Uusperheen äitinä tulee välillä

Joku ydinperhemamma tuntee 1-3 uusperhettä ja niissä asiat ovat jollain tavalla. Tästä ydinperhemamma päättelee, että KAIKISSA uusperheissä asiat ovat samoin. Mikähän tässä päättelyssä menee vikaan - osaatteko sanoa itse vai pitäisikö se vääntää teille rautalangasta?

mutta jos kokemusta on vain surkeista, niin toki se on päällimmäisenä ajatuksenakin.

En tiedä yhtään ydinperhettä ,jossa ei olisi mitään ongelmia.

.

Mun mielestä he voisivat pitää näppinsä erossa näistä up ketjuista ja vaikka sillä välin saada omat rempallaan olevat kotiasiansa kuntoon. Te ette ole yhtään parempia, jos niin luulette.

Ydinperheissä on asiat rempallaan ja kulisseja pidellään, mutta pyhää uusperheettä ei saa arvostella!! Ei vaikka lapset siinä voisivat kuinka pahoin kunhan vanhemmat voivat hehkuttaa uuden onnensa täydellisyyttä. Tuohon kyllä uskon että uusperheiden lapset ovat sopeutuvaisempia, eipä taida reppanoilla muuta mahdollisuutta olla. Noita samoja aloituksia mitä otit esiin löytyy myös uusperheellisiltä, plussana valitukset existä, etälapsista, siitä kuinka täytyy yksin miehen lapsetkin hoitaa jne. Että ei ne ongelmat nätä mihinkään poistuvan vaikka siitä saatanallisesta ydinperheestä eroon pääseekin...

Joku aiempi kirjoitti että lapset voivat eron jäljiltä huonosti ja se laitetaan uusperheen piikkiin. Kuka hullu nyt alkaa kokoamaan sitä uusperhettä tuossa vaiheessa ennen kuin lasten tuska edellisestä on käsitelty? No, valitettavan moni ja juuri tuota minä ensin, lapset sitten asennetta erityisesti uusperheiden perustamsiessa kritisoin. Hoitakaa ne erot myös lapsien osalta ensin loppuun ja sitten vasta alkaakaa leikkiä uutta perhettä.

Naiivia tuokin että kuvitellaan ettei uusperheitä tunneta ja siksi arvostellaan. Ehkäpä niitä juuri siksi arvostellaan että tunnetaan! Tunnen yhden uusperheen jossa oikeasti otetaan kaikkine lapsien hyvä huomioon, muissa enemmän tai vähemmän osa lapsista kärsii. Aikuisten asiat minua oikeasti ei edes kiinnosta, kunhan lapsien paras toteutuisi.

En tiedä yhtään ydinperhettä ,jossa ei olisi mitään ongelmia.

Meillä kyllä kiistellaan mitä tänään ruoaksi muttei sen kummempaa. Että nyt tunnet ja vieläpä onnellisia ollaan.

Miksi teidän "fiksujen" uusperheellisten pitää sitten alkaa samalle tasolle kuin joidenkin ydinperheelisten.

. Mun mielestä he voisivat pitää näppinsä erossa näistä up ketjuista ja vaikka sillä välin saada omat rempallaan olevat kotiasiansa kuntoon. Te ette ole yhtään parempia, jos niin luulette.

Ydinperheissä on asiat rempallaan ja kulisseja pidellään, mutta pyhää uusperheettä ei saa arvostella!! Ei vaikka lapset siinä voisivat kuinka pahoin kunhan vanhemmat voivat hehkuttaa uuden onnensa täydellisyyttä. Tuohon kyllä uskon että uusperheiden lapset ovat sopeutuvaisempia, eipä taida reppanoilla muuta mahdollisuutta olla. Noita samoja aloituksia mitä otit esiin löytyy myös uusperheellisiltä, plussana valitukset existä, etälapsista, siitä kuinka täytyy yksin miehen lapsetkin hoitaa jne. Että ei ne ongelmat nätä mihinkään poistuvan vaikka siitä saatanallisesta ydinperheestä eroon pääseekin... Joku aiempi kirjoitti että lapset voivat eron jäljiltä huonosti ja se laitetaan uusperheen piikkiin. Kuka hullu nyt alkaa kokoamaan sitä uusperhettä tuossa vaiheessa ennen kuin lasten tuska edellisestä on käsitelty? No, valitettavan moni ja juuri tuota minä ensin, lapset sitten asennetta erityisesti uusperheiden perustamsiessa kritisoin. Hoitakaa ne erot myös lapsien osalta ensin loppuun ja sitten vasta alkaakaa leikkiä uutta perhettä. Naiivia tuokin että kuvitellaan ettei uusperheitä tunneta ja siksi arvostellaan. Ehkäpä niitä juuri siksi arvostellaan että tunnetaan! Tunnen yhden uusperheen jossa oikeasti otetaan kaikkine lapsien hyvä huomioon, muissa enemmän tai vähemmän osa lapsista kärsii. Aikuisten asiat minua oikeasti ei edes kiinnosta, kunhan lapsien paras toteutuisi.

