esim. lapsen saaminen turvaistuimeen kestää ikuisuuden, maitopullon lämmitys ei ikinä onnistu, aina tulee liian kuumaa vaikka vauva on jo puoli vuotta. Sukuloidessa hävettää sen tyhmät jutut, jauhaa asioista mitä sattuu vaikka ei tiedä paskaakaan. Raha-asioissa täysi tonttu. Mutta on se mun oma hölmöläinen, en vaihtais :)
sanoi ääneen isommassa porukassa kun olimme lähdössä kirkkoon joihinkin juhliin (joulu, häät, tms.) .. "Kannattaa varmaan ottaa kossupullo jo valmiiksi povariin niin jaksaa siellä istua paremmin".
Mitenkähän ne miehet kuvailisivat vaimojaan? Ehkä jäkättäviksi besserwissereiksi, joita on kiva vedättää. Kunhan teeskenkelee vähä-älyistä, vaimon saa raivoihinsa eikä tarvitse käydä sukulaisissa eikä työpaikan kissanristiäisissä. Olisiko niin että miehet ovatkin näissä pariskunnissa se fiksumpi osapuoli?
Oma mieheni on älykäs, mutta niin kapea-alainen ja kyyninen, että joskus meinaa hermot mennä. Toisaalta hän on myös aito eksentrikko, joten hauskaa riittää ja minulle on edullista nähdä säännöllisesti, että muista ihmisistä ei kannata paljon välittää, koska olen itse hiukan silmänpalvoja perusluonteeltani.
Koettakaa jaksaa niitä typeryksiänne, ainakin niitä on helppo manipuloida.
miten te välkyt olette päätyneet yhteen tällaisen "epäsopivan" miehen kanssa?
Ette taida itsekään ihan kauhean teräviä sosiaalisesti olla jos olette ehtineet naimisiin asti ennenkuin huomaatte että miehenne onkin tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on vähän hidas välillä, mutta ehkä se on jokin miesten juttu ? ;) Sosiaalisissa tilanteissa jos innostuu liikaa alkaa sekoilemaan sanoissa ja jotenkin punastelee ja nolostuu samalla. Olenkin yrittänyt miestäni neuvoa ottamaa rauhassa henkeä ja yrittää puhua rauhallisesti vaikka olisikin joku tosi "fiksu" asia sanottavana. Välillä nolottaa, mutta yritän auttaa miestäni tuollaisissa tilanteissa jos olen paikalla..esim suomentamaan mitä hän juuri oli sanonut=/ Kun jotenkin oppinut toista lukemaan. Muuten maailman ihanin, hauskin ja rakastavin isä ja mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos itse on niin kovin älykäs ja muut tyhmiä voisi vilaista peiliin, että josko sieltä katsoisi vastaan omasta mielestään maapallon täydellisin ihminen.
Huumoria kehiin.
...näitä juttuja lukiessani. Toki ihmiset ovat erilaisia, mutta nämä muutamat tarinat miesten totaalisesta yksinkertaisuudesta ja sitten taas naisten fiksuudesta (ainakin omasta mielestään siis), ovat aika hämmentäviä.
T: Tooooosi välkky mies.
miten te välkyt olette päätyneet yhteen tällaisen "epäsopivan" miehen kanssa? Ette taida itsekään ihan kauhean teräviä sosiaalisesti olla jos olette ehtineet naimisiin asti ennenkuin huomaatte että miehenne onkin tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsekin toisinaan mietin, että joskus oma mies tuntuu vähän hitaalta juuri sen takia, kun hän on niin erilainen kuin minä. Ja minähän olen aina oikeassa ;). Tässähän on kyse myös temperamenttieroista. Ehkä eniten ärsyttää se, että kun itse olen nopea ja havainnoin paljon asioita, mies on hidas ja harkitseva, jotenkin hitaammin lämpiävä kuin itse olen.
Ja kuka tietää, ehkä tässä maailmassa on joitain asioita, joita minäkään en tiedä. Apua jos mies saa joskus mut sellaisesta kiinni! :O Toisin sanoen, tietäen molempien olevan epätäydellisiä, kannattaa pieniin "vikoihin" suhtautua huumorilla.
Se ei olisin munkaan mielestä pikkujuttu, jos mies tyhmyyttään tai kiusallaan nolaisi koko perheen tms.
- Kookoshiutalemiehen vaemo -
On väsyttävää selittää tälle miksi vaikkapa uhmaikäisen kanssa ei kannata riidellä, sillä mies katsoo minua loukkaantuneena eikä paranna tapojaan. Saan sitten repiä 3-vuotiasta ja miestäni eroon toisistaan, kun koko ajan kinastelevat. Huoh...
Miehelle tuottaa suuria ongelmia esim. yleissivistys, siis vaikkapa virastojen (suurinpiirteiset) aukioloajat. Vanhempansa aina naureskelivat tälle piirteelle, mutta minua ei enää huvita: jos aikuinen mies ei erota vasempaa oikeasta ("mitä väliä?"), tiedä ettei sunnuntaina mennä pankkiin eikä ole kiinnostunut edes kehittämään itseään, voinko minä elää hänen kanssaan? Miehellä ei koskaan ollut kunnon murrosikää ja minusta onkin tuntunut että olen ns. äidin asemassa hänelle, niin rumasti mies välillä puhuu minulle ja kohtelee epäkunnioittavasti. En väitä ettenkö olisi itse sortunut samaan mutta kun tavat eivät näytä muuttuvan mihinkään ja 3-vuotias alkaa ottamaan mallia isästään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin nuo jutut ehkä ymmärtää jos mieheni olisi ns. omansa alansa ammattilainen/nero, mutta kun hän ei ole. Aika keskiverto ja laiska ammatissaan (duunari), väsyy muutenkin helposti eikä oikein tunnista tarpeitaan (= kiukuttelee koko päivän koska ei tajua että hänen pitää syödä säännöllisesti ja nukkua enemmän kuin 5 tuntia). On väsyttävää koko ajan seurata toisen kehän kiertämistä, ei vaan näytä viisastuvan millään. Pahinta on että mies ei hae apua esim. masennuksen tunteilleen vaikka sanoo tekevänsä jotain asialle...niinpä sitten minä astelen munankuorien päällä kunnes mittani tulee täyteen.
