***LOKAVAUVAT 2011*** heinäkuussa

Moi!



Kahden viikon kesäloma takana ja eilen shokkipaluu takaisin sorvin ääreen. Huomaa kyllä, että suurin osa työporukasta lomalla, kun muutamat jäljelle jääneet saa sitten huhkia ihan urakalla...grr! No ens ma onneksi lääk nla, jos tuntuu että ahsitaa ja puhistaa ja supistaa, niin ajattelin vakavasti keskustella sl:n tarpeesta. Lepopulssi lähes 100 ja pää kipeä jo puolilta päivin, ei hyvä! Paineet onneksi pysyneet matalina. Lisäksi vanha sektiohaava on alkanut vaivata, välillä tuntuu tosi ikäviä kipuja oik alavatsalla, ilmeisesti kiinnikkeitä kasvanut, jotka nyt sitten venyvät kohdun kasvaessa. Pikkuneiti onneksi alkanut nyt ilmoitella itsestään säännöllisesti pienin potkuin ja liikkein, ihana kun on jotain konkreettista mitä seurata!



Viimeksi tuskailin siitä reilusta painonnoususta, ja syykin löytyi; ummetus... Nyt kun olen alkanut joka päivä pehmittä vatsaa luumumehulla ja Vi-siblinillä, niin vatsa alkanut toimia eikä paino ole enää noussut samaan tahtiin. Suosittelen!



Äitiysrahapaperit pistin postiin ennen juhannusta, kovasti jo pakkausta ootellaan! Muistelen, että esikoisen aikana siinä meni lähes pari kuukautta ennenkuin saapui. Kiva kuulla, että joku on jo paketin saanut! :)



Tsemppiä siskot helteiden kanssa, muistetaan juoda tarpeeksi ja nostetaan välillä jalat pöydälle!



Mariapuuro 25+5

Tänään oli neuvola taas pitkästä aikaa. Kaikki oli hyvin ja raivotarjonnassa pikkuinen masussa oleskelee. :) On taas ollut todella vilkas tapaus tuo masuasukki, tuntuu ettei olisi paikoillaan ollenkaan. :D No ainakin on hyvä mieli kun liikkeitä tuntuu, ovat alkaneet olemaan jo välillä vähän kivuliaitakin, voimia kun alkaa jo pojalla olemaan. Hemoglobiini oli vähän laskenut ja neuvolatäti ehdotti piakkoin otettavaksi pienen rautakuurin, mutta ei ollut mitenkään hälyttävästi laskenut. Jos väsymystä ilmenee enemmissä määrin niin täytyy varmaankin pientä kuuria aloitella. Paino kulkee samoissa kun esikoisen kanssa tässä vaiheessa, joten en ole huolissani. Alkupaino kylläkin oli vähemmän kuin esikoista odottaessa, mutta johtuu varmaan imetyksestä että paino tippui niin paljon. Supisteluja on ollut päivittäin ja jopa kivuliaitakin. Neuvolatäti varasi lääkäriajan parin viikon päähän, jotta vähän nähtäisiin mikä tilanne on kohdunsuulla. Toivottavasti nyt pysyisi vielä sen kymmenisen viikkoa masussa. :)



Esikoisen synttärit juhlittu, ihanaa! Stressi kaikkosi sen asian osalta, aina kauhea järjestely ja leipominen. Ensi vuonna sitten uudestaan! :D Omatkin synttärit lähestyy parin viikon päästä, mutta en kyllä meinaa mitenkään juhlia. Kai sitä voi kahvit keittää jos joku kylään tulee, mutta salaa toivoin ettei kukaan tulisi. :D



