Mitä teen? Lapsen kaveri, 10v kertoilee usein, että

ei taida ihan tarkalleen tietää mistä puhuu. Kuitenkin tilanne tuntuu olevan hänelle todella vaikea, joten kaikesta huolimatta puhuisin hänen äidilleen. Eihän tämän tytön tarvitse asiasta tietää, tai ainakaan siitä, että oma tyttäresi olisi laverrellut sinulle. Voithan itse sanoa huomanneesi tytön alakuloisuuden.

sen tytön saisi puhumaan vaikka terveydenhoitajalle? Koska lapsetkin kyllä tekevät itsemurhia ja onhan tuolla tytöllä vakavia ongelmia, jos itsensä lopettamista miettii.

kunhan lapsi pysyy hengissä. hoitoon ja heti. veljeni teki itsemurhan 15-vuotiaana, oli suunnitellut sitä jo monta vuotta aikaisemmin. päiväkirjoista selvisi. olisimmepa tienneet ajoissa...



velvollisuutesi on kertoa äidille. äiti ei näe lapsensa pahoinvointia, on liian lähellä nähdäkseen sen.



nyt pitää hälytyskellot soida ja lujaa.



ja mielenterveyden ammattilainen olen, jotain asiasta tiedän sitäkin kautta.

En osaisi muuta sanoa kuin mitä tyttäreni kertoi.

Siksi mietinkin, että onko tuo vain jotain dramatiikan hakua ja kadehtiiko lapsi sitä kun minä olen kotona ja minulla on aikaa omalle lapselleni?

Tuo tyttö ikävöi myös veljeään, joka muutti vasta pois kotoaan ja se oireilee siten, että kertoo äidin soittelevan pojalle pitkiä tunnin puheluita koko ajan. Totuus on se, että saattaa soittaa kerran viikossa.



ap.

sen tytön saisi puhumaan vaikka terveydenhoitajalle? Koska lapsetkin kyllä tekevät itsemurhia ja onhan tuolla tytöllä vakavia ongelmia, jos itsensä lopettamista miettii.

ap.

Miltäs sinusta tuntuu sitten kun tyttö tekee itsemurhan ja sinä olisit voinut estää sen?



Itsemurhia tehdään, oikeasti. Lapsetkin tekevät. tytön henki on sinun vastuullasi, olet ainoa aikuinen joka hänen itsemurhahaluistaan tietää.

onko kyseessä dramatiikan haku vai ei. se on ammattilaisten tehtävä. ja ammattilaisia ei häntä arvioimaan saada, ennenkuin kerrot äidille, joka sitten osaa hakea apua.

kysymällä suoraan ja ei sano kenenkään kertoneen vaan on huomannut tytön käyttäytymisen muuttuneen tms. Tarvittaessa äiti pyytää ammattiapua.

haluaisitko yrittää estää lapsesi itsemurhan?

vaan kerrot, että hän suunnittelee itsemurhaa.

Äidin ei pidä möläyttää suoraan, että mitä on muualta kuullut, vaan hänen pitää tuoda asia esille lapselle ikään kuin olisi itse huomannut lapsellaan vaikeuksia. Tai äiti muuttaa omia valintojaan jo ennen keskustelua tytön kanssa. Älä kerro edes omalle lapsellesi, että olet keskustellut tytön äidin kanssa.

vaan kerrot, että hän suunnittelee itsemurhaa.

t.9

Vielä eilen illalla tuo tyttö vannotti puhelimessa omaa tytärtäni, kun hän kysyi, että joko on puhunut äidilleen, että pidä vaan huoli omista asioistasi, että tämä on heidän perheen oma asia ja suuttui. Aika helppo olisi arvat ajoa äiti rupeaisi kyselemään juuri samaan aikaa aaiheesta, ei lapset ole tyhmiä. En halua että tuo lapsi menettää uskonsa kaveruuteenkin.



ap

pitä ajatella kokonaisuutta, ei sitä, että tyttö on vaatinut olla puhumatta. Vaikka ystävyys hetkellisesti menisikin, tyttärei kuitenkin yrittää auttaa häntä saamaan apua. Se jos mikä on ystävän teko! Jos tämä toinen tyttö ei sitä vielä tajua, niin tajuaa myöhemmin.

Juuri noin lapsi "pyytää" apuaa vaikeuksiinsa. Siis kertoo jollekin, ja kieltää kertomasta eteenpäin. Voihan tuo toki olla pelkkää huomion hakemista ja isottelua. Mutta varmasti oma lapsesikin on nyt aika pelästynyt. Sinun pitää toimia kuten aikuinen toimii. Ymmärsin, että tytön äiti on täysjärkinen, joten oletettavasti hän osaa hoitaa asian. Ei asialla varmaankaan tulipalokiire ole, mutta lähipäivien aikana keskustelisin tytön äidin kanssa.

Mitä alatte tekemään, ihan konkreettisesti? Uskotteko sanantuojaa? Miten lähestytte lasta?

ap.

puhui itsemurhasta 8v ekan kerran. toteutti sen 22v. ota tosissaan, mene jutteleen äidille ihan heti!

Miksi teki niin kuin teki?

Oliko sitä ennen aistittavissa mitään vai oliko ihan täydellinen yllätys?

Oliko lapsena poikkeavaa käyttäytymistä tms?

Kiitos, jos jaksoit vastata.

tyttö tietenkään itse tajua, että asian esille tuominen ja käsitteleminen nimenomaan tuo avun tilanteeseen. hän luultavasti pelkää/ jännittää joten siksi lavertelu ja asiaan puuttuminen suututtaisi. tosi asiassa saattaisi kuitenkin olla todella helpottunut kun asia nostetaan pöydälle, ja huomaa ettei se niin kamalaa ollutkaan vaan päinvastoin. ehkäpä on vielä kiitollinen sinulle ja tyttärellesi lopulta.

Juuri noin lapsi "pyytää" apuaa vaikeuksiinsa. Siis kertoo jollekin, ja kieltää kertomasta eteenpäin. Voihan tuo toki olla pelkkää huomion hakemista ja isottelua. Mutta varmasti oma lapsesikin on nyt aika pelästynyt. Sinun pitää toimia kuten aikuinen toimii. Ymmärsin, että tytön äiti on täysjärkinen, joten oletettavasti hän osaa hoitaa asian. Ei asialla varmaankaan tulipalokiire ole, mutta lähipäivien aikana keskustelisin tytön äidin kanssa.