Lue keskustelun säännöt.
Jumalauta!!! Anoppi soitti ja sanoi että
28.06.2011 |
Ei ole anopista juttua, mutta tärkeä asia kuitenkin.
Terveisin entinen lihava, joka inhoaa syyllistämistä. Kukaan ei ihmettele laihaa, joka ei lihoa. Miksi minua ihmeteltiin, kun sanoin, etten laihdu helpolla? Nyt onneksi bmi 21, mutta töitä sain tehdä paljon.
Tässä fakta-asiaa.
Tässä faktaa
Käytännössä tutkimustulos tarkoittaa sitä, että saman verran rasvaa, leipää ja puuroa syövät henkilöt voivat lihoa ihan eri tavalla.
- Toinen heistä voi lihoa siitä syystä, että hänellä on niin sanottu epäedullinen geneettinen muoto perimässään. Ehkä hänen elimistönsä käyttää näitä ruoka-aineita eri tavalla, Järvelin havainnollistaa.
Tutkijat havaitsivat, että FTO-geeni ja sen varianttien olemassaolo ei selittänyt lapsen syntymäpainoa eli haitallisen geenin perivä vauva ei ole muita lihavampi vielä syntyessään.
Ja tässä
Syyllistäjät ovat pitkään riehuneet ylipainoisten kimpussa: lihavuus on laiskuutta, sillä jokainen voi harrastaa liikuntaa, jos viitsii. Lihavuus on jopa tyhmyyttä, sillä hölmöähän on olla pitämättä itsestään huolta. Ja joka tapauksessa lihavuus on oma vika!
Tähän ovat sortuneet median lisäksi jopa terveyskasvattajat. Samaan aikaan tutkijat ovat kuitenkin jo pitkään tienneet, ettei asia ole näin yksinkertainen. Lihavuuden genetiikkaa on tutkittu toistakymmentä vuotta. Nyt ollaan varmoja siitä, mitä ylipainoiset ovat väittäneet iät ja ajat: toiset yksinkertaisesti lihovat helpommin kuin muut.
–?Se on aivan totta. Toiset voivat lihomatta elää sellaisella ruokavaliolla, joka saisi toiset lihomaan, vahvistaa Suomen lihavuustutkijoiden kunniapuheenjohtaja, Helsingin yliopistollisen keskussairaalan lihavuustutkimusyksikön johtaja professori Aila Rissanen.–?Lihomisalttiuden, samoin kuin hoikkana pysymisenkin taustalla on selvästi geneettisiä tekijöitä. Olemme jo pitkään tienneet, että jopa 60–80 prosenttia painosta selittyy perinnöllisillä syillä.Rissasen mukaan kenenkään ei pitäisikään vertailla omaa elopainoaan ja sen saavuttamiseksi vaadittuja ponnistuksia muihin. Kelvollisia vertailukohtia ovat korkeintaan omat lähisukulaiset – jos hekään.
Kommentit (46)
heh, oot huomannu mitä viestejä luetaan eniten..
parempi otsikko olisi "mies pani hanuriin kun otin tirsat takapihalla."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alko maha kasvaan kun lähesty 30v.
nyt pitää aina imee sisään ettei tulla sanoo "ootko raskaana?"
:)
minkäs teet. Ei se kyllä iso ole, mutta ennen oli kuoppa nyt on pieni kumpu...
Lapsuusajan tottumuksista, liikunnasta, geeneistä, vaikka mistä riippuu ihmisen paino.Ei todellakaan ole sama juttu kaikille,itse pidän totaali-idiootteina näitä laihuusfasisteja.
Mä olen ikäni kamppaillut kilojen kanssa ja se ei korreloi kovinkaan paljon painooni. Saan itseni laihtumaan, mutta jotta paino pysyisi, elämän tulisi olla 100% niuhotusta ja kontrollia- todella mukavaa juu. En ahmi, syön terveellisesti, liikun ihanteellisesti- no stressiä on ja joskus univelkaa. En vain laihdu. tai laihdun, mutta paino palaa. Olen kokeillut kaikkea painonvartijoista karppaamiseen. Itsekuria riittää todellakin vaikka muille jakaa, mutta ei ole mitään mieltä elämässä joka on pelkkää kuria ja niuhotusta. IHan sairasta. Harva näistä terveysfasisteista voi kuvitellakaan millaisen työmäärän, itsekurin ja kontrollin kanssa monet painoineen kamppailee. En syö lisäaineita, en transrasvaa, makeaa hiukan (hunajaa luonnonjugurtille, joskus joku jäätelö, harvoin karkkia- ei koskaan mitään jumbopusseja), en syö valkoista sokeria, en vehnäjauhoja, en juurikaan suolaa. Suosin lähiruokaa, huolehdin lisäravinteet, päivttäin marjoja, vihanneksia, hedelmiä, vettä, täysjyvää. Hyviä rasvoja. Tiedän suunnilleen joka ruoka-aineen edut ja haitat. Ja liikun n. 5 kertaa viikossa rasvanpoltto/kuntosykkeellä. Ja joo, pyrin välttämään myös iltasyömistä. Juon vihreää teetä. Silti olen pyöreä; siis tyhmä, laiska, saamaton luuseri. Moniko normipainoinen on perhetynyt hyvivointiinsa ja kuluttaa siihen energiaa vastaavasti päivittäin, aina, koska syöminen on olemassa aina??