Käytiin miehen kanssa katsomassa tuplarattaita ja löydettiinkin mieleiset, Emmaljungan twin nitrot. Ne olivat kätevät kaikin puolin ja niissä oli kääntyvät etupyörät. Tilavatkin olivat, haluan että esikoisella on tilaa istua vaunuissa mukavasti. :) Mahtuupahan ehkä vielä ottamaan päikkäreitä siellä vaunuissa vauvan synnyttyäkin kun ovat tilavat. :) Käydään kylläkin ostamassa vaunut vasta lähempänä h-hetkeä, varmaankin joskus 35 viikon paikkeilla. :)



Viikonloppuna olisi edessä kylpyläreissu. Ihanaa! Tyttökin rakastaa vedessä temmeltämistä. Oltiin sunnuntaina Serenassa ja tyttö oli onnensa kukkuloilla ja tyytyväinen koko päivän. :)



Äitiyspakkauskin tuli viime viikon perjantaina ja se on jo ihailtu, poikamaisia vaatteita olivatkin, mutta sopii meille hyvin. :) Pestynä ovat jo tulokkaan vaatekaapissa. :) Voi tätä odottelua!



Hyviä vointeja kaikille! Kasvatelkaa masuja ja muistakaa juoda paljon!



Vaniliini 28+0

heipä hei!



Painoa ei ole mulle tullu vielä yhtään, mutta neuvolatäti sanoikin et ei haittaa kun lapsikin alkaa saamaan massaa vasta vk 30. Ja mikä koomista, kun paino ei ole lisääntynyt mutta juuri sf mitta huikelehtii yläkäyrillä eli mahani on kummiskin tosi iso. Noh nyt toissapäivänä olin lääkäri-neuvolassa ja se sanoi, että mahan koko ei ole yhteydessä lapsen kokoon (kun joku kyselikin tästä sf-mitasta). Siihen vaikuttaa moni asia, lapsiveden määrä, kohdun asento jne. Mullakin lapsen koko vastasi viikkoja ja vettä oli runsaasti. Ja mahan muotokin on erilainen nyt kun esikoista odottaessa, on tosi edessä. Ja vielä se lääkäri sano, et venyy maha nyt paremmin/nopeammin kun kummiskin lyhyt aika edellisestä synnytyksestä (helmikuu 2010). muakin supistaa päivittäin ja paikat jo pehmentyneet.



Toivottavasti kummiskin pysyy sisällä ainaski samoille viikoille ku esikoinen,37.



vauvantarvikkeista puuttuu vielä sänky ja vaunut. esikoisen vaunut kun saan myytyä niin ostetaan tuplat.



Mansikan makuisiä päiviä kaikille!!!



Nunu 24+6

Oli mukava reissu, vaikka onhan se erilaista mennä 1-vuotiaan kanssa kuin kahdestaan. Oli erilaista jopa viimeksi kun oltiin vuosi sitten häämatkalla tyttö mukanamme. Pienihän se silloin vielä oli, eli söi ja nukkui ja äiti ja isi sai nauttia ravintolaruuasta, poreammeista jne. sillä aikaa kun tyttö nukkui vaunuissa. :) Nyt sai jo mennä lasten ehdoilla, eli leikkihuoneessa ja lastenaltaissa käytännössä aika kului. Tyttö tykkäsi ja olihan meillä hauskaa, mikä on pääasia. :)



Tyttö on ottanut askelia ilman tukea oma-aloitteisesti muutamia päiviä, kyllä se kohta siis lähtee täällä taapertamaan. :)



Masuvauveli jatkaa vilskettä masussa, on tosi kova potkimaan. Ei ole enää huolta liikkeiden vähyydestä, tosin liikkeetkin tietty alkavat jo kaikki tuntumaan kun ei siellä kohdussa enää tilaa ole vauvalla kauheasti vapaasti porskutella. :) Jännä ajatella että laskettuun päivään on enää 11 viikkoa. Apua! Raskausaika on mennyt todella nopeasti!



Nauttikaa lämpimistä ilmoista ja kasvatelkaa masuja! Kertokaa kuulumisia, niitä on kiva lukea!



