Tsempatkaa mua! Autokoulu pelottaa, ajaminen on vaikeaa

Itse oli aina hiestä märkä kun jännitti ajaminen. Silti sitkeesti kävin ajotunneilla ja luin teoriaa. Inssin ja teoriakokeen läpäisin kerralla. Sitten vasta se varsinainen harjoittelu alkoi kun piti yksin ilman opettajan apupolkimia ajaa. Mutta rohkeesti tein senkin. Nopeesti sitä oppii kuitenkin kun vaan yrittää ja muistaa että kukaan ei ole seppä syntyessään.



Nyt mulla on ollut oma auto jo 10 vuotta ja rakastan ajamista, autokin on automaattivaihteinen mitä kyllä voisin suositella kaikille. Tosin mä tasaisin välin ajan miehen manuaalivaihteisella autolla että en vaan unohda miten kytkin toimii ja miten vaihdetaan vaihteita :)



Tsemppiä ap, kyllä sä vielä ajamaan opit!

Minä ajoin kortin heti 18 vuotta täytettyäni, mutta olen aina ollut arka kuski ja kun välillä tuli liki 10 vuoden ajotauko, en enää uskaltanut rattiin. Kunnes hankimme automaattivaihteisen auton. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä:) Minäkin väitin, että ei se ajaminen ole vaihteista kiinni, kyllä minä niiden kanssa pärjään, mutta oikeasti automaatti on NIIN paljon helpompi. Ensinnäkin jää enemmän energiaa havainnoida ympäristöä, lisäksi risteykset, liikenneympyrät, ohitukset, hidastamiset, ruuhkassa matelut ym. ym. on todella paljon helpompia kun ei tarvitse pelata kytkimen kanssa. Nykyään jopa nautin ajamisesta.



AP:lle tsemppiä, ajamaan oppii ajamalla ja jos yhtään lohduttaa, nyt tiedät että teillä on paljon muitakin epävarmoja.

sillä automaattivaihteinen auto ei jyrkässäkään rinteessä valu alaspäin, sen kun alat painaa kaasua kun haluat liikkeelle ja auto lähtee nykimättä oikeaan suuntaan :)

Kertaan vielä. Kun lähestyn kolmosella risteystä noin 40 vauhdissa, laitan vilkun, otan jalan kaasulta pois ja annan vauhdin vähän hidastua. Painan kytkimen pohjaan ja vaihdan kakkoselle lähellä risteystä. Pidän kytkimen pohjassa ja tarkkailen muuta liikennettä. Jos on tarvis pysähtyä, jarrutan ja pysähdyn, mutta auto ei sammu, koska kytkin on pohjassa. Vaihdan ykköselle, koska sillä vaihteella lähdetään liikkeelle. Jos taas ei tarvitse pysähtyä, ajan hiljaa kakkosella sen käännöksen ja jatkan matkaa.

Menikö oikein?

aika lailla :-) Huomaa, että kytkin pohjassa vauhti hidastuu hitaammin, joten pidä jalka lähellä jarrua jotta saat vauhtia tarvittaessa pois lisää.

Sitten mäkilähtö. Pidän kytkimen tuntumassa, jalan jarrulla ja vaihteen ykkösellä. Siirrän nopeasti jalan kaasulle ja nostan hitaasti kytkintä. Vaihtoehtoisesti mäkilähtö käsijarrulla niin, että kytkin on tuntumassa, jarru päällä ja jalka peruskaasulla. Irrotan käsijarrun, nostan hitaasti kytkintä ja lähden ajamaan. Menikö tämä oikein?

jep. Älä säikähdä sitä, jos auto vähän valahtaa taaksepäin. Ja älä myöskään säikähdä jos 1. sammutat auton risteykseen tai 2. painat kaasua niin että auto ärjäisee :-) Molemmat on tullut kokeiltua... Käsijarrulla on helpoin lähteä liukkailla, esim. Oulussa on yksi mäki josta taidan aina talvella lähteä käsijarrun kanssa liikkeelle etten ole takanatulevan keulassa... ja minulla on kortti ollut nyt yli 10 vuotta (24v ajoin) ja ajanut lähes päivittäin koko tuon ajan.

