Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen äitinä tulee välillä
16.06.2011 |
ahdistunut olo kun lukee näitä juttuja, joissa kaikki uusperheet laitetaan samaan lokeroon, muiden arvoseltavaksi. Perhe luokitellaan vaalmiiksi jo epäonnistuneeksi. Onko se kaikissa tapauksissa se ydinperhe teistä sitten paras? Lähinnä se mietityttää, miksi niin paljon lietsotaan tuota negatiivista kuvaa. Jos on itse tyytyväinen omaan elämäänsä ydinperheessä, miksi lietsoa tuota uusperhekritiikkiä. Mikä on motiivi?
Kommentit (59)
Jopa niin pitkälle, että luovuin ajatuksesta hankkia biologisia lapsia, koska mieheni lapsi oli meille tullessaan erityistä tukea tarvitseva. Hänelle ei olisi jäänyt tarpeeksi huomiota, jos olisin saanut vauvan, eikä toisaalta olisi ollut vauvaakaan kohtaan oikein, että niin suuri osa vanhempien huomiosta olisi mennyt sisarukselle. Valitsimme parhaan mahdollisen elämän jo olemassa olevalle lapselle. Mieheni lapsi asuu siis nykyään meillä 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että negatiivinen mielleyhtymä nousee pintaan jo kun näen sanan "uusperhe".
Ja se johtuu ihan vain minun kapeasta maailmastani. Aiemmin vain tiedostin uusperheiden ongelmia, sillä selväähän se on, että siinä on haasteita, kun saman katon alla asuu eri lähtökohdista kerätty ihmisryhmä. Mutta aiemmin en myöskään tuntenut yhtään uusperhettä kovin läheisesti. Eikä mun tuttavapiirini mitenkään pieni ole, mutta mun tutut ovat lähes kaikki ydinperheellisiä.
Nyt sitten muutama vuosi sitten naapurissa erottiin ja seuraavaksi siihen perustettiin uusperhe. Ja se on ollut niin surullista katseltavaa, kun joka asiasta riidellään oikeudessa ja lakimiehet soittelee meillekin, että mitenkäs oli silloin juhannuksena 2007.... Aivan kuin tuollaisia enää edes muistaisi! Ja lasten kautta riidellään myös.
Ja tällä suppealla kokemuksellani arvioin sitten uusperheitä. Tiedostan kyllä, että en tiedä asiasta tarpeeksi. Mutta kun tuota riitelyä ja lasten repimistä on sivusta surullisena seurannut, niin täällä tulee osallistuttua keskusteluihin varmaankin vertaistukimielessä.
on vissiin sitten harvinaisen onnistunut uusperhe. Lapsi on jäänyt erossa isälleen ja minä tulin kuvioihin kun erosta oli kulunut useampi vuosi. yhdessä ollaan oltu 12v ja lapsi on kasvanut fiksuksi nuoreksi. Yhteisiäkin lapsia on saatu. Meillä minä olen ottanut alusta asti aktiivisen roolin ja hoitanut lapsen tarha/koulu ym kuviot. Miehen exäkin on mukava tyyppi, ei mitään hankalauuksia.
Erona on se, että minulla oli lapsi ennestään, ei miehellä. Nyttemmin on myös yhteisiä lapsia ja kaikki ovat tasan tarkkaan samalla viivalla. Ketään ei suosita. Noh, minä olen se lepsumpi kasvattaja ja mies taasen tiukempi =D
Mieski otti poikani saman tein siipiensä suojaan, on kuin isä hänelle. Välillä lapsi kutsuukin häntä isäksi =)
Muutenkin omat kokemukset ovat ihan erilaisia kuin tällä palstalla. Näitä uusioperheitä kun on lähipiirissä ainakin viisi. En tietenkään voi tietää, mitä suljettujen ovien takana tapahtuu, mutta käsitykseni näistäkin perheistä on positiivinen.
että uskon tietenkin, että onnistuneita uusperheitäkin on olemassa. Itselle ei ole vain sellaisen mallia vielä osunut eteen. Mutta olen myös aivan varma, että kun aikaa kuluu, niin vielä sellaisenkin näen.
