Lue keskustelun säännöt.
Mitä sitten tehdään, kun ei saa töitä vaikka kuinka hakisi?
14.06.2011 |
On koulutusta, työkokemusta ja kielitaitoa. Luulisi, että jotain työtä saisi, mutta en pääse edes haastatteluihin. En edes silloin, kun profiilini sopii täydellisesti avoimena olevaan paikkaan. Olen tietysti hakenut myös oman osaamistasoni alittavia ja osin vierestä oleviakin paikkoja, mutta paluupostissa tulee aina vakiohylkykirje.
Olen hakenut neuvoja työvoimatoimistosta, oppilaitoksen urapalvelusta, muutamilta eri työnhakuvalmentajilta ja osallistunut jopa parille työllistämiskurssille, joilla oli tavoitteena hankkia ns. harjoittelupaikka. En saanut silloinkaan töitä, vaikka olisin ollut työnantajalle ilmainen. Kuitenkin ansioluetteloni on kuulemma vaikuttava.
Olen nyt 40-vuotias. Lapset ovat vielä alle kouluikäisiä. Voin vielä muutaman vuoden olla kotiäitinä, mutta en mitenkään osaa kuvitella loppuelämääni ilman töitä.
Mitä tässä pitäisi tehdä? En kestä työtä vaille olemista itseni, ympäristön paineiden enkä myöskään taloudellisen tilanteeni vuoksi.
Onko muita lähellekään samaa kokeneita, joilla olisi jotain älykästä sanottavaa tilanteestani?
Kommentit (69)
Olen vaihtamassa työpaikkaa. Minun alallani on tavallista, että työnantajalla on lapsenhoitopalvelu. Me olemme myös tehneet niin, että toinen on päivän, toinen on päivän ja tarvittaessa olemme yhden puoliksi. Ja siihen lastenhoitoon voisi turvautua aina myös.
Oma esimieheni sanoi, että ties missä olisit, jos et olisi tehnyt noita lapsia. Minusta se oli vähän hassua, sillä en ole ollut lasten vuoksi kovin pitkiä pätkiä pois. Mutta kyllähän se on uralla etenemistä toki hidastanut.
On kyllä aika kohtuutonta, jos lapset otetaan haastattelussa negatiivisena asiana. Harvoinpa niin ajatellaan miesten kohdalla, vaikka he osallistuisivat ihan yhtä paljon sairaiden lasten hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen perusteollisuudessa eli joustavuus tällä toimialalla on minimaalista.
Mutta joo, miehille lapset on rikkaus cv:ssä ja naisille rasite. Mun mieheni sai taas ylennyksen isommaksi manageriksi ja minä porskutan samassa vanhassa duunissani. Koulutus meillä sama ja samaan aikaan valmistuttu. Että kai se kuuluisa kikkelilisä vaan on totta.
- 22
Olen vaihtamassa työpaikkaa. Minun alallani on tavallista, että työnantajalla on lapsenhoitopalvelu. Me olemme myös tehneet niin, että toinen on päivän, toinen on päivän ja tarvittaessa olemme yhden puoliksi. Ja siihen lastenhoitoon voisi turvautua aina myös.
Oma esimieheni sanoi, että ties missä olisit, jos et olisi tehnyt noita lapsia. Minusta se oli vähän hassua, sillä en ole ollut lasten vuoksi kovin pitkiä pätkiä pois. Mutta kyllähän se on uralla etenemistä toki hidastanut.
On kyllä aika kohtuutonta, jos lapset otetaan haastattelussa negatiivisena asiana. Harvoinpa niin ajatellaan miesten kohdalla, vaikka he osallistuisivat ihan yhtä paljon sairaiden lasten hoitoon.
Alkuperäinen koulutukseni olisi ollut myös perusteollisuuteen, mutta sattuman kautta päädyin tuolle IT-alalle. Taidatte olla dippainssejä miehenne kanssa?
Itse olen 35 ja ajattelin, että olisin viitisen vuotta tuossa seuraavassa hommassa. Ja sitten onkin se 40 mittarissa ja paikan vaihto ihan mahdotonta... Toisaalta viiden vuoden kuluttua meidän lapset on 5, 7, 10 ja 12, joten ei enää ihan älyttömän hankalia sairastelujen ja tarhojen suhteen. Ehkä minut joku silloinkin vielä huolii :)
Mutta tsemppiä ap:lle! Ennen uskoin tasa-arvoiseen työelämään, mutten kyllä enää.
Ihan samaa olen miettinyt, että mitä sitä sitten tekisi?
Olen vuosia ajanut pitkää työmatkaa ja joutunut muuttamaankin työn takia. Nyt olemme kuitenkin asettuneet tähän kaupunkiin ja lapsellakin on hyvä koulu (on joutunut hoitopaikkaa 4 kertaa ja koulua vaihtamaan kerran 10 ikävuoteen mennessä näiden takia!), joten en enää muuta, vaikka olisin työtön loppuelämäni. Piste.
