Lue keskustelun säännöt.
Tulin raskaaksi kun olin suhteessa elämäni rakkauteen - en koskaan kertonut, ja synnytin lapsen
22.06.2011 |
Pakko kertoa, kun olen pitänyt salaisuutena niin kauan. Eli tulin raskaaksi 18-vuotiaana miehelle, jonka kanssa olimme seurustelleet vajaa 5 vuotta. Suhde oli täydellinen, rakastimme (ehkä vieläkin) toisiamme ihan tajuttomasti. Raskaus oli vahinko, ja tiesin, että miehelle "maailmanloppu" pilaisi kaikki hänen suunnitelmansa. Itse halusin lapsen pitää, mutta totesin, että minun päätökseni ei tarvitse pilata miehen elämää. Niimpä jätin miehen kun raskautta oli kulunut kolmisen kuukautta, enkä kertonut koskaan raskaudesta. Silloin koin tekeväni sen rakkaudesta - rakastin niin paljon, että halusin hänen olevan onnellinen, ja toteuttavan kaiken mitä elämältään haluaa.
Olemme pysyneet tämän miehen kanssa jonkinlaisissa väleissä, muutin toiseen kaupunkiin, ja välillä olemme chattailleet/soitelleet jne. Selvä kipinä on edelleen vuosien jälkeen, kumpikaan ei ole löytänyt uutta. Mies ei siis tiedä, että minulla on lapsi. Tyttö on nyt vajaa 5 vuotias, ja mies on saavuttanut elämässään sen mitä halusikin. Nyt mietin, pitäisikö miehelle kertoa lapsesta vai ei. Rakkaus ei ole koskaan kuollut, ja aina on ollut toive, että ehkä jonain päivänä saan elämäni rakkauden takaisin. Ymmärrän, että on epätodennäköistä, ja vielä epätodennäköisempää jos kerron, että olen "valehdellut" vuosia. Toisaalta tyttö alkaa olemaan siinä iässä, että kaipaa jo selvästi isää, enkä haluisi sitä tarkoituksellisesti riistääkään. Mitä mieltä siis olette? Ja jos päätän kertoa, miten sen teen? Tuntuu jotenkin tylyltä vain soittaa ja sanoa että "niin, susta tuli isä 5 vuotta sitten"
Kommentit (48)
haluat tehdä sen mikä on oikein mutta et tiedä mitä se on? No jos sä ymmärrät että olet tehnyt väärin, niin sittenhän sä tiedät että se mitä sä et tehnyt, on se oikein. Eli kerrot sille heti. Mitä sen jälkeen tapahtuu on vaan otettava vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli kyllä mielestäni hyvä idea. Kannattaa ehdottomasti kertoa. Et voi korjata menneisyyttä, eikä todellakaan kannata odottaa että mies enää riemusta kiljuen isäksi näin suuren petoksen jälkeen ryhtyisi, mutta olet totuuden hänelle velkaa! Kirjeessä voit yrittää perustella miksi päädyit järjettömään ratkaisuusi ja kertoa että kadut sitä. Voit kertoa myös asioita lapsen elämästä liittää kuvia jne. Mies voi rauhassa sulatella asiaa ilman paineita ja reagoida sitten haluamallaan tavalla.
Jos kerran soittelet miehelle joka viikko, miksi et voisi kertoa asiaa puhelimessakin. Sanot miehelle, että se on isä.
Entapa jos kertoisit juuri kuten aloitusviestissasi teit? siita kay ilmi myos se miksi toimit kuten toimit. Rakkaudesta, kuten rakkauden itse sen ymmarsit. Tiesit ettei silloin halunnut lasta jne.
Jos kirjoitat kirjeen, sisallon saat suoraan aloitusviestistasi. Kerro omasta puolestasi asiat, kuten ne koit ja ymmarsit silloin. Aina parempi,jos et vaadi mitaan tai olet kiintymaton lopputoulokseen. Saat kuitenkin selvyyden siihen, onko teilla tulevaisuutta vai ei. Voit jatkaa elamaasi rauhassa, asia selvitetty.
Anna hanen vastata kuten parhaaksi nakee.
Kerro sitten meillekin, kuinka kavi. :)
Sekä lapselle että lapsen isälle. ja vain siksi, että kuvittelee, ettei muka mies voisi isänä opiskella niin tahtoessaan- haloo!
Jos tämä tosiaan on totta, niin helvetin typerästi olet tehnyt ap ja pilannut kahden ihmisen elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ei sun ainakaan päivätöitä kannata harlekiinien kirjoittamisen takia lopettaa!"
Porvoossa sattuu ja tapahtuu taas..
HUONO
käyeen, valitset numeron ja painat soita näppäintä..
Heippa, Irmeli täällä.. meillä on lapsi.. Paukautat totuuden päin naamaa ensiksi ja alkujärkytyksestä selvittyään vastailet miehen kysymyksiin.. Sitä voi olla välillä vaikka ihan hiljaa.. ei tarvitse juosten kusten yrittää selittää kiireellä asiaa A.sta B.hen.