Vaniliini 29+0

Täälläpä yksi surumielinen mamma, tuntuu että mä vaan valitan koko ajan kun kaikki on huonosti ja musta tuntuu ikävältä, kun en osaa iloita raskaudesta !! Masu on ihana, liikkeet on ihania jne, mutt nyt supistusten takia sairasloma jatkuu .. Syksyllä oli km ja nyt ajattelin et rakenneultran jälkeen mä voin relaa, mut ei, tuntuu et sit kun pieni on sylissä niin sit uskallan ajatella, et ehkä tästä tulee vielä jotain .. argh.



mut onneks ihania ilmoja, mä nautin kesäkuumasta enkä oo ainakaan edellisiä helteitä kokennu mitenkään tukalaksi, turvotuksiakaan ei ole.. vielä. eikä toiv tuu ;)

mä en oo ikinä ollu muutenkaa kuvauksellinen ni pelottaa jo valmiiks sit sairaalassa kuvatuksi tuleminen, pakko mennä värjäyttää ripset ja kulmat hyvis ajois, näytän muuten ihan jyrsijält :D



ettiskelin koneelta jo viestimallejakin, mitä lähettää sitte synnytyksen jälkeen sairaalasta, ihan mälsiä kaikki kun ei haluis mitään runoa mutt jotain nättiä kuiten :)

vaunut kasattiin toissailtana, ja äitiyspakkaus tongittu, seuraavaks taidan alkaa peseen pienen vaatteita, ei oo enää kun 12, KAKSITOISTA, viikkoa laskettuun aikaan.. hurjaa !!



pieni surku on muutenkin, minun rakas hauva tuli tosi kipeäksi pari vk sitten ja jouduttiin sitten luopumaan siitä. on niin kovin kurjaa kun se ei ole täällä tepsuttelemassa ja eilen just sanoin anopille, et oon iltasin miettin kun tuntuu et miks pää ihan jumissa ; empä ole sen jälkeen mitään ylimääräistä ulkona käynyt päivittäin, toisinaan iltaisin pyydän ukon mukaan pienelle kävelylle mutt koirankaa käytiin useemmin tietenkin ja pidemmällä. mä olen tosi huono siirtymään ulos vaik ihailenkin ilmaa, kone on niin vaikee viedä ulos eikä siel oo kunnon löhöpaikkoja ;)



... meillä pieni oli perätilassa rakenneultrassa.

neuvola ei ole asiasta puhunut ja seuraavaan käyntiin vielä kolmisen viikkoa, mitä mitä mitä .. ? netti on ärsyttävä paikka, ei faktatietoa juuri mistään, vain keskustelunpätkiä sieltä täältä joissa äidit itse miettivät asioita, raivostuttavaa ! mä haluan oikeaa tietoa asiasta, mitä tarkoittaa synnytyksen kannalta jne ...

Hurraa, kohta paukkuu 30-viikot rikki, vihdoin ja viimein :) tiällä jaksellaan helteistä huolimatta suht mukavasti, tosin tännään piti käyvä verikokeissa, kun mulla on alkanut kämmenet ja maha kutisemaan,,,ei koko aikaa, mutta päivittäin. Vanhimmaista neitosta odottaessa mulla todettiin se maksan tomintahäiriö ja nyt sitten hiukan kauhulla ootellaan vastauksia noista näytteistä,,,toivottavasti ei mittään löyvy.



