Lue keskustelun säännöt.
Jumalauta!!! Anoppi soitti ja sanoi että
28.06.2011 |
Ei ole anopista juttua, mutta tärkeä asia kuitenkin.
Terveisin entinen lihava, joka inhoaa syyllistämistä. Kukaan ei ihmettele laihaa, joka ei lihoa. Miksi minua ihmeteltiin, kun sanoin, etten laihdu helpolla? Nyt onneksi bmi 21, mutta töitä sain tehdä paljon.
Tässä fakta-asiaa.
Tässä faktaa
Käytännössä tutkimustulos tarkoittaa sitä, että saman verran rasvaa, leipää ja puuroa syövät henkilöt voivat lihoa ihan eri tavalla.
- Toinen heistä voi lihoa siitä syystä, että hänellä on niin sanottu epäedullinen geneettinen muoto perimässään. Ehkä hänen elimistönsä käyttää näitä ruoka-aineita eri tavalla, Järvelin havainnollistaa.
Tutkijat havaitsivat, että FTO-geeni ja sen varianttien olemassaolo ei selittänyt lapsen syntymäpainoa eli haitallisen geenin perivä vauva ei ole muita lihavampi vielä syntyessään.
Ja tässä
Syyllistäjät ovat pitkään riehuneet ylipainoisten kimpussa: lihavuus on laiskuutta, sillä jokainen voi harrastaa liikuntaa, jos viitsii. Lihavuus on jopa tyhmyyttä, sillä hölmöähän on olla pitämättä itsestään huolta. Ja joka tapauksessa lihavuus on oma vika!
Tähän ovat sortuneet median lisäksi jopa terveyskasvattajat. Samaan aikaan tutkijat ovat kuitenkin jo pitkään tienneet, ettei asia ole näin yksinkertainen. Lihavuuden genetiikkaa on tutkittu toistakymmentä vuotta. Nyt ollaan varmoja siitä, mitä ylipainoiset ovat väittäneet iät ja ajat: toiset yksinkertaisesti lihovat helpommin kuin muut.
–?Se on aivan totta. Toiset voivat lihomatta elää sellaisella ruokavaliolla, joka saisi toiset lihomaan, vahvistaa Suomen lihavuustutkijoiden kunniapuheenjohtaja, Helsingin yliopistollisen keskussairaalan lihavuustutkimusyksikön johtaja professori Aila Rissanen.–?Lihomisalttiuden, samoin kuin hoikkana pysymisenkin taustalla on selvästi geneettisiä tekijöitä. Olemme jo pitkään tienneet, että jopa 60–80 prosenttia painosta selittyy perinnöllisillä syillä.Rissasen mukaan kenenkään ei pitäisikään vertailla omaa elopainoaan ja sen saavuttamiseksi vaadittuja ponnistuksia muihin. Kelvollisia vertailukohtia ovat korkeintaan omat lähisukulaiset – jos hekään.
Kommentit (46)
useimmiten mietin, ei ole se onko vaikea laihtua. Tottakai on, en epäile yhtään. Varmaan niin vaikeaa ettei itselläkään tahto riittäisi. Mutta jos painoa on kertynyt 30-40 kg ylimääräistä, niin eikö siinä matkan varrella ole huomannut mitään? Esimerkiksi +10 kilon kohdalla, tai +20 kilon kohdalla? Ymmärrän sen että osa lihoo helpommin, mutta kai sen piirteen itsessään huomaa, jos lihominen häiritsee? Ellei häiritse, niin eihän se haittaa silloin, mutta jos häiritsee, niin kuinka voi yhtä-äkkiä 10 vuoden jälkeen "tajuta" lihoneensa 35 kiloa? Olisi kiva kuulla ihan asiallisia vastauksia, sillä ei ole tarkoitus haukkua nyt ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
useimmiten mietin, ei ole se onko vaikea laihtua. Tottakai on, en epäile yhtään. Varmaan niin vaikeaa ettei itselläkään tahto riittäisi. Mutta jos painoa on kertynyt 30-40 kg ylimääräistä, niin eikö siinä matkan varrella ole huomannut mitään? Esimerkiksi +10 kilon kohdalla, tai +20 kilon kohdalla? Ymmärrän sen että osa lihoo helpommin, mutta kai sen piirteen itsessään huomaa, jos lihominen häiritsee? Ellei häiritse, niin eihän se haittaa silloin, mutta jos häiritsee, niin kuinka voi yhtä-äkkiä 10 vuoden jälkeen "tajuta" lihoneensa 35 kiloa? Olisi kiva kuulla ihan asiallisia vastauksia, sillä ei ole tarkoitus haukkua nyt ketään.
