Mitä ajattelet lapsesta, jonka keskiarvo todistuksessa on 10,0?

mutta lahjakkaita ja älykkäitä. Yksikään ei ole ollut huumorintajuton. Yksi johtaa isoa yritystä, yksi on lääkäri ja yksi halusi luomuviljelijäksi :)



Älkää aina kadehtiko muita, se kaihertaa sisimpänne ja katkeroittaa

Ja hyvä muisti. Itse nimittäin sain kympit kaikista lukuaineista, taideaineet olivat 8-9. Ap ei tarkentanut, tarkoittiko kaikkia aineita.



Minun ei tarvinnut lukea kokeisiin, muistin aina mitä tunneilla oli puhuttu aiheesta. Sen muistan, että moni sukulainen kettuili vanhemmilleni, oli kova paikka, kun oma lapsi ei menestynyt, ja minä menestyin. Suomi on hieman sellainen maa, ettei saa olla hyvä missään asiassa eikä ainakaan omaa lastansa kehua. Ai niin, huumorintajua kuulemma löytyy, moni siitä sanonut. En tiedä miten on mahdollista, kun av-mamman mukaan minun pitäisi olla huumorintajuton :D

Tätä on tiedossa. Yritysmaailmassa pärjää riskinottajat ja ne, jotka eivät puurra itseään tajuttomiksi. Jos kympin papereilla pääsee kuraattoriksi, unohtakaa koko juttu.



Energinen kolmikymppinen hoitaa ylitunnollisesti niin perustehtävänsä kuin ylimääräiset kehitysprojektikin, kunnes yöunet menevät, asiat alkavat unohtua ja esimies kutsuu keskustelemaan. Riittääkö kuukauden sairausloma katkaisemaan kiltin suorittajan uupumuksen?



Energisen, kolmekymppisen naisen elämä hymyilee. Matemaatikon pesti vakuutusyhtiössä, paksu tilipussi ja kehitysmahdollisuuksia työssä.



"Laske joskus tuntipalkkasi, kun olet matemaatikko", puoliso tuhahtaa, kun vaimo avaa läppärin lasten nukahdettua. Läppärirituaali toistuu illasta toiseen.



Työtä on valtavasti, kehittämisprojektia sun muuta perustehtävien rinnalla. Nainen väsyy. Kotona puoliso ei tue häntä. Töissä ei ikinä tipu kiitosta. Pomo tuskin edes huomaa häntä.



Nainen paahtaa yhtä enemmän. Hän aivan kuin ylitekee, varmistaa ja viilaa. Tuntuu, ettei kukaan muu kanna vastuuta kuin hän. Nainen käy ylikierroksilla. Yöuni katkeilee. Töissä aiemmin niin tyyni nainen äksyilee kollegoille ja alkaa unohdella asioita.



Esimies haluaa keskustella. Naisen mielessä esimiehen sanat kääntyvät moitteeksi. Häntä haukutaan, vaikka hän on antanut kaikkensa firmalle. Itkettää.



Nainen menee työterveyslääkärille uniongelmien vuoksi. Sieltä napsahtaa uupumus-diagnoosi ja kuukauden sairausloma. Nainen tuntee epäonnistuneensa. Hävettää, ettei selvinnyt paineista. Kuukauden hän lepäilee ja kuntoilee. Siihen perään kesäloma. Burn-out taitaa hellittää.



Palattuaan nainen paahtaa pitkää päivää kiire kintereillään. Taantuman ensimmäinen syksy on naiselle näytön paikka. Silti työnteko ei pidemmän päälle suju. Nainen unohtelee isoja ja pieniä asioita. Hän tuntuu hukanneen myös jotain itsestään, kyvyn olla läsnä.



Naiselle sälytetään yksinkertaisia työtehtäviä. Oli tarkoitus kyntää menestystä ja arvonantoa, mutta hänet on alennettu aputytöksi. Hän huomaa olevansa sivuraiteilla ja rynnii mukaan aiempiin projekteihinsa. Muut hermostuvat.



Pian nainen istuu taas työterveyshuollossa. Työuupumus. Masennus. Pitkä sairausloma. Häpeä korventaa.



Lähde:

http://www.tietoviikko.fi/tividuunit/article430957.ece?service=mobile&p…



Nähty niin monta kertaa.

nimim: HR-päällikkö

Tätä on tiedossa. Yritysmaailmassa pärjää riskinottajat ja ne, jotka eivät puurra itseään tajuttomiksi. Jos kympin papereilla pääsee kuraattoriksi, unohtakaa koko juttu.

