Mitä ajattelet lapsesta, jonka keskiarvo todistuksessa on 10,0?

Lahjakas ja ahkera nuori. Ja on siinä onneakin mukana, jos 10,0 saa, koska eivät ne opettajien arvostelukäytännöt ole ihan vertailukelpoisia koko maassa. Eli ei ole ainakaan kukaan jättänyt antamatta kymppiä, vaikka sen ansaitsisi. 

Itse sain sellaista 9,0-9,5 keskiarvoa näkemättä koulun eteen juurikaan vaivaa. Ihan hyvin voi olla lahjakas myös taideaineissa ja liikunnassa sama ihminen kuin matematiikassa, kielissä ja lukuaineissakin. Ja uskokaa tai älkää, niitä taide- ja taitojuttujakin voi oppia, kun harjoittelee.

Minulla liikunta oli vähän kehnompaa, mutta aloin harrastaa liikuntaa ala-asteen loppupuoliskolla ja parhaimmillaan sain kymppejä siitäkin (harrastus lopahti jossain vaiheessa, joten lukiossa taisi olla 9 se liikunta). Opettelin soittamaan nokkahuilua (oikeesti hupaisaa, että se oli harvoja asioita, joiden eteen näin koulussa vaivaa!) koska uudessa koulussa oli soitettu sitä toisin kuin aiemmassa ja harmitti kun olin niin kehno. Menin musiikkikerhoon ja kehityin huimasti. Nyt aikuisena olen oppinut, että lauluakin voi oppia, mutta koulussa sitä ei valitettavasti koskaan oikeasti opetettu. Käsityöt ja kuvis olivatkin sitten omaa alaani. Lukuaineet olisi varmaan voinut nostaa kymppiin lukemalla, jos sellaista olisi tavoitellut. En oppinut koskaan tulemaan joka päivä ajoissa kouluun tai tekemään säännöllisesti läksyjä, eikä koti ollut ihan rauhaisa. Jos olisin kasvanut kodissa, jossa koulun eteen olisi kannustettu tekemään jotain ja ollut vähemmän kaoottinen kasvuympäristö muutenkin, ehkä olisin ollut niitä 10,0-keskiarvoisia. Ehkä, ei voi tietää.

Lopetan tällä viikolla peruskoulun ja tiedän kaikki arvosanani Wilman kautta jo nyt.

Terveystieto jäi ainoana lukuaineena ysiksi, oletettavasti jotain yhteyttä siihen, että opettaja on sama kuin liikunnassa. Liikunnasta taas tuli tuttuun tapaan kasi, mutta olen siihen tyytyväinen, sillä en halua arvosanojen takia riskeerata heikkoa selviytymistäni syömishäiriöstä, johon kuului pakkomielteinen liikunta.

Kaikki muut arvosanani mukaanlukien taito- ja taideaineet ovat kymppejä. Yhdestä kotitalouden ja yhdestä äidinkielen kurssista olen saanut ysin koko yläasteen aikana.

tunnen kaksikin, kumpikin toki tehnyt töitä koulun eteen, muttei mitenkään överisti. Molemmilla on koulun lisäksi muukin elämä ja lahjakkuutensa ja muistinsa takia eivät joudu erityisen paljoa numeroidensa eteen tekemään.

Mulla oli seiskaluokan keväällä todistuksessa kaikki kymppejä, paitsi musiikki kutonen. Olen musiikillisesti täysin lahjaton, ja typeränä vaihdoin valinnaisen ATK:n kasiluokalle mentyäni musiikkiin, jotta saisin korotettua numeroa. Kasiin se lopulta nousi, mutta varmaan silkasta säälistä. Vanhempani eivät koskaan vaatineet hyviä arvosanoja, mutta kannustivat kyllä sopivasti.

Mulla oli aikoinaan luokkakaveri jonka keskiarvo oli 10. Älyttömän fiksu ja rauhallinen tyttö. Opiskeli HY matikkaa. 

Mun ka oli peruskoulun lopulla 9,8. Vanhemmat ei painostanu tai vaatinu hyviä numeroita. Vaativat ainoastaan, että teen parhaani.

Muuten, olen huomannut, että jo ala-asteen arvosanat kertovat ihmisen tulevien arvosanojen suunnan vahvasti. Olin hyvä ala-asteella, yläasteella, lukiossa ja nyt yliopistossa. Toisaalta ne ala-asteella jo huonoja arvosanoja saaneet ei oo saanu suoritettua oikee mitää opintoja loppuun.

