Ottavatko muiden 4-5-vuotiaat kaiken vähän turhan kirjaimellisesti?

Esimerkkejä:



Poika on useaan otteeseen saanut suunnilleen hepulin, kun joku on yrittänyt lykätä maitopurkin tavalliseen roskikseen. Itse kysyy aina tarkkaan, mikä roska menee mihinkin roskikseen. Meillä siis on lasille, metallille, kartongille, paperille yms. erikseen roskikset.



4-vuotiaana sai jättimäisen raivarin, kun nakkasin laastarin taustapaperin wc-pyttyyn. Lopulta selvisi, että iskä oli poikaa ohjeistanut: Pyttyyn ei panna muuta kun pissaa, kakkaa ja vessapaperia.



Poika ei ymmärrä ollenkaan sellaisia leikkejä, joissa esim. paloauton letkuista tuleekin liekkejä tai jokin kasvinsyöjädinosaurus syö toisen dinon tms. hirmuinen poru ja parku, kun toinen sanoo ihan väärin! Jos aikoo leikkiä vaaleanpunaista ponia, niin pojalle pitää kertoa, että tämä on nyt semmoinen mielikuvitusleikki, jossa on vaaleanpunainen poni (koska oikeasti niitä ei ole) Hiukan haittaa joidenkin vähän vilkkaammalla mielikuvituksella varustettujen tenavien kanssa leikkimistä...



Taannoin, kun ruvettiin harjoittelemaan isomman asian jälkeen pyyhkimistä itse, poika kysyi multa, miten monta palaa paperia hänen tulisi ottaa tätä tarkoitusta varten. Tänäkin päivänä poika oikeasti laskee ne paperin palat ja jos vahingossa tulee ottaneeksi yhden palan liikaa, sinkoaa heti huolissaan kyselemään, että eihän se nyt haittaa, kun tuli yks enemmän...



Näitä esimerkkejä riittäs vaikka ja kuinka... Pääsääntöisesti poika pitää kynsin ja hampain kiinni siitä, mitä totuutena pitää ja asiat pitää tehdä sitten aina sillä tietyllä tavalla tai menee pasmat sekaisin.



Onko meidän jätkä jotenkin outo...? Välillä itselle tulee lähinnä mieleen johonkin neuroosiin taipuvainen käytös...