Energinen kolmikymppinen hoitaa ylitunnollisesti niin perustehtävänsä kuin ylimääräiset kehitysprojektikin, kunnes yöunet menevät, asiat alkavat unohtua ja esimies kutsuu keskustelemaan. Riittääkö kuukauden sairausloma katkaisemaan kiltin suorittajan uupumuksen?

Energisen, kolmekymppisen naisen elämä hymyilee. Matemaatikon pesti vakuutusyhtiössä, paksu tilipussi ja kehitysmahdollisuuksia työssä.

"Laske joskus tuntipalkkasi, kun olet matemaatikko", puoliso tuhahtaa, kun vaimo avaa läppärin lasten nukahdettua. Läppärirituaali toistuu illasta toiseen.

Työtä on valtavasti, kehittämisprojektia sun muuta perustehtävien rinnalla. Nainen väsyy. Kotona puoliso ei tue häntä. Töissä ei ikinä tipu kiitosta. Pomo tuskin edes huomaa häntä.

Nainen paahtaa yhtä enemmän. Hän aivan kuin ylitekee, varmistaa ja viilaa. Tuntuu, ettei kukaan muu kanna vastuuta kuin hän. Nainen käy ylikierroksilla. Yöuni katkeilee. Töissä aiemmin niin tyyni nainen äksyilee kollegoille ja alkaa unohdella asioita.

Esimies haluaa keskustella. Naisen mielessä esimiehen sanat kääntyvät moitteeksi. Häntä haukutaan, vaikka hän on antanut kaikkensa firmalle. Itkettää.

Nainen menee työterveyslääkärille uniongelmien vuoksi. Sieltä napsahtaa uupumus-diagnoosi ja kuukauden sairausloma. Nainen tuntee epäonnistuneensa. Hävettää, ettei selvinnyt paineista. Kuukauden hän lepäilee ja kuntoilee. Siihen perään kesäloma. Burn-out taitaa hellittää.

Palattuaan nainen paahtaa pitkää päivää kiire kintereillään. Taantuman ensimmäinen syksy on naiselle näytön paikka. Silti työnteko ei pidemmän päälle suju. Nainen unohtelee isoja ja pieniä asioita. Hän tuntuu hukanneen myös jotain itsestään, kyvyn olla läsnä.

Naiselle sälytetään yksinkertaisia työtehtäviä. Oli tarkoitus kyntää menestystä ja arvonantoa, mutta hänet on alennettu aputytöksi. Hän huomaa olevansa sivuraiteilla ja rynnii mukaan aiempiin projekteihinsa. Muut hermostuvat.

Pian nainen istuu taas työterveyshuollossa. Työuupumus. Masennus. Pitkä sairausloma. Häpeä korventaa.

Lähde:

<a href="http://www.tietoviikko.fi/tividuunit/article430957.ece?service=mobile&p…" alt="http://www.tietoviikko.fi/tividuunit/article430957.ece?service=mobile&p…">http://www.tietoviikko.fi/tividuunit/article430957.ece?service=mobile&p…;

Nähty niin monta kertaa.

nimim: HR-päällikkö

kymppejä todistukseensa? Tämä ei nyt mitenkään täsmää sun löpinäsi kanssa.

Tätä on tiedossa. Yritysmaailmassa pärjää riskinottajat ja ne, jotka eivät puurra itseään tajuttomiksi. Jos kympin papereilla pääsee kuraattoriksi, unohtakaa koko juttu.

Energinen kolmikymppinen hoitaa ylitunnollisesti niin perustehtävänsä kuin ylimääräiset kehitysprojektikin, kunnes yöunet menevät, asiat alkavat unohtua ja esimies kutsuu keskustelemaan. Riittääkö kuukauden sairausloma katkaisemaan kiltin suorittajan uupumuksen?

Energisen, kolmekymppisen naisen elämä hymyilee. Matemaatikon pesti vakuutusyhtiössä, paksu tilipussi ja kehitysmahdollisuuksia työssä.

"Laske joskus tuntipalkkasi, kun olet matemaatikko", puoliso tuhahtaa, kun vaimo avaa läppärin lasten nukahdettua. Läppärirituaali toistuu illasta toiseen.

Työtä on valtavasti, kehittämisprojektia sun muuta perustehtävien rinnalla. Nainen väsyy. Kotona puoliso ei tue häntä. Töissä ei ikinä tipu kiitosta. Pomo tuskin edes huomaa häntä.

Nainen paahtaa yhtä enemmän. Hän aivan kuin ylitekee, varmistaa ja viilaa. Tuntuu, ettei kukaan muu kanna vastuuta kuin hän. Nainen käy ylikierroksilla. Yöuni katkeilee. Töissä aiemmin niin tyyni nainen äksyilee kollegoille ja alkaa unohdella asioita.