Toisaalta eipä se ydinperheidenkään elo aina niin auvoista ole. Kärsii ne lapset niissäkin ja oikeastaan aika monissa kuvioissa. Onneksi parempaan suuntaan on menty uusperheissä. Vuosituhansia on uusperheissä suorastaan rääkätty lapsia ja syrjitty tavalla, josta me emme edes tiedä. Esimerkiksi isoisoäitini jäi äidittömäksi 3-vuotiaana ja äitipuoli teki elämästä helvetin. Ensin kiusasi, sitten toimitti sukulaistaloja kiertämään kasvattina ja lopuksi tuo isoisoäitini jäi perinnöttömäksi piiaksi, vaikka oli todella ison talon tyttö. En tarkoita, että menneet julmuudet oikeuttaa nykyisiin, mutta parempaan on menty ja paljon!
Itse olen uusperheen äiti ja meillä homma toimii... Koska miehen lapset on jo aikuisia. Me voimme oikeasti keskittyä elämään kahden pienen kanssa ydinperhe-elämää ja pienenä mausteena elämässämme on mukavat 23 ja 25 -vuotiaat sisaruspuolet. Tervetulleita ovat aina ja autetaan tietenkin, kuten aikuisia lapsia on tapana, mutta muuten voidaan arkiset asiat miettiä aina omalta kannaltamme! Yhteiset ipanat siis 1 ja 4. Ei tarvi miettiä huonejakoja, ei matkoja, ei lomia, ei viikonloppuja jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kannata nostaa hattua suhteesta lähteneille -ei todellakaan.
Sellaisille aikuisille kannattaa nostaa hattua, jotka ryhtyvät parantamaan huonoa suhdettaan ja ponnistelevat kovasti sen eteen. ETENKIN jos on hankittu lapsia ja halutaan heille hyvä perusta elämälle. Nosta sinäkin näille hattua!!!
Se on NIIIIIN helppo ratkaisu lähteä nosteleen kuin joku piski ja hakea uusi suhde ja elää taas uudelleen se alkuihastus joka toden totta myös kohtaa sen arjen.
Tästä erottaa kypsän ja vastuullisen aikuisen ihmisen! Mieti kumman kanssa haluat perustaa perheen? Kumman?
perhettä on??
Toisaalta mielestäni vasta lapsista sen näkee miten on onnistuttu!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain esikoiseni 18-vuotiaana lukiolaisena silloisen poikaystäväni kanssa. Ei mua haitannut, että se asui kotona ja "etsi töitä"... Ja paikkaansa elämässä. Kymmenen vuotta katselin sitä tyyppiä lapsen takia ja vannoin, että lähden heti, kun tyttö on 18. Kymmenen vuotta potkin kouluun, töihin tai ottamaan vastuuta elämästään. Itse opiskelin yliopistotutkinnon ja menin töihin. Sivistin itseäni ja luin. Tuo tyyppi oli kuin painolasti elämässä. Sai suorastaan hävetä. Kotona makasi päivät laiskiainen, joka ei lehteä raottanut vaan hengaili vaan. Pukeutui huonosti, oli epäsiisti jne. Huh, onneksi pääsin eroon.
Joskus nuorena tuo arvostelukyky ei ole parhaimmasta päästä...:)
No ei kannata nostaa hattua suhteesta lähteneille -ei todellakaan.
Sellaisille aikuisille kannattaa nostaa hattua, jotka ryhtyvät parantamaan huonoa suhdettaan ja ponnistelevat kovasti sen eteen. ETENKIN jos on hankittu lapsia ja halutaan heille hyvä perusta elämälle. Nosta sinäkin näille hattua!!!Se on NIIIIIN helppo ratkaisu lähteä nosteleen kuin joku piski ja hakea uusi suhde ja elää taas uudelleen se alkuihastus joka toden totta myös kohtaa sen arjen.
Tästä erottaa kypsän ja vastuullisen aikuisen ihmisen! Mieti kumman kanssa haluat perustaa perheen? Kumman?
