G:Pidätkö itseäsi älykkäänä tai viisaana?

Eli osaan kaikki perusasiat hyvin, mutta viisaus on tullut vasta kärsimyksen ja kokemuksen myötä, jolloin olen oppinut kohtaamaan monia asioita ihan uudesta näkökulmasta.



Uskon tietäväni ratkaisun kaikkeen, osaisin neuvoa muita, mutta kun kukaan ei kuuntele tai ole kiinnostunut.

Perusteluna nyt lähinnä se, että musta olisi aika surullinen ajatus, että joku ihminen pitäisi itseään tyhmänä.



Pidän myös lapsiani älykkäinä :) ja miestäni tosi fiksuna.



Älykkyyttä on myös monenlaista.



(Ja joo: lisäksi menestyin koulussa [lukion päättötodistus 9.6, kirjoituksista ropisi älliä], pääsin ensi yrittämällä opiskelemaan, opinnot sujuivat hyvin, pärjään työssäni hyvin, opin asioita helposti jne - jos nyt pitää antaa sovinnaisempia perusteluja)

Ei kai puolen yön jälkeen tartte oikeesti perustella?!? Ainakaan tällä etanolipitoisuudella... (ei, en ole yksin vastuussa lapsistani ja se toinen on ihan vesiselvä)

että älykäs olen tiemmä ollut aina, mutta viisautta on kertynyt pikku hiljaa. Moni voisi kyllä väittää vastaan, kun nyt taas olen vähällä sortua kun lapsi haluaa partioon, lippukunta potee johtajavajausta ja itselläni on partiotausta... Voisko joku muu välillä? (Mulla on vähän turhan monenlaista taustaa)

Viisaudella en sitten voikaan elvistellä.

Siitä, että tiedostaa asioita omassa elämässään.

keskimääräistä älykkäämpänä, noin niinkuin älykkyysosamäärää ajateltaessa, mutta viisas en ole (johtuu huonosta muistista kenties).

Olen ehkä korkeintaan analyyttinen ja järkevä,tuskin erityisen älykäs (Kognitiivista tehoa ja paljon tietoa muistissa. Äly olisi aivojen materiaa.). Viisaus on minulle käsitteenä aika epämääräinen nykyään. Oli ennen nuorempana niin varma, että mitä se tarkoittaa. Viisaus olisi muka jotain henkisempää varmuutta asioista, lähellä gurumaista lempeää ymmärrystä. Nykyään mietin onko sellaista kuin viisaus ollenkaan, onko sekin vain kulttuuriin sidottu termi ja sellaisena muuttuva asia. Enpäs tiedä enää. Olen ollut pitkään kotiäitinä ja jotenkin liikoja ajattelematta.. Tähän kotiäiti hommaankin tuli lähdettyä jonkinlaisen nuoruuden itsensä etsimis ja filosofisen funtsimisen kautta. Biologia vain tuntui järkevimmältä ja merkityksellisemmältä kuin mikään muu. Liika älyllistäminen tökkii edelleenkin syvällä tasolla, vaikka itseironinen tässä lausessa olen myös. Sen älykkyyden hyväksyn helpommin, hyväksyn sen biologisena mekanismina (Ihmisen älykkyyden ja eläinten älykkyyden jne). Jotenkin vaan tuntuu, että viisaus käsite on älykkään ihmisen keksintöä... Apulantaa siteeratakseni eri kontekstissa: 'Viisaus ei asu meissä'.

Anteeksi höpinät ja ihan täydellisen turhia vielä. En ole humalassa, näin minä oikeasti ajattelen kun ajattelemaan pääsen. Päältä päin olen aivan normitallukka muija.