Kuten joku sanoi, peruutustutka on hyvä lisäapu peilien käyttöön, tutkan avulla minäkin olen oppinut käyttämään peilejä ts. arvioimaan etäisyyksiä, oikeita ajolinjoja ahtaissa paikassa ym.

Tietysti jokainen tyylillään, mutta minä, mies ja kaikki tuntemani kuskit painavat sen kytkimen pohjaan vaan. Jarruttelevat ja sitten vasta vaihtavat vaihteen, kun tietävät, millä vauhdilla jatketaan. Turhaan sitä kakkosta välissä vaihtaa, ellei halua moottorijarrutusta. Kyllähän sen sitten näkee, kun on risteysalueella, joutuuko kokonaan pysähtymään ja laittamaan ykkösen vai liukuuko kakkosella risteyksen läpi.

Inssi meni tokalla yrittämällä, kirjalliset ekalla. Eka inssi meni poskelleen, kun jännitin liikaa, enkä ajanut kyllin varmasti. Varsinaisia isoja virheitä en tehnyt.



Nyt minulla on siis kortti ja pieni auto. Ajaminen pelottaa edelleen, sillä nyt kukaan ei ole auttamassa, jos teen virheen/meinaan tehdä virheen.



Juuri tänään sammutin auton risteykseen, jossa oli ylämäki. Sitten käynnistin auton uudelleen, näin peilistä, että takana tulevan auton kuski oli vihainen viivytyksestä. En saanut autoa lähtemään heti liikkeelle, kun yritin mäkilähtöä jalkajarrulla, vaan auto sammui taas. Käsijarrulla sain tehtyä mäkilähdön ja pääsin jatkamaan matkaani.



Vaikeinta minulle on parkeeraaminen sekä kyllin hitaasti ajaminen parkkialueilla. Miten te ajatte vaikkapa kauppojen parkkialueilla? Olisko joitakin kikkoja?



T:ap

Ei niihin peileihin kannata vilkuilla, tulevaisuus on edessäpäin.

Ei ikinä vaihdetta vapaalle risteykseen tultaessa tai ylipäätään pysähtyessä. Auton kontrollointi on silloin vaikeampaa ja ei moottorijarrutusta jne. Ja tee mielummin niin että hidastat, vaihde kakkoselle, kytkin ylös ja valutay vaihde päällä painaen tarvittaessa jarrua. Vasta jos tarvii pysähtyä otat loppuvaiheessa kytkimen mukaan ettei tule turhaa hyppyytystä (vaihde saa edelleen olla kakkosella). Kun olet kutakuinkin pysähtynyt otat ykkösen silmään liikkeellelähtöä varten.

up

Täällä neuvotaan hirveän yksityiskohtaisesti toimintatapoja risteyksessä jne., kun oikeasti se jujubon siinä, kuinka hyvin sä tunnet auton toiminnan ja logiikan. Sun täytyy tulla sujuiksi sen kanssa, ymmärtää miksi se joskus nykii, kierrokset huutaa, tai vaihtoehtoisesti kulkee kuin unelma. Sun täytyy oppia käsittelemään autoa - ei ajamista opi vain painamalla ohjeita mieleen. Ja ne peilit - kuulostaa siltä kuin sä vain näennäisesti yrität näyttää opettelevasi katsomaan niistä. Keskity! Fiilistele siellä auton ohjaamossa, mitä sä näet mistäkin kulmasta, ja mitä sun tarvitsee nähdä. Missä vaiheessa pitää alkaa ennakoimaan ajaessa, että välttää yllättävät sokeat kulmat. Ja tietysti pään pitää kääntyä myös, kun kaikkea ei peileistä näe.
Eli yhteenvetona: ymmärrä kuinka auton tekniikka toimii.

80 jatkaa vielä:
Ihan samalla ideallahan sä joudut monivaihteisella pyörälläkin ennakoimaan vaihteiden vaihtoa; jos joutuu hiljentämään vauhdista miltei pysähdyksiin, sä vaihdat vaihdetta jo hyvissä ajoin pienemmälle, ettei tarvitse hampaat irvessä vääntää isolla kiekolla taas liikkeelle. Sama juttu autolle, sille pitää vaihtaa pienempää silmään kun kierrokset alkaa käydä raskaiksi. Kevennät sen menoa, että toinen jaksaa vääntää

Täällä on kyllä kasa sellasia kuskeja joitten kanssa en haluis päätyä samaan paikkaan ajamaan autolla.. Jospelottaa niin paljon, niin ehkä autolla ajaminen ei vaan oo sua varten ja sun ei kannata inssiä suorittaa.. 

