Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on tyhmä :( Kauhea tosiasia alkanut
03.06.2010 |
vasta nyt paljastumaan. Ennen nuorempana en jotenkin huomannut sitä, mutta nykyään saan aina olla varuillani mitä ääliömäistä mies päästää suustaan esim. kun meillä on vieraita. Olen alkanut häpeämään häntä :(
On ihan hyvä isä lapsille ja ok aviomies, luotettava ja kiltti mutta hirvittävän yksinkertainen. Esim. luuli miesparka että yleisönosastolle kirjoituksen saadakseen pitää maksaa lehdelle siitä tai tänään päiväkodissa oli ihan ihmeissään että jatkuuko päiväkoti vielä avonaisena vaikka kevätjuhlatkin pidettiin ja hyvää kesää toivoteltiin..joo ei, kaikki sata lapset jäävät heti huomisesta lomalle, hoh hoijaa..
Raskasta omistaa tyhmä mies, mitä ihmettä teen?
Kommentit (129)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.06.2010 klo 08:41"]
Mitenkähän ne miehet kuvailisivat vaimojaan? Ehkä jäkättäviksi besserwissereiksi, joita on kiva vedättää. Kunhan teeskenkelee vähä-älyistä, vaimon saa raivoihinsa eikä tarvitse käydä sukulaisissa eikä työpaikan kissanristiäisissä. Olisiko niin että miehet ovatkin näissä pariskunnissa se fiksumpi osapuoli?
Oma mieheni on älykäs, mutta niin kapea-alainen ja kyyninen, että joskus meinaa hermot mennä. Toisaalta hän on myös aito eksentrikko, joten hauskaa riittää ja minulle on edullista nähdä säännöllisesti, että muista ihmisistä ei kannata paljon välittää, koska olen itse hiukan silmänpalvoja perusluonteeltani.
Koettakaa jaksaa niitä typeryksiänne, ainakin niitä on helppo manipuloida.
[/quote]
Joku ei ollutkaan niin älykäs kun luuli olevansa ja alapeukutti tätä viestiä.
[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 15:07"]
Miehellä yhdys- ja sivistyssanat ovat suurimman osan aikaa hakusessa, ylipäänsä itsensä ilmaiseminen kirjoittaen tuntuu olevan useasti alakoululaisen tasolla. Ihmisten nimet eivät pysy muistissa, ihan yleisesti tunnetuista henkilöistä lähtien. Maantieto ja yhteiskunnalliset asiat... niistä ei edes kannata keskustella kun Kiinan pääkaupunki on Tokio ja sitä rataa. Huumorintajut on meillä aivan erilaiset. Siinä missä itse rakastan sarkasmiin nojaavaa huumoria, hän vastaa kertomalla Kilon poliisista tuttuja kuluneita paskavitsejä ja linkittämällä "huumorikuvia" LiibaLaabasta.
Viihdyn hänen seurassaan kuitenkin suurimman osan ajasta erinomaisesti ja seksi on parasta mitä olen ikinä harrastanut. Epäilen vaan kuinka pitkään kestän näiden vikojen kanssa. Paskamaista pitkittää eroa, jos nämä ajatukset riivaavat harva se päivä.
[/quote]
Jos se oli sarkasmia että Tokio on Kiinan pääkaupunki? Itsekin heitän tollasta läppää joskus.
Just joku ikämummo kertoi (iltapaskassa jota nämä "sydäMMEn sivistymättömät" älyköt eivät lue) pitkän ikänsä salaisuudeksensa, että pysyttelee miehistä erossa.
En halua elää kovin vanhaksi, mutta ehkä sitten elän, koska on niin epätodennäköistä, että sopivan miehen löytäisin. Jos väestöstä noin 90% on vähemmän älykkäitä kuin minä, ja noin puolet miehistä ovat pettämiseen taipuvaisia, niin matemaattisesti on aika kehnot näkymät.
Tässä ketjussa on selkeästi vähän kahta eri koulukuntaa; toiset eivät tiedä mitä älykkyys on ja luulevat sen olevan samoista asioista kiinnostumista ja similaarisen "yleis"sivistyksen omistamista, toiset sitten oikeasti ovat retardin kanssa naimisissa.
Se on oikeasti täyttä helvettiä, jos toinen on eri tasolla. Ei tarvitse olla kuin 120 äo, niin kärsii siitä. Pikkuisen keskimääräistä tyhmempi heppu voi verrata seuransa mielekkyyttä, siihen jos itse joutuisi olemaan kehitysvammaisen kanssa, tai peräti apinan.