Viikko sitten meillä oli kontrolli-ultra ja edelleen meijän otuksen paino jätättää jonkun verran,,,,eli viikot oli sillon tasan 28, mutta ultran mukkaan viikot olis ollut 26+3 eli painoa oli otuksella 995g. Seuraavan kerran tuas kaveria tsiikaillaan viikolla 32 eli muutaman viikon päästä. Lääkäri ei tosin kovin huolissaan tuosta painohommasta ollut, kun minä itekkin oon aikas pieni (157cm) ja mies oli syntyessään vain 2500g vaikka täysillä viikoilla syntyi ja nyt on sitten yli 180cm roteva ukko. Rakenteet ym näytti olevan tämän ultran mukkaan kunnossa ja toivottavasti tietenkin myös jatkossa :). Kohdunsuulla ei onneksi pehmenemistä lukuunottamatta ollut tapahtunut mittään, joten nyt oon käynyt hiukkasen pitemmilläkin lenkeillä jopa :) tuo painon nousu pelottaa ihan vietävästi (tähän saakka on noussut vaihtelevasti 5-7kg). Minulla jäi 5kg nuorimmaisesta vielä kannettavaksi, joten ihan älyttömiä ei tartteis painon nyt nousta, vaikka lähtötilanne olikin normipaino. Minulla ei ole raskauksien jälkeen paino kovin mukavasti pudonnut vaikka töitä sen etteen oon koittanut aina tehä, joten täytyy nyt yrittää jo raskauden aikana taistella :D



Mies jää perjantaina lomalle ja sittenpäs ajattelin rueta tekemään vaatekaappiin tilaa uuden tulokkaan varusteille. Tuplarattaita oon koittanut katastella nettikirppareilta tuloksetta...pitäneen aktivoitua hiukan paremmin asiaan, kunhan tässä ennättää. Meijän lähipiiriin on syntynyt paljon vauvoja ja nyt kyllä on ittelläkin jo niin mieletön vauvakuume että :) sais nämä viikot madella hiukkasen noppeemmin siihen lokakuulle :)



Mirr: kurja kuulla, että jouvuitte luopumaan koirasta :( voimia sinulle! Tuosta perätilasta,,,meille just lääkäri sano viime ultrassa (viikot oli28), että vauvat suattaa pyöriä aikas myöhäseilläkin viikoilla vielä kupperkeikkaa,,,,meilläkään kaveri ei ollut "oikeassa" asennossa vielä :) minun hyvän ystävän vauva käänty just ennen laskettua vasta "oikeaaan" asentoon. Tuosta oon kyllä kans yhtä mieltä, että kun jottain tietoa alat netistä ehtimään niin sivu on vuan täynnä, yleensä vielä aika vanhoja keskustelunpätkiä, melkonen viidakko on löytää virallista tekstiä.



Meillä oli viime viikko kaverin liikkumisen suhteen tosi hiljasta siis liikkui muttei niin aktiivisesti kuin normisti. Sitä kesti aikas tarkalleen viikon ajan, inhottavaa panikointia oli tuasiinsa. Nyt sitten viikonlopusta alkaen on tuas liikkeet tuntunu entiseen malliin, onneksi :D mutta tässäpäs sitä tuasiinsa sitä ommaa olloo on tuas vuodateltu :) kirjoittakaahan kuulumisia, niitä on oikeesti tosi mukavaa lukea!



Helteistä heinäkuuta kaikille ja muistakeehan juuva hyvin :)

Juuliska ja Otus 29+1

Itsellä on esikon pakkaus tallella ja kai pitäis rahana ottaa vaikka olisikin ihana päästä hipelöimään uusia vaatteita. Siinä kuitenkin tulisi niin paljon turhaa kahteen kertaan.



Olin taas sokerirasituksessakin, kun ekassa oli kuulemma liian hyvät arvot!? No, läpi meni ja arvot normaalit, huh. Sukurasitteena kun on diabetes, niin pelkäsin vähän tulosta.



Pitää ehkä laittaa hormonien piikkiin, kun tuntuu että saan itkun joka asiasta aikaiseksi. Pienetkin vastoinkäymiset itkettää ja tuntuu, että niitä vastoinkäymisiä onkin vähän liikaa. Miestäkään ei pahemmin tunnu tämä raskaus kiinnostavan, ei ole edes kertaakaan koittanut vauvan liikkeitä vatsan päältä :( Jos joku kysyisi, koska on laskettu aika niin ei osaisi vastata.

