Mitä ajattelet lapsesta, jonka keskiarvo todistuksessa on 10,0?

Kuuntelee tunnilla hyvin ja saa kokeisiin lukematta kaikista aineista kympit? Puppua :) Tunneilla ei koskaan ehdi käymään läpi kaikkea, ei ainakaan reaaliaineissa, paljon jää oppilaan oman ahkeruuden varaan.

ope

Tulee mieleen pikkuserkku, joka otti 19-vuotiaana hengen itseltään, kun mieli sortui paineiden alla.

Voiko todistuksen keskiarvo olla edes 10. Epäilen.

Ajattelen, että olisinpa itsekin. Välillä todella tympeää kun itsekin tajuaa, että ei vain millään meinaa ymmärtää tai muistaa jotain asiaa, vaikka asiasta yrittäisikin ottaa selvää. Kilpailu työmarkkinoilla senkun kovenee, joten harmittaa  se tunne, että ei vain voi olla niin hyvä kuin moneen asiaan vaadittaisi.

Että ei ole ainakaan minun lapseni. Meidän suvussa ei lahjat riitä tuommoiseen.

Ja heti perään mietin, että jos luokkayhteiskunta palaa ja tulee vielä ihmisten erottelu älykkyyden mukaan, niin jälkeläiset joutuvat työleirille. :(

Vierailija kirjoitti:

millaisia tunteita/ajatuksia tulee ensimmäisenä mieleen?

Jollain tavalla surullista. Oikeesti.

Nolife

Tätä.

Tuossa vieressä istuu nyt. Koulussa aina kymppejä. Ylioppilastodistuksessa pelkkiä laudatureja.  Kurssinsa parhaana valmistui  Tekn.korkeakoulusta dipl.inssiksi. Ihan on rento tyyppi ei mikään elvistelijä.  Vanhemmilla ei tässä tapauksessa mitään painostusta ole ollut,  perheessä ovat muutkin kympin oppilaita. Joskus leikillään kilpaillaan jostakin kieliongelmasta tai matematiikan ratkaisusta. Olemme molemmat kiinnostuneita talousasioista, historiasta ja väittelystä, samoin lapset ja heidän kaverinsa. Ehkä se on hyvä muisti ja uteliaisuus kaikkea kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

suorastaan ylivertainen. Muistin on oltava todella poikkeuksellisen erinomainen.

Ope on ylivertainen. Ei kaikki opet jakele kymppejeä, edes vaikka kaikki edellytykset täyttyisi.

Joku suorittaa, joku on muuten vain skarppi tunneilla, kolmas saa numerot pärstäkertoimella, neljännen muisti on vertaansa vailla.

Huomatkaa, että huippuälykkyys ei yksistään selitä numeroita: toinen saa ne kympit, toinen ne vitoset, luonteesta riippuen.

Mieheni, kaikki aina kymppejä. Koulunkäynti oli helppoa. Vanhempansa tosi yksinkertiasia maalaisia, siskoiltaan koulut jäi kesken ja todellakaan kukaan ei kotona osanut painostaa tai tukea.

Itselläni todistus vain 9,5, kävin koulun töiden ohella, ikinä ei kotoa tuettu, päinvastoin.

Ala-asteella luokallani oli tällainen oppilas. Jotenkin aspergermainen käytökseltään, tai sitten vaan itsetietoinen, mutta ei ollut sosiaalisesti mikään haka. Taisi saada pari kertaa turpiinkin siitä hyvästä (minä en siihen osallistunut), mutta pidin kaveria kyllä kuolettavan tylsänä. Myöhemmin kuuluu lukeneen parikin korkeakoulututkintoa, mutta naista ei ole löytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen pikkuserkku, joka otti 19-vuotiaana hengen itseltään, kun mieli sortui paineiden alla.

Valitettavan yleisiä itsemurhat juuri tuon ikäisillä suorittajilla, samoin kuin psyykkiset sairaudet. 

Mun ysille menevällä lapsella oli nyt viime todistuksessa lukuaineiden ka 10,0. Ihan tavallinen lapsi, koulu on helppoa, mutta hän tekee myös paljon töitä koulun eteen, joskus ylimääräistäkin työtä. Saattaa omaksi ilokseen puurtaa tunteja jonkun vapaaehtoisen tehtävän parissa. Hänellä on hyvä muisti. Hän tekee tunnollisesti tehtävänsä ja lukee kokeisiin, mikään ihmelapsi hän ei ole eli ihan työllä ne numerot tulee. Hänellä on tavoite.

Itse keskivaikean lukihäiriön omaneena olen saanut nähdä vaivaa seiskojenkin eteen. Arvosanat vaihteli seiskasta kasiin lukuun ottamatta englantia, josta sain ysin. Venäjän otin valinnaiseksi vaikka jotkut kyseenalaisti valintaani, mutta kyseistä kieltä olen kuullut puhuttavan ollessani kesätöissä sukulaisella ja kyseinen kieli sekä kulttuuri alkoi kiinnostamaan. Venäjän kieli oli kasi eli en ihan turhaan ottanut valinnaiseksi. Ruotsi taas oli kaikista heikoin, mutta yritin edes seiskaa tavoitella vaikken ko. kielestä ole hyötynyt toisin kuin venäjästä. Keskiarvo lähenteli kahdeksaa. On niitä huonoimpikin nähty.

Eikä seiskan paikkeilla olevat saati alle seiskan ole mikään tuomio. Ihan itsekin muistan yhden kympin oppilaan, joka kaikki tietävänä tuli joka paikkaan kertomaan tietävänsä kaikesta kaiken. Viimeksi näin saman kympin oppilaan pizzakuskina, joka ilmestyi kotiovelleni. Toisella kympin oppilaalla oli vielä pahempi kohtalo: päätyi rapajuopoksi.

Vaikka monille tietämilleni ysin ja kympin oppilaillekin toitotettiin lukioon menosta, niin heissäkin oli niitä, jotka halusi ammattikouluun. Itse taas sanoin haluavani kaksoistutkinnon, mitä opo ihmetteli. Ei olisi kuulemma tarvinnut edes yrittää. No, mä yritin ja lukiossa ainakin C:hen ja parhaimmassa tapauksessa M:ään ylsin. Ammattikoulussa työssäoppimiset olivat parasta oppia. Nykyään olen ammattikorkeakoulussa ja siellä olen opetellut anatomian asiat visualisoiden: olen etsinyt netistä kuvameteriaalia ja nimennyt latinaksi kehonosat, mitä fysioterapeuttina tulee tietää. Ihan en ole säälillä valittu opiskelijaksi vaikka olinkin se seiskan ja kasin tasoinen tyttö koululaisena. Motivaatio on enemmän ratkaissut ja enemmän pidän työelämästä, missä ei kysytä arvosanoja vaan siellä pitää osata soveltaakin asioita. Siellä ei pelkällä ulkoluvulla pärjää.