Onko psykoterapeutit ja psykologit ns. hyviä ihmisiä ja osaavat

pahimmin häiriintyneet luulevat olevansa terveitä. Eli ei siis "sairaudentuntoa". Kukapa meistä olisi täysin vailla mitään neuroosia tai muuta vastaavaa. Tärkeintä on varmaan miten sen kanssa tulee toimeen tässä elämässä.

mielenterveysongelmaisia. Opiskelen itse alaa näkyy esim työuupumuksena, kipuina jne )

Opiskeletko siis psykologigksi? Tuskin :) opiskelet muuten vaan "alaa"... :)

Opiskelen psykologiaa kyllä:) ... Ja kirjoitetaan muuten psykologiKSI. Ja ihan yliopistossa kyllä vain.

Noista soveltuvuuskokeista vielä niin niissä pystytään kartoittamaan lähinnä psykoottiset hakijat pois joukosta.

sinnnehän pääsee kuka vaan! Siis juuri nämä omaan pääs selvittäjät! Eri asia on työskennellä psykologina tai psykoterapeuttina.

Avoimen kurssit voi suoraan hyväksyttää yliopiston puolella. Tämä kysely nimenomaan tehdään myös yliopiston puolella ja tulokset tietenkin tulevat sieltä, koska opiskelijoita on paljon enemmän.

avoimen puolella et saa psykologilta vaadittavaa ammatillista pätevyyttä vaikka miten hyväksyttäisit approsi :)

avoimen puolella et saa psykologilta vaadittavaa ammatillista pätevyyttä vaikka miten hyväksyttäisit approsi :)

Luetaan niitä viestejä eli kurssit kelpaa yliopiston puolella kun haet avoimen jälkeen normaalisti yliopistoon. Avoimesta pääsee tietyn opintopistemäärän ja laadukkaan suorittamisen jälkeen myös joissakin yliopistoissa suoraan lukemaan yliopiston puolelle.

mieheni entinen vaimo on psykologi ja varmaan hulluin ihminen jonka tiedän.

"Opiskelen psykologiaa kyllä:) ... Ja kirjoitetaan muuten psykologiKSI. Ja ihan yliopistossa kyllä vain."



Miksi haluat heittää lokaa oman ammattiryhmäsi ylle

kyseleepi terapeutiksi kohta valmistuva ja jo useamman vuoden psykologina toiminut äiti.



Nuo väitteesihän ovat juuri niitä argumentteja joilla usein ammattiryhmäämme arvostellaan perättömästi.

on vaativaa, paljon vaatii halua ihmiseltä lähteä sille tielle. Siskoni on psykologi, kiltti, lempeä ihminen. Nämä ihmiset saavat aika lailla paskaa niskaansa siitä että eivät ymmärrä, ongelma on siinä, että muun alan ihmiset voivat valikoida asiakkaansa tarkemmin ( esim. asianajajat ja jopa lääkärit), kunnallisella puolella asiakkaat ohjataan lähimmän ymmärtäjän luo ym. Itse en pystyisi esim.pedofiiliä,raiskaajaa tai edes alkoholistia tukemaan ja ymmärtämään ja samalla auttamaan.

omaa elämää koskevissa päätöksissä. Mutta jos opiskelee alaa monta vuotta, tuohan se jotain näkökulmaa. Olen psykologin sisko eli en tiedä kun tuon yhden tapauksen. Mielelläni juttelen hänen kanssaan monista asioista.

Olen liikkunut opiskelija-aikoinani näissä piireissä, koska seurustelin puoli vuotta psykkaopiskelijan kanssa ja pakko yhtyä noihin muiden kommentteihin, että siellä ei eihan kaikkein fiksuimmat ja tasapainoisemmat ihmiset opiskelleet. Oikeastaan en tavannut siellä yhtään ihan normaalia :)

voi ihan ilman psykologin koulutusta huomata että ihmisillä on kauhea tarve alentaa toisia, mitä lien huonommuudentunnetta...?

Mun käsityksen mukaan jos haluaa psykologiksi niin on kyllä eduksi että on kokenut omassakin elämässä yhtä sun toista ja kiinnostunut mielen ongelmista ja niiden ratkomisesta. Miten ihmeessä hakeutuu psykologiksi tai edes pärjää ammatissaan jos ihmisen psyyke ei kiinnosta?? Silloin on ehkä myyjä, it-alalla, automekaanikko tms...? Että tietenkin alalle hakeutuvat on jollain lailla "psyyke-keskeisiä". Eikä ihminen yleensä ole, jos ei ole itsellä tullut vastaan mitään ongelmia. Ja sitten- ammattihan on kuitenkin eri asia kuin ihminen itse- ainakin pitäisi olla- ja jokainen on- ammatistaan riippumatta yksityiselämässä vain ja tasan se tavallinen ihminen, yksityishenkilö. On ihan eri asia käsitellä tunteita ammatillisesti kuin henkilökohtaisesti, omasta historiasta käsin.

Mä tunnen monenlaisia alalla työskenteleviä ihmisiä ja kyllä ihmisinä ovat ihan tavallisia, alalaan sitten kuka mitenkin pätevöityneitä.

