Mieheni on tyhmä :( Kauhea tosiasia alkanut

Minä arvostan omaa ukkoani jos hän olis mielestäni ruma taikka tyhmä yms. niin en hänen kanssa olisikaan.. mitähän miehenne siihen sanoisi jos sanotte hänelle suoraan asiat mitä ajattelette hänestä?

Turvattu toimeentulo...

Ettei tarvitse olla yksinhuoltajana...

Avioero hävettäisi perheen ja ystävien silmissä...

Lapset kärsisivät erossa...

Avioero vaatii energiaa, jota ei ole...



Jne



Niitä lienee aika paljon eri syitä, miksi ihmiset ovat vuosikausia väärän ihmisen kanssa yhdessä.

kun tosiaan vaa'assa painaa ihmissuhteen "hyvyys" ja "tyydyttävyys". Mun mielestä hyvän suhteen pitää olla myös tyydyttävä ja päinvastoin, jotta homma toimii. Jos kumppanin puolesta tuntee myötähäpeää, niin eihän se suhde silloin ole tyydyttävä, eihän?



Miehellä voi olla sydämen sivistystä, mutta tietynlainen nokkeluus, päättelykyky ja toisaalta asioiden kyseenalaistaminen - ne akateemisuuden yleisesti tunnistetut piirteet - saattavat olla hukassa tai peräti loistaa poissaolollaan. On ihmisiä, joita kumppanin vajavaisuus näissä po asioissa ei häiritse, mutta toisia taas häiritsee. Itsekin kuulun jälkimmäiseen kategoriaan.



Eka poikaystäväni oli monella tapaa taitava ja kyvykäs mies, mutta sosiaalisilta taidoiltaan ja asenteiltaan luolamies. Tai liekö se oli piilotettua häpeäntunnetta omasta taustastaan, mutta miehen mielestä junttimainen maalaisuus oli jotenkin erityisen hienoa. Enkä nyt siis tarkoita maalaisuutta yleensä -joka munkin mielestä on hienoa - vaan painotus on nyt nimenomaan siinä junttimaisuudessa.... Tällä miehellä taakkaa kasvatti lisäksi sen järjetön vaahtoaminen tietyistä asioista ja yksisilmäiset mielipiteet, vaikka kovin syvällistä tietoa hän ei ollut asioista koskaan kerryttänyt. Kunhan keuhkosi.



Ap:lle sanoisin, että jos et pysty näkemään miehen puutteita "rakastettavina, hellyttävinä piirteinä", niin saatatte olla suuren ongelman edessä. Iän myötä mulle on tullut sellainen tunne, että miehet pystyvät naistensa osalta mieltämään helpommin nämä tietynlaiset puutteet tai erilaisuudet, mutta meille naisille on vaikeampaa hyväksyä miehen vajavaisuus. Vaikka siis jokaisessa meissä on puutteemme, toisissa enemmän, toisissa vähemmässä määrin...

tutkii kaikki maailman ilmiöt, muodostaa niistä nopeasti mielipiteen ja on yleensä oikeassa. Mutta hän on kriittinen, ylikriittinen, sekä jollain tapaa yltiörealisti, suorastaan inhorealisti - ihmisten toiminta on hänen mukaansa vain harvoin vilpitöntä eikä toiminnan päämäärä tai perustelut ole filantrooppisia vaan itsekeskeisiä. Hän on mielestäni useimmiten oikeassa, mutta kriittisen ja sivaltelevan arvostelijan kanssa on joskus raskasta elää.

Varsinkin, kun on itsekin tarpeeksi älykäs ymmärtääkseen ettei tuollainen johda mihinkään, se on tavallaan vaan eräänlaista sisältä pursuavaa raivoa ja oman egon ruokkimista, toisten kustannuksella. Eräänlaista haavoittuvoisuutta, jopa joka peitellään tollaisella.

Jos aito inhorealismi olisi ollut ihmisen kehityksessä vallitsevana piirteenä ja sillä, ettei toisilla ole mitään väliä, kiltteys ei ole minkäänarvoista, ihmisestä ei olisi edes kehittynyt laumaeläintä.

