Lue keskustelun säännöt.
Mitä sitten tehdään, kun ei saa töitä vaikka kuinka hakisi?
14.06.2011 |
On koulutusta, työkokemusta ja kielitaitoa. Luulisi, että jotain työtä saisi, mutta en pääse edes haastatteluihin. En edes silloin, kun profiilini sopii täydellisesti avoimena olevaan paikkaan. Olen tietysti hakenut myös oman osaamistasoni alittavia ja osin vierestä oleviakin paikkoja, mutta paluupostissa tulee aina vakiohylkykirje.
Olen hakenut neuvoja työvoimatoimistosta, oppilaitoksen urapalvelusta, muutamilta eri työnhakuvalmentajilta ja osallistunut jopa parille työllistämiskurssille, joilla oli tavoitteena hankkia ns. harjoittelupaikka. En saanut silloinkaan töitä, vaikka olisin ollut työnantajalle ilmainen. Kuitenkin ansioluetteloni on kuulemma vaikuttava.
Olen nyt 40-vuotias. Lapset ovat vielä alle kouluikäisiä. Voin vielä muutaman vuoden olla kotiäitinä, mutta en mitenkään osaa kuvitella loppuelämääni ilman töitä.
Mitä tässä pitäisi tehdä? En kestä työtä vaille olemista itseni, ympäristön paineiden enkä myöskään taloudellisen tilanteeni vuoksi.
Onko muita lähellekään samaa kokeneita, joilla olisi jotain älykästä sanottavaa tilanteestani?
Kommentit (69)
Luin viestiketjun ja kammoksun todella näitä "laita CV kuntoon ja tee parempi hakemus" - kommentteja. Olin lähes 30 vuotta samalla työnantajalla. Olen akateemisesti koulutettu, reilut 50 nainen. Sitten sairastuin työolosuhteiden takia masennukseen ja työuupumukseen. Olin vuoden sairauslomalla ja sen jälkeen työntaja irtisanoi minut.
Osaan tehdä helvetin hyviä hakemuksia, mutta töitä en ole saanut.Ansiosdonnainen on syöty, nyt saan peruspäivärahaa. Minulle on ihan turha sanoa, että työttömyys olisi mitenkään oma syy. Hoidinmasennuksenikin käymällä omalla kustannuksellani 3 vuotta terapiassa ja söin lääkkeet. Nyt maksan peruspäivärahalla näistä syntyneitä velkoja.
Repikää tästä!
Niinpä. Mutta täälläkin näkee - vaikkei näihin keskustelupalstan nimettömiin kommentteihin pidä liikaa kiinnittää huomiota - miten kovat arvot ovat vallalla.
Miten me duunarit (ja tarkoitan tällä nyt heitä, jotka ovat palkkatyössä) olemme nielaisseet tämän täydellisyyden vaatimuksen: ole nuori, ole terve, ole kaunis, ole superpätevä, vain niin olet jonkun arvoinen??? Milloin me aloimme nuijia toisiamme?
Ihmiset ovat erilaisia ja erilaisuudessa on voimaa. En ikinä usko, että trimmatut superihmiset olisivat sitä voimavaraa, jolla mitään kovin häikäisevää saataisiin aikaan. Se on pelkkää lumetta.
Tämä on tätä ikiaikaista peliä, jossa massat saadaan potkimaan toisiaan niin etteivät pysty kapinoimaan mätiä rakenteita vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen 27-vuotias ja tuntuu olevan mielettömän vaikea saada töitä. Tällä hetkellä olen ollut 3 vuotta kotona lapsen kanssa ja haluja olisi kovastikin työelämään. Lapsi/Lapset tuntuu kuitenkin olevan työnantajallle punainen vaate niin kuin ikäkin ("lapsentekoikä"). Tässä eräskin kerta soitin yritykseen, niin eikös melkein ensimmäisenä kyselty lasten lukumäärää, ikää ja jopa sitä, missä mies töissä. Mitähän merkitystä sillä on, missä mies töissä? Mutta eipä tuo työnsaanti helppoa ollut lapsettomanakaan. Yrityksille tuntuu olevan tärkeää saada ilmaista työvoimaa eri koulujen harjoittelijoista. Tämä myös sanottu suoraan, että palkallisena ei oteta.
Alkaa pikku hiljaa ottamaan aivoon tämä -hakemusta hakemuksen perään homma. Joku täällä sanoi, että hakemuksessa oltava vikaa ja hetkessä hutaistu, jos ei töitä saa. Noh näinkään kun se ei aina ole. Hakemukset olen tehnyt aina avoimen paikan mukaan. Ja sitäkään eivät yritykset tunnu arvostavan, että soittaa henkilökohtaisesti paikkaan.
Pitäisi olla niin paljon oikeanlaisia suhteita, että saisi varmasti töitä. Itsellä ei myöskään ole hirveästi ehtinyt työkokemusta kertymään, kun koulut vieneet sen ajan. Täältä tosin lukenut, että eihän se työkokemuksen määräkään näytä aina auttavan. Se on harmillista, että aktiiviset työnhakijat eivät saa töitä.
Ei kai tässä auta muu kuin jatkaa hakemista. Ehkä se tosiaan jossain vaiheessa tärppää. Ollaan sitten töissä yli eläkeiän ja viedään nuoremmilta työt. =D Kovasti tsemppiä työnhakuun!
Töiden saaminen (ainakin akateemisilla) on tällä hetkellä todella vaikeaa. Olin itsekin (ikää 37v.) työttömänä yli vuoden, mutta sitten otin uuden vaihteen työnhakuun ja tärppäsi.