Kukaan ei oikeasti tiedä toisten asioista yhtään mitään, omalla päällään kaikki puhuu ja sen enempää ei ole viisautta kellekään suotu.
Ja sillä älyllä juuri ja juuri kukin pärjää jotenkuten oman elämänsä läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kannata nostaa hattua suhteesta lähteneille -ei todellakaan.
Sellaisille aikuisille kannattaa nostaa hattua, jotka ryhtyvät parantamaan huonoa suhdettaan ja ponnistelevat kovasti sen eteen. ETENKIN jos on hankittu lapsia ja halutaan heille hyvä perusta elämälle. Nosta sinäkin näille hattua!!!Se on NIIIIIN helppo ratkaisu lähteä nosteleen kuin joku piski ja hakea uusi suhde ja elää taas uudelleen se alkuihastus joka toden totta myös kohtaa sen arjen.
Tästä erottaa kypsän ja vastuullisen aikuisen ihmisen! Mieti kumman kanssa haluat perustaa perheen? Kumman?
mies patteriin kiinni, jotta ei olisi lähtenyt. Kyllä minä ainakin yritin että oltaisiin saatu suhde toimimaan mutta en voi mitään jos mies toteaa viimeisillään olevalle vaimolleen, ettei halua leikkiä kotia. Siihen päättyi kuuden vuoden suhde.
Vai olisiko minun pitänyt vaihtoehtoisesti pysyä yksin eikä perustaa perhettä vain sen takia, että joku ääliö ei tajua, että uusioperheitäkin on erilaisia? Kyllä olisi katkeruus ehtinyt syödä naista seuraavan 18 vuoden aikana.
No ei kannata nostaa hattua suhteesta lähteneille -ei todellakaan.
Sellaisille aikuisille kannattaa nostaa hattua, jotka ryhtyvät parantamaan huonoa suhdettaan ja ponnistelevat kovasti sen eteen. ETENKIN jos on hankittu lapsia ja halutaan heille hyvä perusta elämälle. Nosta sinäkin näille hattua!!!Se on NIIIIIN helppo ratkaisu lähteä nosteleen kuin joku piski ja hakea uusi suhde ja elää taas uudelleen se alkuihastus joka toden totta myös kohtaa sen arjen.
Tästä erottaa kypsän ja vastuullisen aikuisen ihmisen! Mieti kumman kanssa haluat perustaa perheen? Kumman?
Tai jos ovat yksissätuumin todenneet, että ei toimi, vaikka kuinka on yritetty? Tällainen ihminen on sitten ihan paska ja ei voi enää koskaan perustaa perhettä? Vain ydinperheessä elävät ovat oikeanlaisia ihmisiä, vaikka siellä taustalla olisi pettämistä, hakkaamista, alkoholismia jne?
Kyllä on jännää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo tällä palstalla näkyy kuinka ne etälapset koetaan rasittavina ja jopa vihataan. Äitipuolet kertovat kuinka inhoavat jokaista hetkeä jonka lapsipuoli siellä viettää
"Jo" tällä palstalla näkyy. Siis täällähän nimenomaan näkyy juuri se pahin, tänne kun voi kirjoittaa nimettömänä ja pistellä vähän liioitellenkin tai purkaa pahimmat ajatuksensa.
Suurin osa niin uus- kuin ydinperheistäkin on tavallisempia, pienine ristiriitoineen, väsymisineen, onnineen, suruineen, arkineen.
Ja näyttäkää minulle äiti, joka ei joskus koe omaa biologista lastaan rasittavana, niin näytän teille ihmisen, jolla ei ole kosketusta omiin tunteisiinsa.
aikuisten itsekkyys.
Minun lapset, sinun lapset, minun rahat ja sinun rahat.
Toki uusperhe voi olla hyväkin perhe, mutta tällä palstalla aloituksista huokuu aina se, että ei ole asiat hyvin uusperheessä.