Myös yrittämistä olen miettinyt, mutta niinhän se on kuin tuolla ylempänä joku kirjoitti, että idean on oltava hyvä, ennekuin lähtee tuhoamaan lopunkin taloutensa.
Huonoimpina hetkinä näen tulevaisuuteni leipäjonossa.
t. N40, akateeminen pätkätyöläinen
....mua aina ihmetyttää tää 4-kymppisten ja vanhempien naisten valitus siitä, että ei enää kelpaa työelämään...
Itse tunnen runsain mitoin aikuisia, työssään menestyviä naisia, joita suurin piirtein headhuntataan kovan luokan tehtäviin. Melkein kaikilla on lapsia.
Mulla napsahtaa 40 täyteen syksyllä enkä ikinä ole ollut työttömänä. Välillä vaan vaihtanut työpaikkaa.
Ja kylläpäs pääsen haastatteluihin, vaikka ikäni laitan melkein hakemuksen ensimmäiselle riville.
Mä luulen, että toi 4-kymppisten naisten kokema "syrjintä" nyt vaan on puolustelu sille, että ei vaan ole tarpeeksi pätevä tai jaksa yrittää.
Eihän naisella ole mitään optimaalista työssäoloikää, nuoremmat tekee lapsia ja vanhemmat on kokemuksensa ansiosta niitä vähän kallispalkkaisempia työntekijöitä.
Itsellä ei lapsia eikä tule. Mutta mikä mua eniten on auttanut työelämässä on se, että mulla on hyvä itsetunto ja se näkyy ulospäin. TIedän, että olen taitava ja eipä oo vielä tullut mitään ikärasismia vastaan.
No just. Eli sinä olet pätevä arvioimaan meidän tilannetta, joilla on 3-4 lasta, alle kouluikäisiä??? Sinun hyvä menestyksesi työmarkkinoilla on todiste siitä, että syrjintää ei ole???
Osaatko lukea/ajatella ollenkaan??? Kun sinulla kerran menee hyvin JA SINULLA EI OLE NIITÄ LAPSIA niin olisiko tuo tosiaan todiste siitä, että LAPSET OVAT työllistymisen este?
Kyllä kai nyt kuka tahansa tajuaa, että tässä maassa löytyy niitäkin (varsinkin lapsettomia) nelikymppisiä naisia, joilla ei ole ollut vaikeuksia työllistyä. Mutta ei sen pitäisi häivyttää sitä totuutta, että monilla aloilla nelikymppinen nainen, jolla on alle kouluikäisiä lapsia, ei työllisty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
....mua aina ihmetyttää tää 4-kymppisten ja vanhempien naisten valitus siitä, että ei enää kelpaa työelämään...
Itse tunnen runsain mitoin aikuisia, työssään menestyviä naisia, joita suurin piirtein headhuntataan kovan luokan tehtäviin. Melkein kaikilla on lapsia.
Mulla napsahtaa 40 täyteen syksyllä enkä ikinä ole ollut työttömänä. Välillä vaan vaihtanut työpaikkaa.
Ja kylläpäs pääsen haastatteluihin, vaikka ikäni laitan melkein hakemuksen ensimmäiselle riville.
Mä luulen, että toi 4-kymppisten naisten kokema "syrjintä" nyt vaan on puolustelu sille, että ei vaan ole tarpeeksi pätevä tai jaksa yrittää.
Eihän naisella ole mitään optimaalista työssäoloikää, nuoremmat tekee lapsia ja vanhemmat on kokemuksensa ansiosta niitä vähän kallispalkkaisempia työntekijöitä.
Itsellä ei lapsia eikä tule. Mutta mikä mua eniten on auttanut työelämässä on se, että mulla on hyvä itsetunto ja se näkyy ulospäin. TIedän, että olen taitava ja eipä oo vielä tullut mitään ikärasismia vastaan.
KUten et sinäkään näytä uskovan.Yhtenä päivänä kaikki oli toisin, matto alta.
Ei kakskymppisetkään usko etttä on olemassa joku lasikatto. Eikä se ehkä kaikkialla olekaan,mutta hyin hyvin monilla aloilla on.
Tottahan se on, että "lapsellinen" nainen on siinä mielessä huono sijoitus, että tulee poissaoloja ja muutenkin töissä joustaminen työnantajan suuntaan minimaalista.
Kyllä se elämä on valintoja. Joko teet lapsia tai rakennat uraa tai yrität puolitehoisesti molempia.
