Lue keskustelun säännöt.
oikeesti, kuka haluaa olla VUOSIA kotona tekemättä töitä??
25.06.2011 |
syynä muka angstia, paniikkikohtuksia ym. Tuttu ottanut vastaan monta eri työtä vuosien aikana mutta pärjää (jaksaa) olla siellä vain muutama viikko, sitten ei "onnistu" enää???!! Aikuinen nainen siis joka vain kotona 3 lasten kanssa, äly hoi. Ei minkäänlaista sympatiaa vaikka mies paiskii töitä niin että melkein pyörtyy, eeei... ei VOI mennä töihin koska se on niin RASKASTA ja häntä ei voi komentaa siellä (silloin tulee paha olo). Voi v...u sanon mä - näinkö eletään nykyään?? Jospa vaikka skarppaisi ja yrittäisi saada muutoksen aikaan eikä vaan lullaisi kotona. En oikeesti tajua kuinka joku haluaa elää näin, lapsiakin käy sääliksi, minkälainen mallikuva hän niille antaa??? Toiset vaan uskoo että elämän pitää olla helppoa, mut eihän se niin mee, varsinkaan jos ei itse tee asian eteen yhtään mitään. Kyllä meitä on monenlaisia....
Kommentit (31)
osata jotakin töitä tekemään. Miten hän muuten sitten selittää teineille kun se päivä tulee että töihin on MENTÄVÄ, ja jos ei opiskele niin tulevaisuuden duuni on joku paskaduuni missä ei saa tyydytystä eikä kunnon palkkaa. Mulla nyt 3 teinejä. Kaksi poikaa jolle saan jatkuvasti tota selittää ja manata, oikeesti en tiedä miten sen viestin saisin perille jos itse olisin maannut kotona 8vuotta...ei millään....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin olen ollut töissä 21-vuotiaasta lähtien muutamaa äitiysloma-hoitovapaata lukuunottamatta, mutta jos oikeasti voisin valita, olisin kotona ja tekisin vain mukavia asioita (joihin ei kuulu laiskottelu ja makailu). Siksi odotan innolla eläkepäiviä!
vielä se on onneksi "hyväksyttävää" kun nuorin on alle 3-vuotias. Toki olen valmis menemään aikanaan töihin, mutta ajatuskin tällä hetkellä kauhistuttaa. En jotenkin vaan kaipaa hirmuista vastuuta muista ja työkiirettä. Suunnitteilla tosin onkin alanvaihto johonkin aivottomaan työhön. Tiedä sitten viihtyisinkö sellaisessa kun olen parhaimmillani juuri paineen alla ja nopeassa reagoinnissa / päätöksenteossa.
Koulutus hum.kand. Ennen lasten saamista olin vuosia MLL:llä lastenhoitajana joka siis periaatteessa vapaaehtoistyötä. Sitten olin yhden kk vaatekaupassa mistä sain potkut koska en vaan osannut vaikka oikeasti parhaani yritin. Satoja töitä olen hakenut mutta kun kokemusta ei ole muusta ku lastenhoidosta ei pääse edes haastatteluihin. Varsinaisia oman alan töitä ei tämmöisellä koulutuksella ole vaan ihmiset työllistyy suhteiden ja kokemuksen mukaan joita mulla ei ole. Niin että minkäs teet, ei ole työnteko mua varten.
Itse olen osaava, ahkera, kunnollinen ja vieläpä hyvin koulutettukin - enkä saa mitään työtä. Tulee pakokauhu, kun joutuu olemaan kotona kuukaudesta toiseen. Mitä enenmmän aikaa kuluu, sitä vaikeampaa työtä on saada. Mies raataa kahden edestä töissä ja silti kituutellaan vähissä varoissa.
Ei voi kun kadehtia toisia, joilla on nähtävästi varaa jättäytyä töistä pois toistuvasti ja silti saada vielä uusi työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teksti vilisee virheitä ja selvästi tuollainen juopon ämmän järjetön meuhkaamisvaihe meneillään.
