Mitä sitten tehdään, kun ei saa töitä vaikka kuinka hakisi?

....mua aina ihmetyttää tää 4-kymppisten ja vanhempien naisten valitus siitä, että ei enää kelpaa työelämään...

Itse tunnen runsain mitoin aikuisia, työssään menestyviä naisia, joita suurin piirtein headhuntataan kovan luokan tehtäviin. Melkein kaikilla on lapsia.

Mulla napsahtaa 40 täyteen syksyllä enkä ikinä ole ollut työttömänä. Välillä vaan vaihtanut työpaikkaa.

Ja kylläpäs pääsen haastatteluihin, vaikka ikäni laitan melkein hakemuksen ensimmäiselle riville.

Mä luulen, että toi 4-kymppisten naisten kokema "syrjintä" nyt vaan on puolustelu sille, että ei vaan ole tarpeeksi pätevä tai jaksa yrittää.

Eihän naisella ole mitään optimaalista työssäoloikää, nuoremmat tekee lapsia ja vanhemmat on kokemuksensa ansiosta niitä vähän kallispalkkaisempia työntekijöitä.

Itsellä ei lapsia eikä tule. Mutta mikä mua eniten on auttanut työelämässä on se, että mulla on hyvä itsetunto ja se näkyy ulospäin. TIedän, että olen taitava ja eipä oo vielä tullut mitään ikärasismia vastaan.

Toinen olennainen asia kohdallasi - lapsettomuuden lisäksi - on se, että sinulla on katkeamaton työura. Kun kerran jää työttömäksi ja työttömyys pitkittyy, niin (yli neljäkymppisellä) työura loppuu siihen. Sinähän et voi tietenkään ymmärtää, koska et ole itse kokenut tätä.

Oikea termi on muuten ikäsyrjintä eikä ikärasismi, jos ei ole kyseessä toista rotua olevan "ikääntyneen" syrjintä.

Kuten minä 0 euron tuloilla. Mieheni elättää ja minä vaan makoilen kotona ja hoidan kotitaloutta. Ei tässä muutakaan voi. Kun ei kelpaa, ei kelpaa.

Viime talvenakin lähettelin niin paljon työhakemuksia, että vieläkin hylky-kirjeitä tulee postissa lähes joka viikko, parhaina useita.

En silti "makoile" kotona, mutta ymmärrän tilanteesi erittäin hyvin.

Pidetään tauko työnhaussa, nautitaan kesästä ja kärpäsistä. Sitten taas rykäistään haut käyntiin, toivottavasti paremmalla onnella.



Itselläni lähes vastaava tilanne, ikää on 5 vuotta vähemmän, mutta lapset molemmat alle 3-vuotiaita.



Tein ensimmäisen äitiyslomaa ennen pätkätöitä samalla yritykselle 3,5 vuotta, mutta kun menin naimisiin, sauraavan vuoden luvattua 100 % työtä olisikin ollut vain 40 %. Otin loparit.



Välillä olen "häivyttänyt" lapset hakemuksesta ja cv:stä ja päässyt haastatteluunkin. Mutta kun on paljastunut, että on lapsia, niin olen ollut aina "se toiseksi paras hakija". Kautta rantain on tullut selväksi, että nimenomaan lapset se syy.



Nyt mielikuvaharjoittelen haastattelutilanteita niin, että pystyn puhumaan tekemisestäni niin, että työnantajalle voisi jäädä käsitys, ettei mulla ole lapsia.



Olen ollut vasta vajaa 3 vuotta kotona, tehnyt etätöitä ja opiskellut samalla, mutta tuntuu silti, että ns. vaativiin tehtäviin se on liikaa. Helpompiin hommiin en pääse edes jatkoon, koska olen ylikoulutettu.



Mä meinaan nyt kesän miettiä, mitä teen ja haen sitten lyhyitä sijaisuuksia, epätyypillisiä töitä jne. Kunhan nyt taas pääsisi kiinni työelämään.



Mulla ollut oma toiminimikin, mutta kuten joku tossa sanoikin, yrittäminen on kyllä tehty hyvin hankalaksi Suomessa.



Luulen, että sunkaan ongelma ei ole ikä, vaan lapset.



Tsemppiä!

up

[quote author="Vierailija" time="15.06.2011 klo 09:43"]

Ja ap sanoi, että lapset on alle kouluikäisiä. Eli siinä se.

Mulla on kolme lasta, joista kaksi alle kouluikäisiä. Olen 36v ja KTM. Ja en saa uutta työtä - mulle sanotaan suoraan haastatteluissa, että "kun sulla on niitä lapsia...". Mulla siis on nykyään vakityö isossa yrityksessä, mutta haluaisin vaativamman työn. Nykyinen työnantaja ei anna tehdä mun muita töitä kuin nykyinen työ, sanoi viimeksi mulle suoraan "kun sulla on noita lapsia...".

Ja nyt haluan korostaa, että lasten takia en ole koskaan jättänyt töitä tekemättä. Joustan työajoissa, tarvittaessa teen klo 20.00 asti töitä useamman kerran kuukaudessa. Mutta ei kelpaa. Lapset eivät sairasta kuin muutaman flunssan vuodessa ja miehen kanssa pistetään puoliksi lasten sairashoidot.

