Tsempatkaa mua! Autokoulu pelottaa, ajaminen on vaikeaa

Ap tsemppiä meille! :)



Opetusluvilla olen opettelemassa autolla ajoa. 4 ajokertaa takana ja tuntuu, ettei IKINÄ opi ajamaan. Kyllähän suoraa tietä on helppo ajaa, vaan auta armias kun tulee eteen risteys! Ei meidän auta ku ajaa, ajaa, ajaa ja ajaa, muuten sitä ei opi.

Satamiljoonaa kertaa olen teorian lukenut ja tiedän, miten homma toimii, teoriassa ;) Mutta ratin takana oleminen onkin sitten jo ihan eri juttu. Minäkin olen jo muutaman vuoden ajokortin hankkimista lykännyt, mutta nyt on edessä pakkotilanne.

Toivottavasti pääsisit ajamaan jonnekkin pikkuteille, minäkin muutaman kerran ajoin kortitta pikkuteillä. Vaikeaa on, mutta lopussa kiitos seisoo :)



Kyllä me opitaan, ihan varmasti! Muista vaan, että sinä olet ratin takana opettelemassa ja opettajalla on vastuu!

toivon välillä etten ois korttia ajanutkaan, etten olisi hakeutunut sitten ikinä esim. töihin joissa joutuu ajamaan.



ajoin sen jotain 26v., nyt n. 11v. jälkeenkään en osaa mielesätni oikein ajaa / jännitän sitä kauheasti.



Ja etenkin kotonaolojaksojen jälkeen jolloin ajan vähän (ja ne on aina samoja kauppareissuja), on se ihan hirveää palata taas töihin.

Työssäni vielä joudun ajamaan aika paljon asiakaskäynneillä ja matkustamaan, ja joskus ottamaan muita kyytiinin.



Mua haittaa se, etten edes tunne kunnolla mitään paikkoja, esim. stadissa en tajua niistä kaistoista jne. mitään enkä edes tunne paikkoja että minne pitäisi mennä. Sitä kammoan eniten.

Ja pysäköintiä - jos pitäisi taskuun peruuttaa tai ylipäänsä peruuttaa, en vaan osaa. Vaikak aina katsoinkin peileistä. Meen vaan ihan paniikkiin enkä osaa mitään.

Ja autot on niin isokokoisiakin että niitä on hankala käsitellä, mun melko lyhyenä on vaikea saada muutenkaan kunnon asentoa monessa automerkissä.



Välillä oon siis ajanut aika paljonkin työn puitteissa, ja se jotenkin on sitten sujunut kun ollut pakko, mutta silti stressaan sitä ajamista aina etukäteen ja tutkin karttaa tarkasti miten ja mihin mennä, en voi lähteä mihinkään ex tempore (paitsi johonkin ihan tuttuun paikkaan johon itse ajanut väh. 10 krt että reitti on varmasti mielessä).

Kun lahestyt risteytta kolmosella, jarruttelet vauhdin sellaiseksi etta pystyt hallitsemaan vauhdin ja naet kunnolla risteyksen tilanteen. Jos esteita ei ole ja pystyt jatkamaan ajamista (auto rullaa viela), kytkin alas ja vaihdat kakkoselle. Jos joudut pysahtymaan, jarruta kunnes auto melkein pysahtyy ja laita sitten vaihde vapaalle ja ykkoselle kun paaset taas jatkamaan matkaasi. Kun ajat taajamissa, voi ihan hyvin olla kakkosella koko ajan, se on melkein kuin automaattivaihde, on ihan turhaa vekslailla vaihteilla silloin kun vauhdin pitaa olla alle 50 km/h kun kakkosella parjaa. Siita on helppo pysahtya ja vaihtaa ykkoselle. Autokulu helpottuu huomattavasti kun opettelet teorian todella hyvin ennen autoon astumista, silloin voit ajotunneilla keskittya auton hallintaan.

t 30 vuotta ajanut.

kipeeksi. Miten autolla ajaminen voi olla noin vaikeata?