Siihen jotenkin turtuu. Ensin ajattelee, että +10 kg, no ok, tämä on pientä pyöreyttä. Sitten +20 kg, no ok, olen jo lihava, mutten nyt mikään sikalihava, onhan niitä lihavempiakin, kaupankin vaatteet mahtuu hyvin jne. +30 kg sitten jo havahtuu...
Ap
Geneettiset tekijät selittävät ehkä jonkin verran alttiutta lihomiselle. Silti geenien "uhriksi" ei kannata jäädä. Vasta luin erikoislääkärin artikkelin aiheesta. Vaikka olet perinyt "lihavuusgeenit", sinusta ei tarvitse tulla lihava. Yhtä lailla esim. alttius saada nikotiiniriippuvuus on osittain perinnöllistä, alttius diabetekseen.. omilla teoilla voi vaikuttaa silti hyvin paljon, eikä kannata jäädä toimettomaksi syyttelemään geenejä =) . Monen kymmenen kilon ylipaino ei kyllä johdu geeneistä vaan on syönyt todella pitkän aikaa reilusti yli kulutuksensa. Se on fakta.
Geneettiset tekijät selittävät ehkä jonkin verran alttiutta lihomiselle. Silti geenien "uhriksi" ei kannata jäädä. Vasta luin erikoislääkärin artikkelin aiheesta. Vaikka olet perinyt "lihavuusgeenit", sinusta ei tarvitse tulla lihava. Yhtä lailla esim. alttius saada nikotiiniriippuvuus on osittain perinnöllistä, alttius diabetekseen.. omilla teoilla voi vaikuttaa silti hyvin paljon, eikä kannata jäädä toimettomaksi syyttelemään geenejä =) . Monen kymmenen kilon ylipaino ei kyllä johdu geeneistä vaan on syönyt todella pitkän aikaa reilusti yli kulutuksensa. Se on fakta.
Lihavuustutkija kirjoittaa, että kaksi ihmistä, syövät SAMAA RUOKAA, SAMAN MÄÄRÄN, toinen lihoo, toinen ei!!! Ei se jumalauta tarkoita, että lihava syö aina kuin sika! Ja tiedän toki, että geeni ei estä laihtumasta, mutta se on vaikeampaa ja hitaampaa ja normaalipainossa pysyminen vaikeampaa. Minä kävin Suomen parhaimpiin kuuluvan dosentin valvonnassa laihtumassa. Ja hän sanoi, kuten lihavuustutkijatkin, eli geenin omistava ihminen laihtuu hitaammin ja lihoo herkästi, mitä ihminen, jolla ei geeniä ole.
Ap
useimmiten mietin, ei ole se onko vaikea laihtua. Tottakai on, en epäile yhtään. Varmaan niin vaikeaa ettei itselläkään tahto riittäisi. Mutta jos painoa on kertynyt 30-40 kg ylimääräistä, niin eikö siinä matkan varrella ole huomannut mitään? Esimerkiksi +10 kilon kohdalla, tai +20 kilon kohdalla? Ymmärrän sen että osa lihoo helpommin, mutta kai sen piirteen itsessään huomaa, jos lihominen häiritsee? Ellei häiritse, niin eihän se haittaa silloin, mutta jos häiritsee, niin kuinka voi yhtä-äkkiä 10 vuoden jälkeen "tajuta" lihoneensa 35 kiloa? Olisi kiva kuulla ihan asiallisia vastauksia, sillä ei ole tarkoitus haukkua nyt ketään.
Samaa olen miettinyt minäkin. Itse oon kyllä sitä toista ääripäätä eli oon koko ajan tietoinen kilolleen kuinka paljon painan. Jos tulee kilokin lisää (siis oikeasti yksikin kilo!), niin hankkiudun siitä eroon. Oon nyt 32-vuotias ja painan edelleen saman kuin lukioikäisenä (3 lasta saaneena).
Mua ärsyttää aivan yli kaiken, kun oon saanut kuulla noita kommentteja, et "On sulla helppoo, kun oot aina ollut laiha etkä liho sit millään". Eikä ne ihmiset ymmärrä, kuinka paljon oon tehnyt sen asian eteen (syönyt AINA terveellisesti ja liikkunut säännöllisesti) enkä todellakaan ole tuurilla tämän kokoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Geneettiset tekijät selittävät ehkä jonkin verran alttiutta lihomiselle. Silti geenien "uhriksi" ei kannata jäädä. Vasta luin erikoislääkärin artikkelin aiheesta. Vaikka olet perinyt "lihavuusgeenit", sinusta ei tarvitse tulla lihava. Yhtä lailla esim. alttius saada nikotiiniriippuvuus on osittain perinnöllistä, alttius diabetekseen.. omilla teoilla voi vaikuttaa silti hyvin paljon, eikä kannata jäädä toimettomaksi syyttelemään geenejä =) . Monen kymmenen kilon ylipaino ei kyllä johdu geeneistä vaan on syönyt todella pitkän aikaa reilusti yli kulutuksensa. Se on fakta.
