Missä on sellaisia mummuja, jotka ottavat lapsia useammaksi päiväksi kesällä?

itse en sitten tulevaisuudessa kyllä sellainen meinaa olla, en varmasti, koska tiedän juuri, että lapseni mummot tuota itsekästä sukupolvea juuri ovat. Haluan auttaa kyllä omia lapsiani lastenhoidossa sitten, kun aika tulee ja sitä tarvitsevat.

perusta luodaan juuri lapsena. Se kahdenkeskinen aika noiden sukupolvien välillä on tärkeä niin lapselle kuin toivottavasti mummollekin. Isompana lapsi jo vähän vierastaa mummoa, jos tuota pohjaa ei ole lapsena tehty. Näin ainakin miehen kohdalla, joka ei koskaan toisella mummollaan ollut yökylässä, pelkät päivävierailutr vain. Suhde jäi etäiseksi , "hyvää päivää kirvesvartta" -tasolle, josta hän on vieläkin pahoillaan.

Silti aikuisena kävin luonaan kahdesti kuukaudessa juttelemassa. Eli ei se lapsuudenaikainen vaipanvaihto luo suhdetta, kyllä se syntyy kahden ihmisen välille myöhemmin.

sillä joskus harmittaa olla katkera tästä asiasta. Pelkästään se, että saa sanoa asian ääneen, helpottaa jo kummasti. Mummulla on meidän lasten lisäksi yksi lapsenlapsi. Ja omanikin ovat minusta "helppoja" kesävieraita, ovathan jo kouluikäisiä ja huolehtivat itse monet asiat.



Minusta aikuiset tarvitsevat joskus kahdenkeskistäkin aikaa, vaikka lapsia ovat halunneetkin. Ja mikäs sen loogisempi paikka olisi lasten silloin olla kuin mummula? Ja jos puhutaan omien isovanhempien hoidosta, niin siinä en kyllä luistanut koskaan. Oma mummuni oli minulle elämää tärkeämpi, juurikin siksi, että vietin hänen kanssaan paljon aikaa lapsena.



Ap.

Varmaan selkein syy tähän on se, että ovat molemmat vielä virkeitä ja nuoria ja mikä tärkeintä ELÄKKEELLÄ. Heillä on aikaa ja molemmilla on lastenlapsia vain kaksi, joten lähes kilpailevat siitä keskenään, kuka milloinkin saa lapsiamme hoitaa.



Varmaan asiassa auttaa, että lapset ovat hyväkäytöksisiä 6- ja 8-vuotiaita, mutta ovat he hoitoon kelvanneet 1-vuotiaasta asti. Itse enemmän jarruttelin silloin pienempänä, eikä meillä ole yökyläilty pitkiä aikoja vieläkään (max. 5 arkipäivää kerrallaan).



Meidän mummot myös asuvat maalla eli varmaan sekin vaikuttaa, että heillä on aikaa eikä niin paljon omia rientoja (maalaistalossa eivät kuitenkaan asu). Onnekkaita olemme, mutta ei mummoja voi pakottaakkaan. Jospa ap äitisi ei ihan ymmärrä, miten raskasta teillä on. Juttele asiallisesti!

ollut yötä pois ja ikää on 7v.

Arvaa vaan hoidanko koskaan omia lapsenlapsiani.

En hoida, koska en jaksa.

Vituttaa kuopuksen jatkuva märinä, kiukuttelu ja aina vaan se oman edun ajaminen.

Esikoinen 9v. Hänellä lievä kehitysvamma.

Mies töissä koko kesän ja minä yksin lasten kanssa.

Vituttaa aivan täysillä.

Ensi kesänä laitan aivan varmasti kuopuksen viikoksi leirille.

meillä ainakin lapset menevät mummolaan ihan omasta ja mummojen tahdosta... näin on ollut aina. Olen tosi iloinen asiasta, myöskin siltä kannalta, että lapsilla on muitakin läheisiä ja tärkeitä aikuisia omien vanhempien lisäksi.



Ymmärrän ketutuksesi ap.

Mummo asuu kotonaan, mutta tarvitsee kotisairaanhoidon palveluja 7 päivänä viikossa, lisäksi joku läheinen eli yleensä minä käyn siellä joka päivä varmistamassa, että asiat ovat kunnossa. Samalla vähän siivoilen ja muutaman kerran viikossa suihkutan. Hyvinä päivinä käymme kävelyllä.

Voisiko joku ottaa meidän mummon luokseen vaikka kahdeksi viikoksi, jotta voisin ottaa lastenlapset meille hoitoon? Tytär ja miniä eivät oikein ymmärrä, että minulla on työnteon ja kodinhoidon lisäksi vastuullani muitakin juttuja kuin heidän oma aikansa ja parisuhteensa.