En tarkista tekstiäni kun olen nyt sellainen eksentrikko.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 23:09"]
Just joku ikämummo kertoi (iltapaskassa jota nämä "sydäMMEn sivistymättömät" älyköt eivät lue) pitkän ikänsä salaisuudeksensa, että pysyttelee miehistä erossa.
En halua elää kovin vanhaksi, mutta ehkä sitten elän, koska on niin epätodennäköistä, että sopivan miehen löytäisin. Jos väestöstä noin 90% on vähemmän älykkäitä kuin minä, ja noin puolet miehistä ovat pettämiseen taipuvaisia, niin matemaattisesti on aika kehnot näkymät.
Tässä ketjussa on selkeästi vähän kahta eri koulukuntaa; toiset eivät tiedä mitä älykkyys on ja luulevat sen olevan samoista asioista kiinnostumista ja similaarisen "yleis"sivistyksen omistamista, toiset sitten oikeasti ovat retardin kanssa naimisissa.
Se on oikeasti täyttä helvettiä, jos toinen on eri tasolla. Ei tarvitse olla kuin 120 äo, niin kärsii siitä. Pikkuisen keskimääräistä tyhmempi heppu voi verrata seuransa mielekkyyttä, siihen jos itse joutuisi olemaan kehitysvammaisen kanssa, tai peräti apinan.
En tarkista tekstiäni kun olen nyt sellainen eksentrikko.
[/quote]
Hehe, kukaan ei ole koko ajan nuppi terävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.06.2010 klo 14:30"]pilkut paikoilleen - en voisi kuvitellakaan, että eläisin niin tyhmän naisen kanssa, jolla ei ole kykyä pilkuttaa viestejään. En oikein jaksa uskoa, että työsi perustuu viestittämiseen.
elämästäni, pienintä yksityiskohtaa myöten. Tunnen samalla tavalla ärtymystä ja raivoa todella usein, kun tuntuu ettei toinen todellakaan tajua mitään, juuri sellaista takkuamista todella usein. Itse olen myös verbaalinen ja työssäni joudun aika paljon viestittämään ja tottunut siihen, että ihmiset ainakin esittävät ymmärtävänsä mitä heille sanon. Taidatte olla miehesi kanssa meidän kaksoisolentojamme :) ap
Rakas ystävä,
noloa urputtaa pilkuista ja sitten itse tehdä pilkutusvirheitä. Moni varmaan kestää pilkkuvirheetkin, mutta lisäksi sinunkin viestistäsi löytyvä ontuva syntaksi kertoo karua kieltään myös ajatuksen kirkkaudesta.
"Viestittäminen" on muuten harvinainen työtehtävä, kun taas ap on viestinnän ammattilainen.
-ohis
[quote author="Vierailija" time="03.06.2010 klo 19:13"]Tyhmä ihminen on sellainen, joka puhuu oikeasti tyhmiä juttuja. Rasistisia vitsejä, naista alentavia vitsejä.. Myös sellainen joka rehentelee palkallaan ja omaisuudellaan aina kun on tilaisuus, mieluiten sellaisten aikana joilla on hänen mielestään huonommat palkat/tittelit. Vetää persekännit, on "tietävinään kaikesta kaiken" niin selvinpäin kuin hönössäkin, nolaa itsensä. Sellaista saa hävetä aina ja kaikkialla ja tosiaan niin, että tämä asianomainen vieläpä kuvittelee olevansa muita kunnioitettavampi yksilö.
[/quote]
Eiks tyhmä oo viisaan vastakohta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, minullakin on lisättäväni tähän keskusteluun...vaikka en kaikkia viestejä kerennytkään lukea, niin sanonpahan vaan, että kaikki on suhteellista. Kukin tietysti sisimmässään tietää kenen kanssa haluaa elää, mutta onkohan kenenkään mies niin tyhmä, ettei edes tajua mitä viitteitä sossuun on vietävä vaikka se on hänelle kolme kertaa paperilapulla näytetty ja lisäksi ääneen kerrottu?