Niin, hittojako sulle tuttusi ja hänen perheensä asiat kuuluu. Juo vielä vähän lisää niin sammut pois sieltä meuhkaamasta, sekopää.
miksi kaikkien pitäisi vielä lapset hoitoon ja mennä töihin. kotona oleminen ja lasten kasvatus on aivan hyväksyttävää.
tietysti jos ei ole lapsia, muttei halua töihin on eri asia. silloin sitä olisi kotirouva, ja ainakin ennenvanhaan heilläkin oli omat tehtävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut kotiäitinä nyt 9 vuotta enkä ole vielä lähdössä minnekään opiskelemaan/töihin.
Mulla on kyllä koulutusta, mutta siitä on niin pitkä aika (hankin sen ennen lasten syntymää), että varmasti tarvitsen lisää koulutusta ennen kuin töitä saan jossain vaiheesa. Sen aika on sitten joskus.
Nyt ei pätkän vertaa kiinnosta tehdä töitä missään. Mieluummin olen kotona lasten kanssa. Nuorinkin on jo 5v. joten hoitovapaalla en enää ole. En nosta työttömyyskorvauksia, joten en elä muiden verovaroilla.
Minusta on ihanaa olla kotona kun kaksi isompaa tulee koulusta. Ja nuorin saa olla kokonaan kotona vielä vuoden, sitten alkaa hänelläkin eskari.
Kyllä mulla on kaikenlaista puuhaa missä voi aivojakin käyttää. Teen semmoisia asioita, jotka mua kiinnostaa, ja mitä haluan sydämestäni tehdä. Teen mm. yhdessä järjestössä jotain hommia jne...
Miksi pitäisi hypätä siihen kamalaan oravanpyörään kun ei ole mikään pakko taloudellisesti? En näe mitään järkeä siinä.
joka käy aina joskus vähän kokeilemassa töitä mut jo alkaa haistaa ja pitää jäädä sänkyyn lepäilemään. Syö kyllä masennuslääkkeitä mutta aina kun lusmuilee työttömänä himassa niin hyvin näyttää pyyhkivän. Missä menee siis raja masennuksen ja peläkän lusmuilun välillä? Voiko masennuksen nimissä hypätä kokonaan pois oravanpyörästä, kenties pysyvästi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nainen, joka toitottaa aina ja kaikille, että nyt kun mies on saanut vähän parempipalkkaisen työn, hänen ei tarvitse mennä töihin.
Samaan aikaan mies kertoo omille tutuilleen, että olisi kivaa jos vaimo saisi töitä, niin perheen talous vähän kohenisi.
Mutta vaimolla ei ole aikomustakaan mennä töihin, koska kotona on niin kivaa. Voi käydä päivällä kaupassa, siivota rauhassa, katsella elokuvia. Kurjaa, että tämä tapahtuu miehen kustannuksella :(
Tällä parilla lapset ovat jo koulussa, eli kotihoidettavia lapsiakaan ei ole.
oli kanssamme lapsuuteni kotona ja sinänsä olen ollut kiitollinen ettei hän ollut mikään uranainen.. äiti oli aina paikalla, sitä parempaa ei lapsi voi toivoa.
En sinänsä kyllä ymmärrä niitäkään joita kiinostaa vain ja ainoastaan työ ja lähtee heti kun on vauvalomalta mahdollista töihin ja läpsi hoitoon... Surullista on lukea toisinaan kuinka 7v. ikäinen laittaa yksikseen itselleen amupalaa.. En tiedä, kolikolla on aina kaksipuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta jos perheellä varaa on, niin olkoot perheen naispuolinen kotona jos niin tahtoo. Eri asia jos tarvittaisiin kahden palkka, mutta toista ei vaan "huvita", silloin tuota voi kutsua jo lusmuiluksi. Mutta niin pitkälle tasa-arvoajatteluni ei mene, että hyväksyisin koti-isän joka haluaa mieluummin olla kotona kuin mennä töihin,täysin itsekkäistä syistä eli koska kotona pääsee helpolla (oikeasti lapsetkaan ei ole enää mitään pieniä). Sitten perhe kärvistelee rahapulassa kun mies vaan makaa kotona. Tositapaus.
en oo kännissä, ei oo edes krapulaa..!! Tosin mun äidinkieli on ruotsi, onko kommentteja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ilmenevät juuri tuolla tavalla kuin ap aloituksissaan kuvaili tuttuaan.