Syyllistäjät ovat pitkään riehuneet ylipainoisten kimpussa: lihavuus on laiskuutta, sillä jokainen voi harrastaa liikuntaa, jos viitsii. Lihavuus on jopa tyhmyyttä, sillä hölmöähän on olla pitämättä itsestään huolta. Ja joka tapauksessa lihavuus on oma vika!
Tähän ovat sortuneet median lisäksi jopa terveyskasvattajat. Samaan aikaan tutkijat ovat kuitenkin jo pitkään tienneet, ettei asia ole näin yksinkertainen. Lihavuuden genetiikkaa on tutkittu toistakymmentä vuotta. Nyt ollaan varmoja siitä, mitä ylipainoiset ovat väittäneet iät ja ajat: toiset yksinkertaisesti lihovat helpommin kuin muut.
–?Se on aivan totta. Toiset voivat lihomatta elää sellaisella ruokavaliolla, joka saisi toiset lihomaan, vahvistaa Suomen lihavuustutkijoiden kunniapuheenjohtaja, Helsingin yliopistollisen keskussairaalan lihavuustutkimusyksikön johtaja professori Aila Rissanen.–?Lihomisalttiuden, samoin kuin hoikkana pysymisenkin taustalla on selvästi geneettisiä tekijöitä. Olemme jo pitkään tienneet, että jopa 60–80 prosenttia painosta selittyy perinnöllisillä syillä.Rissasen mukaan kenenkään ei pitäisikään vertailla omaa elopainoaan ja sen saavuttamiseksi vaadittuja ponnistuksia muihin. Kelvollisia vertailukohtia ovat korkeintaan omat lähisukulaiset – jos hekään.
mässäilyä.
–?Se on aivan totta. Toiset voivat lihomatta elää sellaisella ruokavaliolla, joka saisi toiset lihomaan, vahvistaa Suomen lihavuustutkijoiden kunniapuheenjohtaja, Helsingin yliopistollisen keskussairaalan lihavuustutkimusyksikön johtaja professori Aila Rissanen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
useimmiten mietin, ei ole se onko vaikea laihtua. Tottakai on, en epäile yhtään. Varmaan niin vaikeaa ettei itselläkään tahto riittäisi. Mutta jos painoa on kertynyt 30-40 kg ylimääräistä, niin eikö siinä matkan varrella ole huomannut mitään? Esimerkiksi +10 kilon kohdalla, tai +20 kilon kohdalla? Ymmärrän sen että osa lihoo helpommin, mutta kai sen piirteen itsessään huomaa, jos lihominen häiritsee? Ellei häiritse, niin eihän se haittaa silloin, mutta jos häiritsee, niin kuinka voi yhtä-äkkiä 10 vuoden jälkeen "tajuta" lihoneensa 35 kiloa? Olisi kiva kuulla ihan asiallisia vastauksia, sillä ei ole tarkoitus haukkua nyt ketään.
Siihen jotenkin turtuu. Ensin ajattelee, että +10 kg, no ok, tämä on pientä pyöreyttä. Sitten +20 kg, no ok, olen jo lihava, mutten nyt mikään sikalihava, onhan niitä lihavempiakin, kaupankin vaatteet mahtuu hyvin jne. +30 kg sitten jo havahtuu... Ap
kilot kertyvät myös vaikeassa elämäntilanteessa. Silloin ei välttämättä jaksa huomata muutoksia kehossaan kun kaikki energia menee päivästä toiseen selviämisessä.
Minä lihoin 20 kg vaikeassa sairauskierteessä. Perussairauteni takia halvaannuin osittain muutamia kertoja (2-4 kuukaudeksi kerrallaan). Liikkuminen jäi sattuneesta syystä vähäiseksi, mutta ruokahalu säilyi entisellään ja lohtua hain suklaasta ja karkeista.
Varmasti joku järkevä ihminen olisi vastaavassa tilanteessa ymmärtänyt jättää energiansaannin minimiin. Minä en kuitenkaan siinä tilanteessa osannut ajatella/toimia järkevästi.
Nyt olen ollut pari vuotta terve (tai pikemminkin lähes oireeton) ja painosta olen saanut 15 kg pois. 5 kg ylimääräistä vielä kulkee mukana, mutta siitäkin on tarkoitus päästä eroon.