Täällä av:lla on kaikilla noin 9.5-10.0 KA, akateemiset ammatit, isomunainen mies ja paksu lompakko. Ja lukeahan ei tarvinnut yhtään mihinkään koskaan!

Itselläni oli hyvä ka, mutta luin perse ruvella koska mulla on paksu pää. Mut pitäis pistää torille pilkattavaks. :)

Ja tulee menestymään elämässä, toisin kuin kutosen ja vitosen oppilaat, jotka usein vielä luokassa häiriköitä. Tuntemani kympin oppilaat korkeassa virassa ja ammatissa, ne vitosen/kutosen oppilaat nykyisin alkkiksia ja/tai työttömiä.



Kateus on kamala juttu. Jotkut vaan ovat parempia koulussa ja myöhemmin työelämässä. Itse olin 7-8 tasoa koulussa, duunari nykyisin. Tuntemani kympin oppilaat ovat yliopiston opettajia, lääkäreitä, fyysikkoja ja yksi omistaa lakifirman. Ja pystyn iloitsemaan heidän puolestaan, koska olen empaattinen.

Jos on tavallisen perheen lapsi, niin tulee mieleen, että varmasti ankarat ja kontrollifriikit vanhemmat. Jos taas yksinhuoltajan lapsi, niin tulee mieleen, että onko saanut alkunsa luovutetusta munasolusta.

usko että kaikkien lahjakkaiden lasten vanhemmat hiostaisivat lasta mutta jonkinlainen suorittamisen tarve täytyy olla jos saa pelkkiä kymppejä. Taideaineissa ja liikunnassa kympit kertovat lahjakkuudesta itsessään, ne kun eivät vaadi opiskelua.



Itselläni oli vain koulussa olemalla lukion loppuun asti huonoin numero kasi, joka oli yleensä liikunnasta kun en siitä ollut innostunut. Vanhempani eivät painostaneet tai olleet muutenkaan kiinnostuneita koulustani ja miksipä olisivat olleet kun hyvin meni. Läksyjä tein ennen tunnin alkua jos oli pakko ja kokeisiin luin pikaisesti viimeisenä yönä. Tunnilta jäi asiat tarpeeksi hyvin mieleen että keskiarvo pysyi ysin kieppeillä tai sen yli aina. Pääsääntöisesti minua paremmin menestyneet tekivät kovasti töitä hyvien tulosten saamiseksi ja useimmat sellaiset jäivät silti alle sen. Siksi en oikein usko että kukaan lahjakas laiska voisi yltää täyteen kymppiin, ahkera ja lahjakas kylläkin. Vanhempien painostusta perfektionismiin ei kuitenkaan tarvita vaan jotkut vain ovat persoonaltaan suorittajia ja tavoittelevat täydellisyyttä.

Jos on tavallisen perheen lapsi, niin tulee mieleen, että varmasti ankarat ja kontrollifriikit vanhemmat. Jos taas yksinhuoltajan lapsi, niin tulee mieleen, että onko saanut alkunsa luovutetusta munasolusta.

oppilaan äiti?

Minulla duunarivanhemmat, ja kympin oppilas. Vanhempani älykkäitä, mutta heitä koulu ei kiinnostanut aikoinaan. Minua kiinnosti, tosin se oli minulle todella helppoa. Vanhemmat eivät edes ikinä tienneet koska minulla kokeet jne, en niihin lukenut. Ymmärtäkää nyt, että joillekin se koulu on helppoa ja jotkut ovat älykkäitä.

Pitäisikö olla ylpeä kutosia tuovista lapsista, jotka vielä möykkäävät tunneilla? Useinhan hyvä oppilas osaa myös käyttäytyä hyvin.

Minun tuntemani hyvät oppilaat(ka 9,0-10,0) ovat kaikki hyvissä duuneissa, sitten taas ka 5,0-6,5 oppilaat ovat nykyisin alkoholisteja, työttömiä, tai linnassa. Sellaista se elämä on.

usko että kaikkien lahjakkaiden lasten vanhemmat hiostaisivat lasta mutta jonkinlainen suorittamisen tarve täytyy olla jos saa pelkkiä kymppejä. Taideaineissa ja liikunnassa kympit kertovat lahjakkuudesta itsessään, ne kun eivät vaadi opiskelua.