Olen ajanut manuaaleilla, automaateilla, oikealla puolen tieta ja vasemmalla.

Taalla kakarat oppivat ajamaan kuusitoistavuotiaina.

Minulla on yksi kaveri joka on aikoinaan ajanut korttinsa jenkeissä joskus vuonna 0 ja en ole koskaan pelännyt kenenkään kyydissä niin paljon. Hänellä piti olla tilaa auton ympärillä ihan julmetusti, joku tiellä pysyminen tuntui olevan hänelle ihan kohtuuton tehtävä.

kipeeksi. Miten autolla ajaminen voi olla noin vaikeata?

Olen ajanut manuaaleilla, automaateilla, oikealla puolen tieta ja vasemmalla.

Taalla kakarat oppivat ajamaan kuusitoistavuotiaina.

lasit silmille ja katso ymparillesi, joka toinen auto on siella lommoilla. Kylla amerikassa ajaminenkin voi olla haasteellista kun et koskaan tieda milloin joko hourupaa ajaa tiellesi vaikka sinulla on etuajo-oikeus. Kun ajokortin saaminen on niin helppoa niin kuka tahansa voi saada kortin ja sen kylla huomaa liikenteessa kun kaikkien turvallisuus vaarantuu.

kiitos tosi paljon viesteistänne! Nyt ymmärrän tuon risteysjutun paremmin. Tuntuu vaan, että opettaja tiuskii, kun ajan väärin. Se ei ainakaan helpota oppimista.



Kertokaa vielä, mikä ajamisessa oli teidän mielestänne vaikeinta, kun opettelitte? Miksi saitte hylsyn inssistä, jos niin kävi?

määrää ajotunteja, mitä saa jos ryssii inssin. Riippuu täysin siitä, miten huonosti se menee. Eli ajotaidosta riippuen saa niitä tunteja.

Itellä oli hirveen ystävällinen ajokokeen vastaanottaja, joka jopa neuvoi. Niin tuskin sais tehdä, mutta eipä se mua haitannu.

Ite en tosin oo sen koommin autoon koskenu. Koen ajamisen vastenmielisenä ja kalliina, lisäksi epäekologisena (asun pk-seudulla). Täällä julkisilla on muutenkin on tuhannesti helpompi ja miellyttävämpi liikkua.

opikaan ajamaan. Tai oppii periaatteessa ja teknisesti, mutta kyllä se oikea ajotaito saadaan sitten kortin saannin jälkeen harjoittelemalla.

Eli inssiin mennessä ei edes tarvitte olla maailman varmin olo. Parempi, ettei olekaan kortin saadessa (tai ikinä) semmonen olo, että olen maailman paras kuski. Vähentää onnettomuusriskiä, kun tiedostaa omien kykyjensä vajavuuden. En tarkoita, että on hyvä pelätä/olla liian epävarma tietenkään.

Itse hämmennyin, kuinka surkeilla ajotaidoilla se kortti oikeesti saadaan. Siitä alkaa sitten harjotteluvaihe varsinaisesti.

kiitos tosi paljon viesteistänne! Nyt ymmärrän tuon risteysjutun paremmin. Tuntuu vaan, että opettaja tiuskii, kun ajan väärin. Se ei ainakaan helpota oppimista.

Kertokaa vielä, mikä ajamisessa oli teidän mielestänne vaikeinta, kun opettelitte? Miksi saitte hylsyn inssistä, jos niin kävi?

Mielestäni autokoulussa oli hankalinta nimenomaan vaihteisto. Se, että osasi nostaa kytkintä juuri oikean verran ja laittaa kaasua tarpeeksi. En meinannut millään saada sitä onnistumaan esim. mäkilähdöissä. Ja se on ärsyttävintä, että kytkin on eri autoissa erilainen, eli yleensä ekalla kerralla jollain tietyllä autolla ajaessa aina saa auton sammumaan valoihin.