Aikaisemmin hain vain avoinna olevia paikkoja ajatuksella "mihin kelpaisin". Ei tärpännyt. Sitten aloin miettiä työnhakua ajatuksella "mitä tekisin kaikkein mieluiten". Aloin tehdä lyhyitä ja ytimekkäitä avoimia hakemuksia paikkoihin, joihin halusin töihin kaikkein mieluiten. Aloin myös soitella työpaikkoihin ja esitellä itseni. Lähetin avoimia hakemuksia sähköpostitse ja kuvallisen CV:n liitetiedostona.
Aloin saada vastauksia avoimiin hakemuksiin. Minulle ehdotettiin mitä juttuja minun kannattaisi heille tarjota. Aloin suunnitella räätälöityjä juttuja heidän tarpeisiinsa. Lopulta eräs avoin hakemus sattui entisen opiskelukaverini silmiin hänen pomonsa pöydällä ja he olivat juuri hakemassa äitiyslomasijaista. Opiskelukaveri oli nähnyt minun kuvani CV:ssä ja suositellut minua. Pääsin koulutustani täysin vastaavaan unelmatyöpaikkaan! Sijaisuus, mutta jatkuu vielä vajaan vuoden. Nyt on taas paljon enemmän kontakteja ja työnhakukeinoja hallussa, kun seuraava työttömyys koittaa. Olen optimisti.
Toivottavasti myös sinulla tärppää pian, AP!
Minua suoraan sanoen vituttaa nuo "et ole yrittänyt tarpeeksi" -kommentit. Kuinka pihalla jotkut voivatkaan olla elämän kovista realiteeteistä!
Itse hain juuri Lidlin kassalle viimeisen päälle hiotulla CV:lläni ja monen oikolukijan lukemalla hakemuksellani, joka oli oikeasti aivan helvetin hyvä, ja heti tuli perään vastaus. "Kiitos, mutta ei kiitos." Olisiko teillä kovien arvojen edustajilla vielä muita ehdotuksia työnhakuun, kun olen tälläinen nirso luuseri ja kaikinpuolin laiskimus, ilmeisesti...?
Olen nuori ja mitä sitten? Ajatteletko, että ilman suhteita firman pomon kanssa onnistuisi saada töitä? EI! Samalla tavalla olen lähettänyt paljon hakemuksia ja sain samanlaiset vastaukset. Vika on siinä, miten värvätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on epätasaarvo, ettekö tietäneet suomessa naisilla on epätasa arvo ja iällä vaikka on yhtä hyvä. KOKO mailmassa on epätasa arvo. Suomessa on parhain tasa arvo laskelmien mukaan mutta kuitenkin löytyy epätasa arvoja. Oon löytäny listan jossa luki 20 epätasa arvoa suomesta. Suomessa on 650000 työtöntä työnhakijaa. Suomessa työttömyys aste on 10% ja esimerkiksi yhdysvalloissa 4,5%. Mut yhdysvalloissa ei saa yhtään rahaa jos ei tee töitä ja sairaalaanki voi kuolla yhdysvalloissa jos ei oo rahaa tai vakuutuksia. Kaikki maksaa yhdysvalloissa: koulutus, sairaala kulut,.... mut siellä on vähän veroja. Kun suomessa kaikki on melkein ilmaista mut suomessa on paljon veroja. Sen takija yhdysvaltojen yritykset saa enemmän tuloja ja ne voi palkata työntekijöitä. Suomessa yritykset tienaa verojen takija vähän ja kaikki menee huonosti.
Sinulle ei selvästikään ole nyt vain tullut omalle kohdalle tilannetta jossa pääset kokemaan itsesi avuttomaksi ja työtä ei vain saa vaikka kuinka yrittäisi. Se on helppoa tuomita ja arvioida muita niin kauan kun oma kokemus antaa muuta osoittaa. Asia kuitenkin on niin, että riippuu sosiaalisesta statuksesta yhteiskunnassa paljon miten esim. Työllistyminen menee. Jos ei ole sosiaalista verkostoa jonka kautta saa töitä, joutuu herkästi tilanteeseen jossa vaikka olisi millaiset paperit, ei vain ylitä uutiskynnystä.
Toki olet oikeutettu mielipiteeseen siitä mikä on oma kokemuksesi, mutta varoisin vetämästä sokkona tuomitsevia johtopäätöksiä toisten työllistymisestä kun et tiedä mitään heidän elämästään. Tuolla kutsuu itselleen vain kohtaloa osoittamaan kuinka väärässä sitä ihminen voikaan olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 60v. eikä tämän ikäistä kukaan palkkaa. Opiskelin sitten netistä treidaamista ja nyt menee ihan hyvin. Teen töitä kotona päätteellä 2-3 tuntia päivässä ja viime kuun tienestit oli 50 yli tonnia.
Luin viestiketjun ja kammoksun todella näitä "laita CV kuntoon ja tee parempi hakemus" - kommentteja. Olin lähes 30 vuotta samalla työnantajalla. Olen akateemisesti koulutettu, reilut 50 nainen. Sitten sairastuin työolosuhteiden takia masennukseen ja työuupumukseen. Olin vuoden sairauslomalla ja sen jälkeen työntaja irtisanoi minut.
Osaan tehdä helvetin hyviä hakemuksia, mutta töitä en ole saanut.
Ansiosdonnainen on syöty, nyt saan peruspäivärahaa. Minulle on ihan turha sanoa, että työttömyys olisi mitenkään oma syy. Hoidinmasennuksenikin käymällä omalla kustannuksellani 3 vuotta terapiassa ja söin lääkkeet. Nyt maksan peruspäivärahalla näistä syntyneitä velkoja.
Repikää tästä!