Lapsuusajan tottumuksista, liikunnasta, geeneistä, vaikka mistä riippuu ihmisen paino.Ei todellakaan ole sama juttu kaikille,itse pidän totaali-idiootteina näitä laihuusfasisteja.
Mä olen ikäni kamppaillut kilojen kanssa ja se ei korreloi kovinkaan paljon painooni. Saan itseni laihtumaan, mutta jotta paino pysyisi, elämän tulisi olla 100% niuhotusta ja kontrollia- todella mukavaa juu. En ahmi, syön terveellisesti, liikun ihanteellisesti- no stressiä on ja joskus univelkaa. En vain laihdu. tai laihdun, mutta paino palaa. Olen kokeillut kaikkea painonvartijoista karppaamiseen. Itsekuria riittää todellakin vaikka muille jakaa, mutta ei ole mitään mieltä elämässä joka on pelkkää kuria ja niuhotusta. IHan sairasta. Harva näistä terveysfasisteista voi kuvitellakaan millaisen työmäärän, itsekurin ja kontrollin kanssa monet painoineen kamppailee. En syö lisäaineita, en transrasvaa, makeaa hiukan (hunajaa luonnonjugurtille, joskus joku jäätelö, harvoin karkkia- ei koskaan mitään jumbopusseja), en syö valkoista sokeria, en vehnäjauhoja, en juurikaan suolaa. Suosin lähiruokaa, huolehdin lisäravinteet, päivttäin marjoja, vihanneksia, hedelmiä, vettä, täysjyvää. Hyviä rasvoja. Tiedän suunnilleen joka ruoka-aineen edut ja haitat. Ja liikun n. 5 kertaa viikossa rasvanpoltto/kuntosykkeellä. Ja joo, pyrin välttämään myös iltasyömistä. Juon vihreää teetä. Silti olen pyöreä; siis tyhmä, laiska, saamaton luuseri. Moniko normipainoinen on perhetynyt hyvivointiinsa ja kuluttaa siihen energiaa vastaavasti päivittäin, aina, koska syöminen on olemassa aina??
ap
Lapsuusajan tottumuksista, liikunnasta, geeneistä, vaikka mistä riippuu ihmisen paino.Ei todellakaan ole sama juttu kaikille,itse pidän totaali-idiootteina näitä laihuusfasisteja.
Mä olen ikäni kamppaillut kilojen kanssa ja se ei korreloi kovinkaan paljon painooni. Saan itseni laihtumaan, mutta jotta paino pysyisi, elämän tulisi olla 100% niuhotusta ja kontrollia- todella mukavaa juu. En ahmi, syön terveellisesti, liikun ihanteellisesti- no stressiä on ja joskus univelkaa. En vain laihdu. tai laihdun, mutta paino palaa. Olen kokeillut kaikkea painonvartijoista karppaamiseen. Itsekuria riittää todellakin vaikka muille jakaa, mutta ei ole mitään mieltä elämässä joka on pelkkää kuria ja niuhotusta. IHan sairasta. Harva näistä terveysfasisteista voi kuvitellakaan millaisen työmäärän, itsekurin ja kontrollin kanssa monet painoineen kamppailee. En syö lisäaineita, en transrasvaa, makeaa hiukan (hunajaa luonnonjugurtille, joskus joku jäätelö, harvoin karkkia- ei koskaan mitään jumbopusseja), en syö valkoista sokeria, en vehnäjauhoja, en juurikaan suolaa. Suosin lähiruokaa, huolehdin lisäravinteet, päivttäin marjoja, vihanneksia, hedelmiä, vettä, täysjyvää. Hyviä rasvoja. Tiedän suunnilleen joka ruoka-aineen edut ja haitat. Ja liikun n. 5 kertaa viikossa rasvanpoltto/kuntosykkeellä. Ja joo, pyrin välttämään myös iltasyömistä. Juon vihreää teetä. Silti olen pyöreä; siis tyhmä, laiska, saamaton luuseri. Moniko normipainoinen on perhetynyt hyvivointiinsa ja kuluttaa siihen energiaa vastaavasti päivittäin, aina, koska syöminen on olemassa aina??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka ei liho, saa aika kurjaa kohtelua osakseen. Senhän on pakko olla anorektikko, se varmaan salaa oksentaa, kun syö noin paljon, jne.