Altruistisella käytöksellä on osansa ihmisen kehityshistoriassa, on ollut ja tulee olemaan. Sitä on kutsuttu jopa jaloudeksi :)

Itse olen seurustellut tyhmän, yksinkertaisen miehen kanssa ja ajoittain häpesin häntä valtavasti. Nykyään nauran hänelle kuten moni muukin. Tyhmyys tekee hänestä huvittavan.



Edellinen mieheni puolestaan ei ollut tyhmä, mutta kuitenkin älyllisesti eri tasolla kuin minä eikä ollut kiinnostunut mistään yhteiskunnallisista , tieteellisistä tai taiteellisista asioista. Seitsemän vuoden suhde päättyi eroon, koska tunsin itseni ajoittain todella yksinäiseksi.



Nykyinen mieheni on älyllisesti samalla tasolla kuin minä ja meillä on yhdessä hauskaa. Sanailumme on jotain mitä en ole kokenut kenenkään muun kanssa. Olemme myös samalla alalla, liikuntaharrastukset yhdistävät ja katsomme tv:stä samoja ohjelmia ja yhdessä. Meitä kiinnostaa samat asiat ja toinen ymmärtää mitä toinen kertoo ja puhuu. Hänessä on sitten omat vikansa, mutta sen olen itsestäni oppinut, että mieheni tulee olla älyllisesti samalla tasolla kanssani, jotta minulla on hyvä olla suhteessa.

Esimerkiksi jotkut todelliset nerot, Charles Darwin tai Albert Einstein, he eivät pystyneet huolehtimaan edes siitä että olisivat syöneet, jos ruokaa ei kannettu eteen, eivät pystyneet huoklehtimaan mistään "normaaliasioista". Muuta kuin juuri siitä mitä tutkivat ja mistä olivat kiinnostuneet. Samaa voisi sanoa Carl Jungista, analyyttisen psykologian "isästä" ja myös varmaan lähes monista taiteilijoista

nauti eduista ap

Paneudupa ensiksi tekstisi stilisointiin ja huolehdi siitä, että siinä ei ole niin räikeitä oikeinkirjoitus- ja pilkkuvirheitä. Tule sitten vasta purkautumaan miehesi oletetusta yksinkertaisuudesta.

Oma miehenikin on sellainen, että hänen aivonsa eivät tallenna mitään sellaista tietoa, joka ei häntä kiinnosta.



Itse taas olen ammatiltani toimittaja ja jatkuvasti ns. ajan hermoilla.



Mieheni ei ole tyhmä, mutta välillä tietynlainen vajaus yleistiedosta on aika huvittavaa. Esimerkiksi hiljattain pyöri televisiossa se ärsyttävä Gradiosa-mainos, jossa laulaa Paula Koivuniemi. Siinäpä kävi sitten ilmi, ettei mies tiennyt Paula Koivuniemeä. Pikku juttu, aika hellyyttäväkin. Toisaalta esim. historiasta hän tietää ja muistaa paljon enemmän kuin minä.



Tilannetaju sosiaalisissa tilanteissa on aika hyvä ominaisuus. Onneksi oma mies ei ole pölvästi eikä lauo idioottijuttuja. Jos edes laukoisi jotakin. :/ Small talk ei kuulu hänen verbaalisiin kykyihinsä, vaikka toisinaan se olisi ihan kohteliasta.



Onneksi tuossakin miehessä ne edut lyö tuollaiset pikkuvajaukset sata nolla, vaikka joskus toki ärsyttää.



Otan osaa!

Oma miehenikin on sellainen, että hänen aivonsa eivät tallenna mitään sellaista tietoa, joka ei häntä kiinnosta.

Itse taas olen ammatiltani toimittaja ja jatkuvasti ns. ajan hermoilla.

Mieheni ei ole tyhmä, mutta välillä tietynlainen vajaus yleistiedosta on aika huvittavaa. Esimerkiksi hiljattain pyöri televisiossa se ärsyttävä Gradiosa-mainos, jossa laulaa Paula Koivuniemi. Siinäpä kävi sitten ilmi, ettei mies tiennyt Paula Koivuniemeä. Pikku juttu, aika hellyyttäväkin. Toisaalta esim. historiasta hän tietää ja muistaa paljon enemmän kuin minä.