Yksi vaihtoehto on myös erota ja laittaa lapset etusijalle seuraavaksi 10 vuodeksi. Itse esimerkiksi olen elänyt äitini ja isäpuoleni kanssa, jonka kanssa en oikein tullut toimeen. Tuntui myös hassulta, että yhtäkkiä minulla oli 'sisaruspuolia' jotka eivät kuitenkaan olleet edes kovin läheisiä isänsä kanssa. Välillä kävivät meillä kyläilemässä. Koin kyllä silloin, että äitini ei ajatellut pätkääkään minun onneani vaan vain omaansa. Toisaalta mulla oli huoli äidistä ja äidin onnesta, siksi en esimerkiksi koskaan julkisesti kiukutellut asiasta.

Isäni taas muutti yhteen nyxänsä kanssa vasta kun minä ja nyxän lapsi oli aikuinen. Siihen asti olivat 'ystäviä', ei perhe.

Eri asia sitten sellaiset tilanteet, joissa äiti on tyyliin jäänyt raskausaikana yksin ja tavannut uuden miehen kun vauva on vuoden. Eihän lapsi silloin isäänsä tunnekaan, eikä kuvioissa ole kuin tuo yksi pieni lapsi.

. Mun mielestä he voisivat pitää näppinsä erossa näistä up ketjuista ja vaikka sillä välin saada omat rempallaan olevat kotiasiansa kuntoon. Te ette ole yhtään parempia, jos niin luulette.

Ydinperheissä on asiat rempallaan ja kulisseja pidellään, mutta pyhää uusperheettä ei saa arvostella!! Ei vaikka lapset siinä voisivat kuinka pahoin kunhan vanhemmat voivat hehkuttaa uuden onnensa täydellisyyttä. Tuohon kyllä uskon että uusperheiden lapset ovat sopeutuvaisempia, eipä taida reppanoilla muuta mahdollisuutta olla. Noita samoja aloituksia mitä otit esiin löytyy myös uusperheellisiltä, plussana valitukset existä, etälapsista, siitä kuinka täytyy yksin miehen lapsetkin hoitaa jne. Että ei ne ongelmat nätä mihinkään poistuvan vaikka siitä saatanallisesta ydinperheestä eroon pääseekin... Joku aiempi kirjoitti että lapset voivat eron jäljiltä huonosti ja se laitetaan uusperheen piikkiin. Kuka hullu nyt alkaa kokoamaan sitä uusperhettä tuossa vaiheessa ennen kuin lasten tuska edellisestä on käsitelty? No, valitettavan moni ja juuri tuota minä ensin, lapset sitten asennetta erityisesti uusperheiden perustamsiessa kritisoin. Hoitakaa ne erot myös lapsien osalta ensin loppuun ja sitten vasta alkaakaa leikkiä uutta perhettä. Naiivia tuokin että kuvitellaan ettei uusperheitä tunneta ja siksi arvostellaan. Ehkäpä niitä juuri siksi arvostellaan että tunnetaan! Tunnen yhden uusperheen jossa oikeasti otetaan kaikkine lapsien hyvä huomioon, muissa enemmän tai vähemmän osa lapsista kärsii. Aikuisten asiat minua oikeasti ei edes kiinnosta, kunhan lapsien paras toteutuisi.