Mutta jos on ne lapset päkertänyt, turha vinkua että 4-kymppisiä syrjitään, jos nimittäin se ongelma onkin lapsien olemassaolo EIKÄ ikä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos on ne lapset päkertänyt, turha vinkua että 4-kymppisiä syrjitään, jos nimittäin se ongelma onkin lapsien olemassaolo EIKÄ ikä!
Meinaatko kulkea lopunkin elämäsi laput silmillä ?
Lapsellisena nelikymppisenä jonka pitää budjetoida ajankäyttönsä olen ihan varmasti tehokkaampi kuin viisikymppinen rouva pomoni joka joka käänteesä korostaa työpäiviensä PITUUTTA
Ei sitä mitä siinä ajassa saa aikaan. Erityisen sankarilista on istua iltamyöhään toimistolla vaikka olisikun tullut nippa nappa ysiin ja välillä piipahtanut jumpassa tunnin pari.
Kun se seitsemältä hommat aloittanut ja päivänsä tehokkaasti käyttänyt leimataan lusmuksi jos lähtee kotiin jo kolmelta !
olet työttömänä ja se pitkittyy kun et saa työtä. Väliinputoaminen, vaikkapa laman hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun se seitsemältä hommat aloittanut ja päivänsä tehokkaasti käyttänyt leimataan lusmuksi jos lähtee kotiin jo kolmelta !
Ja Keski-Euroopan ajassa lähdet jo klo 14...
Liukuva työaika on hyvä juttu, mutta kyllä meidän työpaikalla on välillä ongelmia kun osa porukasta tulee aikaisin ja osa myöhään. Yhteistä työaikaa on sellaiset 9:30-14:30.
...motivaatiotekijä, että Jean-Pierre ja Marlene soitelkoot aamupäivisin, jos työnantaja haluaa saada duunaristaan kaiken irti.
Siksi toiseksi, jos työpaikalla on tehty pelisäännöt, niiden mukaan mennään ja piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikää on kyllä enemmän. Sitä on sekä minulla itselläni että lapsillani, joten siinä tasaantuu ikäsyrjiontä ja pienten lasten vanhemmuus.
Omalla kohdallani olen valinnut lisäkoulutuksen, joka on tosin johtanut ojasta allikkoon: enää minua ei kannata palkata sijaiseksi, koska minulle on maksettava pätevän palkka.
Toinen vaihtoehto on sitten jättää lapset kotiin ja lähteä sinne, missä on töitä edes sen verran, että pysyy ansiosidonnaisella.
Oma yritys ei ole mitenkään realistinen vaihtoehto, sillä asiakkaita ei ole ja kilpailu sen verran kovaa, että sillä hommalla ei eläisi.
Työhakemukseen kannattaa panostaa sen verran, että pääsee edes haastatteluun.
Sen minä osaan! Työpaikan saantia se ei paljon edistä, mutta onhan siinä vaihtelua työttömän arkeen, kun edes haastatteluun pääsee.
Hakemus pitää olla lyhyt ja ytimekäs. Siinä pitää olla vain työn kannalta olennainen asia tyyliin "asetuksen 123/1988 mukainen kelpoisuuteni" + suoritetut tutkinnot ja kokemus, sekä enintään kolmella lauseella perustelu sille, että juuri sinut pitäisi valita.
joten en voi kuin arvailla onko syynä ikä vai lapset (vai molemmat). Koulutus on kohdillaan, samoin työkokemus.
Olen itse asiassa muutamia kertoja kiittänyt kohteliaasti hylkykirjeestä ja pyytänyt mitä ystävällisimmin valottamaan valitsematta jäämiseni syitä seuraavaa työnhakuani ajatellen. Olen saanut vain kerran vastauksen. Silloin hain lentoemännäksi ystäväni (myös korkeasti koulutettu ja kielitaitoinen) esimerkin mukaan. Syy hylkyyn oli terveydelliset seikat (luultavasti silmälasit).
Ap ei sanonut, että työnsaannin esteenä lapset? Tottahan se on, että "lapsellinen" nainen on siinä mielessä huono sijoitus, että tulee poissaoloja ja muutenkin töissä joustaminen työnantajan suuntaan minimaalista.
Kyllä se elämä on valintoja. Joko teet lapsia tai rakennat uraa tai yrität puolitehoisesti molempia.
Mutta jos on ne lapset päkertänyt, turha vinkua että 4-kymppisiä syrjitään, jos nimittäin se ongelma onkin lapsien olemassaolo EIKÄ ikä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uran pysäytti lasten saaminen.
Ennen lasten saamista työskentelin vaativissa asiantuntija- ja suunnittelutehtävissä ja tein keikkaa alani kouluttajana.
Sitten sain lapsia, olin perhevapailla, palasin töihin ja lensin pihalle taantuman koetellessa rajusti alani yrityksiä.