Tilannetaju sosiaalisissa tilanteissa on aika hyvä ominaisuus. Onneksi oma mies ei ole pölvästi eikä lauo idioottijuttuja. Jos edes laukoisi jotakin. :/ Small talk ei kuulu hänen verbaalisiin kykyihinsä, vaikka toisinaan se olisi ihan kohteliasta.

Onneksi tuossakin miehessä ne edut lyö tuollaiset pikkuvajaukset sata nolla, vaikka joskus toki ärsyttää.

Otan osaa!

Tässä juuri keskustelimme kookoshiutaleista ja mies vain totesi, ettei muuten tiedä minkälaisia ne ovat. Voi kultaa...

ja siitä keskustellessaan vaikuttaa ihan älykkäältä :) Mutta nokkeluus puuttuu..



Ja on urheilullinen ja suht komeakin, ja koulutustakin löytyy. Että onhan noita hyviäkin puolia paljon. ap

ja ajoittain todella häpeän häntä varsinkin omien sukulaisteni parissa, toisaalta taas yritän ajatella että hän on hän, ja minä olen minä...



Mieheni ei tajua joistakin alkeellisista käytöstavoistakaan mitään. Kiitokset unohtuu, ja aikoinaan lähti esimerkiksi meiltä kotoa vanhempieni luota (kun oltiin käymässä) ihan yks kaks vaan pihalle ja oli lähdössä kotiin, siis ilman sanomatta vanhemmilleni edes heippaa :O

Tätä teroitin hänelle, että meillä moista pidetään tosi moukkamaisena, että sano "Heippa" tms. kun lähdetään.. nykyään onneksi muistaa.



Mies on myös sillätavalla moukkamainen, että saattaa sanoa yks kaks päin pläsiä jollekin (esim. veljelleni joka tuli näyttämään uutta prätkäänsä) että "onpas tossa kamala xxxxx!" (en nyt muista mikä se oli...) mutta siis tarkoitan, että ei voi sanoa mistään mitään kohteliasta eikä yhtään positiivista asiaa, vaan kaivaa sen ainoan vian esiin ja sitten päivittelee sitä suureen äääneen. Sama päti esim. kun oltiin katsomassa ystäviemme uutta taloa... ja minä häpesin.



Sitten ihan muitakin tyhmyyden merkkejä, esim. mieheni ei ymmärrä mitään sivistyssanoja. Tässä yks päivä puhuin jotain ja sanoin sanan "demonstroida" ja mies oli ihan että HÄH? En minäkään kaikkia sivistyssanoja tiedä, mutta mies ei tiedä edes niitä jotka ovat ihan yleisesti käytössä puhekielessä. Niitä saan olla aina selittämässä.



Mies ei myöskään tiedä kuka esim. on pääministeri nyt, tai mikä on leskenlehti, tai milloin on äitinsä syntymäpäivä tai minä vuonna tämä on edes syntynyt :D (minäkin tiedän)



Hän ei siis tiedä mistään sellaisesta, mikä ei erityisesti kiinnosta häntä, yhtään mitään. Eikä hän näe mitään tarvettakaan tietää mistään sellaisesta mitään, mikä nyt juuri ei häntä kiinnosta. Mainittakoon, että miestäni kiinnostavat kaikki missä on moottori, sekä pelaaminen. Niistä tietääkin sitten ihan kaiken.



Mukava mies noin muuten (paitsi kännissä rasittava).

Valitsin valitettavasti puolisokseni itsenäni huomattavasti yksinkertaisemman ja kapea-alaisemman naisen. Liitosta tuli fiasko - ja siihen ajauduttiin, koska seurustelun alkuaikoina nainen tsemppasi hulluna yli oman tasonsa oikeastaan kaikessa.



Kun arki tuli, ja se tsemppaus ei enää kiinnostanut, eikä siihen oikein enää ollut aikaakaan, tasoeromme repesi kunnon kanjoniksi. Kunnon rotkon yli ei oikein tahtonut kantaa enää minkäänlainen keskustelu.



Erohan siitä tuli, ja lähtijä olin minä, mies.

