Keskustellaan kateellisista siskoista

Pikkusisko on usein lellitty ja tottunut saamaan kaiken silmiä räpsyttelemällä. Isosisko on usein tunnollinen ja vastuullinen, häneltä on vaadittu paljon mutta häntä myös kunnioitetaan.

Aika usein on niin, että isosisko on ahkera ja menestyy elämässä. Pikkusisko välttämättä ei, ellei räpyttele silmiään oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hän sitten kokee elävän isomman varjossa ja kiehuu kateudessa ymmärtämättä työmäärää, jonka menestys on vaatinut.

Pahimmassa tapauksessa vanhemmat sitten paapovat reppanakuopusta ja ylistävät menestyvää esikoista. Molemmat ovat kateellisia toisilleen. Toinen menestyksestä ja arvostuksesta, toinen huolenpidosta ja paapomisesta.

Meitä oli neljä lasta, yksi poika ja 3 tyttöä. Keskimmäinen sisarus on nyt päälle 40 vuotta itkenyt kun ei ikinä saanut mitään ja ei huomioitu ja niin edelleen. Minun mielestä kyllä lahjoja ja karkkia ja muuta saatiin kaikki yhtä paljon, jos mentiin jonnekin niin kaikki pääsi mukaan. Meillä ei ollut silloin aikoinaan mitään kummempia harrastuksia, ainoa joka harrasti mitään ohjattua toimintaa oli keskimmäinen sisko kun kävi tanssitunneilla jossain vaiheessa ja sitä varten ostettiin ihan uusi jumppapuku ja hän pääsi huilutunneille kun innostui siitä.

Sisko on ihan mukava ja tullaan hyvin toimeen, mutta aina silloin tällöin hän valittaa miten ei lapsena saanut mitään ja kaikkia muita suosittiin kun on nuorin, vanhin tai ainoa poika.

Vierailija kirjoitti:

Meitä oli neljä lasta, yksi poika ja 3 tyttöä. Keskimmäinen sisarus on nyt päälle 40 vuotta itkenyt kun ei ikinä saanut mitään ja ei huomioitu ja niin edelleen. Minun mielestä kyllä lahjoja ja karkkia ja muuta saatiin kaikki yhtä paljon, jos mentiin jonnekin niin kaikki pääsi mukaan. Meillä ei ollut silloin aikoinaan mitään kummempia harrastuksia, ainoa joka harrasti mitään ohjattua toimintaa oli keskimmäinen sisko kun kävi tanssitunneilla jossain vaiheessa ja sitä varten ostettiin ihan uusi jumppapuku ja hän pääsi huilutunneille kun innostui siitä.

Sisko on ihan mukava ja tullaan hyvin toimeen, mutta aina silloin tällöin hän valittaa miten ei lapsena saanut mitään ja kaikkia muita suosittiin kun on nuorin, vanhin tai ainoa poika.

Meillä myös keskimmäisellä tuntuu olevan eniten katkeruuksia hampaankolossa, vaikka vanhemmat olivat naurettavuuteen asti tasapuolisia. Valitettavasti meillä keskimmäinen ei kuitenkaan ole kovin mukava ja helposti ei hänen kanssa kukaan toimeen tule. Luulen kyllä että johtuu synnynnäisestä vaikeasta luonteesta eikä keskimmäiseksi syntymisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä oli neljä lasta, yksi poika ja 3 tyttöä. Keskimmäinen sisarus on nyt päälle 40 vuotta itkenyt kun ei ikinä saanut mitään ja ei huomioitu ja niin edelleen. Minun mielestä kyllä lahjoja ja karkkia ja muuta saatiin kaikki yhtä paljon, jos mentiin jonnekin niin kaikki pääsi mukaan. Meillä ei ollut silloin aikoinaan mitään kummempia harrastuksia, ainoa joka harrasti mitään ohjattua toimintaa oli keskimmäinen sisko kun kävi tanssitunneilla jossain vaiheessa ja sitä varten ostettiin ihan uusi jumppapuku ja hän pääsi huilutunneille kun innostui siitä.

Sisko on ihan mukava ja tullaan hyvin toimeen, mutta aina silloin tällöin hän valittaa miten ei lapsena saanut mitään ja kaikkia muita suosittiin kun on nuorin, vanhin tai ainoa poika.

Meillä myös keskimmäisellä tuntuu olevan eniten katkeruuksia hampaankolossa, vaikka vanhemmat olivat naurettavuuteen asti tasapuolisi

Aina hoetaan että vanhin lapsi on vastuullinen ja luotettava, nuorimmainen taivaanrannanmaalari, mutta koskaan ei sanota että keskimmäinen on turhasta valittava hankala ihminen;-)

Mulla on kateellinen sisko. Itse kertonut olevansa kateellinen, en kuvittele. Pyysi minulta vuosikaudet apua ja oli mielinkielin kun se hyödytti häntä ja muuten olo veemäinen. Ajattelin että kun siskosta kyse, pitää sietää.

No, sitten yhden kerran tarvitsin häneltä apua ja hän kieltäytyi todella tylysti. En laittanut välejä poikki mutten enää auttanutkaan. Kerroin ystävällisesti syyn ja sanoin että tästä lähin odotan vastavuoroisuutta. Eipä ole sen koommin hänestä kuulunut,  ei edes lapsia käy katsomassa 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kateellinen sisko. Itse kertonut olevansa kateellinen, en kuvittele. Pyysi minulta vuosikaudet apua ja oli mielinkielin kun se hyödytti häntä ja muuten olo veemäinen. Ajattelin että kun siskosta kyse, pitää sietää.