Osalla on kuule niin hyväkuntoiset isovanhemmat, että heistäkin saa apua lastenhoitoon. Puolin ja toisin hoidamme. Huonosti olet itse tyttäresi kasvattanut (ja ilmeisesti poikasi myös, häntä et mainitse koska eihän lastenhoito miehille kuulu!?) jos hän ei mummon hoidossa auta. Kyllä meillä isommat lapsetkin käyvät isomummon koiraa hoitamassa ja auttavat kauppareissuilla. Puolin ja toisin.

ottavat lapsia yökylään mielellään, yhden taikka kaksi kerrallaan, meillä on kolme. Joskus hoitavat koko kööriäkin, tulevat silloin meille. Eikä vaan kesäaikaan vaan muutenkin siellä on joku yökylässä väh. kaksi kertaa viikossa.



Ihania ihmisiä.

toinen mummo ei ole laisinkaan kiinnostunut edes tapaamaan lapsenlapsiaa,saatika että ottaisi hoitoon!viiskymppisestä kyse ja vain meidän 2 ovat ainoita lapsenlapsia. oma äitini ottaa joskus yhtä lapsista hoitoon. lapsia mulla siis neljä.

Ykkösenä tärkeysjärjestyksesä toisellakin mummolla on miesystävä ja hänen kanssaan olo (aina!). Ei sillä, itse ollaan lapset tehty, mutta jo ihan lapsi-mummo-suhteen takia yhdessä vietetty aika olisi lapsille antoisaa. Harmi ettei mummo koe niin. Mutta itsepä menettää. Mummo on siis ihan työikäinen, hyväkuntoinen nainen, ei mikään vanha ja vaivainen.

Sen olemme päättäneet, että koska emme nyt saa apua häneltä (edes yhtä yötä vuodessa, eikä kyseessä ole vaippaikäiset, joita joutuisi kaitsemaan, vaan todella helpot isommat lapset), kun sitä joskus tarvitsisimme, emme mekään ole mitenkään velvollisia auttamaan häntä kun vanhetessaa alkaa apua kaipaamaan. Emme auta kauppareissuissa, lääkärireissuilla, apteekissa...

Sitten on nimittäin se meidän aikamme olla kahdestaan miehen kanssa...kuten hän nyt haluaa olla oman miesystävänsä kanssa. Hän vain ei ole tajunnut sitä, että me ja lapset olemme olemassa vielä senkin jälkeen, kun miesystävä on aikanaan kyllästynyt häntä hoitamaan kun vanhenevat.

samoin ukkeja. Lapset (6 ja 7 v.) olivat kolme päivää viime viikolla mun vanhempien luona, tämän viikon ovat miehen vanhemmilla. Samoin olivat viime kesänä vastaavat ajat mummoloissa.

Sekä isovanhemmat että lapset tykkäävät tästä, vanhemmat saavat olla keskenään (tosin päivät menevät töissä).

Hei ap,

ymmärrän ja jaan harmisi. Meillä sama tilanne. Mummo on kyllä jo eläkkeellä mutta erittäin virkeä ja meneväinen. Kovasti mummokuumeili ennen ensimmäistä lapsenlasta, mutta kiinnostus on jäänyt vähäiseksi. Kun käyvät kylässä, jaksaa hetken kiinnittää huomiota lapsenlapsiin, sitten haluaa taas keskustella aikuisten kesken. Hoitoapua ei tipu, häntä ei selvästikään kiinnosta. Itse on myös hoidattanut lapsensa aikoinaan omilla vanhemmillaan.



Lapsenhoitoavun puutteeseen olen oikeastaan jo tottunut enkä osaa sitä niin kaivata, mutta eniten harmittaa se, että lasten suhde isovanhempiin jää niin etäiseksi. Se on ennen kaikkea isovanhempien menetys, mutta toki myös lasten. Silti, toista ei voi pakottaa jos ei ole kiinnostusta. Itse aion totisesti olla toisenlainen mummo jonain päivänä!

Mummo ei siis hoida, koska on sairas ja ikää 72v.

On kuitenkin läsnä poikien elämässä, mutta mua nyt vaan ärsyttää toi mun kuopus ja voisin nakata sen ihan minne tahansa.

Mietin vain, että sinähän ne lapset olet halunnut ja siksi ne ovat juuri teillä eikä esim. äidilläsi. Itsellä ei kävisi mielessä ottaa lastenlapsia kesällä yökylään, elämässä on niin paljon muutakin mukavaa tässä ja nyt kuin vaipanvaihto ja kuolan pyyhkiminen. Mieluummin panostan ystävyyssuhteisiin, sillä lastenlapsista ei ole minulle vanhuudenpäivinä seuraa, ystävistä on.

Kai ne nyt itse jo vessassa käyvät ja taitaapa se kuolaaminenkin olla enemmän sun juttusi kohta.

Onneksi minulla on rakastavat vanhemmat, jotka auttavat minua ja miestäni mielellään lasten kanssa silloin tällöin. Heidän kesäänsä ei viikon lastenhoidot pilaa, päinvastoin saavat lapsista iloa ja tulee nähtyä heidän kanssaan hauskoja kesätapahtumia (näin ovat itse kertoneet). Ja koska minulla on ihanat vanhemmat, aion heidät myös vanhoina hoitaa. Lapsiani en voi pakottaa mummon seuraneidiksi, mutta uskon että rakkaus kantaa pitkälle ja he haluavat isomummoansa ja mummoansa hoitaa myös aikuisina sitten kun he ovat vanhoja ja tarvitsevat enemmän itse apua.