Mielenkiintoista on se, että niin moni ensin nostaa ammatteja jalustalle ja sitten kuitenkin haluaa loata ne. Kertoo asianosaisista itsestään paljon enemmän kuin psykologeista.

mieheni entinen vaimo on psykologi ja varmaan hulluin ihminen jonka tiedän.

no eikös ne ex-puolisot aina haluta nähdä "hulluina".

Kertoo asianosaisista itsestään paljon enemmän kuin psykologeista.

[/quote]

Luetaan niitä viestejä eli kurssit kelpaa yliopiston puolella kun haet avoimen jälkeen normaalisti yliopistoon. Avoimesta pääsee tietyn opintopistemäärän ja laadukkaan suorittamisen jälkeen myös joissakin yliopistoissa suoraan lukemaan yliopiston puolelle.

[/quote]

niin mutta suurin osa avoimen puolella opiskelevista ei pääse, ei todellakaan. Eli on kyllä todella harvinainen poikkeus. Ja nimenomaan joissakin yliopistoissa ja joissakin oppiaineissa.

toimia oikein ihmissuhteissaan verrattuna tavallisiin ns. tietämättömiin, "sydämen ääntä" kuunteleviin ihmisiin?

Tärkeintä on kait se miten tekevät työtään eli auttavat ihmisä ratkomaan ongelmiaan. Itse olen saanut apua.

Aikamoisessa mankelissa tässä joutuu olemaan, kaikki tulee kyllä esille ja päivänvaloon. : ) Erittäin haastavaa, mutta en vaihtaisi mihinkään! Koskaan en ole joutunut tällä tavoin katsomaan itseäni peilistä. Tässä pikkuhiljaa opin antamaan itselleni anteeksi, olemaan itselleni ja muille armollinen ja suhtautumaan elämään realistisesti.



Jokaisella ihmisellä on ongelmansa ja moni meidän opiskelijoistamme on käynyt elämässään kovan koulun läpi. Juuri näiden kokemustensa vuoksi moni kiinnostuu alasta, koska on itse saanut apua ja haluaa nyt vuorostaan auttaa muita kärsiviä.



Yksikään terapeutti ei ole täydellinen millään tavoin, mutta koulutus on erittäin vaativa ja antaa kyllä aikamoisen korillisen eväitä myös omaan elämään. Lisäksi kaikki terapeutit käyvät itsekin säännöllisesti terapiassa, joten omat ongelmat tulevat kyllä esille siellä.



Mutta kuten jo sanoin, terapeutti on erehtyväinen ihminen, eikä siitä sen kummemmaksi yli-ihmiseksi muutu. Näkökulma ja työkalut niiden ongelmien käsittelyyn vaan ovat erilaiset kuin "taviksella". Plus tietenkin kiinnostus auttaa kanssaihmisiä ja laittaa oma itsensä likoon.

tekeekö kokki aina hyvää ruokaa kotona, onko siivojalla aina siistiä kotona, ovatko lääkärit muita terveempiä, pääseekö pappi aina taivaaseen...maailmassa monta on ihmeellistä...

Nämä ammattikunnan edustajat ovat itse usein hyvinkin moniongelmaisia. Suurin osa hakee opiskelemaan näitä alueita sen takia kun oma elämä ja pää on täysin sekaisin. Itse en koskaan seurustelisi esim psykologin kanssa.

Pääaineenaan psykologiaa pääsee opiskelemaan vain pääsykokeiden kautta, osassa yliopistoja on myös soveltuvuuskoe, osassa ei. Jos on opiskellut psykologiaa jo avoimessa yliopistossa tai sivuaineena, nämä kurssit hyväksytään suoritetuiksi.



Kun hwnkilö on valmistunut psykologian maisteriksi, hän hakee laillistusta toimia psykologin ammatissa Valviralta.



Poikkeuksena voi olla ulkomailla psykologin pätevyyden saaneita ihmisiä, joille riittää joidenkin suomalaisten kurssien suorittaminen, arvioidaan tapauskohtaisesti.



Psykoterapeutin koulutus on lisäkoulutus, johon voi hakea soveltuvalla perustutkinnolla. Valtaosa psykoterapeuteista on psykologeja tai psykiatreja, mutta joukossa on myös esimerkiksi psykiatrisia sairaanhoitajia.

Hyvä, pitkäaikainen ystäväni on psykiatrinen sairaanhoitaja. Eivät ne koulun opit ole ihan sisäistyneet hänellä. Läheiset ihmissuhteet ovat hänelle hankalia (tarkoitan siis muitakin kuin miessuhteita, mm. lapsuudenperhettä, lähiystäviä). Vetäytyy automaattisesti etteivät ne pääsisi niin läheisiksi.



Mutta toisaalta, tuskin psyk. sh -tasolla mennään muuten kuin ihan pintatasolla. Todellinen lähisuhteissa onnistuminen, jos sitä ei ole saanut kodista "automaattina", vaatii pitkän analyyttisen terapian, reflektiivisen mielen tai syvällisen elämänkokemuksen.