Minä arvostan omaa ukkoani jos hän olis mielestäni ruma taikka tyhmä yms. niin en hänen kanssa olisikaan.. mitähän miehenne siihen sanoisi jos sanotte hänelle suoraan asiat mitä ajattelette hänestä?

Mitäs mies, tietää itsekin ettei ole penaalin terävin kynä.

Nimittäin täysin samanlaiselta kuulostaa kuin minun mieheni. Ei ole sivistymätön tai mikään autotalliin jumiutuva moottorinrassaaja, vaan kirjatietoa ja koulutusta löytyy ja omalla alallaan on todellinen tietäjä, mutta käytännön asioista on aivan kuutamolla ja tietynlaiset hoksottimet puuttuu.



Keskustelumme ovat usein ihan hirveää takkuamista, ja tuntuu että mitä arkisemmista asioista puhumme sitä enemmän vääntöä se vaatii, että menee miehellä jakeluun. Tämä tekee minut ihan hulluksi, sillä itse olen varsin verbaalinen ja työnikin on viestintäalalla. Mies ei muista mitään, mikä ei kiinnosta häntä ja niitä asioita tuntuu olevan loputtomasti. "Kaikkea" ei voi kuulemma muistaa, mutta miksi minä sitten muistan - tai ylipäätään valtaosa ihmisistä. Tuntuu yksinäiseltäkin - usein tuntuu että olen yksin muistojeni kanssa, kun luulen että meillä on ollut jokin yhteinen hieno hetki, mutta saankin huomata, että mieheltä on koko homma mennyt autuaasti ohi.



Välillä olen niin väsynyt siihen, ettei mieheni ole mitenkään sielunkumppanini, joka ymmärtäisi minua puolesta lauseesta (kun ei ymmärrä välttämättä kymmenestäkään). Kihisen raivoa ja ärtymystä nykyään valtaosan ajasta enkä tiedä, mihin tämä johtaa. Rakastan häntä (hyvinä päivinä) kuitenkin ja huomaavaisempaa ihmistä saa hakea. Tunnenkin itseni usein kiittämättömäksi paskiaiseksi ja syyllinen olo tästäkin kirjoituksesta, mutta olisi niin ihanaa, että toinen tajuaisi heti eikä viidestoista päivä jos silloinkaan... Oli pakko jakaa tämä, kun AP tuntuu elävän niin tuttua elämää...

Hänellä on hyvä koulutus. Ja sinä kutsut häntä tyhmäksi. Jokin ei nyt täsmää.



Tyhmä ihminen ei ole koulutettu, koska hänellä ei ole rahkeita siihen. Miehesi ei ole siis ilmeisesti kovin nokkela tai sanavalmis. Vähän niin kuin hidas hämäläinen? Tai hänellä ei ole maalaisjärkeä?



Eräs sukulaiseni oli varsin älykäs. Hän tiesi paljon nippelitietoa, luki paljon lehtiä ja oli ajan tasalla nykytapahtumista. Hän oli aina kiltti ja hyvin seurallinen ja vieraskorea sekä hyvin koulutettu. Silti juuri nuo vaatteistaan huolehtiminen tai verhokuvioiden ymmärtäminen jne. eivät todellakaan olleet hallussa. Hän oli jääräpäinen eikä muuttanut helpolla käsityksiään, jolloin siis antoi välillä jopa tyhmän kuvan itsestään.



Tyhmyyttä on monenlaista. Ja älykkyyttä. Mielestäni sanavalmis ja nokkela sivaltaja ei todellakaan aina ole älykäs. Ystäväni on aina sanavalmis ja osaa loukata sanoilla tehokkaasti. Hän on niin nopea loukkauksissaan, että aluksi en niihin ehtinyt edes reagoida (enkä nyt ihan tyhmä ole, vaikka en viisaammastakaan päästä, yliopistokoulutus kuitenkin ja 5 laudaturin ylioppilas) ja myöhemmin en edes pystynyt, kun olin epäuskoinen, että saattoiko hän todella tarkoittaa noin julkisesti loukata. Nykyään en juurikaan halua olla hänen kanssaan tekemisissä, sillä hän kokee olevansa älykäs vain, jos hän onnistuu laittamaan toista samalla matalaksi.