Esimies haluaa keskustella. Naisen mielessä esimiehen sanat kääntyvät moitteeksi. Häntä haukutaan, vaikka hän on antanut kaikkensa firmalle. Itkettää.

Nainen menee työterveyslääkärille uniongelmien vuoksi. Sieltä napsahtaa uupumus-diagnoosi ja kuukauden sairausloma. Nainen tuntee epäonnistuneensa. Hävettää, ettei selvinnyt paineista. Kuukauden hän lepäilee ja kuntoilee. Siihen perään kesäloma. Burn-out taitaa hellittää.

Palattuaan nainen paahtaa pitkää päivää kiire kintereillään. Taantuman ensimmäinen syksy on naiselle näytön paikka. Silti työnteko ei pidemmän päälle suju. Nainen unohtelee isoja ja pieniä asioita. Hän tuntuu hukanneen myös jotain itsestään, kyvyn olla läsnä.

Naiselle sälytetään yksinkertaisia työtehtäviä. Oli tarkoitus kyntää menestystä ja arvonantoa, mutta hänet on alennettu aputytöksi. Hän huomaa olevansa sivuraiteilla ja rynnii mukaan aiempiin projekteihinsa. Muut hermostuvat.

Pian nainen istuu taas työterveyshuollossa. Työuupumus. Masennus. Pitkä sairausloma. Häpeä korventaa.

Lähde:

http://www.tietoviikko.fi/tividuunit/article430957.ece?service=mobile&p…

Nähty niin monta kertaa.

nimim: HR-päällikkö

kymppejä todistukseensa? Tämä ei nyt mitenkään täsmää sun löpinäsi kanssa.

kymppejä aina, en stressannut koulua, mulle koulu oli tosi helppoa. Johdan isoa yritystä. Sisko keskivertoa huonompi oppilas, on polttanut itsensä loppuun töissä loppuun useasti. Luonnekysymys puhtaasti.

Jotkut vaan ovat älykkäitä, hyvämuistisia ja fiksuja. Itse en lukenut ala-asteella kertaakaan kokeisiin, läksyt tein nopeasti, yläasteella en lukenut kokeisiin koskaan, lukiossa luin joskus. Koskaan en ole ottanut paineita koulusta enkä myöhemmin töissä. Tuntemani burn out-tapaukset ovat kaikki olleet minua huonompia koulussa. Ovat luonteeltaan vain liian tunnollisia.

Jotkut vaan ovat älykkäitä, hyvämuistisia ja fiksuja. Itse en lukenut ala-asteella kertaakaan kokeisiin, läksyt tein nopeasti, yläasteella en lukenut kokeisiin koskaan, lukiossa luin joskus. Koskaan en ole ottanut paineita koulusta enkä myöhemmin töissä. Tuntemani burn out-tapaukset ovat kaikki olleet minua huonompia koulussa. Ovat luonteeltaan vain liian tunnollisia.

lukuaineet olivat minulla kymppejä ala-asteelta lukioon asti.

Jotkut vaan ovat älykkäitä, hyvämuistisia ja fiksuja. Itse en lukenut ala-asteella kertaakaan kokeisiin, läksyt tein nopeasti, yläasteella en lukenut kokeisiin koskaan, lukiossa luin joskus. Koskaan en ole ottanut paineita koulusta enkä myöhemmin töissä. Tuntemani burn out-tapaukset ovat kaikki olleet minua huonompia koulussa. Ovat luonteeltaan vain liian tunnollisia.

lukuaineet olivat minulla kymppejä ala-asteelta lukioon asti.

Pärjää hienosti ekassa työpaikassaan, mutta hänet houkutellaan vaihtamaan toiseen. Tulee menestystä, ulkomaankomennuksia, ylennyksiä nopeaan tahtiin, hänestä tulee työpaikkansa avainhenkilö- Hän kouluttaa itseään jatkuvasti hyvin erityyppisillä aloilla. Taustalla on tohtorintutkintoa, ja muita akateemisia tutkintoja.



Kotona on useampi lapsi, harrastetaan luontoharrastuksia, ja ollaan paljon yhdessä, hyvällä työntekijällä työt hoituvat virka-ajassa työmatkoja lukuunottamatta, ja illat ovat vapaat perheelle ja puolisolle. Lomilla voidaan tehdä vaikka mitä, koska hyvässä työssä on hyvät tulot.