Sen jälkeen ainoa työ minkä olen onnistunut löytämään on ollut tutkimusta avustava työ :(
Tätä olen nyt määräaikaisilla sopimuksilla jonkin aikaa ..ja lopulta alkaa näyttää siltä pääsen toteuttamaan ajatuksiani ja ideoitani edes tässä työssä ja pääsen jopa uusien projektien kehittelyyn mukaan. Tähän asti olen vain joutunut kuuntelemaan "näin täällä on aina tehty" -mantraa.
Tuntuu siltä kuin ihmiset ajattelisivat minun kadottaneen osaamiseni perhevapaiden aikana :(
nelikymppinen nainen minäkin
uran pysäytti lasten saaminen.
Ennen lasten saamista työskentelin vaativissa asiantuntija- ja suunnittelutehtävissä ja tein keikkaa alani kouluttajana.
Sitten sain lapsia, olin perhevapailla, palasin töihin ja lensin pihalle taantuman koetellessa rajusti alani yrityksiä.Sen jälkeen ainoa työ minkä olen onnistunut löytämään on ollut tutkimusta avustava työ :(
Tätä olen nyt määräaikaisilla sopimuksilla jonkin aikaa ..ja lopulta alkaa näyttää siltä pääsen toteuttamaan ajatuksiani ja ideoitani edes tässä työssä ja pääsen jopa uusien projektien kehittelyyn mukaan. Tähän asti olen vain joutunut kuuntelemaan "näin täällä on aina tehty" -mantraa.Tuntuu siltä kuin ihmiset ajattelisivat minun kadottaneen osaamiseni perhevapaiden aikana :(
nelikymppinen nainen minäkin
kauan olit poissa?
uran pysäytti lasten saaminen. Ennen lasten saamista työskentelin vaativissa asiantuntija- ja suunnittelutehtävissä ja tein keikkaa alani kouluttajana. Sitten sain lapsia, olin perhevapailla, palasin töihin ja lensin pihalle taantuman koetellessa rajusti alani yrityksiä. Sen jälkeen ainoa työ minkä olen onnistunut löytämään on ollut tutkimusta avustava työ :( Tätä olen nyt määräaikaisilla sopimuksilla jonkin aikaa ..ja lopulta alkaa näyttää siltä pääsen toteuttamaan ajatuksiani ja ideoitani edes tässä työssä ja pääsen jopa uusien projektien kehittelyyn mukaan. Tähän asti olen vain joutunut kuuntelemaan "näin täällä on aina tehty" -mantraa. Tuntuu siltä kuin ihmiset ajattelisivat minun kadottaneen osaamiseni perhevapaiden aikana :( nelikymppinen nainen minäkin
kauan olit poissa?
Siinä se syy. Varmasti tilanne olisi toinen jos olisin palannut nopeammin takaisin työelämään.
Alallani on kuitenkin työt loppuneet monella muullakin heti perhevapaiden päätyttyä, vaikka vapailla olisivat olleet vain 10 kk.
Tottakai siihen verrattuna 7-15 on melko aamupainotteinen työaika.
yleensä puolikasta
ruotsissakin tosi yleistä
enkä tajua miksi minun työpäivä pitäisi olla samaan aikaan kun jonkun britin
Kuten minä 0 euron tuloilla. Mieheni elättää ja minä vaan makoilen kotona ja hoidan kotitaloutta. Ei tässä muutakaan voi. Kun ei kelpaa, ei kelpaa.
Viime talvenakin lähettelin niin paljon työhakemuksia, että vieläkin hylky-kirjeitä tulee postissa lähes joka viikko, parhaina useita.
Hoitoalalla on paljon töitä, joten jos pystyisit lukemaan esim. lähihoitajaksi tai sairaanhoitajaksi?
Monella alalla on tällä hetkellä vain niin paljon ylitarjontaa työntekijöistä, että voivat halutessaan valita ne nuoret tekijät (joille ei tarvitse maksaa palkkaakaan niin paljon kuin vanhemmille ja kokeneemmille), mutta hoitoalalla työntekijöistä on pulaa.
Tai sitten ryhdyt perhepäivähoitajaksi, luet pph:n ammattitutkinnon työn ohessa, heistä on myös pulaa.
Muilla aloilla ei työn saaminen ilman suhteiden käyttöä ole kovinkaan helppoa.
Itsekin olen paikkakuntaa muuttanut (silloin irtisanouduin vakkarityöstäni joka jäi toiselle puolelle Suomea) ja työtä aktiivisesti hakenut sen jälkeen vuoden verran. Suhteilla sain nyk. työni, tosin määräaikainen tämäkin työ. Mullakin on lapset tehtynä ja ikää nyt 34v.
Tsemppiä kaikille työtä hakeville naisille ja äideille!