Mitä sitten kun toinen puolisoista haluaa enemmän lapsia kuin toinen?

tuohonkin tilanteeseen monenlaisiakin. Riippuu siitä mitkä kummankin perustelut ovat.

missä sitä "yksi vielä" -lasta ei tule, eli puoliso ei siihen suostu. Tyytyykä tämä toinen osapuoli kohtaloonsa vai onko ero tullut jossain vaiheessa? ap

:(

lisää tule. Jo toisen lapsen vauva-aikana mies ei mielellään hoitanut vauvaa ja muutenkaan ei jaksa paljoa lapsia, kun ne ovat pieniä. Koin viisaammaksi jättää haaveet ja kasvattaa noista kahdesta "kunnon ihmisiä".



On aika ikävää kun huomaa, että miehelle lapsi on liika rasite, rasittava jne.. Meillä siis tuo johti siihen, että unohdin suosiolla haaveeni. Ei ole mukavaa perhe-elämää sellainen, että vauva ja pikkulapsi ovat vain äidin projekteja, joista mies ei niinkään välittäisi. Jos sattuu vaativa lapsi, niin kusessa ollaan ja avioliitto pilalla, jos väkisin alkaa purnaamaan.

Oletko jo hyväksynyt tilanteen vai onko vielä mielessä sellainen "ehkä myöhemmin" -ajatus?

haluaa vähemmän "päättää" yleensä asian.



Itsekin olin haaveillut kolmesta, mutta mies ei halunnut kuin kaksi. Miehellä ei varmaankaan olis ollut energiaa ym. kolmanteen. Näille kahdelle on hyvä isä ja osallistuu heidän elämään.



Aikansa asia tuntui kurjalta, mutta nyt tämä tuntuu ihan hyvältä ratkaisulta. Ihminen on sopeutuvainen. Nykyisin meillä pyörii lasten kavereita ja voin purkaa hoivaviettiä heihinkin:-)

että suostuuko toinen vai tuleeko ero. Se nyt vasta vastuutonta olis erota siks että toinen ei halua lisää lapsia! Pitäähän ajatella niitä jo olemassa oleviakin lapsia ja heidän oikeutta molempiin vanhempiin! Ja turha nyt mussuttaa että pysyyhän se etävanhempikin kuvioissa, ero mullistaa lapsen elämän ja siihen ei pitäis perheellisen lähteä kevein perustein.



#7

Tarkoitin lähinnä tuolla erolla sitä, että muodostuuko tuosta erimielisyudestä niin iso kriisi että se pikkuhiljaa rikkoo puolisoiden välit ja sitä "uutta vauvaa" lähtee etsimään muualta. Vai hyväksyykö tämä enemmän lapsia haluava vain hiljaisesti asian, jääkö katkeruutta tms. Kyseessä on kuitenkin aika iso asia loppuelämän kannalta, onko se helppo niellä että sitä haluamaansa ei nyt vaan saa?

Nostan, kun itsellä on samanlainen tilanne. Mies tahtoisi vielä yhden lapsen, minä en. Nyt lapsia on 3, joista nuorin on 5,5 v. En vaan halua enää pientä lasta elämäämme, nyt kun voin jo harrastaa ja tehdä omia juttuja. Taloudellinen tilanne on hyvä, sitä ei tarvi miettiä. Eli syynä on ihan vain oma mukavuudenhalu ja jaksaminen. Mietityttää, miten mies pääsee tästä yli.

Meillä on kaksi lasta. Mies tahtoisi vielä yhden, minä en missään nimessä, koska koen sen liian rankaksi ja myös hankalaksi taloudellisesti&urani kannalta. Tämä ei ole ainakaan tähän asti ollut meille mikään suuri kriisi. Tiedä sitten miten on, kun alan tulla hedelmällisen ikäni loppupäähän, aktivoituuko mies pyyntöineen.

Meillä mies haluaa lapsia, minä en. Saa nähdä, miten suhteen käy vielä jossain vaiheessa. Olen sanonut kyllä hänelle, että hänen kannattaisi ajatella asiaa järjellä ja lähteä, jos oikeasti niitä lapsia haluaa, mutta tällä hetkellä hän haluaa enemmän olla kanssani. Eihän sitä tiedä, mitä mietimme asiasta kymmenen vuoden päästä :)

Nosto

Meillä mies haluaisi vielä lapsen, minä en. Meillä siis nyt kaksi lasta.

Minä en ole antanut piiruakaan periksi, koska minua asia "koskettaa" eniten.