Voihan sitä kateuksissaan keksiä vaikka minkälaisia onnettomia kohtaloita muille, mutta kyllähän se tosiasia on, että ne surkeimmat kohtalot ovat niillä, jotka eivät koulussakaan pärjänneet. Minun tuntemillani kympin oppilailla menee ihan hyvin. Toki tunnen yhden sellaisenkin, joka on pitkällä sairaslomalla ollut, mutta sellasita on elämä, kaikille voi tulla vastoinkäymisiä. Mutta fiksu ihminen osaa silloinkin hakea apua, ja selviää tilastollisesti paremmin kuin vähemmän koulutettu kohtalotoverinsa. Tästä oli juuri uutisia.

kyseessä kaikki aineet kymppejä(harvinaista) vai lukuaineet kymppejä(yleistä)



Minulla ka ollut 6,7 ja työuupumus ollut kahdesti. Muutaman kympin oppilaan tunnen, jotka nyt aikuisia ja he ovat rennoimpia mitä tunnen ja hauskoja. Ovat vaan niin pirun älykkäitä, heille koulu oli lasten leikkiä.

Pärjää hienosti ekassa työpaikassaan, mutta hänet houkutellaan vaihtamaan toiseen. Tulee menestystä, ulkomaankomennuksia, ylennyksiä nopeaan tahtiin, hänestä tulee työpaikkansa avainhenkilö- Hän kouluttaa itseään jatkuvasti hyvin erityyppisillä aloilla. Taustalla on tohtorintutkintoa, ja muita akateemisia tutkintoja.

Kotona on useampi lapsi, harrastetaan luontoharrastuksia, ja ollaan paljon yhdessä, hyvällä työntekijällä työt hoituvat virka-ajassa työmatkoja lukuunottamatta, ja illat ovat vapaat perheelle ja puolisolle. Lomilla voidaan tehdä vaikka mitä, koska hyvässä työssä on hyvät tulot.

Voihan sitä kateuksissaan keksiä vaikka minkälaisia onnettomia kohtaloita muille, mutta kyllähän se tosiasia on, että ne surkeimmat kohtalot ovat niillä, jotka eivät koulussakaan pärjänneet. Minun tuntemillani kympin oppilailla menee ihan hyvin. Toki tunnen yhden sellaisenkin, joka on pitkällä sairaslomalla ollut, mutta sellasita on elämä, kaikille voi tulla vastoinkäymisiä. Mutta fiksu ihminen osaa silloinkin hakea apua, ja selviää tilastollisesti paremmin kuin vähemmän koulutettu kohtalotoverinsa. Tästä oli juuri uutisia.

lapsesta oikeastaan ajattele sen kummempaa, mutta opettajista kyllä. Välillä epäilyttää, että noinkohan opettajat antavat muiden "peesissä" itsekin kympin vaikka ei ehkä ihan täysin aihetta olekaan.

millaisia tunteita/ajatuksia tulee ensimmäisenä mieleen?

ekaks tulee mieleen, että lapsella ei ole muuta elämää, vaativat vanhemmat tms.

toiseksi se, että lapsi on "sairas", perfektionisti, syömishäiriö yms. vois vähän relata

vasta kolmantena tulee mieleen lahjakkuus.

kuulin tällaisesta lapsesta. Loppujen lopuksi lukio jäikin kesken, kun lapsi romahti.

Itsellä oli vähän sama homma, tunsin kai kelpaavani vain jos sain hyviä numeroita, kotona alkkis-amis-vanhempi haukkui, että miten sä nyt noin tyhmiä virheitä teit, jos kokeesta tuli 9-. Lisäksi mä myönnän olevani perfektionisti, pakko-oireinen. Jos tulos ei ole täydellinen, turha sitä on tehdä ollenkaan.

Keskiarvo tosin oli vain 9,6 parhaimmillaan. Kun en pystynyt yläasteella pitämään sitä enää yllä, vaan numerot alkoivat laskea, motivaatio katosi. Jätin lukion käymättä, menin amikseen ja valmistuin työttömäksi. Nykyisin olen tk-eläkkeellä.

Joten, en kyllä ajattele kovin hyvää pelkkien kymppien oppilaasta. Joko hän on itseään täynnä oleva parempi ihminen, tai sitten sairastuu suorittamiseensa jossain vaiheessa.