Asiassahan on toki muitakin puolia niinkuin tässä miehessäkin. Tällainen vaan pistää miettimään erittäin ankarasti kaikenlaista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasa-arvon nimissä vaadimme "vaimoni on tyhmä"- ketjun aloittamista..
pilkut paikoilleen - en voisi kuvitellakaan, että eläisin niin tyhmän naisen kanssa, jolla ei ole kykyä pilkuttaa viestejään. En oikein jaksa uskoa, että työsi perustuu viestittämiseen.
elämästäni, pienintä yksityiskohtaa myöten. Tunnen samalla tavalla ärtymystä ja raivoa todella usein, kun tuntuu ettei toinen todellakaan tajua mitään, juuri sellaista takkuamista todella usein. Itse olen myös verbaalinen ja työssäni joudun aika paljon viestittämään ja tottunut siihen, että ihmiset ainakin esittävät ymmärtävänsä mitä heille sanon. Taidatte olla miehesi kanssa meidän kaksoisolentojamme :) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen seurustellut tyhmän, yksinkertaisen miehen kanssa ja ajoittain häpesin häntä valtavasti. Nykyään nauran hänelle kuten moni muukin. Tyhmyys tekee hänestä huvittavan.
Edellinen mieheni puolestaan ei ollut tyhmä, mutta kuitenkin älyllisesti eri tasolla kuin minä eikä ollut kiinnostunut mistään yhteiskunnallisista , tieteellisistä tai taiteellisista asioista. Seitsemän vuoden suhde päättyi eroon, koska tunsin itseni ajoittain todella yksinäiseksi.
Nykyinen mieheni on älyllisesti samalla tasolla kuin minä ja meillä on yhdessä hauskaa. Sanailumme on jotain mitä en ole kokenut kenenkään muun kanssa. Olemme myös samalla alalla, liikuntaharrastukset yhdistävät ja katsomme tv:stä samoja ohjelmia ja yhdessä. Meitä kiinnostaa samat asiat ja toinen ymmärtää mitä toinen kertoo ja puhuu. Hänessä on sitten omat vikansa, mutta sen olen itsestäni oppinut, että mieheni tulee olla älyllisesti samalla tasolla kanssani, jotta minulla on hyvä olla suhteessa.
Ensimmäinen pitkä suhteeni kaatui osin siihen, että mies oli tyhmä. Hän myös vaikutti jopa tyhmemmältä kuin olikaan, koska hänellä oli ehkä vähän sanasokeutta tms, ja käytti siksi vähän hassuja sanoja joskus. Mutta siis paikoin hänen yleissivistyksensä oli tosi vajaa. Esim. hänen mielestään Venäjä ei kuulunut Eurooppaan miltään osin. Kun hänelle löi faktat pöytään, niin hän rupesi vetoamaan, että hänellä on oikeus mielipiteeseensä! No joo, mutta ei kai Euroopan rajat oo mikään mielipideasia? Miestä otti päähän kun olin useemmiten oikeessa, ja sitten minä olinkin pätijä! Hän myös käyttäytyi tosi tökerösti. Jos vaikka kerroin jostain harrastusjutustani, niin hän saattoi vain tokaista, ettei kiinnosta. Mut mun ois pitänyt olla suunnilleen onnesta soikeena, kun hän sai karatessa vihreän vyön ja toimia hänen harjoitusvastustajanaan. Lisäksi kun hän osti pari kertaa kukkia, niin mun ois pitänyt koko ajan niistä kiittää ja olla jalat levällään seuraavan kuukauden. Hänen juttunsa vaan oli tärkeitä, ei ikinä mun. Esim. koiran lenkittäminen oli mun vastuulla, koska hänen _mielestään_ koira ei tartte joka päivä pitkää lenkkiä. Koira oli hänen nimissään, mutta otin sen erossa itselleni, koska en voinut jättää sitä niin huonolle hoidolle. Nyt jälikäteen voin vaan suuresti ihmetellä, miten haaskasin aikaani niin huonon miehen kanssa. No, ap:n mies sentään on kiltti, mutta voin kyllä käsittää, että tyhmyyskin ottaa aivoon. Tosi vaikea tilanne. Miehelle, joka ei vaikka ikinä siivois, vois sanoa että tekis osuutensa, mutta ei kyllä tyhmyydestä voi mennä sanomaan. En suoraan sanottuna tiedä miten itse toimisin ap:n tilanteessa.
Mä olen verbaalisesti sanavalmis, tajuan asiat hetkessä ja osaan käyttäytyä sosiaalisissa tilanteissa luontevasti. Mieheni taas ei ole näistä mitään, mutta eihän tyhmäkään ole, päinvastoin hän on erittäinkin älykäs esimerkiksi matemaattisesti, on oikealla tavalla kriittinen ja ymmärtää asioita laaja-alaisesti. Silti ottaa päähän se, että joitain yksinkertaisia asioita saa vääntää rautalangasta eikä kaikissa tilanteissa aina osaa ihan käyttäytyä asianmukaisesti. Kaipaan myös verbaalista sarmasmia ja hassuttelua, sillä niissä koen olevani hyvä, mies taas ei ymmärrä sitä puolta minussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meilläkin mies tietää eri asioista kuin minä, ja varsinkin käytännön jutut (kuten tuo turvaistuinesimerkki) ovat hänelle vaikeita. Välillä ärsyttää, kun tuntuu, että joku itsestäänselvä yleissivistykseen kuuluva asia on miehelle vieras - mutta sitten voin taas palauttaa mieleeni ne kaikki sadat faktat esim. historiasta, jotka itselleni ovat hämärän peitossa.