Alunperin aloin seurustelemaan miehen kanssa koska hän imarteli minua enkä ollut yhtään suosittu miesten keskuudessa. Elämässäni tapahtui paljon traagisia asioita (kuolemantapauksia ym.), miehen elämän pysyessä melko mukavana ja "tavallisena". Jossain vaiheessa minä "menin ohi" miehestä ja nyt tuntuu vähän turhalta odottaa että koska se toinen sieltä perästä tulee...vai tuleeko ollenkaan. Voisi sanoa että minä aikuistuin, mies ei.
miehistään? Te olette itse alunperin valinneet väärän miehen jota ette varmaan ikinä ole arvostaneet. Itse olette valintanne tehneet, jokainen vastaa omasta onnestaan, turha on sitä toista syyttää! Oletteko pelänneet yksinolemista niin paljon että olette hätäpäissänne tehneet huonon valinnan? Kukaan ei ole täydellinen mutta kun toista rakastaa toisen epätäydellisyydet ovat vain suloisia ominaisuuksia.
Itsekin olin väärän miehen kanssa vuosia ja kärsin hänen "tyhmyydestään". Olin usein kovin vihainen, onneksi tajusin kuitenkin lähteä ajoissa!
Nyt olen ihanan miehen kanssa, arvostamme samoja asioita hänen kanssaan. Näinollen pienet epätäydellisyydet hänessä ovat ihania, koska minulle tärkeät asiat ovat kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten te välkyt olette päätyneet yhteen tällaisen "epäsopivan" miehen kanssa?
Ette taida itsekään ihan kauhean teräviä sosiaalisesti olla jos olette ehtineet naimisiin asti ennenkuin huomaatte että miehenne onkin tyhmä.
Kyllä minä ainakin alusta asti tiesin, millainen urpo mies on. Mutta sitten aikaa myöten vain ihastuin häneen. Ja hänessä on muitakin piirteitä kuin tuo urpous, mutta keskustelun aiheen mukaisesti nyt puhun siitä.
Sitä vain on niin vaikea selittää toiselle, jollei tämä ole sattunut samanlaisen tapauksen kanssa yhteen. Hän myöntää itsekin olevan hölmö ja hidas, mutta ei kuitenkaan ole mikään idiootti. Esim. ruoanlaitto, pukeutuminen, kotityöt eivät aiheuta mitään ongelmia ja töissäkin käy hyvällä menestyksellä. Ts. tämä piirre tulee ilmi vain keskusteluissa, muuten mies klaaraa kaiken tosi hyvin.
ei ollut edes noin yksinkertainen mutta hän ei saanut aikaiseksi keskustelua juuri mistään, minun elämästäni puuttui todella paljon kun keskustelu liikkui vain faktojen parissa. Hän ei spekuloinut, ei pohtinut, ei nähnyt uusia näkökohtia. Ei ollut kiinnostunut kuin niistä asioista joista oli kiinnostunut jo teininä, ei lukenut Hesaria ja kommentoinut minulle aamiaispöydässä kuten nykyinen rakkaani tekee. Nykyisessä on enemmän "konkreettisia" vikoja kuin exässä mutta ei haittaa.
Minkä IHMEEN takia te tyhmien miesten vaimot olette aikoinanne alkaneet seurustelella näiden tyhmyreidenne kanssa? Ja menitte vielä naimisiin ja teitte lapsia niiden kanssa ennen kuin huomasitte kuinka tyhmiä ne ovat?
miten te välkyt olette päätyneet yhteen tällaisen "epäsopivan" miehen kanssa?
Ette taida itsekään ihan kauhean teräviä sosiaalisesti olla jos olette ehtineet naimisiin asti ennenkuin huomaatte että miehenne onkin tyhmä.
Ootteko huomannu, että joka ikiseen aloitukseen, jossa puhutaan miehistä, tulee vähintään yksi tällainen vastaus :D ! Aina joku välkky muistaa ihmetellä, että miksi olette valinneet sellaisen miehen jne...Aika hupaisaa.
Hei,
tuli mieleen, että miehelläsi saattaa olla Aspergerin oireyhtymän piirteitä. Siihen voivat viitata möläytykset sosiaalisissa tilanteissa ja runsaat tiedot vain jollain alalla...Ei välttämättä daisgnoosiksi saakka, mutta jotain neuropsykologisesti epätyypillistä voi olla. ÄO luultavasti ok. t.psykologian opiskelija
...se on aika rasittavaa, jos mies on todella tyhmä... puhuu tyhmiä, tekee tyhmiä... ei oikein ymmärräkään, mistä välillä puhutaan, vaikka kuinka rautalangasta vääntää... Ymmärrän ap sinua...
Näin oli tutullamme, käytännössä tauti eteni 30-50-vuotiaana hitaasti ja sitten yhtäkkinen romahdus muutamassa kuukaudessa ja nyt kaveri on ihan vihannes.