Onko psykoterapeutit ja psykologit ns. hyviä ihmisiä ja osaavat

mutta ehkä koulutus tuottaa sellaista itsereflektiota, että pystyy oman toimintansa tarkasteluun ja ymmärtää, milloin pitää muuttaa ajattelutapaansa tai toimintaansa.



Eivät kaikki lääkäritkään pidä hyvää huolta terveydestään, mutta ehkä heillä olisi siihen ainakin riittävä tietopohja ja käsityskyky.

pätee tähänkin ihmisryhmään hyvin monesti...

lukemaan psykaa ymmärtääkseen omia ongelmiaan. Toinen näistä teki itsemurhan ja toisella vahvoja narsistisia taipumuksia.

Mahtaako psykoterapeutit mitään ihmeotuksia olla. Ja eiköhän ne just osaa kuunnella "sydämen ääntä". Kun yleensä normijampalla se joka puhuu kovimmalla äänellä on äitivainaa tms.

Tunnen useita psykologeja ja kaikilla mielenterveysongelmia kuten masennusta. Yhdellä välit poikki lastensa kanssa.

Työni kautta tunnen, ja varsinkin monet naisterapeutit ovat äärimmäisen miellyttäviä ja kyllä fiksusti hoitavat omat asiansa.

omia ongelmiaan ei ole välttämättä mikään huono juttu. Jos niistä ongelmista pääsee eroon opintojen ja siihen kuuluvan terapian aikana. Itse pahoista mielenterveysongelmista suurin piirtein kuville selvinneenä mulla on joskus kiusallisenkin tarkka silmä muitten ihmisten ongelmille. Ja se että olen itse ne jutut kokenut saa ymmärtämään mistä on kyse ihan toisella lailla kuin ikänsä terveellä päällä ollut. Terve ei kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään sitä minkälaista mt-ongelmaisen psyykessä voi olla.

immuunia mielenterveysongelmille. Mutta niin kuin joku sanoi, varmaan koulutus antaa välineitä oman toiminnan/omien tunteiden/ihmissuhdekiemuroiden tarkasteluun.



Jokaisella meistä on omat haavoittuvat puolemme, ihmissuhdetyntekijöilläkin. Psykologin/terapeutin pitäisi vaan olla tietoinen tästä puolestaan ja hakea tarvittaessa herkästi apua itselleen esim. työnohjauksen muodossa.

Psykologian opiskelijoissa ainakin erottui kaksi ryhmää, toiset oli sellasia pinnallisemmin suuntautuneita, ja toiset enemmän pohdiskelevia, pelkän asiatiedon lisäksi myös etiikkaa ym. asioita miettiviä tapauksia.



Kuvittelisin, että nuo jälkimmäiset miettivät noita asioita myös omassa elämässään, koska tuo pohdinta tuntui olevan heille luontaista. Ensimmäisestä ryhmästä taas en osaa sanoa, kun oli vähän vaikea ymmärtää, että miksi he edes hakeutuivat ammattiin, jossa luultavasti joutuvat kohtaamaan erilaisia ihmisiä ja persoonia.

Pahimman tietämäni virheen puolison valinnassa on tehnyt juuri psykologi. Toivon, että hänellä on koulutuksensa johdosta kykyä selvitä tilanteestaan ja pelastaa myös lapsensa.

Onko vaatimustaso parisuhteelle kovempi tai sitten ovat kiinnostuneet opiskelemaan omista kokemuksista

Nämä ammattikunnan edustajat ovat itse usein hyvinkin moniongelmaisia. Suurin osa hakee opiskelemaan näitä alueita sen takia kun oma elämä ja pää on täysin sekaisin. Itse en koskaan seurustelisi esim psykologin kanssa.

kyllä varmaan soveltuvuuskokeissa erottuvat ne joilla on suuria psyykkisiä ongelmia.

sen vuoksi että itse on sairas :D

mielenterveysongelmaisia. Opiskelen itse alaa ja olen nähnyt

tämän läheltä. Osa käsittelee ongelmansa opiskelujen aikana, osa jatkaa työelämään ilman että on miettinyt näitä asioita mikä on todella valitettavaa. Usein vieläpä juuri kliiniselle sektorille eli mielenterveyspuolelle. Tällöin psykologi ei mitenkään pysty auttamaan vaaditulla tavalla koska joutuu käyttämään resurssejaan omiin ongelmiinsa ja niiden kanssa työskentelyyn (vaikka olisi alitajuistakin, vie energiaa joka näkyy esim työuupumuksena, kipuina jne ).



Psykologian opiskeluihin ei kuulu pakollista terapiaa mutta psykoterapeutiksi jatkaville kuuluu (500h pakollista) jolloin KAIKKI ongelmat kaivetaan esille. Näin ollen opiskelija kohtaa omat ongelmat ja käsiteltyään ne kykenee auttamaan toista.

ei ole ihan helppoa päästä ja lisäksi on soveltuvuusarvioinnit. Että siinä mielessä tuskin kovin moni ihminen, joka voidaan luokitella moniongelmaiseksi (mitä se nyt sitten tarkoittaakaan) pääsee lukemaan psykologiaa tai saatika pystyy tekemään melko haastavaa psykologin työtä. Yksi tuntemani psykologi on ainakin todella fiksu ihminen vaikka hänelläkin on ollut elämässä vastoinkäymisiä.

mielenterveysongelmaisia. Opiskelen itse alaa näkyy esim työuupumuksena, kipuina jne )

Opiskeletko siis psykologigksi? Tuskin :) opiskelet muuten vaan "alaa"... :)

kyllä varmaan soveltuvuuskokeissa erottuvat ne joilla on suuria psyykkisiä ongelmia.

Luin itse avoimessa psykkaa ja siellä proffa sanoi ihan suoraan, että suurin osa tulee lukemaan psykkaa, koska haluaa selvittää omia ongelmiaan. Meiltäkin kysyttiin ihan kyselylomakkeella miksi tulit lukemaan psykkaa ja yksi kohta oli juuri tuo omat ongelmat.

sinnnehän pääsee kuka vaan! Siis juuri nämä omaan pääs selvittäjät! Eri asia on työskennellä psykologina tai psykoterapeuttina.

verrattuna vaikka kaupan alan ihmisiin. Osa kypsyy työhönsä eikä jaksa uudelleen kouluttautua muuhun, se voi näkyä. Käypä kokeeksi vaikka psykiatrisella sairaanhoitajalla ja sen jälkeen miltei kellä tahansa terapeutilla, huomaat eron! Vaikutelma syyllistävästä vanginvartijasta vaihtuu avoimempaan ihmiseen tai ainakin fiksumpaan. Kaikkien kanssa kemiat eivät kohtaa tosin, hyvä, kuunteleva ja avaramielinen terapeuti on enemmän kuin painonsa arvosta kultaa!