Tällä palstalla on oikeastaan aika hassua, kun monesti törmää siihen, että entinen just tällainen läpipasko, nykyään lihomiseen taipuvainen saa myös kuulla, kuinka "jotain on varmasti muuttunut sun syömä- ja liikuntatottumuksissa, mutta et vaan ite huomaa."
Ihan turha on vakuutella, etten ole liikkunut aiemminkaan, ja ennen sai syödä hulluna, ja enää ei kestä syödä edes päivittäin. Av-asiantuntija tietää paremmin.
Mutta mun kokemuksella mä en usko aivan geeneihin, koska mun aineenvaihdunta selkeästi on muuttunut. Tai sitten se tietyssä iässä tapahtuva muutoskin on geeneissä.
joka ei liho, saa aika kurjaa kohtelua osakseen. Senhän on pakko olla anorektikko, se varmaan salaa oksentaa, kun syö noin paljon, jne.
Tällä palstalla on oikeastaan aika hassua, kun monesti törmää siihen, että entinen just tällainen läpipasko, nykyään lihomiseen taipuvainen saa myös kuulla, kuinka "jotain on varmasti muuttunut sun syömä- ja liikuntatottumuksissa, mutta et vaan ite huomaa."
Ihan turha on vakuutella, etten ole liikkunut aiemminkaan, ja ennen sai syödä hulluna, ja enää ei kestä syödä edes päivittäin. Av-asiantuntija tietää paremmin.
Mutta mun kokemuksella mä en usko aivan geeneihin, koska mun aineenvaihdunta selkeästi on muuttunut. Tai sitten se tietyssä iässä tapahtuva muutoskin on geeneissä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelu työmaalla, osanottajina minä (normaalipainoinen) ja kaksi pullukampaa työkaveriani.
Työkaveri 1 (minulle): Oletko sinäkin noita, jotka voivat syödä mitä vain lihomatta?
Minä: Vissiin vielä imetys vaikuttaa ettei kilot kartu...
Työveri 2: Ei kun se on sellanen joka voi syödä mitä vaan ja laihtuu vielä.
Työkaveri 1: Jos sinulla on lapamato
Työkaveri 2: Ei kun hän on se lapamato!
Jospa mukana olisikin ollut minä (ylipainoinen) ja kaksi normaalipainoista työkaveriani, voisiko se mennä näin?
Työkaveri 1 (minulle): Oletko sinäkin noita, jotka katsovat mitä syövät ja silti vain lihovat?
Minä: Vissiin vielä imetys vaikuttaa ettei kilot lähde...
Työveri 2: Ei kun se on sellanen joka ei voi syödä mitään ja silti lihoo koko ajan.
Työkaveri 1: Jos sinulla on vaikka kilpirauhasongelmia.
Työkaveri 2: Ei kun hän on vaan läski!
tuli eräs työkaveri sanomaan, että "sä tunnut olevan sittenkin ihan mukava, vaikka aluksi ärsytti kun oot noin laiha. Ite oon kamppaillu kilojen kanssa koko ajan ja ärsyttää kun jotkut on aina laihoja."
Onko yhtä ok sanoa tuo sama lihavalle? Että oikein ärsyttää kun se on lihava, mutta taitaa olla ihan mukiin menevä tyyppi sittenkin. Itse haluaisin pari kiloa lisää, ja siksi ärsyttää kaikki lihavat. Miettikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jatkavat vaan haukkumista ja arvostelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja that's it. Ei sitä muuta se, että "jotkut lihoo muita helpommin". Kukaan ei liho terveellisellä ruokavaliolla liikkuen riittävästi. Tätä faktaa ei kukaan asiantuntija kiellä. Joten lopeta sinäkin se selittely.
tuli eräs työkaveri sanomaan, että "sä tunnut olevan sittenkin ihan mukava, vaikka aluksi ärsytti kun oot noin laiha. Ite oon kamppaillu kilojen kanssa koko ajan ja ärsyttää kun jotkut on aina laihoja."