Ihan samat itsekkäät ne ovat olleet siinä ydinperheessä. Ei se ihminen siitä ekasta suhteesta muuksi toiseen suhteeseen muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että uskon tietenkin, että onnistuneita uusperheitäkin on olemassa. Itselle ei ole vain sellaisen mallia vielä osunut eteen. Mutta olen myös aivan varma, että kun aikaa kuluu, niin vielä sellaisenkin näen.
Noi riidathan on sen ydinperheen dynamiikkaa ja kaunoja, joita ei olla riidelty "loppuun".
Minun lapsuuteni ja nuoruuteni perheessä tuo "hankala" ja "syrjään sysätty" olin minä. Sillä erotuksella tosin, etten kasvanut uusperheessä, vaan ydinperheessä. Ongelma ei todellakaan ole siinä, onko jokin perhe uusperhe vai ydinperhe, vaan ongelma on ihan muualla.
Ylipäätään nuorten kokemus omasta perheestään ja elämästään uusperheessä on se, että lapsia ei kohdella tasapuolisesti. Kun näiden vanhempien kanssa juttelee, on ongelma hankalassa nuoressa, heidän uusperheensä on täydellinen, parisuhteensa onnellinen ja kaikki hyvin, jos se nuori vain älyäisi muuttua (ja usein sen nuoren on myrkyttänyt kateellinen ex).Uusperhe on oikeasti aika hankala kokoonpano. Täälläkin on paljon uusperheiden äitejä, jotka hehkuttavat onneaan ja lastensa tyytyväisyyttä ja erinomaista uusperhettään. Hienoa, jos näin on! Mutta yleensä siinä uusperheessä on vähintään yksi, joka ei voi hyvin - pahimmillaan jopa sellainen, jota ei lasketa uusperheeseen, kun "ei se sopeutunut meidän sääntöihin". Tämä yksi on sitten lakaistu pois perheestä sinne ex-puolison luo, jotta kukaan ei voi sanoa uusperheen epäonnistuneen. Sanon julmasti mutta sanon kuitenkin: liian monet uusperheet kyhätään kasaan lasten kustannuksella. Kyllä se äiti saa olla onnellinen ja elää elämänsä ihaninta aikaa, mutta jos lapsen tehtävänä on vain sopeutua äidin uuteen elämään, ei kaikki ole kohdallaan.
omat lapseni kärsivät isän uusperhekuviosta, koska kokevat, että heillä on tiukemmat säännöt kuin exän nyxän pojalla.
Kokevat, että kympintyttöjen pitää käyttäytyä ja kutosen poika saa kaiken anteeksi.
Tai ehkä tietävät, mutteivät tunne. Ainakaan kovinkaan hyvin.
Elän itse uusperheessä ja niin elää siskonikin. Myös moni ystäväni elää uusperheessä.
Yhdessäkään näistä perheistä ei voi huonosti sen enempää lapset, kuin aikuisetkaan. Päinvastoin, monessa perheessä menee paljon paremmin, kuin mitä meni silloin ydinperheaikaan.
Nämä tietämäni ja tuntemani uusperheet eivät sikäli ole ehkä niitä haastavimpia, sillä näissä perheissä vain toisella aikuisella on ollut entuudestaan lapsia ja suurin osa näistä lapsista on elänyt ilman sitä toista biologista vanhempaansa.
Moni elää huonossa liitossa. On alkoholismia, väkivaltaa tai liitto on vaan kuivunut rakkauden puutteessa kokoon. miksi sellainen perhetilanne olisi lapselle parempi, kuin uusperhe, jossa ei moisia ongelmia ole? Toki ydinperhe on tavoteltava asia, mutta ei sitä kannata hulluna tavoitella, jos se ei ole onnistuakseen.
Olen kasvanut uusperheessä ja se oli aika helkkarin ikävää kohdallani, mutta en silti kuulu siihen jengiin joka täällä haukkuisi uusperheitä. En siis usko että kaikissa uusperheissä asiat olisi surkeasti, enkä arvostele muiden toimintaa, mutta itse pidän hyvin hyvin huonona vaihtoehtona uusperhe-kuvioon joutumista.
mutta mulle tämä on fakta.