Että lasten tekemisetsä tosiaan rangaistaan.

Seuraavalla kerralla kun joku taas mainitsee mulle "kun sulla on kolme lasta..." niin sanon takaisin, että "sullapa onkin vähemmän, mikäs on kun et enempää osannut tehdä" =)

[/quote]

Oikea syy voi olla muu kuin lapset. Usein keksitään jotain ympäripyöreää jos katsotaan ettei sovellu.

Ja tilanne juuri nyt on todella kova. Ne jotka ovat valmistuneet ja astuneet työelämään ennen 2008 eivät voi sitä oikein tajuta. Itse olen nyt työssä mutta haen parempaa paikkaa.

t. KTM

[quote author="Vierailija" time="16.06.2011 klo 09:05"]

Luin viestiketjun ja kammoksun todella näitä "laita CV kuntoon ja tee parempi hakemus" - kommentteja. Olin lähes 30 vuotta samalla työnantajalla. Olen akateemisesti koulutettu, reilut 50 nainen. Sitten sairastuin työolosuhteiden takia masennukseen ja työuupumukseen. Olin vuoden sairauslomalla ja sen jälkeen työntaja irtisanoi minut.
Osaan tehdä helvetin hyviä hakemuksia, mutta töitä en ole saanut.

Ansiosdonnainen on syöty, nyt saan peruspäivärahaa. Minulle on ihan turha sanoa, että työttömyys olisi mitenkään oma syy. Hoidinmasennuksenikin käymällä omalla kustannuksellani 3 vuotta terapiassa ja söin lääkkeet. Nyt maksan peruspäivärahalla näistä syntyneitä velkoja.
Repikää tästä!

[/quote]

Mietit miksi on vaikeaa saada töitä jos on ollut vuoden saikulla masennuksen takia?

Toinen ihmetteli ettei helmi ura odottanutkaan kun oli neljä vuotta kotona lasten kanssa.

Miehenä ihmettelen kovasti että mitä odotitte tapahtuvan. Ns. virheettömiäkin on kortistossa kasapäin.

Höpöhöpö. Työpaikkoihin toivotaan vastaavassa tehtävässä kilpailijalla ollutta "osaajaa". Jos et ole sellainen niin on ihan sama miten hakemuksesi on kirjoitettu. Suomessa ollaan niiiiiiiiiiiin rajoittuneita katsomaan sen oman, maailman "vaikeimman" ja suorastaan avaruustiedemäisen ammattialan ulkopuolelle.

Kokeile hakea tehtäviä, joihin sinulla ei ole riittävää kokemusta. Näin minä nappasin työpaikkani esimiestehtävissä...

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 14:35"]Höpöhöpö. Työpaikkoihin toivotaan vastaavassa tehtävässä kilpailijalla ollutta "osaajaa". Jos et ole sellainen niin on ihan sama miten hakemuksesi on kirjoitettu. Suomessa ollaan niiiiiiiiiiiin rajoittuneita katsomaan sen oman, maailman "vaikeimman" ja suorastaan avaruustiedemäisen ammattialan ulkopuolelle.

[/quote]

Ja kilpailijalta ei voi osaaja hakea. Koska lähes joka hommassa on sopimukset, jotka kieltäö x vuodeksi samantyyppiset hommat kilpailijalla.

Kyse on seksistä. Kukaan ei halua naida 40-vuotiasta, jos on mahdollisuus alle 30-vuotiaaseen.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2011 klo 23:52"]

että olen paljon hakenut töitä. Hakemuksessa on vikaa jos ei sillä pääse edes työhaastatteluun. Turha sellaisia hakemuksia on lähetellä. Se on silloin ihan roskapostia. Hakemus on viilattava kunnolla ja se ei ole mikään pikaisesti sutaistu silloin.

[/quote]

Kuule, hakemuksessa voi olla ihan vaan sellainen vika, että vaikka ikää ei mainitse, työnantaja pystyy sen päättelemään. Sitä paitsi, minä olen laittanut kahteen identtiseen paikkaan lähes saman hakemuksen, pääsin molemmissa haastatteluun. Toinen tykkäsi hakemuksesta, toinen ei. Se, joka ei tykännyt, ei ensin ollut meinannut kutsua, mutta CV;n perusteella kutsui. Jäin kummassakin kakkoseksi. Toisessa otettiin koulutetumpi - nyttemmin olen täydentänyt koulutuksen samalle tasolle. Toisessa otettiin vastavalmistunut = nuorempi. Jälkimmäinen paikka on kyllä jo ehditty lakkauttaakin. Se on tuurista kiinni. Itse olen nyt töissä, koska oli hyvä tuuri. Sitä paitsi, kun työhakemuksia tulee satoja, työnantaja ehtii hakemusta lukea vain pari minuuttia. Se on usein vain yksi asia, mikä tuo heti hylyn, ja usein se asia on ikä. 