Meillä remontti ja muutto olivat kesän alussa, eikä vieläkään paikat ole kunnossa. Jostain syystä se stressaa pahasti. Kuvittelin laittavani tässä vaiheessa vauvajuttuja kuntoon, mutta koko koti vaatii vielä kunnostusta. Ja sitten joku (ainakin omasta mielestä) poikkipuolinen sana ja alan itkeä.

Kesäloma alkaa olla takana ja töihin pitäisi palata. Tuntuu kuitenkin aika hankalalta.

Meillä onneksi mieskin on tässä mukana ja halailee, kun itkettää.

Äitiyspakkaus otettiin ja se on tosi hyvä. :) Pesin vaatteet jo, kun ulkona oli upea keli kuivattaa niitä.

Mimmi33 ja Tikru 29+5

Täällä kuumuus käy voimille, supistelee ihan kiitettävästi, mutta suurin osa onneksi kivuttomia. Lääkärineuvolassa kaikki on ok, rautaa oon syönyt jo aika kauan ja nyt viimeksi neuvolassa tuli pohjalukema rautalääkityksestä huolimatta. Joten nyt lisättiin annostusta. Toivottavasti nyt nousisi. Painoa tullut n. 7kg.



Vauva on täälläkin perätilassa ja kyllähän se neuvolantäti sanoi, että on sillä aikaa vielä kääntyillä. Meidän kuopushan syntyi perätilassa, pylly edellä. Kaikki meni tosi hyvin, ei kauheasti eronnut tavallisesta synnytyksestä. Rv 37 oli kääntöyritys, joka epäonnistui. Otettiin lantiosta magneettikuvat ja vauvasta tehtiin tarkka painoarvio, jotta selviää mahtuuko syntymään alateitse. Väljä lantio mulla kuulema on. Yli nelikiloista ei saa synnyttää alakautta, ettei vaan jää jumiin ja yliaikaiseksi raskautta ei päästetä.



Lasketulle päivälle oli kontrolliaika (olisi varmaan käynnistetty jo silloin tai pian), mutta tyttö syntyi ennen sitä. Kuulema n. 3-5% täysiaikaisista vauvoista on loppuvaiheessa tai syntyy perätilassa. Joten suurin osa siis kääntyy.



Kääntöyritykset joko onnistuu tai epäonnistuu, siitä ei ole mitään takeita. Mutta epämukavalta se tuntuu, ei kuitenkaan kipeältä. Mutta kyllä maha on arka sen jälkeen.



Synnytyksen hoitaa aina lääkäri, koska kun pää syntyy viimeisenä, on riskit aina vähän isommat (hapenpuute, pää ei mahdukaan syntymään). Äidin täytyy olla täysillä mukana, koska esim. imukuppia ei voi käyttää. Väliliha leikataan kai aina. Ponnistusvaihe on aika erilainen, koska piti antaa kehon hoitaa homma aluksi (ei saanut heti ponnistaa). Kun pylly on syntynyt, lääkäri auttaa jalat ja kädet sekä pään syntymään.



Mua ei huoleta yhtään synnyttää uudestaan perätilassa, ainoat huolet on vaan että ehtiikö sairaalaan (viime synnytys 1h 25 min) ja onko vauvan lonkat kunnossa. Meillä tyttö joutui pitämään lonkkalastaa 2kk, koska lonkat ei olleet kunnolla paikoillaan (pitkän perätilan aiheuttamaa, ei synnytyksen).



Multa voi ainakin kysellä lisää perätilasta, jos on kysymyksiä, koska mulla on siitä kokemusta.