Onko yhtä ok sanoa tuo sama lihavalle? Että oikein ärsyttää kun se on lihava, mutta taitaa olla ihan mukiin menevä tyyppi sittenkin. Itse haluaisin pari kiloa lisää, ja siksi ärsyttää kaikki lihavat. Miettikää.
Hoikkuus on tässä yhteiskunnassa IHANNE.
Lihavat ovat luusereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja that's it. Ei sitä muuta se, että "jotkut lihoo muita helpommin". Kukaan ei liho terveellisellä ruokavaliolla liikkuen riittävästi. Tätä faktaa ei kukaan asiantuntija kiellä. Joten lopeta sinäkin se selittely.
Pyytänyt vain ymmärrystä, että joillakin se laihtuminen on jumalauta vaikeampaa kuin toisilla. Toiset lihoo samalla ruualla, kuin toisilla paino pysyy samassa. Pitää vetää vielä tiukemmalle, kuin sellainen, joilla ei geeniä ole. Mutta se nyt olisikin liikaa, että av-mamma koskaan osaisi asettua toisen asemaan. Ymmärrän myös niitä laihoja, jotka eivät millään liho ja saa siitä kuulla koko ajan paskaa.
Ap
Itse kamppaillut myös painoni kanssa koko ikäni. Onneksi lihavuustutkijat ja lääkärit ymmärtävät, vaikka typerät av-mammat eivät.
Näkee, mikä sosiaalipornon nälkäisille hyeenoille uppoaa :DD
että lihomistaipumus voi heiketä/vahvistua iän myötä. Itse taistelin painoni kanssa tuonne 22-vuotiaaksi, sitten aloin laihtua ihan noin vain. En ollut laihdutuskuurilla, elimellistä vikaa ei ollut, ei stressiä, ei mitään. Paino vaan alkoi pudota. Koskaan en laihtunut laihaksi, vaan olin mukavasti hoikka pari vuotta. Työttömänä ollessani join paljon ja lihoin hiukan, mutta normaalipainossa mennään ja dieettejä en tarvitse - voin syödä melkein mitä vaan ja paino ei tästä enää tunnu nousevan.
Myös kehoni muoto on muuttunut viime vuosien aikana (olen 27-vuotias) niin, että pömppömaha on ikäänkuin sulanut pois ja läski siirtynyt rintoihin ja pyllyyn. Tykkään! Onhan tuota mahaa vielä, muttei enää niin häiritsevästi kuin ennen.
Yleensähän ihmiset alkavat lihota iän myötä, mutta jostain syystä minä laihduin. Kummallista.
Näkee, mikä sosiaalipornon nälkäisille hyeenoille uppoaa :DD
On ihmisiä, jotka voivat syödä ns. normaalisti lihomatta. Minusta normaalia syömistä on se, että voi syödä myös sen pullan kahvipöydässä, jos on tarjolla, eikä tarvitse perehtyä siihen, mikä mahtaa olla pastan, riisin tai perunan hiilihydraattimäärä jne. Eli voi olla normaali suhde ruokaan, syödä kohtuuannoksina ilman, että ruokaa tarvitsee kummemmin miettiä.
Tuokin, joka jauhoi selittelystä ja "terveellisestä ruokavaliosta" ilmaisi jo kirjoituksessaan, ettei itsekään voi suhtautua ruokaan ihan normaalisti, vaan on pohdittava terveellistä ruokavaliota, että pysyy kuosissa.
Minä taas olen kolmesta siskoksesta ainut, joka on ollut teinistä asti lihomisherkkä. Olen myös ainut, joka on harrastanut liikuntaa aina: kuntosalia, sauvakävelyä, juoksua, tennistä, jazz-tanssia ja mitähän lie vielä... ja olen ainut, joka EI ole meistä vedellyt karkkia milloin lystää tai syönyt koulun jälkeen roiskeläppäpitsoja sun muuta. Siskoni sen sijaan ovat saaneet aina syödä surutta ne pitsat, sipsit, karkit, kaikki 50 pääsiäismunaa jne. Ja laihoja olivat kuin tikut. Minä, jos edes haaveilin samasta, sain kiloja heti.
Mutta hähää: ainakin toinen siskoistani on kolmenkympin pyykin ylitettyään alkanut lihoa!! Taitanee johtua aiemmin nopean aineenvaihdunnan hidastumisesta. Minulla lienee sitten ollut aina hitaampi.
Mutta hähää: ainakin toinen siskoistani on kolmenkympin pyykin ylitettyään alkanut lihoa!! Taitanee johtua aiemmin nopean aineenvaihdunnan hidastumisesta. Minulla lienee sitten ollut aina hitaampi.