Autokoulun jälkeen pääsin automaattivaihteisen auton rattiin, ja voi että se oli ihanaa! Esimerkiksi mäkilähdössä ei enää voinut käydä niin, että auto olisi lähtenyt liusumaan taaksepäin liian vähäisen kaasun polkemisen takia, ja auton hallinta olikin yhtäkkiä ihan lastenleikkiä. Todellakin pystyi keskittymään vain ja ainoastaan siihen ympäröivään liikenteeseen.

Onneksi nykyisin automaattivaihteistot ovat yhä yleisempiä, sillä modernimmat automaatit ovat jopa taloudellisempia kuin manuaalivaihteiset autot.

Inssistä en päässyt ekalla kerralla läpi ylinopeuden takia.

Kannattaa myös miettiä onko tarvetta vaihtaa opettajaa? Itselläni oli fiilis etten opi yhtään mitään, jännitin ja pelkäsin ajotunteja. Jo etukäteen alkoi ahdistamaan kovasti. Vaihdoin vähän yli puolivälissä opettajaa ja siitä se oppiminen vasta alkoi. Harmittaa etten vaihtanut jo aiemmin.



Inssi oli kyllä kamala, mutta siitäkin selviää, ennemmin tai myöhemmin ;) Ja siinäkin tosi paljon riippuu vastaanottavasta tyypistä.



Automaattivaihteilla ajo on kuin lastenleikkiä, kaiken energian voi suunnata liikenteeseen keskittymiseen. Ei mäkilähtökikkailua, vaihtojen ränkläystä, auton sammumista...

Eikä kuunna päivänä ollut istunut auton ratissa tai edes kiinnostunut siitä. On ns vanhan ajan ihminen, ei mikään moderni mummo. Muutamalla lisätunnilla selvisi. Niin kyllä selviät sinäkin!

Olin ekaa kertaa autokoulussa 18v. Opettaja oli tosi ankara ja tuntui, että hän turhautui kun en oppinut. Tämä sai minut entistä hermustuneemmaksi. Vika ajotunti ennen inssiä oli täysi katastrofi: ope haukkui minut ihan lyttyyn ja menin inssiin ihan paniikissa ja ajoin mm. päin punaisia. Voitte arvata, että eihän se läpi mennyt. Inssin jälkeen paiskasin avaimet sanaakaan sanomatta opelle ja jätin ajamisen useaksi vuodeksi.



23vuotiaana silloinen avopuolisoni lähti inttiin ja auto jäi seisomaan parkkipaikalle. Halusin saada sen käyttööni ja menin uudelleen autokouluun. Vahingosta viisastuneena valitsin paikkakunnan suurimman autokoulun, jossa oli 6 opettajaa. Kun yhden kanssa ei ajotunti sujunut mukavasti, niin pyysin toimistotyöntekijää varaamaan seuraavan tuntini jollekin toiselle opelle. Vasta kolmas opettaja oli sellainen, joka jaksoi rauhallisesti kerta toisensa jälkeen neuvoa minulle samat jutut. Pikkuhiljaa rentouduin ja aloin oppiakin jotain. Inssipäivälle en halunnut tuntia ja se menikin kerrasta läpi.



Eli vika voi olla myös opettajassa! Onko autokoulussasi mahdollisuutta vaihtaa opettajaa? Jos inssi ei mene läpi niin mene ottamaan ne lisätunnit vaikka johonkin toiseen autokouluun, kysele muilta mistä löytyy hyvä ja kärsivällinen opettaja.



Nykyään ajan säännöllisesti. Olin välissä sinkkuna ja ajaminen jäi kun ei ollut autoa. Ensin en uskaltanut ajaa ollenkaan. Nykyinen mieheni kysyi minulta, mikä helpottaisi oloani auton ratissa. Ratkaisu löytyi tekniikasta: Nyt meiltä löytyy navigaattori ja peruutustutka. Niiden turvin uskallan ajaa vieraaseenkin paikkaan.

mutta ajan harvakseltaan.