Saara rv 30+3

Kyllä on ollut ihanaa kun on ollut lämmintä. Meillä makuuhuoneessa on onneksi kylmälaite, joka tekee öistä mukavia. :) Tietysti vessaan saa yöllä herätä ja viime yönä podin pahaa oloa. Närästyslääke lievensi pahan olon tunnetta ja sain jatkettua taas nukkumista. Eilen tulikin syötyä liikaa herkkuja kun tuli tehtyä synttärikakku omien synttäreiden kunniaksi, 20 tuli eilen siis mittariin. On se jännä ajatella että 20-vuotiaana minulla on pian jo kaksi lasta. Ei olisi muutama vuosi sitten osannut kuvitella että tilanne on tällainen, vaikka aina olen ajatellut että haluan lapset nuorena. :) Niin se elämä vaan yllättää, positiivisella tavalla tietenkin. :)



Vauvan perätilasta puhuttiin. Aika hurjalta kuulostaa tuo perätilavauvan synnyttäminen, minusta kun ihan jo normaalisti tuleva vauva ei ollut mikään yksinkertainen juttu saada ulos, tai ainakin se vei aikaa. No onneksi noissa ollaan tosi varovaisia ja tutkitaan just tilanteet hyvin, että kannattaako edes yrittää synnyttää perätilassa olevaa. Meidän vauveli on nyt ollut jo pitkään pää alaspäin ja työntää itseään alaspäin niin lujasti, että välillä tuntuu todella ilkeältä kohdunsuulla. Potkut sattuvat kyljessä, poika potkii todella lujaa. Tuntuu että iho repeää. :D Todella vilkas on ollut edelleen tämä tapaus, vilkkaampi kuin esikoinen ja minä kun luulin että siitä vilkkaampaa masuasukkia ei ole, olinpahan väärässä. :D



Supistellut on edelleen ihan kiitettävästi, lääkäriaika on perjantaina, jolloin nähdään tilanne, toivottavasti kaikki on hyvin ja vauva pysyttelee masussa vielä tovin. 8 viikon päästä olisi hyvä hetki tulla. (Sitä kun kysytäänkin niin paljon minulta. :D)



Täällä mies on tukenut paljon minua. Aina jaksaa lohduttaa ja selvittää kaikki pienimmätkin ongelmat mitkä mun pääkopassa jyllää. Ja nyt on alkanut tulemaan jalkahierontoja joka päivä! :) Kyllä se vaan on uskomaton mies, ei voi muuta sanoa. :)



Nauttikaa lämpimistä ilmoista!



Vaniliini 30+0 (Kyllä aika on mennyt nopeasti! Enää 10 viikkoa laskettuun päivään. Toivottavasti poika päättää olla kärsimätön ja syntyä vähän aikaisemmin.)

Moi,



kävin tänään synnytyspelkopolilla. Sain sinne lähetteen neuvolasta, kun jäi esikoisen synnytyksestä asioita mietityttämään ja ahdistamaan. 2v sitten jouduttiin tekemään kiireellinen sektio sydänäänten laskun ja pitkittyneen synnytyksen vuoksi. Syynä oli yllätysiso poika, 4,7kg. Tykkäsin, että oli helpottavaa käydä omia huolia ja pelkoja läpi ammatti-ihmisen kanssa, sain jutella tunnin verran kätilön kanssa. Jossain vaihessa on tulossa vielä aika synnytyslääkärille. Toivon, että voisin nyt reippain mielin nauttia loppuraskaudesta ilman ahdistavia tunteita synnytystä kohtaan. Toiveena olisi normaali alatiesynnytys :) Mietin teitä perätilaäitejä, että jos synnytys kovasti mietityttää, nin pyytäkää lähetettä äiti/pelkopolille, jotta pääsette keskustelemaan eri vaihtoehdoista/perätilasynnytyksestä. Oon ymmärtänyt, että aika herkästi neuvolastakin laitetaan äitipolille kontrolliin, jos on epäily perätilasta.



Joku muukin oli käynyt toista kertaa sokerirasituskokeessa, sama täällä. Viime pe kävin uudelleen sokerirasituksessa, sekin oli normaali. Vaikka se sokerilitkun juominen ei mitään kivaa ole, niin mun mielestä silti tosi hyvä, että raskautta seurataan tarkasti. Esikoisen aikanakin sokerirasitus oli kyllä normaali vauvan isosta koosta huolimatta.



