Pahalta tuntuu, erityislapsen tulevan koulun

voi olla, että hänestä tulee jonkun koulun rehtori :)

Eri asiahan on, että ammattiryhmässä kuin ammattiryhmässä, yleensä päästellään höyryjä rumin ilmauksin ulos, kun tarvitaan vertaistukea, mutta asiakkaille/potilaille/koululaisille ei noin puhuta.



Kuuliko lapsesi kommentin?

Mieheni oli tarkkiksella, lukihäiriö ja asui lastenkodissa.

Nyt mies täyttää 42v. ja on kohta FM ja toiveena jatkaa joskus tohtoriksi.

Opiskeli aikuisena iltalukiossa, tradenomiksi ja nyt maisteriksi.

Toivona on aina, mutta ei aivan kaikilla.

Asiaton kommentti rehtorilta.

... kuullut vastaavanlaisia toteamuksia, niin neurologilta kuin päiväkodin johtajalta. Kaikkea ei tosiaan tarvitsisi sanoa ääneen. Joskus tulee sitten sanottua takaisinkin, kun kuppi tulee täyteen :(



Tekisin rehtorista valituksen, nimittäin muuten moinen käytös jatkuu seuraavien vanhempien kohdalla.

että poikani sai tänään koulussa hymypoika-patsaan ja on tänä lukuvuonna valittu myös luokkansa toimesta kivaksi kaveriksi, joka on kaikille ystävällinen ja leikkii kaikkien kanssa. Eli vaikka lapseni tuskin koskaan saa täyden kympin (tai edes kasin) todistusta, niin hänellä on silti vahvuuksia, joita käyttäen hän voi pärjätä hyvin elämässä. Tiedän miten kipeää on yrittää hyväksyä lapsen rajoitteet ja samalla tavallaan haudata (ainakin osa) lapseen kohdistuneista toiveista. Siksi tuntuu niin ihanalta huomata, että lapsi silti kaikesta huolimatta pärjää ja on hyväksytty ikätovereidensa joukossa. Ei saa antaa ikävien kommenttien loukata ja joskus on tarpeen "näpäyttää" myös takaisin, koska muuten tällaiset henkilöt eivät ymmärrä miten he sanoillaan satuttavat - yleensä ihan ajattelemattomuuttaan.



t. nro 15

että "ehkä ei tule insinööriä, mutta rehtoriksi aina voi ruveta".

Jos tuo on esimerkiksi sanottu tilanteessa, jossa vanhemmat ovat vastustaneet ajatusta lapsen matematiikan opetuksen mukauttamisesta tms. niin tavallaan ymmärränkin. Tai jopa silloin, kun on keskusteltu koulun tavoitteista kyseisen lapsen kohdalla yleisesti tms.



Joskus voi olla tärkeää puhua vanhempien kanssa suoraan siitä, mitkä tavoitteet ovat kyseisen lapsen kohdalla. Ja joskus ihan oikeasti tiedetään vallan mainiosti etukäteen, että lapsesta ei tule insinööriä, maisteria tai ylioppilasta ja tärkeämpää on keskittyä opettelemaan hänen elämänsä kannalta olennaisempia taitoja kunnolla, eikä hakata päätä seinään liian suurien tavoitteiden kanssa.



Nimim. Yksi, jonka lapsesta ei koskaan tule insinööriä, maisteria, ylioppilasta tai putkimiestä

tee valitus opetuspäällikölle- minä ainakin sinuna en jättäisi asiaa



tsemppiä!

Eiköhän vanhemman tiedä oman lapsensa tilanteen parhaiten.

käsitystä, kuinka epärealistisia kuvitelmia vanhemmilla on lapsistaan? Ei ole ollenkaan harvinaista, että vastustetaan ehdottoman välttämättömiä mukautuksia, erityisluokkaan siirtoja, ei uskota, että oma lapsi käyttäytyy koulussa eri tavalla kuin kotona, ei aina kerro koko totuutta tekemisistään, kiusaa muita tai monta muutakaan asiaa.

Eiköhän vanhemman tiedä oman lapsensa tilanteen parhaiten.

Miksi ei tuota voi sanoa ääneen?

se nyt sitten olevinaan hauska. Ei ollut.



Ymmärrän että vituttaa, jos heti rehtori ensikättelyssä osoittaa olevansa empatiakyvytön ääliö.

*

oliko se nyt sitten olevinaan hauska. Ei ollut. Ymmärrän että vituttaa, jos heti rehtori ensikättelyssä osoittaa olevansa empatiakyvytön ääliö.

tai vähintäänkin todella ajattelematon.

Sitä paitsi riippuu vähän lapsestakin mitä voi tulla. Tuntemani asperger käy nyt toista vuotta yliopistoa.

Omasta lapsestani en osaa vielä sanoa, on 4 vuotias väliaikaisella diagnoosilla. Toivon parasta, kehitys on onneksi tehnyt nyt huimia harppauksia kun pääsi päiväkotiin kuntoutuksena.