Itselläni oli vain koulussa olemalla lukion loppuun asti huonoin numero kasi, joka oli yleensä liikunnasta kun en siitä ollut innostunut. Vanhempani eivät painostaneet tai olleet muutenkaan kiinnostuneita koulustani ja miksipä olisivat olleet kun hyvin meni. Läksyjä tein ennen tunnin alkua jos oli pakko ja kokeisiin luin pikaisesti viimeisenä yönä. Tunnilta jäi asiat tarpeeksi hyvin mieleen että keskiarvo pysyi ysin kieppeillä tai sen yli aina. Pääsääntöisesti minua paremmin menestyneet tekivät kovasti töitä hyvien tulosten saamiseksi ja useimmat sellaiset jäivät silti alle sen. Siksi en oikein usko että kukaan lahjakas laiska voisi yltää täyteen kymppiin, ahkera ja lahjakas kylläkin. Vanhempien painostusta perfektionismiin ei kuitenkaan tarvita vaan jotkut vain ovat persoonaltaan suorittajia ja tavoittelevat täydellisyyttä.

Ja vanhemmat eivät hiostaneet. Jotkut vain ovat lahjakkaita. Onko se niin vaikea myöntää joillekin? Uskomatonta. Enemmän olisin huolissani siitä oppilasryhmästä, joilla käytös 5, ja muut aineet 5-6. Sieltä ei pitkälle ponnisteta, toisin kuin kympin oppilaat ;)

nuorena lukuaineet kymppejä, n. 10 kpl, tunnen myös kaksi, joilla kaikki aineet kymppejä(ala ja yläaste) Mukavia, reippaita ihmisiä, jotka nyt huippuviroissa. Heille koulu ei edes ollut vaikeaa. Kyllä se itseä korpesi, kun luki kuin hullu ja seiska tuli. Mutta tiedän, että olemme erilaisia, ja joillekin koulu on helppoa ja jotkut ovat hyvin lahjakkaita JA hyvämuistisia.

kyllä se on suorittamista jos kaikista aineista saa kymppejä koska en tunne yhtään opettajaa joka antaisi kympin vain kokeen perusteella. Kun siellä tunnillakin pitää olla aktiivinen ja kiinnostunut ja ainakin ne läksyt tehtynä tai sitten ovat arvosteluperusteet muuttuneet sitten minun kouluaikojeni? Ja ymmärrän erittäin hyvin että koulu voi olla helppoa kuten se minullekin oli. Parhaita oppilaita ikäryhmässäni (omassa koulussa) olen aina ollut ilman mitään ponnisteluja. En kuitenkaan kymppiä voinut aina saada kun oli paljon poissaoloja tai kiinnostus tunneilla oli nolla. Ja se läksyjen tekemättömyys ei varmaankaan myöskään miellyttänyt opettajia.. :)

taideaineet, liikunta ja lukuaineet mukaanlukien.

ei kukaan ole kaikessa oikeesti täydellinen. mutta toisaalta, suomessa koulu on niin helppoa, että voi olla tottakin.

vielä saaneet numeroarvosteluja koulussa.



Itselleni koulunkäynti oli aina hyvin helppoa, tein vähemmän numeroideni eteen kuin moni kavereistani. Olin hyvä paitsi lukuaineissa, myös liikunnassa kympin oppilas. Ainoastaan taideaineista kuvis ja käsityö + lisäksi kotitalous olivat aina ysejä, ja tästä syystä peruskoulussa keskiarvoni olikin n.9.7.



Olen muuten työssä ns. yritysmaailmassa, ja hyvin olen pärjännyt ;-)

Eiköhän se ole kuitenkin niin, että suurimmat ongelmat ovat niillä kutosen oppilailla, joiden vanhemmat ovat lahjattomia pitkäaikaistyöttömiä juoppoja. Kympin tytöillä on hyvin pullat uunissa. Todennäköisesti tulevia lääkäreitä, juristeja ja johtajia.

Että on vaikeampi löytää lapsi, jolla on liikunta ja käsityö kymppejä kuin niitä joilla on lukuaineet kymppejä.

Toisaalta minulla oli luokkani paras kunto liikunnassakin, cooperin testissä ja lihaskuntotesteissä sain parhaat tulokset. Mutta liksanmaikkahan katsoo sitä, kuinka usein tulee valituksi ensimmäisenä joukkueeseen, onko urheiluseurassa ym. liikuntaryhmässä ja kuka sitten muuten parhaiten nuoleskelee. Siksi en ollut peruskoulussa huippusuoriutuja, koska en ollut mikään äänekäs nuoleskelija. Lukiossa sentään arvosanat nousivat, koska ei enää arvioitu ihmisen luonnetta ja äänekkyyttä vaan tuloksia. Kirjoitin 7 laudaturia.