Yksi vaihtoehto on myös erota ja laittaa lapset etusijalle seuraavaksi 10 vuodeksi. Itse esimerkiksi olen elänyt äitini ja isäpuoleni kanssa, jonka kanssa en oikein tullut toimeen. Tuntui myös hassulta, että yhtäkkiä minulla oli 'sisaruspuolia' jotka eivät kuitenkaan olleet edes kovin läheisiä isänsä kanssa. Välillä kävivät meillä kyläilemässä. Koin kyllä silloin, että äitini ei ajatellut pätkääkään minun onneani vaan vain omaansa. Toisaalta mulla oli huoli äidistä ja äidin onnesta, siksi en esimerkiksi koskaan julkisesti kiukutellut asiasta.

Isäni taas muutti yhteen nyxänsä kanssa vasta kun minä ja nyxän lapsi oli aikuinen. Siihen asti olivat 'ystäviä', ei perhe.

Eri asia sitten sellaiset tilanteet, joissa äiti on tyyliin jäänyt raskausaikana yksin ja tavannut uuden miehen kun vauva on vuoden. Eihän lapsi silloin isäänsä tunnekaan, eikä kuvioissa ole kuin tuo yksi pieni lapsi.

miehen kanssa yhteen ja todeta sitten, että emme saakaan lapsia? Miksi? Ei se lapsi ole häiriintynyt minun vuokseni ja pikkusisarukset ovat hänelle tärkeitä.

mun mielestäni ei ole väliä, mistä perhe koostuu, kunhan se on onnellinen.

Meillä on onnellinen uusperhe. Ja uskon, että ne ketkä niin kiivaasti arvostelee uusperheitä negatiivisessa valossa, ovat jostain syystä itse katkeria tms liittyen uusperheeseen.

. Mun mielestä he voisivat pitää näppinsä erossa näistä up ketjuista ja vaikka sillä välin saada omat rempallaan olevat kotiasiansa kuntoon. Te ette ole yhtään parempia, jos niin luulette.

Ydinperheissä on asiat rempallaan ja kulisseja pidellään, mutta pyhää uusperheettä ei saa arvostella!! Ei vaikka lapset siinä voisivat kuinka pahoin kunhan vanhemmat voivat hehkuttaa uuden onnensa täydellisyyttä. Tuohon kyllä uskon että uusperheiden lapset ovat sopeutuvaisempia, eipä taida reppanoilla muuta mahdollisuutta olla. Noita samoja aloituksia mitä otit esiin löytyy myös uusperheellisiltä, plussana valitukset existä, etälapsista, siitä kuinka täytyy yksin miehen lapsetkin hoitaa jne. Että ei ne ongelmat nätä mihinkään poistuvan vaikka siitä saatanallisesta ydinperheestä eroon pääseekin... Joku aiempi kirjoitti että lapset voivat eron jäljiltä huonosti ja se laitetaan uusperheen piikkiin. Kuka hullu nyt alkaa kokoamaan sitä uusperhettä tuossa vaiheessa ennen kuin lasten tuska edellisestä on käsitelty? No, valitettavan moni ja juuri tuota minä ensin, lapset sitten asennetta erityisesti uusperheiden perustamsiessa kritisoin. Hoitakaa ne erot myös lapsien osalta ensin loppuun ja sitten vasta alkaakaa leikkiä uutta perhettä. Naiivia tuokin että kuvitellaan ettei uusperheitä tunneta ja siksi arvostellaan. Ehkäpä niitä juuri siksi arvostellaan että tunnetaan! Tunnen yhden uusperheen jossa oikeasti otetaan kaikkine lapsien hyvä huomioon, muissa enemmän tai vähemmän osa lapsista kärsii. Aikuisten asiat minua oikeasti ei edes kiinnosta, kunhan lapsien paras toteutuisi.

Yksi vaihtoehto on myös erota ja laittaa lapset etusijalle seuraavaksi 10 vuodeksi. Itse esimerkiksi olen elänyt äitini ja isäpuoleni kanssa, jonka kanssa en oikein tullut toimeen. Tuntui myös hassulta, että yhtäkkiä minulla oli 'sisaruspuolia' jotka eivät kuitenkaan olleet edes kovin läheisiä isänsä kanssa. Välillä kävivät meillä kyläilemässä. Koin kyllä silloin, että äitini ei ajatellut pätkääkään minun onneani vaan vain omaansa. Toisaalta mulla oli huoli äidistä ja äidin onnesta, siksi en esimerkiksi koskaan julkisesti kiukutellut asiasta. Isäni taas muutti yhteen nyxänsä kanssa vasta kun minä ja nyxän lapsi oli aikuinen. Siihen asti olivat 'ystäviä', ei perhe. Eri asia sitten sellaiset tilanteet, joissa äiti on tyyliin jäänyt raskausaikana yksin ja tavannut uuden miehen kun vauva on vuoden. Eihän lapsi silloin isäänsä tunnekaan, eikä kuvioissa ole kuin tuo yksi pieni lapsi.

miehen kanssa yhteen ja todeta sitten, että emme saakaan lapsia? Miksi? Ei se lapsi ole häiriintynyt minun vuokseni ja pikkusisarukset ovat hänelle tärkeitä.