Olen täysin vakuuttunut että minulla on joku vamma päässä tms joka estää tajuamasta tuota ajamista! Oikeasti, en voi itsekään käsittää miten se voi olla niin hankalaa. Monen asian tekeminen samaan aikaan ja useiden asioitten hahmottaminen... argh! Tälle varmaan löytyy joku syndrooman nimi tms, vaikken nyt diagnoosia olekaan varsinaisesti hakemassa ;)



Joku hahmottamishäikkä minulla on. Tyhmyys ei voi olla syynä koska olen muuten ihan fiksu ihminen, työelämässä jne... Tämä on ihan sairaan noloa ja mieluiten itsekin käytän niitä julkisia, kuten meille imbesilleille yleensä ehdotetaan.

Jotenkin tästä huokuu estrogeeni ihanasti! Ap älä huoli, kuten joku jo sanoikin, autokoulussa on ERITTÄIN epätodennäköistä ajaa kolari koska ne apupolkimet kylä on herkästi käytössä jos opettajasta tuntuu siltä että tarvetta on. Siellä ollaan OPPIMASSA, ei vaan ajelemassa. Monissa autokouluissa on tarjolla automaattivaihteinen auto niin että voit kokeilla sitäkin ja sitten hankkia sellaisen jos tuntuu helpommalta, mutta suosittelisin ajamaan kortin kuitenkin manuaalivaihteilla vaikka hampaat irvessä. Tiedän monta, joiden ei ehkä kannattaisi käyttää heille myönnettyä ajo-oikeutta, mutta en ole edes kuullut kenestäkään joka ei olisi korttia saanut ennemmin tai myöhemmin. Opit var-mas-ti!



T: BC-kortillinen joka oppi myös pujottelemaan kepit pakettiautolla peruuttaen, peileistä katsoen, työkseni ajelen hälytysajoneuvoa ja kuitenkin takana on 4 lunastukseen vienyttä kolaria joista yksikään ei ole ollut minun vikani. Liikenteessä sattuu ja tapahtuu, osasit ajaa tai et, mutta kun on JÄRKI matkassa, ei satu.

Liikenteessä sattuu ja tapahtuu?



Lapseni kuoli jäätyään auton törmäämäksi. Ei pitäisi ajaa autoa jos ei sitä uskalla ajaa tai ei osaa liikkua liikenteessä.



Pienten lasten kuolemat on niin turhia.



Lapseni tekemisestä otan vanhempana vastuun koska lapseni on niin pieni ettei häntä saisi syyttää liikenteen vaarantamisesta, mutta ajatelkaa mikä kohtalo on kuskilla joka ajaa autoa ja lapsi kuolee. Se voisit olla sinä?

oli pysäköinti, varsinkin peruuttaminen. Siis että mieltää, että mihin suuntaan rattia peruutettaessa käännetään. Lopulta kuvittelin, että auto on polkupyörä, ja miten sillä mentäisiin taakse päin..



Inssi meni ekalla läpi, mutta olis voinu tulla hylsy, ellen olis automaattisesti väistäny ratikkaa, vaikka se tuli vasemmalta. Ei meille autokoulussa sanottu, että niitä pitää väistää aina.



Toi opettajan vaihto voi olla hyvä idea, jos nykyinen opettaja haukkuu. Sinä olet kuitenkin maksava asiakas ja autokoulussa oppimassa. Itsellä oli kaksi opettajaa, kun omalle opettajalle ei aina sopinutkaan, toinen niistä osasi kyllä selittää paljon paremmin kuin toinen.

ajamaan oppii ajamalla. Itsekin olin 24 kun autokouluun menin ja arastelin ajamista. Olin tosin ollut ratissa jo aiemmin, ajanut jossain jääradoilla ja soramontuilla mutta silti se liikenteessä ajaminen ja vaihteitten käyttäminen oli ihan eri juttu.



