Pahalta tuntuu, erityislapsen tulevan koulun

ja täällähän on tullut paljon kommentteja: ).

Kiitos asiallisesta keskustelusta.

Olimme tutustumassa kyseiseen kouluun, emmekä vielä silloin tienneet saako lapsemme sieltä paikan.

Sai paikan ja muuten rehtoria lukuunottamatta olemmme tyytyväisiä kuulemmamme perusteella kouluun.



Meillä on kyllä tiedossa lapsemme kyvyt ja kehittymisen taso. Emme ole koskaan edes ajatellut, että hänestä tulisi insinööri tai edes se putkimies.

Kaikki ajallaan.

Tällä hetkellä ihan arjen askareet ovat jo haasteellisia, niin ei kyllä ensimmäiseksi mietitä mikä hänestä tulee isona.



Eli emme kuvittele suuria, emmekä vähättele nykytilannetta.



törkeää on näkemättä tuollaisessa tilanteessa sanoa että lapsestanne ei tule oikeastaan mitään.

Kannustusta tässä todellakin tarvitaan, faktat ovat tiedossa.

Lapsi ei ollut mukana tilanteessa.

T: ap

Olen törmännyt samantyyliseen. Meillä keskivaikea kehitysvammainen, ja vähän väliä joku haluaa muistuttaa kuinka hän ei sitten kyllä lukioon mene eikä ylioppilaaksi pääse eikä ajokorttia saa eikä lapsia tietenkään saa eikä sitä eikä tätä.



Kyllä mä sen tiedän. Olen tiennyt siitä hetkestä kun diagnoosin saimme. Tuntuu, että ammattilaiset haluavat palautella vanhempia maan pinnalle heti, jos liikaa äiti keskittyy lapsen edistysaskeliin ja hyviin puoliin.



Ja mun selviytymiskeino aika rankassa arjessamme on juuri tuo hyviin puoliin ja edistysaskeliin tarrautuminen ja niiden jopa liioittelu. Kyllä sitä paskaa tulee ihan tarpeeksi niskaan ilman, että muistutetaan kuinka lapsi jää elämässä niin paljosta paitsi.

Olisi kiva vaihtaa ajatuksia ja tuumailla arjen haasteista, mutta eihän tänne voi osoitteita laittaa: (.

Tsemppiä vaan teille (kuulostaa nyt siltä että tää olis jotenkin äärettömän raskasta :D) ja lycka till kouluun. Eivätköhän ne muut opettajat ym. henkilökunta ole vähän fiksumpaa porukkaa.



Ja ehkä me törmätään joskus vertaistukitapaamisissa jossain päin Suomea :)

että onneksi ei tule....

Meidän lapsi diagnoosilla F83 valmistui

viime vuonna perushoitajaksi ja töitä on paljon.

voi olla, että hänestä tulee jonkun koulun rehtori :)

jo pitkälle tulevaisuuteen. Onhan hänellä tietysti monen kymmenen vuoden kokemus, että osasi sanoa näin.

Joskus vain jotkut asiat jäävät ikävällä tvalla mieleen ja tämä on yksi niistä: (. T: ap

Me menemme huomenna lakkiaisiin, jossa juhlitaan erityislasta, joka kävi tavall. lukion ja kirjoitti ällän mm. matematiikasta. Eli voi jopa insinööriksikin lukea, jos siltä tuntuu. Ja ekaluokalla mietittiin, että oppiiko ikinä edes lukemaan..

Lapset voivat kehittyä vaikka kuinka, ne erityisetkin mutta kyllä ammattilaisen pitäisi osata pitää suu kiinni, jos sieltä vaan tuollaisia loikkii...

toivovat varmaankin, että kaikki heidät tungettaisiin kaasukammioon.

olisiko jopa huomautuksen paikka reksille, ei noin sanota!

mutta onneksi osa teistäkin on samoilla linjoilla.

Ehkä hän sanoi ajattelematta, mutten siihenkään oikein usko kun on kuitenkin kauan kokemusta.