Sanoin vain, että yksi vaihtoehto. Joissakin tilanteissa, etenkin jos näitä itse kunkin lapsia on paljon, voi olla selkeämpää, että eletään lapsiperheaika yh:na ja mietitään niitä uusia puolisoita sitten myöhemmin. Kommentistasi on hieman hankala päätellä, mikä teidän tilanteenne on ollut, mutta ilmeisesti siis se, että miehellä ollut yksi lapsi ja sinulla ei yhtään. Eli ei sellainen hankala, jossa jo jokaisella osapuolella on tyyliin kolme lasta ja sitten näitä yritetään yhdistää useammassa eri kodissa. Mutta tuostakin kommentista paistaa juuri tuo MINUN olisi pitänyt jne. Eikö lapsen hyvinvoinnin pitäisi olla etusijalla eikä sinun?

. Mun mielestä he voisivat pitää näppinsä erossa näistä up ketjuista ja vaikka sillä välin saada omat rempallaan olevat kotiasiansa kuntoon. Te ette ole yhtään parempia, jos niin luulette.

Ydinperheissä on asiat rempallaan ja kulisseja pidellään, mutta pyhää uusperheettä ei saa arvostella!! Ei vaikka lapset siinä voisivat kuinka pahoin kunhan vanhemmat voivat hehkuttaa uuden onnensa täydellisyyttä. Tuohon kyllä uskon että uusperheiden lapset ovat sopeutuvaisempia, eipä taida reppanoilla muuta mahdollisuutta olla. Noita samoja aloituksia mitä otit esiin löytyy myös uusperheellisiltä, plussana valitukset existä, etälapsista, siitä kuinka täytyy yksin miehen lapsetkin hoitaa jne. Että ei ne ongelmat nätä mihinkään poistuvan vaikka siitä saatanallisesta ydinperheestä eroon pääseekin... Joku aiempi kirjoitti että lapset voivat eron jäljiltä huonosti ja se laitetaan uusperheen piikkiin. Kuka hullu nyt alkaa kokoamaan sitä uusperhettä tuossa vaiheessa ennen kuin lasten tuska edellisestä on käsitelty? No, valitettavan moni ja juuri tuota minä ensin, lapset sitten asennetta erityisesti uusperheiden perustamsiessa kritisoin. Hoitakaa ne erot myös lapsien osalta ensin loppuun ja sitten vasta alkaakaa leikkiä uutta perhettä. Naiivia tuokin että kuvitellaan ettei uusperheitä tunneta ja siksi arvostellaan. Ehkäpä niitä juuri siksi arvostellaan että tunnetaan! Tunnen yhden uusperheen jossa oikeasti otetaan kaikkine lapsien hyvä huomioon, muissa enemmän tai vähemmän osa lapsista kärsii. Aikuisten asiat minua oikeasti ei edes kiinnosta, kunhan lapsien paras toteutuisi.

Yksi vaihtoehto on myös erota ja laittaa lapset etusijalle seuraavaksi 10 vuodeksi. Itse esimerkiksi olen elänyt äitini ja isäpuoleni kanssa, jonka kanssa en oikein tullut toimeen. Tuntui myös hassulta, että yhtäkkiä minulla oli 'sisaruspuolia' jotka eivät kuitenkaan olleet edes kovin läheisiä isänsä kanssa. Välillä kävivät meillä kyläilemässä. Koin kyllä silloin, että äitini ei ajatellut pätkääkään minun onneani vaan vain omaansa. Toisaalta mulla oli huoli äidistä ja äidin onnesta, siksi en esimerkiksi koskaan julkisesti kiukutellut asiasta. Isäni taas muutti yhteen nyxänsä kanssa vasta kun minä ja nyxän lapsi oli aikuinen. Siihen asti olivat 'ystäviä', ei perhe. Eri asia sitten sellaiset tilanteet, joissa äiti on tyyliin jäänyt raskausaikana yksin ja tavannut uuden miehen kun vauva on vuoden. Eihän lapsi silloin isäänsä tunnekaan, eikä kuvioissa ole kuin tuo yksi pieni lapsi.

miehen kanssa yhteen ja todeta sitten, että emme saakaan lapsia? Miksi? Ei se lapsi ole häiriintynyt minun vuokseni ja pikkusisarukset ovat hänelle tärkeitä.