Ps. Automaattivaihteet on vaan sellasille jotka ei osaa ajaa oikeella autolla

Olisipa kiva kuulla näin nelisen vuotta myöhemmin miten ap:n ajaminen sujuu. :) Tuskinpa hän tätä enää näkee, mutta jos satut paikalle niin mikä tilanne nyt on?

T: Samanlaisessa tilanteessa ollut

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 09:12"]

Olisipa kiva kuulla näin nelisen vuotta myöhemmin miten ap:n ajaminen sujuu. :) Tuskinpa hän tätä enää näkee, mutta jos satut paikalle niin mikä tilanne nyt on? T: Samanlaisessa tilanteessa ollut

[/quote]Tämä.

Olen niiiin helpottunut, meitä on siis muitakin! Komppaan täysillä sitä kirjoittajaa, joka väitti, että hänellä on jku hahmottanishäikkä tai vastaava, vaikka muuten elämä sujuu hyvin ellei erittäin hyvin. Autolla ajaminen vain on jotain aivan hirveää.



Onko siis olemassa autokouluja, joissa on automaattivaihteisia autoja? Olen ajanut kortin vuosikymmeniä sitten, ja tarvitsen ammattiapua tähän uudelleen opetteluun. Minulla olisi automaattivaihteinen auto taloudessani, enkä tosiaan aio ikinä ajaa manuaaleilla. Ihan turha sanoa, että pitää osata tarpeen tullen. Sitä tarvetta ei ole tähän mennessä tullut ja aion pärjätä jatkossakin ilman. Mutta on siis mahdollista saada opettaja ja automaattivaihteinen auto?



Tässä olisi markkinarakoa autokouluille...:D

Alä suotta ujostele pyytää toista opettajaa, jos nykyinen ei ole oikein tehtävänsä tasalla.



Asiakas päättää, ja kyllä isommilla paikkakunnilla valitaan autokoulu sen perusteella, missä on mukavat opettajat

Kuulostaa siltä, että sulla on tasan yhtä "mukava" ajo-ope kuin mulla. Joka ikiselle tunnille mennessä oli hiki pinnassa jo autotallin ovella, saati sitten liikenteessä. En meinannut ymmärtää vaihteita, kytkimen käyttö takkusi, risteykset olivat hirveitä, tuntui ettei liikennemerkkejä voi kerta kaikkiaan nähdä ja tsiisus niitä peilejä, huh.



Perustunnit ajoin sellaisen open kanssa, joka ei tosiaan jaksanut joka kerta selittää, että miksi pitäisi laittaa kytkin pohjaan tai mitä nyt pitäisi tehdä, vaan hapannaamaisesti korjaili virheitä. Ei siltä uskaltanut edes kysyä mitään, kun vastaus oli tyyliin "no koitapa nyt ees vähän miettiä".



Tarvitsin ehdottomasti lisätunteja, mutta onneksi opeksi tuli tooodella rauhallinen ja asiallisesti selittävä tyyppi. Niiden ylimääräisten tuntien aikana opin paljon enemmän kuin perustuntien aikana, ilmeisesti pitkälti opesta ja henkilökemiasta kiinni. Inssi meni ihan helposti läpi, samoin teoria.



Oikeastaan oli ihanaa, kun sai ihan YKSIN lähteä liikenteeseen, eikä kukaan enää kytännyt vieressä. Ajoin ihan "typeriä" reittejä, esim. kävelymatkan päässä olevaan lähikauppaan tai ihan vaan "ekasta kulmasta vasemmalle" ja opettelin suunnistamaan lähikulmilla. Jos ajoin aikomani risteyksen ohi, niin ajoin eteenpäin ja käännyin jostain muualta.

olin välillä sairaslomalla kolmiolääkkeiden kanssa sun muuta mukavaa. Nyt kun kortti on ollut 2 vuotta ja tekniset rutiinit ovat hallussa, on ajaminen todella mukavaa.

ei siitä mitään tulekaan, jos vieressäistuja hermostuttaa ja/tai tiuskii!