No, sitten yhden kerran tarvitsin häneltä apua ja hän kieltäytyi todella tylysti. En laittanut välejä poikki mutten enää auttanutkaan. Kerroin ystävällisesti syyn ja sanoin että tästä lähin odotan vastavuoroisuutta. Eipä ole sen koommin hänestä kuulunut,  ei edes lapsia käy katsomassa 

Avunpyytäjät harvoin auttavat muita

Onneksi minulla ei ole sellaisia.

Ainakin Siepin siskoilla tuntuu olevan selvä kateustapaus

Vierailija kirjoitti:

Pikkusisko on usein lellitty ja tottunut saamaan kaiken silmiä räpsyttelemällä. Isosisko on usein tunnollinen ja vastuullinen, häneltä on vaadittu paljon mutta häntä myös kunnioitetaan.

Aika usein on niin, että isosisko on ahkera ja menestyy elämässä. Pikkusisko välttämättä ei, ellei räpyttele silmiään oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hän sitten kokee elävän isomman varjossa ja kiehuu kateudessa ymmärtämättä työmäärää, jonka menestys on vaatinut.

Pahimmassa tapauksessa vanhemmat sitten paapovat reppanakuopusta ja ylistävät menestyvää esikoista. Molemmat ovat kateellisia toisilleen. Toinen menestyksestä ja arvostuksesta, toinen huolenpidosta ja paapomisesta.

Totaalista soopaa. Isosiskot ovat ihan sairaan kateellista sakkia ja tekee kaikkensa nuorempien sisarusten menestyksen tuhoamiseksi (valitettavan usein syy siihen, että menestyvät). Isosisko saa vapaasti itsenäistyä ja rakentaa elämänsä, kun nuorin usein joutuu huolehtimaan vanhemmista (siinäkin syy vanhimpien sisarusten menestykseen). Sellaistakin tapahtuu, että nuorempi sisar menestyy tarkoituksella huonommin kuin pystyisi esim. koulujen kokeissa, koska vanhempi sisar ei kestäisi sitä, että nuorempi sisar saisi parempia arvosanoja.

Vanhimmat sisarukset osaavat tosin pitää julkisesta imagostaan huolta. Olen hiljattain ihmessäni lukeut parin yksityselämästä tunnettujen isosiskojen haastattelut. Yksi kertoi, kuinka hänellä on "kirkollinen tausta". Hän ei edes kuulu kirkkoon enää, mutta tällaisella ilmaisulla yrittää kai peittää nuoruuden hölmöilyjä, kun silloin tämä vastuullinen isosisko oli se, joka ryyppäsi aivan eniten, huusi epäkohteliaisuuksia ihmisille, niin että muut joutuivat pitämään hänestä huolta. Toisella isosiskon haasttattelussa avioliitto ja uusioperhe toimivat "niin hyvin". En voi yksityiskohtiin mennä, mutta sitä suhdetta väritti raju valtataistelu pariskunnan sisällä ja uuden vaimon ja miehen aikaisemman perheen väliset konfliktit.

Ystäväni perheessä on kolme sisarusta. Heidän äitinsä on kertonut, että vanhimmalle siskolle jouduttiin aina antamaan enemmän kaikkea, jotta hän olisi tyytyväinen. Ystäväni on näistä sisaruksista nuorin. Hän on yksi kivoimmista, vastuullisimmista ja työteliäimmistä ihmisistä, joita tiedän.

Paitsi myytti, että isosiskot olisivat erityisen vastuullisia, sellainenkin myytti on olemassa, että yksinäiset lapset olisivat itsekkäitä. Ei päde ollenkaan tuntemiini tuttaviin, joilla ei ole sisaruksia. Esim. työkaverini, joka on yksinäinen lapsi on varsinainen hiljainen diplomaatti. Hän sovittelee riitoja ja siivoaa muiden hölmöilyjä ilman että tekee siitä minkäänlaista numeroa.

Vierailija kirjoitti:

Paitsi myytti, että isosiskot olisivat erityisen vastuullisia, sellainenkin myytti on olemassa, että yksinäiset lapset olisivat itsekkäitä. Ei päde ollenkaan tuntemiini tuttaviin, joilla ei ole sisaruksia. Esim. työkaverini, joka on yksinäinen lapsi on varsinainen hiljainen diplomaatti. Hän sovittelee riitoja ja siivoaa muiden hölmöilyjä ilman että tekee siitä minkäänlaista numeroa.

Ainoat lapset eivät ole sen itsekkäämpiä kuin muutkaan, asiaa on myös tutkittu, mutta silti se urbaanilegenda kiertää yhä, että noin olisi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kateellinen sisko. Itse kertonut olevansa kateellinen, en kuvittele. Pyysi minulta vuosikaudet apua ja oli mielinkielin kun se hyödytti häntä ja muuten olo veemäinen. Ajattelin että kun siskosta kyse, pitää sietää.

No, sitten yhden kerran tarvitsin häneltä apua ja hän kieltäytyi todella tylysti. En laittanut välejä poikki mutten enää auttanutkaan. Kerroin ystävällisesti syyn ja sanoin että tästä lähin odotan vastavuoroisuutta. Eipä ole sen koommin hänestä kuulunut,  ei edes lapsia käy katsomassa 

Melkein kuin minun kirjoittama juttu, mutta ei ole. Eli itse on sanonut olevansa kateellinen ja aina oli apua vaille. Emme enää ole yhteyksissä.

up