Sanoin vain, että yksi vaihtoehto. Joissakin tilanteissa, etenkin jos näitä itse kunkin lapsia on paljon, voi olla selkeämpää, että eletään lapsiperheaika yh:na ja mietitään niitä uusia puolisoita sitten myöhemmin. Kommentistasi on hieman hankala päätellä, mikä teidän tilanteenne on ollut, mutta ilmeisesti siis se, että miehellä ollut yksi lapsi ja sinulla ei yhtään. Eli ei sellainen hankala, jossa jo jokaisella osapuolella on tyyliin kolme lasta ja sitten näitä yritetään yhdistää useammassa eri kodissa. Mutta tuostakin kommentista paistaa juuri tuo MINUN olisi pitänyt jne. Eikö lapsen hyvinvoinnin pitäisi olla etusijalla eikä sinun?

äiti perusti uuden perheen ja hoiti vain heidän asioitaan.

itse kärsin hankalasta ja ilkeästi isäpuolesta. En silti usko, että kaikissa uusperheissä lapset kärsivät enkä hauku ketään täällä. MUTTA uskon, että uusperhe on keskimäärin riski lapsille siksi, että lapset vaativat paljon huomiota, resursseja (taloudellisia & henkisiä), ymmärrystä (esim. kiukuttelun kestämistä ilman että huutaa vastaan/leimaa lapsen jotenkin pahaksi tms.). Vanhempana, joka on hoitanut lasta syntymästä saakka, nämä asiat yleensä kestää ja hoitaa, vieraalla aikuisella on siihen vähemmän motivaatiota. Siis vaikka äiti/isäpuolen ei tarvitse mielestäni hoitaa lasta kuten vanhemman niin tämä "vieraus" voi tehdä sen, että vanhempipuoli ei jaksa katsella lapsen kiukuttelua tms. edes vaikka oikea vanhempi hoitaa sen, ja voi tulla näitä "sun kakaras on mahdoton, sä hemmottelet sitä" -tilanteita tai lapselle raivoamista jne.

Toinen puoli on se, että lasten on ylipäätään vaikea kestää rajoittamista ja kieltoja, koska heille itsesäätely on vasta kehittymässä. Siksi on tärkeää, että kieltoja antavat enimmäkseen ihmiset, joiden rakkaudesta ja hyvästä tahdosta he voivat olla varmoja (ja joille voi myös kiukutella vastaan). Jos kotiin muuttaa vieras ihminen joka alkaa heti komentelemaan niin tämä on lapselle äärimmäisen stressaavaa.

Olen kasvanut uusperheessä ja se oli aika helkkarin ikävää kohdallani, mutta en silti kuulu siihen jengiin joka täällä haukkuisi uusperheitä. En siis usko että kaikissa uusperheissä asiat olisi surkeasti, enkä arvostele muiden toimintaa, mutta itse pidän hyvin hyvin huonona vaihtoehtona uusperhe-kuvioon joutumista.

lueskelemaan, niin pakko kommentoida näitä tai lähinnä kysyä näiltä uusperheläisiltä, että oletteko hankkineet/saanet mitään ammattiapua itsellenne/lapsillenne kun olette eronneet tai kun olette perustneet uusperheen?



Ja ihan hyvällä nyt utelen, tiedän, että on uusperheitä, jotka ovat lapselle parempi paikka kasvaa kuin se ydinperhe olisi ollut. Valitettavasti työn kautta on myös paljon juurikin näitä teini-ikäisiä, joilla syystä tai toisesta on isoja vaikeuksia tuntea kuuluvansa mihinkään perheesään ja ongelmat ovat jo ihan vakaviakin. Olen vain usein ajatellut, että miten se vaikuttaisi itse kunkin tulevaisuuteen, jos ussperhettä perustettaessa lapset ja vanhemmat saisivat ammattiapua ja tunteet ja pelot tulisi sitä kautta käsitellyiksi.