Varmasti sukupuoli ja ikä vaikuttaa. Mutta lapset ei välttämättä. Itse olen lapseton 34-vuotias nainen, ja on myös ollut todella vaikea saada töitä. Tällä hetkellä olen määräaikaisessa työsuhteessa, mutta vakkaritöitä (edellisen päätyttyä YT-neuvotteluihin) ei meinaa saada kirveelläkään. Samoja kokemuksia myös kavereilla, jotka niinikään lapsettomia. 

Uskon, että 30+ nainen voi saada töitä siinä kuin mieskin, mutta varsinkin tuo lasten kannalta kriittinen ikä on sellainen, että naisen täytyy oikeasti olla hyvä, parempi kuin samanikäinen mieshakija. Jos on lapsia, ne sairastavat ja haittaavat työntekoa. Jos ei ole, niin kohta se kuitenkin jää äitiyslomalle. Ikävää mutta totta. Toisaalta minulle se on tarkoittanut vain sitä, että olen tosissani panostanut osaamiseeni ja joudun koko ajan haastamaan itseäni aina vain enemmän saadakseni unelmieni työn. Eli ei loppujen lopuksi pelkästään huono juttu. 

up

kaikki haluaa korkeisiin ja hyviin asemiin. kukaan ei taas halua tyytyä viimeisimpiin sijoihin. siinä elämän tilanteessa missä elää, niin panosta niihin mitä sinulle on armossa annettu. ja huomaatkin että tämä on jo paljon, kun vaan oppii elämään niiden asioiden kanssa ja tekemään töitä niiden asioiden suhteen, tai miten nyt sanoisin lepäämään armossa. riippuu tietenkin mitä arvostat elämässä ja mikä on sinulle tärkeintä.

Enkä työnantajien mielestä sinun tulisi olla vielä kotiäitinä lastesi kanssa, mutta eivät kehtaa sanoa  sinulle päin naamaa.Yksi di-kaverini (nainen), haki töitä jo kun vauva oli  6kkk vanha. Ei saanut, ja oikein olikin! Jos ei itse ymmärrä niin fiksumpi työnantaja  näkee kyllä ettei ole kaikki muumit laaksossa.

Keskity lapsiisi,, ja toinen vaihtoehto hae uudelleenkoulutukseen, vaikka lähihoitajaksi,heitä tullaan tarvitsemaan tulevaisuudessa.

Voi älkää koskaan luovuttako naiset! Kirjoitan sellaista mitä itse ajattelen työssäni, rekrytoin useampia henkilöitä vuodessa ja itse olen aikoinaan hakenut lukuisiin paikkoihin. Välillä onnistuen, välillä ei.
Pidän siitä, että hakemus ja cv ovat erikseen ja molemmat pitää olla. Mieluusti tyylillisesti samanlaiset. Valokuva ja syntymävuosi kannattaa laittaa cv:seen, usein kuvalliset etenevät. Studiokuva valokuvaamossa ei maksa kovin paljon ja kannattaa ottaa! Uskokaa, kaunis ei ole aina paras, vaan työhön sopiva ja ulkoasultaan siisti henkilö. Siisti ulkoasu riittää, leikatut hiukset, siisti laukku, sopivat ja modernit vaatteet. Mielestäni perheelliset ovat tehokkaita, myös esim nuorilla miehillä saattaa aktiviteetit viedä työinnon ja töissä notkutaan. Aikuiset naiset myös usein ovat pysyvämpiä valintoja kuin uratykki iässä olevat. Jokainen rekry kun maksaa. Se mikä harmittaa ja estää valinnan on usein 40 v ikäisten liika vaatimattomuus, energian puute, valikoiva suhtautuminen mitä tykätään tehdä, tavallaan liian suppea tekeminen. Asennetta; teen mitä vain ja olen valmis heittäytymään kohtaa liian harvoin. Uskon kyllä, että moni ei haastattelussa rehellisesti kerro ajatuksiaan ja tilannettaan ja silloin jää vaisu kuva. Sähäkämmät vie paikat, tietysti överi ei kannata olla. Rehellinen ja aito keskustelu vakuuttaa minut. Ja minä palkkaan aina naisen, jos vain saan siihen tilaisuudet. Pitäkää naiset toistemme puolta!

kokoomuksen ja elinkeinoelämän ohje nostetaan vanhuuseläkeikää

mutta ehkä sillä on jotain merkitystä, ettet juuri nyt saa töitä. Lataatko liikaa odotuksia ja merkitystä työpaikan saannille? Sekin, että yrittää liikaa, on pahaksi.



Ehkä sinulle tarkoitettu paikka tulee hakuun vasta vuoden päästä ja sen sinä saat. Se vaan osuus silmiisi lehdessä joku päivä.



Itse haluan uskoa, että asiat, jotka meille sattuvat, eivät ole sattumaa.

kärsivä pohtii, onko minulle vielä tilaa työmarkkinoilla... ja naurahtaa itsekseen kun lukee noita cv:n viilausjuttuja ja vaatimuksia timmeistä kropista. Eläkkeellekään ei Kela päästä. Kunhan nyt tästä päivästä edes selviäisi.