Kannattaa siis miettiä, mitä haluaa. Kiltti mies ei loukkaa sanoilla, kun ei ehkä niitä edes osaa käyttää. Nokkela taas kyllä. Oletko valmis sellaiseen?

elämästäni, pienintä yksityiskohtaa myöten. Tunnen samalla tavalla ärtymystä ja raivoa todella usein, kun tuntuu ettei toinen todellakaan tajua mitään, juuri sellaista takkuamista todella usein. Itse olen myös verbaalinen ja työssäni joudun aika paljon viestittämään ja tottunut siihen, että ihmiset ainakin esittävät ymmärtävänsä mitä heille sanon.



Taidatte olla miehesi kanssa meidän kaksoisolentojamme :)



ap

on koulunsa käynyt ja pystyy hoitamaan työnsä. Mutta ihmetyttää ja raivostuttaa tuo hitaus monissa asioissa. Ja jotenkin omituinen tapa ymmärtää asiat aivan erilailla kuin muut ihmiset. Kiusoittelenkin häntä siitä, että se on hänen ikioma logiikkansa.

Nyt täytyy lähteä nukkumaan, on ollut terapeuttista purkautua täällä.

Hänellä on hyvä koulutus. Ja sinä kutsut häntä tyhmäksi. Jokin ei nyt täsmää.

Tyhmä ihminen ei ole koulutettu, koska hänellä ei ole rahkeita siihen. Miehesi ei ole siis ilmeisesti kovin nokkela tai sanavalmis. Vähän niin kuin hidas hämäläinen? Tai hänellä ei ole maalaisjärkeä?

Eräs sukulaiseni oli varsin älykäs. Hän tiesi paljon nippelitietoa, luki paljon lehtiä ja oli ajan tasalla nykytapahtumista. Hän oli aina kiltti ja hyvin seurallinen ja vieraskorea sekä hyvin koulutettu. Silti juuri nuo vaatteistaan huolehtiminen tai verhokuvioiden ymmärtäminen jne. eivät todellakaan olleet hallussa. Hän oli jääräpäinen eikä muuttanut helpolla käsityksiään, jolloin siis antoi välillä jopa tyhmän kuvan itsestään.

Tyhmyyttä on monenlaista. Ja älykkyyttä. Mielestäni sanavalmis ja nokkela sivaltaja ei todellakaan aina ole älykäs. Ystäväni on aina sanavalmis ja osaa loukata sanoilla tehokkaasti. Hän on niin nopea loukkauksissaan, että aluksi en niihin ehtinyt edes reagoida (enkä nyt ihan tyhmä ole, vaikka en viisaammastakaan päästä, yliopistokoulutus kuitenkin ja 5 laudaturin ylioppilas) ja myöhemmin en edes pystynyt, kun olin epäuskoinen, että saattoiko hän todella tarkoittaa noin julkisesti loukata. Nykyään en juurikaan halua olla hänen kanssaan tekemisissä, sillä hän kokee olevansa älykäs vain, jos hän onnistuu laittamaan toista samalla matalaksi.

Kannattaa siis miettiä, mitä haluaa. Kiltti mies ei loukkaa sanoilla, kun ei ehkä niitä edes osaa käyttää. Nokkela taas kyllä. Oletko valmis sellaiseen?

että joku elää lähes identtistä todellisuutta tämän asian kanssa kuin minä!! Kaikki yksityiskohdat - mies suht komea, hyvästä perheestä, osaa käyttäytyä, koulutettu, tuntee "sivistyssanat", historiasta loputon tietämys jne. Mutta aivan kertakaikkiaan oma logiikkansa kaikessa ja ikävä kyllä päinvastainen kuin valtaosalla muista ihmisistä.



Olinkohan nyt 37, se "kaksoisolento" ;)

kuvastaa oikeastaan tietämättömyyttä tai jonkinlaista hajamielisyyttä, ei varsinaista tyhmyyttä. Jos mies esim. seuraisi tosi-tv:tä, arvottaisi naisia pelkän ulkonäön perusteella ja pitäisi kova-äänistä röyhtäilyä tai piereskelyä seurassa kivana pilana, alkaisin masentua.