Kyllä, juuri niin sinun olisi pitänyt tehdä tai oikeastaan mieehsi mikäli hänen lapsensa erosta häiriintyi. Miksi lapsille ei anneta aikaa toipua yhdestä elämänsä isoimmasta muutoksesta rauhassa, vaikka se sitten olisi vienyt sen 13 vuotta? Millainen vanhempi laittaa lapsensa tuollaiseen tilanteeseen? Ymmärrän että sinua ei asia liikuta, eihän lapsi ole sinun. vanhampana en osaa tuollaisia kovin kummoisina pitää jotka oman etunsa asettavat noin selvästi lapsensa edelle, mutta itsehän tiedät millaine mies on teidän lapsienne kanssakin sitten...

Valitettavan usein näissä kuvioissa aikuinen laittaa itsensä etusijalle. Olen nähnyt tapauksia, joissa niitä omia, biologisia lapsia jotenkin hyljeksitään, kun exä on niin p***a. Samaten niitä lapsipuolia, kun niiden se toinen vanhempi on sellainen ja tällainen...Ja niin usein, LIIAN usein kuullut uusperheen äidiltä lauseen: nyt on mun vuoro olla onnellinen!!! YÖK :(

Kyllä mä voin sanoo ainaki teille "Mä oon kuullu sitä ja tätä ja lässytilää", että mäpä olenki kuullut ydinperheistä ihan yhtä onnettomia tarinoita. Että sillee.

Joku ydinperhemamma tuntee 1-3 uusperhettä ja niissä asiat ovat jollain tavalla. Tästä ydinperhemamma päättelee, että KAIKISSA uusperheissä asiat ovat samoin. Mikähän tässä päättelyssä menee vikaan - osaatteko sanoa itse vai pitäisikö se vääntää teille rautalangasta?

että asia on itselle vieras eikä tiedetä siitä riittävästi, joten helpointa on paheksua. Jos kerran itsellä on ydinperhe niin ei sitä silloin voi sanoa tietävänsä yhtään mitään uusperhe-elämästä. Jotkut vain kuvittelevat tässäkin asiassa tietävänsä jonkin toisen perheen asiat. Monet myös luulevat, että uusperheet ovat sellaisia kuin joskus 70-luvulla: isä häipyy lasten elämästä ja äidillä vaihtuvat poikaystävät koko ajan. Kannattaisi varmaan hieman päivittää tietämystään ennen kuin alkaa saarnata.

että se on jotain oman heikon itsetunnon kohotusta - kun ei oikein tunne olevansa riittävän hyvä, voi sitä omaa hyvyyttä yrittää hakea todistelemalla, miten muut ovat huonompia. "Moni asia meillä on huonosti, mutta meillä on sentään YDINPERHE!" :D



terveisin yhden ns. ydinperheen äiti, joka ei näe mitään eroja eri perhemuotojen välillä - eri perheiden välillä kyllä, mutta kaikki kokoonpanot voivat olla hyviä

Niitäkin varmasti on, mutta olen ihan riittävästi nähnyt tuttavaperheissä kodista toiseen pompoteltavia teinejä, päiväkodin juhlissa toisilleen puhumaan pystymätöntä exää, nyxää ja muuta perhettä, jatkuvaa riitelyä siitä, millaiset säännöt lapsilla on missäkin kodissa jne. jne. jne.

Varsinkin noita teinejä käy tosi paljon sääliksi.

En ole tavannut vielä yhtäkään uusperhettä, jossa kaikki lapset voivat hyvin.

Katsos kun palstamamma käyttää hyväkseen kaikki tilaisuudet pönkittää egoaan Olen Vähän Parempi Kuin Muut -harhakuvitelmalla. Ja jos ei muuta keksitä niin sitten vähintään mun perhe on parempi ku sun!!!1



Helevetti, perhe ku perhe, kunhan vain perheenjäsenet ovat onnellisia.

vaikka sitä uusperhettä ei olisikaan.



Siinäkin tilanteessa, jos jompikumpi vanhemmista uusperheen kasaa, SAATTAA olla osapuolille houkutus laittaa paha olo nimernomaan sen uusperheen syyksi. Ja autuaasti unohtaa, millaista elo sitä ennen oli.