Äitiys pakkauskin on nyt sitten saapunut, tänä aamuna oli tullut lappu postista, iltapäivällä pakkausta noutamaan! :)

kävin tänään rv 30 ultrassa tarkistamassa missäs se istukka on ja olikin onneksi siirtynyt pois kohdun suulta joten alasynnytys onnistuu. poika on perätilassa ja kaiken kukkuraksi kun kätilö mittaili ja ultraili jopa 30minuuttia niin joka mitta vastasi viikkoja 33 eli 3 viikkoa enemmän kuin la, la uusien mittojen mukaan jo 12.9!!!! joten joudun tarkkailuun ja 10.8 taas ultra....

Kesälomaa olisi vielä viikko jäljellä ja sen jälkeen noin 6 vkoa töitä. Yhtäkkiä on jalat ja kädet turvoksissa ja maha tuntuu isolta ja välillä aika epämukavalta. Ja pahemmaksihan tämä menee. Miten sitä jaksaa olla töissä taas kohta? Etenkin kun on seisomatyötä...



Ajattelin kokeilla kestovaippoja tällä pikkuisella jos kaikki vaan sujuu hyvin, ostin juuri käytettyjä vaippakuoria ja harsoja on omasta takaa. Jos vaikka niillä pääsisi alkuun. Miten muut, kiinnostavatko kestovaipat?

Pitkästä aikaa kirjoittelen.



On ollut kaikenlaista.

Kesälomalla olen ollut ja se onkin nyt loppumassa ja jatkuu sairaslomalla äitiyslomaan asti.

Sairalassa oli tossa kolmeviikkoa sitten lepohoidossa, kohdunkaula lyhentynyt ja sormelle auki, tilanne ei ole muuttunut. Tai nyt en ole pariin viikoon käynyt tarkastuksessa. Seuraavan keran menen sitten 5.9 ja viikkoja on silloin 36+1 jolloin päätetään varmaan käynnistys päivä. Turhauttaa kun mitään en saa tehdä ja mieskin on lomalla haluaisi mennä koko ajan. Mutta en halua olla aina yksin. Kunto on niin huono että en tiedä miten palaudun taas kun alan liikkumaan enemmän joka on 2-3 viikon päästä.

Vatsa on iso ja painaa niin kovasti joka paikkaan että ihan sattuu. Kova poika liikkumaan. Neuvolassa oli tiistaina kaikki hyvin painoa tullut nyt yhteensä n. 5 kiloa ehkä vähän päälle. Vauva on viikkoihin nähden pieni mutta hyvin kasvaa omalla käyrällä, en itsekkään mikään iso ole 154cm.

Mies lähti hakemaan pienempiä lapsia mummin luota perniöstä. Eilen hän oli vanhimman kanssa rallia katsomassa.

Mun pitäis tossa parin viikon päästä koittaa mennä ostamaan lasten kanssa reppu ja penaali ostoksille, nuorimmainen menee nyt ekalle luokalle. Mutta kyllä tää tästä, tää on mulle tuttua kahessa vikassa raskaudessa, olen molemmissa maannut samoilta viikoilta ja olen lopettanut levon pikkuhiljaa 34 viikolla ja loppuun asti ollaan menty, tytön kanssa -01 39+2 ja pojan -04 37+6 joten toivon että nyt mennään samaa kaavaa.

Mutta nyt alkaa kateen jo sattua kun tässä makuuasennossa yritän kirjoittaa.



Minä olen muuten kanssa hommannut kestovaippoja ja toivon että se onnistuu, meinaan kuitenkin ostaa kertiksiä ja surutta niitä myös käyttää jos ei kestoja ole pesty.



Mammuska ja poitsu 30+6