Siksikään en tuota oikein tahdo hyväksyä, kun hän ei ole koskaan edes lasta nähnyt, vain papereista lukenut lapsen tietoja. Joskus vaan vituttaa toisten kommentointi, olisi tuonkin voinut olla kertomatta. Täytyisi rehtorin tietää, että on muutenkin jo ihan riittävän haastavaa tämä elämä lapsen kanssa. T: ap

Tänne voi aina kirjoittaa kun ahdistaa.

Vaikkakaan aina ei kommentit ihan sopivia ole.

nyt nukkumaan: ). T: ap

minua ärsyttävät tuollaiset "ennustukset". Toki tiedän, ettei meidänkään lapsesta insinööriä tule - mutta se ei johdu vain ja ainoastaan älykkyydestä (tai lapsen erityispiirteistä) vaan myös lapsen omasta kiinnostuksesta. Myös erityislapsilla on mahdollisuus oppia ja kehittyä; kukaan ei voi sanoa miten lapsi kasvaessaan oppii ja kehittyy vaikka ns. diagnoosi olisikin. Valitettavan moni "ammattilainen" tuijottaa edelleen papereita eikä oikeasti suhtaudu lapseen avoimin mielin ja ennen kaikkea kannustavasti. Tuollainen kommentointi syö kyllä vanhempien luottamusta ja antaa aika huonot alkusävelet koulun ja kodin väliselle yhteistyölle. Onneksi rehtori on "vain" rehtori - häntä huomattavasti tärkeämpiä ovat opettaja ja mahdolliset avustajat, jotka oikeasti työskentelevät lapsen kanssa päivittäin.



Meidän pojasta sanottiin, ettei hän koskaan opi ajamaan polkypyörällä. Ihmettelin kovasti, miten toimintaterapeutti sen voi noin lopullisesti tietää - ei oltu itsekään edes kokeiltu pyöräilyä tuolloin 4v pojan kanssa. No, tuosta "ennustuksesta" suivaannuttuamme ostimme pojalle pyörän ja kolmen viikon kuluttua poika ajoi jo ilman apupyöriä - ilman mitään vaikeuksia. Suurin este polkupyörällä ajamisen oppimiselle oli se, ettei poika luottanut itseensä ja oli hieman arka. Ja myös toinen ko. henkilön ennustus meni pieleen: erityisopetuksen sijaan poikamme saa huomenna käteensä todistuksen, jonka mukaan hänet siirretään tokaluokalle normaalissa koululuokassa ilman avustajaa käydyn ja erittäin hyvin sujuneen ensimmäisen lukuvuoden jälkeen. Eli vaikka tulevaisuus ei ole täysin huoleton, niin kaikki voi silti sujua ihan hyvin. Minulle riittää, että lapseni on onnellinen. Ja rakkautta ei mitata insinöörin papereilla - onneksi.

Tärkeintä on, että vanhemmat kannustavat lasta ja katsovat, miten hän kehittyy.

tietysti vähän henkilöstä ja tilanteesta riippuen joko ajattelematon tai tarkoituksella vähättelevä.



Ihan kuin rehtori yrittäisi jotenkin vähätellä vanhempia tai vihjailla vanhemmille, että heillä on liikaa toiveita lapsensa suhteen:(

Tosin tässä kohtaa esitetty ihan irti kontekstistaan. Toivottavasti tilanne kokonaisuudessaan ei ollut yhtä paha!

avustaja sanoi, että a) susta ei tule ikinä miestä b) susta ei tule ikinä _mitään!!



Poika oli tuolloin hoitojaksolla lastenpsykiatrialla ja kävi sairaalakoulua. Tapahtui liikuntatunnilla. Ja niin kuin me tiedetään, että tuosta pojasta voi tulla mitä vain..mutta kun ei saisi olla herkkä, eikä liian pohtiva, saati mietiskellä omantunnonkysymyksiä tuossa iässä!

sadistinen narsisti :/

Tunnustan, että erkkari opet usein päästelee höyryjä toisillee, mutta tuo on tyhmää.

idiootilta reksiltä.