Ensimmäinen asia: älä pelkää auton sammumista. Jos sammuu, niin sammuu ja auto uudestaan käyntiin. Sulla on kolmio perässä "antamassa anteeksi" :-)



Toinen asia: auto ei sammu heti vaikka nostaisit jalan kaasulta, eli jos olet epävarma vaikka risteyksissä, niin ota jalka pois kaasulta niin vauhti hidastuu. Samalla siirrä toinen jalka lähelle kytkintä (älä paina kytkintä heti) ja kaasujalka on jo silloin valmiina siirtymään jarrulle paremmin kuin suoraan sieltä kaasupolkimelta.



Kolmas juttu: tuota vauhtia voi hyvin säädellä sillä että opettelet kaasun käytön. Sitä ei ole pakko painaa koko ajan. Eli vauhtia pystyy säätelemään moottorijarrutuksella ilman että tarvitsee koskea kytkimeen ja jarruun, riittää kun nostaa jalkaa pois kaasulta. Ei tarvitse keskittyä kuin yhteen jalkaan :-)



Peilien käyttö... pyydä autokoulusta yksi tunti jolloin lähdette vaikka jollekin parkkipaikalle puhtaasti harjoittelemaan peilien käyttämistä.



ja sitten kun autokoulun saat läpi (vaikka kuinka monella lisätunnilla ja inssin kertauksella), niin HETI rattiin :-) Ajotaito säilyy vain ajamalla.

mutta tuntuu jotenkin siltä että naiset ei osaa keskittyä kuin kahteen asiaan. :)



-mies-

Harjoittele auton ohjaamista, vaihteita, jarrutusta ym vaikka kotipihallasi, mieluummin vaikka suljetulla metsätiellä.

Siten saat varmuutta liikkeisiin eikä tarvitse erikseen ajatella "kytkin-vaihde-kaasu" vaan voit keskittyä liikenteen seuraamiseen paremmin.



Tietenkin voit ennen inssiä ottaa lisätunteja.

Oloni on nuo kaikki viestit luettuani jo paljon parempi. Ehkä minä vielä uskallan jatkaa opettelua. Monet teistä kirjoittivat yksityiskohtaisesti vaikeista asioista, joista nyt tajusin pointin (autokoulun opettaja ei selitä, vaan naureskelee kysymyksilleni).



Ärsyttävää tässä tilanteessa on se, että tiedän, etten ole tyhmä, mutta silti tuo ajaminen on vaan tosi vaikeaa minulle.



Olen vaativassa työssä, koen siinäkin paljon stressiä, mutten koskaan mitään tällaista miltei alkukantaista pelkoa. En edes osaa eritellä, mitä tarkkaan ottaen pelkään. Ehkä epäonnistumista, kun olen aina ollut ns. kympintyttö. Ehkä muiden ihmisten ja kulkuneuvojen vahingoittamista. Ehkä yleisesti auton tekniikkaa. Juu, en ole teknisellä alalla.



Kertaan vielä. Kun lähestyn kolmosella risteystä noin 40 vauhdissa, laitan vilkun, otan jalan kaasulta pois ja annan vauhdin vähän hidastua. Painan kytkimen pohjaan ja vaihdan kakkoselle lähellä risteystä. Pidän kytkimen pohjassa ja tarkkailen muuta liikennettä. Jos on tarvis pysähtyä, jarrutan ja pysähdyn, mutta auto ei sammu, koska kytkin on pohjassa. Vaihdan ykköselle, koska sillä vaihteella lähdetään liikkeelle. Jos taas ei tarvitse pysähtyä, ajan hiljaa kakkosella sen käännöksen ja jatkan matkaa.



Menikö oikein?



Sitten mäkilähtö. Pidän kytkimen tuntumassa, jalan jarrulla ja vaihteen ykkösellä. Siirrän nopeasti jalan kaasulle ja nostan hitaasti kytkintä. Vaihtoehtoisesti mäkilähtö käsijarrulla niin, että kytkin on tuntumassa, jarru päällä ja jalka peruskaasulla. Irrotan käsijarrun, nostan hitaasti kytkintä ja lähden ajamaan. Menikö tämä oikein?