Itsekkyydellä ei kovin pitkälle pötkitä...

Mun äitiäni ei lapsenlapset juuri kiinnosta. Tunnin kaksi on nippa nappa jaksanut niitä hoitaa.

Ykkösenä tärkeysjärjestyksesä toisellakin mummolla on miesystävä ja hänen kanssaan olo (aina!

hän nyt haluaa olla oman miesystävänsä kanssa.

En tiedä tilannetta, mutta te lapset ette monestikaan hyväksy vanhempienne uusia kumppaneita syystä tai toisesta. Eikä tosiaan tartte olla edes aihetta olla hyväksymättä. Onko edes tarpeen teidän kilpailuttaa uutta puolisoa ja lapsenlapsia keskenään? Isovanhemman uusi puoliso voisi olla välttämätön paha, jonka olemassaolon voisi hyväksyä ja koittaa sietää.

T:mummi, joka on myös nainen

ollut yötä pois ja ikää on 7v.

Arvaa vaan hoidanko koskaan omia lapsenlapsiani.

En hoida, koska en jaksa.

Vituttaa kuopuksen jatkuva märinä, kiukuttelu ja aina vaan se oman edun ajaminen.

Esikoinen 9v. Hänellä lievä kehitysvamma.

Mies töissä koko kesän ja minä yksin lasten kanssa.

Vituttaa aivan täysillä.

Ensi kesänä laitan aivan varmasti kuopuksen viikoksi leirille.

Tuskin se märinä ihan sinne asti jatkuu, kun ehkä joskus saat lapsenlapsia. En ihan ymmärrä, miksi nyt jo vannot ettet hoida lastenlapsiasi sitten joskus. Itse olen äitini kanssa ollut aina kuin kissa ja koira, mutta niin vain hän suhtautuu lapsiini aivan eri tavalla kuin minuun aikanaan ja vaikka meillä on huonot välit edelleen, on hän silti läheinen lapsilleni ja hoitaa ja hellii heitä usein, varmaan enemmän kuin minua koskaan.

Leirit ovat hyvä vaihtoehto etenkin 8-vuotiaalle ja sitä vanhemmalle, joten suosittelen. Omaa jaksamistakin pitää ajatella! Joskus kannattaa ottaa hoitaja rahalla jos suinkin on mahdollista!

Ykkösenä tärkeysjärjestyksesä toisellakin mummolla on miesystävä ja hänen kanssaan olo (aina!

hän nyt haluaa olla oman miesystävänsä kanssa.

En tiedä tilannetta, mutta te lapset ette monestikaan hyväksy vanhempienne uusia kumppaneita syystä tai toisesta. Eikä tosiaan tartte olla edes aihetta olla hyväksymättä. Onko edes tarpeen teidän kilpailuttaa uutta puolisoa ja lapsenlapsia keskenään? Isovanhemman uusi puoliso voisi olla välttämätön paha, jonka olemassaolon voisi hyväksyä ja koittaa sietää.

T:mummi, joka on myös nainen

Että sellaiset isovanhemmat hoitavat paljon enemmän lapsiaan, jotka ovat lastensa äidin/isän kanssa edelleen naimisissa. Eli että jos isovanhemmat ovat = omat vanhemmat ja yhdessä edelleen, ei näitä ongelmia tule. Sinkkumummot ja vasta pariutuneet haluavat keskittyä parisuhteeseensa, johon lastenlapset eivät aina mahdu (lasten mielestä) riittävästi. Minun ja miehen vanhemmat edelleen naimisissa onnellisesti keskenään, joten kyllähän se auttaa että on oma vaari ja ukki siellä mummolassa myös hoitamassa.

"minä tein lapsia,ja nyt joudun hoitamaan ne??" byhyyyyyy.

Tosin meillä on se tilanne että pyydettäessä vanhemmat lapset yhdeksi yöksi ottavat, pitemmäksi aikaa en viitsi pyytää. Haluaisin että että itse pyytäisivät, haluaisivat viettää aikaa lastenlastensa kanssa. Haluaisin lapsille samanlaisia mummola kokemuksia kuin itselläni ja miehelläni on ja mieluiten vapaaehtoisesti, ei siksi että minä pyydän! Itse lapseni hoidan eikä isovanhemmilla velvollisuutta siihen ole, toivoisin että kiinnostusta olisi enemmän. Meilläkin isovanhemmat ovat nuoria ja hyväkuntoisia, siitä ei ole kiinni. Etenkin anoppi on menevää sorttia joka omat lapsensa on kesät ja viikonloput hoidattanut äidillään. Hassua kuunnella kuinka hänellä nyt on vasta sitä omaa aikaa! Ihan on kovasti mennyt etelänmatkoja myöten lasten ollessa pieniä ja kotonakin.