En ole koskaan pitänyt miestäni tyhmänä, vaikka välillä revinkin tukkaa päästäni hänen vuokseen. Toivottavasti hänkään ei pidä minua. Ainakin olemme sitten hyvä tiimi Trivial Pursuitissa. :)
Joskus tuntuu että sillä on pikkasen tilannetajun kanssa ongelmia. Samoin se että välillä se selittää jotain juttua tosi tärkeenä mutta ihan helvetin pitkäveteisesti niin että kuulijat selkeesti kyllästyvät.
Eikä se itsekään aina kuuntele tarkkaan. Jos sille kerrotaan tai selitetään joku asia, niin 5 min. päästä se kysyy siitä just sille selitetystä asiasta, noloa!
Mainio ketju :D
Ymmärrän hyvin aloittajaa, on kurjaa olla suhteessa typerämmän tai hurjasti älykkäämmän kanssa. Itselläni on kokemusta kummastakin. Älykäs mies oli siis huomattavasti keskivertoa älykkäämpi ja tästä syystä hiukan omissa maailmoissaan. Toinen mies hiukan yksinkertaisempi tapaus. Jälkimmäinen ei esim. ymmärtänyt miksi kuolemantuomio on huono vaihtoehto rangaistuksena. Ei kyennyt tai halunnut analysoida tietoa ja muodostaa omia mielipiteitä.
Mielestäni merkittävä ero on silloin, jos toinen ei ole lainkaan kiinnostunut kehittämään itseään. Älykkyyttä on monenlaista ja tasoista, mutta kiinnostuksen puute itsensä kehittämiseen ja ympäröivään maailmaan ratkaisevat mielestäni.
kiltin ja tyhmän miehen kanssa. Nimen omaan siinä mielessä tyhmän, että oli jotenkin vaan hidasälyinen, aina vähän pihalla keskusteluista (esim isommassa porukassa), huono yleissivistys ja ulosanti. Aina sai vähän olla varpaillaan, mitä se möläyttää kaveriporukassa ja miten se katselee muita tietääksenn, onko jooku juttu vitsi vai ei...
Mies oli oikesti niin kiltti ja hidas tossukka, että siitä ei saanut minkäänlaista haastetta ja vastusta. Eikä tukea. En haikaile mitään ilkeää, älykästä sivaltelijaa, mutta jonkinlainen älyllinen vastus mies kyllä saa olla. Ei seksikään toimi, jos toinen on ihan eri aaltopituudella.
Nykyinen mies on onneksi terävä, vaikkei seurassa paljon itseään tuokaan esille. On kuitenkin aivan eri juttu olla jossain kylässä, kun saa ennemminkin ihailla puolisonsa kommentteja ja huomioita (;)) kuin hävetä niitä ;D
Mieheni on kiltti, ystävällinen, ottaa toiset huomioon, hyvä isä, mutta yksinkertainen ja tyhmä. On kyllä lukenut itsensä insinööriksi, mutta elämän perusjutut on välillä niin hukassa. Ei tajua mitään politiikasta, ei verotuksesta, ei yhteiskunnallisista asioista. Ei ajattele miten asiat kannattaa tehdä, vaan yleensä joutuu tekemään samaa tyotä kahteen kertaan. (Tyhmä paljon työtä tekee...) Nyt kun rakennetaan yhteistä taloa tämä vaan konkretisoituu. Minä selvitän raha-asiat, vakuutukset, sopimukset, ostot, aikataulutuksen, kilpailutuksen. Mies osaa käytännössä rakentaa ja heilutella vasaraa, mutta työnvaiheet täytyy käydä itse läpi, koska muuten aikataulut sekoaa. Olemme hyvä tiimi yhdessä, mutta olisi kiva jos toisellakin olisi aivot.
Minunkin mieheni on älyllisesti aivan eri sfääreissä. Ei osaa keskustella päivän politiikasta, yleissivistys vajavainen, ei ole kiinnostunut kuin itsestään. Saurusteluaika esitti muuta, nykyään ei edes halua kehittää itseään.