Pidä kiinni huumorintajustasi, mukavaa päivää sinulle! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on niitäkin jotka sanovat että lihovat vaan pullan näkemisestäkin, mutta todellisuus on toinen. Esim. oma siskoni on tällainen, väittää syövänsä tosi terveellisesti ja vähän, mutta syö paljon enemmän kuin minä, ja paljon enemmän kaikenlaista huttua (esim. karkkia). En tiedä onko hänen käsityksensä terveellisestä, tavallisesta ja annoskoosta eri kuin minun, vai eikö hän vaan tajua miten syö (siis ettei muista että söi eilen ison jätskiannoksen, toissapäivänä pizzaa ja tänään sipsejä).
Ja en siis väitä että kaikki ne jotka ketjussa sanovat lihovansa normaaliruokavaliolla ja ruokamäärillä olisivat samanlaisia kuin siskoni :)
( kuten jonkun kirjoittajan siskolle )
30 tuli täyteen ja painoa vaan tulee lisää. Syön vähemmän kuin ennen, mutta paino vaan nousee. Yritän nyt kartoittaa millä kalorimäärällä oikein saisin painon edes pysymään nykyisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin sisko on ollut jo teininä pullukka, ja syy sille on hänestä aina ollut sama (ja aina on syönyt minua enemmän).
( kuten jonkun kirjoittajan siskolle )
30 tuli täyteen ja painoa vaan tulee lisää. Syön vähemmän kuin ennen, mutta paino vaan nousee. Yritän nyt kartoittaa millä kalorimäärällä oikein saisin painon edes pysymään nykyisessä.
joilla voisi mitata oman vuorokausikulutuksensa. Nuo annetut yleisarvot ovat aika epätarkkoja, ja varsinkin lyhyiden ja pitkien ihmisten kohdalla taatusti heittävät.
Olisi helpompaa miettiä syömisiään, jos olisi selkeä tieto siitä, että paljonko kuluttaa, ja miten fyysisellä aktiivisuudella ym. voi vaikuttaa kokonaiskulutukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eihän sillä ole paskan merkitystä miten kukakin lihoo jos syö saman verran puuroo tai mitä tahaansa. Eiks jokainen syö oman tarpeensa mukaan? jos lihot, olet syönyt liikaa.
Niin se on yksinkertaista!
eihän sillä ole paskan merkitystä miten kukakin lihoo jos syö saman verran puuroo tai mitä tahaansa. Eiks jokainen syö oman tarpeensa mukaan? jos lihot, olet syönyt liikaa.
Niin se on yksinkertaista!
ymmärrystä. Hassua, että lihavuustutkijalta sitä löytyy, muttei av-mammalta. Olisiko se tuo koulutuksen puute...
Itse olen sitä toista päätä, eli olen laiha, enkä liho millään, en sitten millään. Ei ole kivaa olla luuranko, mutta minkäs teet.
niin sisko on ollut jo teininä pullukka, ja syy sille on hänestä aina ollut sama (ja aina on syönyt minua enemmän).
Terkuin nro 42
eihän sillä ole paskan merkitystä miten kukakin lihoo jos syö saman verran puuroo tai mitä tahaansa. Eiks jokainen syö oman tarpeensa mukaan? jos lihot, olet syönyt liikaa.
Niin se on yksinkertaista!
vaan on pohdittava joka paikassa ja aina, paljonko ruoka-annoksesta voi syödä, onko enää varaa syödä yhtään mitään ja joka paikassa on mietittävä, miten kohteliaasti kieltäytyä jostakin syömisestä, vaikka muut syövät. Ajatukset pyörivät silloin ihan liikaa ruuan ympärillä, vaikkei lihava olisikaan. Monta normaalivartaloistakin ovat normaaleja siksi, että joutuvat jatkuvasti vahtaamaan vaakaa ja syömistään, ja se ei tosiaankaan tee elämästä helppoa.
Lisämausteena mukana kulkee mahdollisesti vielä jatkuva nälkä, kun ei voi syödä kuten normaali ihmiset. Kasvisten syöminenhän ei nälkää varsinaisesti pidä, näin se vaan on.
niin sisko on ollut jo teininä pullukka, ja syy sille on hänestä aina ollut sama (ja aina on syönyt minua enemmän).
Terkuin nro 42
Siis en tarkoita tietenkään, että yhtä vakava, vaan sitä, että harva tietää, mitä mikäkin asia on, ELLEI SITÄ OLE ITSE KOKENUT! Joten helposti hoikkana pysyvän ei ole oikein helppo ymmärtää ap:ta ja muita. He, ketkä lihovat helposti ja laihtuvat hitaasti, ymmärtävät ap:ta ja muita.