Aika monta tarinaa kerrotaan muuten näistä "liikaa lukeneista", monet kylähullut tuntuvat olevan entisiä professoreita tai yliopistoa käyneitä ;)

akateemisissa aineissa että käsityössä, kuviksessa ja liikunnassa. Täytyy olla jonkun isokenkäisen lapsi jota suositaan tms. Tai sitten kysymys siitä ilmiöstä, jossa ihmistä aletaan pitämään hyvänä kaikissa kun on hyvä jossain

Ei sillä, että olisin kaivannut omalleni parempia numeroita ala-asteella. Mutta hiukan ihmetytti kun oma poika sai koko ajan kokeista 10- ja 10 ja 9 yms. Mutta todistuksessa rivi ysejä ja käytös 8, vaikka jokainen opettaja erikseen kehui, että on erityisen kiltti ja avulias poika. Opettaja jopa minut käytävällä nähdessään sanoi, että hänellä oli tarkoitus antaa ysi käytöksestä, mutta tuli vahingossa kasi ja ei viitsinyt alkaa koko todistusta kirjoittaan uusiksi.

No tää tyttö sai koko vuoden huonompia numeroita,mutta silti kymppejä oli rivi. Niin ja käytös kymppi. Oletusarvoisesti tytölle annetaan ala-asteella helpommin numeroita.

Seiskalla sitten tilanne muuttui päinvastaiseksi. Nyt keväällä oman poikani todistus oli noussut huimasta ja tällä kympin tytöllä numerot tipahti vastaamaan oikeaa menestystä ja niin tippui käytöstkin.

Eli ala-asteella vaikuttaa selkeästi pärstäkerroin ja asenteet (kiltti blondi voimistelua harrastava tyttö ja tavallinen esimurkku poika, joka harrastaa kitaransoittoa ja pukeutuu hiukan "rokahtavasti")

muutamat tullut ihan sen takia kun opettaja ei kehtaa antaa huonompaa numeroa. Koulussa opettajat keskustelevat todistuksista ja jos jollakin on jo useita kymppejä niin kynnys antaa 10 on paljon pienempi, vaikka suoritus ei olisikaan kuin yhdeksän arvoinen.

ja kysellään muiden mielipiteitä. Kympin lukuaineoppilaalle napsahtaa liikasta kymppi helpommin, koska koululle tuo kunnia nämä kympin suorat.

En itse opettaja, mutta koulumme opettajan hyvä ystävä, joka tietää näitä asioita kulissien takaa. Ja jonka ystävää nämä asiat joskus ärsyttävät.

muutamat tullut ihan sen takia kun opettaja ei kehtaa antaa huonompaa numeroa. Koulussa opettajat keskustelevat todistuksista ja jos jollakin on jo useita kymppejä niin kynnys antaa 10 on paljon pienempi, vaikka suoritus ei olisikaan kuin yhdeksän arvoinen.

Meidän koulussa numerot annetaan niin, että emme tiedä edes, mitä muut ovat antaneet. On uskomatonta, miten aikuinen ihminen voi olla kateellinen siitä, jos joku lapsi menestyy koulussa.

oli kourallinen näitä joilla oli keskiarvo 9,6 tai sinne päin. Se kympin suora ei onnistunut, koska yleensä jämähtivät kiinni musiikista, liikunnasta, käsitöistä yms. Eli ne lukuaineet ja matemaattiset sujuivat kuin vettä vaan, mutta ne, joissa olisi tarvittu synnynnäisiä lahjoja, eivät sitten luonnistuneet.

ja kysellään muiden mielipiteitä. Kympin lukuaineoppilaalle napsahtaa liikasta kymppi helpommin, koska koululle tuo kunnia nämä kympin suorat.

En itse opettaja, mutta koulumme opettajan hyvä ystävä, joka tietää näitä asioita kulissien takaa. Ja jonka ystävää nämä asiat joskus ärsyttävät.

muutamat tullut ihan sen takia kun opettaja ei kehtaa antaa huonompaa numeroa. Koulussa opettajat keskustelevat todistuksista ja jos jollakin on jo useita kymppejä niin kynnys antaa 10 on paljon pienempi, vaikka suoritus ei olisikaan kuin yhdeksän arvoinen.

Meidän koulussa numerot annetaan niin, että emme tiedä edes, mitä muut ovat antaneet. On uskomatonta, miten aikuinen ihminen voi olla kateellinen siitä, jos joku lapsi menestyy koulussa.

oli kourallinen näitä joilla oli keskiarvo 9,6 tai sinne päin. Se kympin suora ei onnistunut, koska yleensä jämähtivät kiinni musiikista, liikunnasta, käsitöistä yms. Eli ne lukuaineet ja matemaattiset sujuivat kuin vettä vaan, mutta ne, joissa olisi tarvittu synnynnäisiä lahjoja, eivät sitten luonnistuneet.

siinä missä vaikkapa liikunnallinen tai musikaalinenkin.