Olen perustellut asian miehelle sillä, että se olen minä, joka joutuu kestämään raskauden, synnytyksen, yövalvomiset jne. Joutuisimme myös vaihtamaan asuntoa, koska tänne ei vain mahdu viiden henkilö. 

Mies myönsi kyllä, että onhan asia noinkin. Asia tulee aina välillä esille mutta ei siitä sen kummallisemmin ole keskusteltu. En usko, että tässä nyt mitään kriisiä tulee, vaikka asia on tapetille ekan kerran jo heti kun kuopus syntyi kolme vuotta sitten.

Nostan. Tilanne on myös meillä sama, haluaisin toisen mies ei. Siitä on tapeltu ja keskusteltu paljon. Mies hakee vertaistukea netistä. Nyt on päästy siihen että odotetaan ensi kevääseen minun työtilanteen tasoittumista. Ongelma on siinä, että miten maltan mieleni ja lopetan vauvasta jauhamisen? en vaan voi itselleni mitään varsinkaan jos sellainen tulee jossain vastaan... pitää kehittää ilmeisesti tekemistä ja koittaa hukuttaa koko asia mielessä taka-alalle. Missään vaiheessa ennen naimisiin menoa ei ollut puhetta että monta niitä lasta kumpikin haluaisi vai haluaako ollenkaan....

[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 11:46"]

Nostan. Tilanne on myös meillä sama, haluaisin toisen mies ei. Siitä on tapeltu ja keskusteltu paljon. Mies hakee vertaistukea netistä. Nyt on päästy siihen että odotetaan ensi kevääseen minun työtilanteen tasoittumista. Ongelma on siinä, että miten maltan mieleni ja lopetan vauvasta jauhamisen? en vaan voi itselleni mitään varsinkaan jos sellainen tulee jossain vastaan... pitää kehittää ilmeisesti tekemistä ja koittaa hukuttaa koko asia mielessä taka-alalle. Missään vaiheessa ennen naimisiin menoa ei ollut puhetta että monta niitä lasta kumpikin haluaisi vai haluaako ollenkaan....

[/quote]

Meillä käydään samaa keskustelua kolmannen lapsen suhteen. Itse haluaisin, mies ei. Annan hänelle aikaa, mutta kyllä mielestäni suuremman painoarvon tällaisessa asiassa saa sen mielipide, joka on uutta lasta vastaan. :/

haluatko lapsen vai vauvan? ne on eri asia..

Meillä mies olisi halunnut vain kaksi lasta. Olimme kuitenkin puhuneet nuorena yhdessä kolmesta lapsesta, joten kolmanteen suostui kivuttomasti. Neljättä sain sitten jo vähän vääntää :) vieläkin tekisin jos mies olisi yhtä innokas, mutta tähän jää meidän lapsiluku.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2011 klo 09:14"]

että suostuuko toinen vai tuleeko ero. Se nyt vasta vastuutonta olis erota siks että toinen ei halua lisää lapsia! Pitäähän ajatella niitä jo olemassa oleviakin lapsia ja heidän oikeutta molempiin vanhempiin! Ja turha nyt mussuttaa että pysyyhän se etävanhempikin kuvioissa, ero mullistaa lapsen elämän ja siihen ei pitäis perheellisen lähteä kevein perustein.

#7

[/quote]

eihän se keveä peruste olisikan, minusta erittäin painava syy.

No yksinkertaistettuna se menee kyllä niin, että ketään ei voi lapsen tekoon pakottaa, joten sen ehdoilla mennään, joka haluaa vähemmän.

En pidä fiksuna painostaa toista tällaisessa asiassa.

Meillä mies ei halunnut toista lasta, mut halusi sitä sitten kuitenkin. Paitsi että ei halunnut; raskausaika ja vauva-aika oli ihan kamalaa, mies maksatti mulla kaikki pahat päivänsä, syytti elämän pilaamisesta ja lopulta tunsin niin suurta syyllisyyttä siitä, että pilasin meidän kaikkien elämän haluamalla toisen lapsen, että se vaikutti lapseen suhtautumiseen. Miehestä paljastui toisen lapsen raskausaikana sellaisia puolia joita en hänestä tuntenut, ja oli ihan kamala tilanne, että olimme ihan kypsiä eroamaan mutta koska en vaan olisi pärjännyt kahden pienen kanssa, ja mies taas ei halunnut jakaa omaisuutta, jatkoimme yhdessä. Mut varmaan tuo raskausaika jotenkin kummittelee meidän välillä vielä pitkään, vaikka tilanne on näennäisesti tasoittunut. Se oli aidosti raskasta aikaa eikä ollut oikein ketään kenen kanssa jutella siitä.