Meillä on nyt sellainen tilanne että mun on pakko lähteä töihin miehen kaveriksi. Miehellä reistaa terveys ja yritysasiat muuttui todella radikaalisti viime syksynä (kokonaan uusi ala) eikä latin latia olla vielä tienattu.
Pienin lapsi on vasta 1,5 vuotta joten pahaa tekee hänen vuokseen mutta nyt ei auta. Ei lapset ilahdu siitäkään jos meillä menee elinkeino ja tila sitä myöten. Nyt laitetaan miehen kanssa työasiat kuntoon ja sitten voimme taas katsoa josko jäisin lasten kanssa taas kotiin, ainakin osittain.
Tälläinen on nyt tilanne ei auta. Haluan toisaalta jo itsekkin töihin mutta tykkään kyllä olla kotonakin lasten kanssa. Toivon että kiireen mentyä ja asioiden järjestyttyä voisin tehdä joko lyhyttä päivää tai vaikka 3 päivänä viikossa töitä.
lähteä töihin. Tällä hetkellä minut on irtisanottu, koska yrityksen toiminta lakkautettiin, eikä minulla ole työvelvoitetta.
Vuosia ole paiskonut normaalin työpäivän lisäksi illat ja viikonloput töitä. Lomat on pidetty pätkissä ym. Olisin halunnut tehdä lyhyempää työpäivää, jotta olisin voinut viettää enemmän aikaa lasteni kanssa, mutta käytännössä tämä ei onnistunut.
Vielä vähemmän ajatus töihin menosta innostaa, kun katson työssä käyvää miestäni, joka iltaisin kotiin tultuaan istuu vielä nokka tiivisti kiinni tietsikassaan töitä tehden.
Periaatteessa olen siis työhullu, mutta tämä irtiotto on saanut minut ajattelemaan asioita "pehmeämmin". Nyt olen oikeasti läsnä lasteni elämässä.
Miehenkin mielestä elämä on helpompaa, kun minä hoidan pääasiallisesti kodin ja lapset. Eikä tarvitse miettiä hoitojärjestelyjä ym.
Mielestäni olisi parempi, jos naisille olisi tarjolla enemmän osapäivätöitä niinkuin esim. useissa euroopan maissa.
Ei se jokaisen kohdalla ole laiskuutta. Itsellänikin on vaikea saada edes yhtä tutkintoa suoritettua kouluja vuorotellen keskeyttäessäni ja taas uudestaan aloittaessani.. itselläni ei psyyke eikä keho ole niin vahva kuin muilla, enkä pysty käymään koulua koko lukuvuotta niinkuin muut. Usko siis huviksesi... meille joillekuille se on oikeasti raskasta, ja on mahdotonta yrittää kantaa hartioillaan enempää kuin mitä oikeasti pystyy.
henkilöllä on vaikkapa ihan oikeasti paniikkihäiriö. Kyllä se helposti estää työnteon, jos sellaiset asiat sen sattuu laukaisemaan. Ei siihen itse paljon pysty vaikuttamaan.
Teksti vilisee virheitä ja selvästi tuollainen juopon ämmän järjetön meuhkaamisvaihe meneillään.
Niin, hittojako sulle tuttusi ja hänen perheensä asiat kuuluu. Juo vielä vähän lisää niin sammut pois sieltä meuhkaamasta, sekopää.
Kauhea asennevamma sinulla..
Hän myös oli aina sitä mieltä, että työt olivat liian vähäarvoisia.
Hänellä keskenjäänyt kansalaiskoulu koulutuksena... Mutta esimerkiksi kukkakaupan myyjänä hän ei vaan voinut työskennellä.